Tänään siis lähettiin aamupäivällä hevosmessuille naapurikaupungin (jonka nimeä en saa mieleeni) raviradalle. Oli tosi mukava tapahtuma. Lähialueen, joka tarkoittaa täällä päin sellaista 50km, ratsastuskouluilla oli esittelytiskit, oli monia hevostarvikeliikkeitä ja erilaisia kojuja jne. Lisäksi menossa oli ravit ja viereisellä nurmialueella oli ratsastus- ja ajonäytöksiä. Koko paikkaan oli ilmainen sisäänpääsy, joten toivottavasti taas saatiin mahtavan lajin pariin lisää harrastajia. Suomeenkin toivoisin tällaisia tapahtumia, joilla houkutellaan uusia ihmisiä hevosten pariin. Onhan meillä hevosmessuja, mutta ne on suunnattu kaikki harrastajille. Enkä tarkoita, että se olisi huono asia. Päinvastoin, on tosi kiva, että Suomessa on alettu järjestää sellaisia. Mutta ei niihin kukaan hevosia tuntematon eksy. Ja ikävä tosi asia on se, että jokainen laji tarvitsee uusia harrastajia, muuten käy huonosti. Ratsastus on jo nyt vaarassa pudota pois olympialaisista. Kohta me pyöritään vieläkin pienemmässä piirissä, mikäli uudet harrastajat ei edes löydä lajia. Tuolla oli paljon ihmisiä paikalla. Oli tosi sääli, että koko päivän on satanut vettä. Se kyllä vähentää kävijämäärää ton tyyppisessä tapahtumassa. Ja on se sääli esiintyjillekin, koska ei kukaan voi esittää parastaan vesisateessa. Ikävä fakta.
Hevosmessujen jälkeen ajettiin Mäkkärin kautta (Oscar oli mukana) Mjölbyn suureen hevostavarakauppaan. Oli muuten mahtava paikka. Onneksi mulla ei ole hevosta ja onneksi kruunun kurssi on niin vahva, että tällä hetkellä Suomesta saa tavarat halvemmalla. Joten en ostanut mitään. Mutta voi olla, etten toista kertaa pysty vastustamaan kiusausta. Tai jos kruunun kurssi yhtäkkiä putoaa ihan hirveästi... Siellä oli kivoja ale-tavaroita hevosille, mutta en ehkä ala maksaa lisäkiloja hevostavaroiden takia, kun mulla ei edes ole sitä hevosta. Eri asia jos olisi... Mutta toisaalta tiedän, että sellainen jossain vaiheessa tulee, että kai sitä voisi varastoonkin ostaa. Ja oon ostanutkin, hevostavaraa on joku neljä laatikollista meidän vintillä odottelemassa.
Löysin ihan sika kivoja vaatteitakin. Täällä lähellä on kaksikin Hööksin tavarataloa. Mutta toi on enemmän merkkikauppa, jossa oli mm. Kingslandia, John Whitakeria, Animoa, Mountain Horsea, HV Poloa, Pikeuria jne. Kingslandin valikoima näytti musta jotenkin vähäiseltä, mutta muilta merkeiltä oli ihan hirveästi kaikkea. Löysin ihanat Animon kisahousut, ja samat housut löytyy myös sinisinä. Lisäksi olisin voinut ostaa säkillisen HV Poloa, jota vaan rakastan. Ja Whitakeriltakin löytyi yhdet ihan mahtavat farkkuratsastushousut. Onneksi kruunuissa hinnat näyttää niin hurjilta, ettei niitä uskalla ostaa. Eikä mulla ehkä muutenkaan ole nyt rahaa 250€ housuihin. Ellei joku halua sponssata?
Kotiin paluun jälkeen lähdettiin tallille ja sain hyvän opastuksen tallitöihin. Se oli vaan hassua, miten yksinkertaisetkin sanat häviää päästä. Niinpä siinä vaiheessa turvaudun englantiin. Toistaiseksi suurimman osan aikaa ollaan ymmärretty toisiamme ihan hyvin. Ja tietysti mun ruotsi paranee päivä päivältä. Tosin tänään tuli hevosmessuilla joku kysymään jotain. Ensin en kuullut ja sen jälkeen en ymmärtänyt. Cissi vastasi sille, mutta en tiedä vieläkään mikä kysymys oli. Välillä tulee vähän tyhmä olo, kun ei yksinkertaisimpiakaan asioita ymmärrä, mutta pitää vaan jaksaa opetella, kyllä se sitten alkaa sujua.
Kohta olisi iltaruoka ja sen jälkeen vähän rentoutumista ja voisin jopa yrittää tänään päästä ajoissa nukkumaan. Vaikka täällä on tosi paljon enemmän aikaa kuin Irlannissa, sieltä jäi jotenkin päälle se, että illalla pitää tehdä asioita pitkään, jos haluaa tehdä jotain. Täällä lapset menee jo puoli kahdeksalta nukkumaan ja sen jälkeen ei ole muuta kuin aikaa, joten sinäänsä vähän hassua valvoa tosi myöhään. No Terhin kanssa tietysti puhuttiin aina paljon, mutta ehkä nyt kun oon yksin, saan nukuttua vähän jopa univelkoja pois.
Jotenkin mulla on nyt jo olo, että kaksi kuukautta on tosi lyhyt aika täällä. Tai no, en mä edes vielä tiedä millon oon tulossa takaisin. Mutta vaihtoehdot on marraskuun lopussa ja joulukuun puolen välin jälkeen. Mutta täällä tapahtuu koko ajan niin paljon asioita, joita olisi hauska tehdä, että siksi musta tuntuu jo nyt, että en haluaisi lähteä. Toisaalta tuntuu, että haluaisin tulla Suomeen, koska mulla on ikävä varsinkin Simppaa ja Amia. Mutta kyllä mä nyt täällä olen sen aikaa kun on tarvis. Mulla on sitten aikaa olla Suomessa vuosia.
Tänään oli tarkoitus vähän harjoitella vauvojen kanssa suitsien pitämistä ja kävelemistä, mutta kello oli niin paljon kun oltiin muuten valmiita, että se jäi huomiselle. Mutta niiden kanssa on vaikka mitä tehtävänä, joten se on varmaan mielenkiintoisin osa tätä blogia. Yritän kirjoitella varsojen kanssa touhuiluista aina vähän tarkemmin. Tänään ei tosiaan tehty muuta, mutta Cissi leikkasi niiltä harjat ratsutukiksi. Molemmat alkaa näyttää enemmän hevosilta kuin varsoilta.
Mutta ehkä mä nyt vähän siistin mun huonetta ja sitten ehkä ruuan jälkeen voisi jo suunnata pikku hiljaa nukkumaan. Saatte kuvia vielä illalla, jos FB suostuu mun kanssa yhteistyöhön. Tosiaan jätin sen mun puhelimen piuhan Dubliniin ja en saa kuvia koneelle suoraan puhelimesta, vaan lataan ne eka puhelimella Faceen ja sieltä koneelle ja sitten tänne. Ja nyt FB ei suostu mun kanssa yhteistyöhön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti