Liikaa surullisia uutisia

En tiedä kuinka paljon surullisia uutisia ihminen voi kestää. Vanha sanonta on, ettei kukaan joudu kantamaan enemmän kuin jaksaa, toivottavasti se pitää paikkaansa. Tänään taas sain kuulla Suomesta ikäviä uutisia, kun tallilta oli taas jouduttu lopettamaan hevonen. Oli tehty kaikki mitä voitiin, ja enemmänkin. Mutta joskus kohtalo on päättänyt toisin. Niin oli nytkin, joten paljoa ei enää voinut tehdä. Nuku rauhassa Paroni.

Viitos talli edessä ja takana olkivarasto.

Omakaan päivä ei ole mennyt ihan putkeen. Aamu alkoi harmaana ja saatiin aamutalli tehtyä, vaikka töissä oli tänään vain me kolme tyttöä. Aamutallin jälkeen aloitin ratsastamalla Jayn, koska en jaksanut alkaa tapella sen kanssa myöhemmin. Jay oli kuitenkin tämän päivän huippukohta, koska herra liikkui itse eteen ja mallikkaasti liikkuikin. Päästiin tekemään avoja ja sulkuja sekä suluista avoihin vaihtamisia. Tehtiin myös vähän takareita, jotka pienen takeltelun jälkeen sujui mainiosti. Ajattelin tehdä vielä vastalaukkoja, mutta Jay oli ilmeisesti ylittänyt itsensä, koska pienten välikäyntien jälkeen ei enää jaksanut keskittyä. Mutta jos se ei ole pitkään aikaan tehnyt töitä kunnolla, en ihmettele. Tänään se nimittäin työskenteli kyllä läpi koko kropan. Ja nyt ravissa pystyi jopa istumaan!

Sitten hyppäsin Chi-Chin selkään. Toivoin että olisi reipas ja mukava, koska toimi eilen liinassa vasemmalle niin hyvin. Mutta kattia kanssa. Tamma ei liikkunut mihinkään suuntaan, ei jäänyt kuolaintuntumalle, ei asettunut (tietenkään) eikä keskittynyt alkuunkaan. Varsinkaan sen jälkeen kun jouduttiin kentälle ratsastamaan. Asiaa ei mitenkään auttanut myöskään se, että suitset oli noin kaksi reikää liian isot ja kuolaimet sentin liian pitkät, joten kuolain vain liikkui suussa ilman mitään vaikutusta. Ajattelin vain keskittyä rentouteen ja tasaisuuteen, mutta kun poni ei edes liikkunut, unohdin kaikki tavoitteet ja ratsastin puolisen tuntia eteen kaikissa askellajeissa. Lopulta laukkakin alkoi vähän aueta, mutta voin sanoa että potkia sai kuin parempaakin tuntiponia. Raippaa ei tietenkään ollut mukana, kun kolmelle ratsastajalle on vain kaksi raippaa...

Se on kovin seurallinen. :)

Sitten lastattiin rekka täyteen nuoria hevosia ja ne suuntasi johonkin, en tiedä minne. Chinnokkin lähti mukaan, joten en sitten tänään(kään) päässyt ratsastamaan sillä. Olisi ollut päivän pelastus. Mutta pidettiin sen sijaan pieni rapsutteluhetki. Hän on niin kovin seurallinen. Voisin ostaa sen ;) Muita ratsastettavia mulla ei tänään ollutkaan, koska Chinnok ja Chilli lähti molemmat ja Tigger ja Jaffa oli Katjalla.

Me jäätiin tallille pesemään huomisia kisahevosia, joita oli seitsemän. Vesipumppu on tosiaan edelleen rikki, joten ämpäreillä mentiin. Alkoi käydä vähän puiseksi homma jonkun kolmannen hevosen jälkeen. Lisäksi pesupaikalla oli miljoonia ötököitä, jotka häiritsi varsinkin hevosia. Meinasin saada kerran kaviosta kun Joshua hermostui niihin oikein kunnolla. Pesu-urakan jälkeen tehtiin vielä iltatalli ja siivottiin rekka ennen kuin päästiin kotiin ja syömään. Katja onneksi tekee ruuan tänään :)

Niinpä mä nyt tässä kirjottelen ja sulattelen kotimaan ikäviä uutisia. Toivottavasti niitä ei kuulu tätä tahtia. Lisäksi pelkään koko ajan myös niitä ikävimpiä uutisia (tallilta), että Simpalle, Amille, Ultralle tai Dellalle on käynyt jotain. Tosin Ultra on Ultra ja se on tiedossa...

Näissä tunnelmissa siis huomiseen.

Kolmas kerta toden sanoo

Aamu valkeni melko viileänä ja heräys oli normaalisti seiskalta. Nukuin vähän paremmin, koska oon alkanu tottua siihen vinkumiseen. Tää jatkuva kosteus vaan alkaa tehdä mut hulluksi. Vaatteet on koko ajan  enemmän tai vähemmän märkinä ja tuntuu tosi ikävältä pukea aamulla päälle nahkean kosteita vaatteita.

Nelostalli

Joka tapauksessa päästiin tallille taas ja aamu alkoi tutusti hevosten ruokinnalla. Sitten jatkettiin kuka missäkin hommassa. Mulla ei oikeastaan ole aamulla mitään tehtävää vaan periaatteessa voisin aamutallin jälkeen aloittaa hevosten liikutuksen. Tänään kuitenkin siivosin kakkostallin, koska Katjan piti pestä muutaman hevosen harja ennen kuin lähti Limerickiin auttamaan S:ää ja C:tä (jos en ole aikaisemmin maininnut niin S on omistajaperheen nuorempi tyttö ja C toinen irlantilainen työntekijä), jotka lähti hyppäämään ratoja kisahevosten kanssa. Ilmeisesti siis ykkös-, kakkos- ja kolmostallit siivotaan päivittäin. Itse asiassa kaksi kertaa, koska iltapäivällä pitää tarkistaa, että kaikissa talleissa on tarpeeksi olkea. Oikeastaan olkiboxin siivoaminen on tosi helppoa, täällä vaan vähän hankaloittaa se, että olkipatjan alla on lantapatja, joten välillä on vähän hankalaa vetää rajaa siihen, mitä siivoaa ja mitä ei.

Tallin siivoamisen jälkeen aloitin liikuttamisen. Mulla oli tänään listalla Chinnok, Jay, Jaffa, Tigger ja Chilli. Päätin aloittaa Jayn kanssa, jotta mulla olisi varmasti energiaa tapella sen kanssa. Jaylle oli kuin olikin jotain jäänyt päähän eilisestä, koska tänään se liikkui jo vähän paremmin eteen. Tehtiin paljon siirtymisiä, jotta sain Jayta vähän heräämään pohkeelle. Varsinkin käynnistä laukannostot tuntui auttavan paljon. Laukasta käyntiin siirtyminen olikin sitten vetokisa ravin kautta, koska joko Jay ei osaa niitä tai sitten sitä vaan ei kiinnostanut. Veikkaa puoliksi molempia, mutta ainakaan selkään ei yhtään tuntunut, että se olisi esim. tullut takajalkojen päälle siirtymisessä. Lopulta Jay meni jo itsekseen eteen, ainakin pätkittäin. Jäykkä se on edelleen, mutta huomaa kyllä, että taitoa sillä hevosella on. Se on vaan hautautunut syvälle, koska ilmeisesti edelliset harjoittalijat ei olleet mitään huippuratsastajia. Tai näin ollaan vähän kuultu, että aika heikkoja ratsastajia hevosilla on ollut viime aikoina. Ja sen kyllä huomaa, pakko sanoa. Mutta on kiva huomata, että hevonen alkaa muistaa vanhoja oppeja, koska tänään se jo vähän haki loppuraveissa eteen-alas.

Jay

Seuraavaksi ratsastin Tiggerin. Tiggerillä ratsastin vaan kaikki askellajit eteen, sekä tein siirtymisiä. Se oli aika hyvä, muttei ihan niin hyvä kun tiistaina. Tigger sentään liikkuu melkein koko ajan itse eteen. Silläkin on välillä hetkiä, kun se jää möllöttämään pohkeen taakse, mutta yleensä se tokenee aika nopeasti ja kulkee taas itse eteen. Se on näitä hevosista ehdottomasti paremmalla puolella, koska pysyy myös kuolaintuntumalla ja kääntyykin ainakin useimmiten. Pysähdyksissä vetää pään eteen ja tulee sitkeäksi, mutta sekin tuntuu olevan kaikilla hevosilla ongelmana. Tykkään Tiggerissäkin siitä, että sen kanssa on melko helppo korjata virheitä, koska se haluaa tehdä töitä, toisin kuin Jaffa.

Ennen lounasta ehdin vielä juoksuttaa Chillin. Yritin lykätä sitä mahdollisimman pitkään, mutta kun viitostallissa, jossa Jaffa ja Chinnok asuu, tyhjennettiin Bobcatilla karsinoita, jouduin ottamaan Chillin. Päätin, että kun kerran Chilli näyttää mulle jäävän listalle ja kerran näitä ei ole juoksutukseen kunnolla opetettu, niin tehdään asiasta vähän helpompi ja opetan Chillille komennot liinassa. Aluksi tehtiin ihan perus käynti-seis-käynti siirtymisiä, jotta sain Chillin kuuntelemaan käskyjä. Sitten jatkettiin ravi-käynti-ravi siirtymisillä ja vaihdettiin suuntaa ja tehtiin sama oikeallekin. Chilli toimi tosi hyvin ja alkoi ihan selvästi kuunnella äänenpainoja, sillä lähti raviin pelkästä käskystä, ilman maiskutusta ja raippaa. Ja kaikki vain alle vartissa. Laukat oli vähän hankalammat, mutta huomattavasti paremmat kuin eilen. Nyt jouduin muutaman kerran toistamaan laukkaa ja näpäyttämään maata ennen kuin Chilli laukkasi nätisti. Jos olisin tajunnut jo tiistaina, että hevonen ei vaan osaa, olisin voinut silloin opettaa käskyt ja olisi päästy kaksi päivää paljon helpommin. Tänään oltiin molemmat tosi tyytyväisiä juoksutuksen jälkeen. Treenasin vielä äänikomentoja taluttaessani loppuun ja hyvin Chilli oppi ne ihan yhdessä kerrassa. Nyt vaan olisi hyvä päästä pian toistamaan opit, jotta ne jää päähän. Hauskaahan tässä on se, että opetin juoksutuksen Chillille suomeksi, joten en tiedä miten se toimii sitten muiden kanssa :D Sitä vaan en ymmärrä, miten helppoa tänään kaikki oli. Miksi tänään laukkaan ei tarvittu hullua huitomista ja eilen tarvitsi? Oliko se vaan se, että Chilli kuunteli paremmin siirtymisten takia vai mikä, mutta jäi tosi hyvä fiilis itellekin.

Chilli poseeraa

Lounaan jälkeen ratsastin sitten Jaffan, jonka kanssa päätin keskittyä vain ja ainoastan siihen, että pohkeet menee läpi. Niinpä tehtiin paljon pysähdyksiä ja käynti-ravi siirtymisiä. Pikku hiljaa Jaffa alkoi reagoida pienempiinkin pohkeisiin. Samalla se alkoi tuntua siltä, että keskittymiskyky läheni loppua, joten päätin olla laukkaamatta ja aloitin loppuverkan. Kylie tuli sitten Kriston kanssa juuri silloin kentälle ja Jaffa säikähti sitä. Se lähti laukkaamaan ja annoin sen laukata ja siirsin raviin kun rauhoittui. Se tapahtui melko nopeasti, kun ei Jaffa mikään tykki menijä ole. Ehkä tuli aavistuksen liian pitkä työskentely, koska lopussa jouduin taas vähän huomauttamaan liikkumisesta. Jaffa oli kuitenkin ihan hyvä, joten olin tyytyäinen. Selvästi hevoset paranee kaikki kerta kerralta. Olisi vaan kiva kohta saada ne "omat hevoset", joiden kanssa voisi sitten oikeasti tehdä töitä. Nyt menee vaan vähän siihen, että yksi tekee yhtä ja toinen toista eikä hevonen kehity mihinkään suuntaan. Mutta katsellaan nyt.

Tigger pesulla.

Chinnokia en tänään voinut ratsastaa, kun Bobcat hajosi ja suoraan Chinnokin oven eteen, joten sitä ei saa nyt ulos karsinasta. Kävin sen sijaan rapsuttelemassa poikaa ja se on ihan sairaan hellyyttävä :) Tykkään siitä tosi paljon, joten harmittaa etten tänään päässyt ratsastamaan sillä. Huomenna se menee johonkin, ei tiedetä mihin, joten tuskin huomennakaan saan sillä ratsastaa. Mutta ehkä sitten taas sen jälkeen. Chinnokin ratsastuksen sijaan sain juoksuttaa Chi-Chin. Se on yksi tammoista, jotka Katjan mukaan potkii päin kun niitä yrittää saada liikkeelle, joten suuntasin maneesiin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Vasemmalle tamma oli ihan huippuhyvä, liikkui eteen ja hidasti ja olin ihan ihmeissäni siitä, mitä Katja tarkoitti. Vaihdoin suuntaa ja se selvisi. Käytiin aika tiukkasanaista keskustelua siitä, pitääkö oikeallekin liikkua vai voiko hyppiä pystyyn ja peruuttaa karkuun. Lopulta sain tamman juoksemaan oikeallekin, mutta heti kun hidasti käyntiin, Chi-Chi yritti ympäri. Päätin, ettei se käy ja tarpeeksi kauan jankattuani tamma myös käveli oikealle, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Tehtiin sitten vielä iltatalli ja lähdettiin kämpälle. Lopetettiin tänään aika myöhään, mutta onneksi ei tarttenut käydä enää kaupassa vaan syötiin Katjan eilen paistamia jäuhelihapihvejä ja tehtiin jotain valmista kermakastiketta, jota edellinen ruotsalainen tyttö oli jättänyt. Oli ihanaa saada ruokaa, kun lounaaksi oli taas vaan salaattia. Mutta alan tästä siirtyä nukkumaan.

Toinen on jo tutumpi

Tänään oli herätys taas seiskalta ja kyyti tuli kasilta hakemaan. Herätys oli ihan yhtä vaikea kuin eilenkin, onnistuin jo kääntämään kellon Irlannin aikaan, vaikka olisi kannattanut olla tekemättä sitä. Eli mennä nukkumaan ennen puoltayötä...

Aamulla oli pieniä sadekuuroja

Pääsin tänään tutustumaan tarkemmin aamutalliin. Tallissa on siis kuusi eri osaa, yards 1-6. Kolmosessa asuu pelkkiä kilpahevosia, ykkösessä on "huonommat" kisahevoset ja parempia nuoria. Kakkosessa asuu vähän parempia hevosia ja nelonen, vitonen ja kutonen on huonompien nuorten talleja. Näin karkeasti jaoteltuina. Ruuat annetaan kahdesti päivässä ja hevoset saa heinää sellaisen ison kasan sekä väkirehua, jossa on melassia ja kauraa, enimmäkseen melassia,  yhteensä kymmenen litraa päivässä. Riippumatta hevosesta. Lisäksi osa saa öljyä tai jotain lisäravinteita. Ja tietysti tallin tähti Alligator saa omat sapuskansa. Karsinoita me ei ainakaan vielä ole siivottu ja hevoset tosiaan seisoo sisällä, joten tarhaamistakaan ei ole. Osa hevosista menee kävikseen ja loppuja aletaan ratsastaa kun käytävät on lakaistu ja tallin huoltotoimet tehty.

Mulla oli tänään hevosina eiliseltä tutut Chinnok ja Jaffa sekä juoksutettavana Chilli. Lisäksi sain ratsastettavaksi uuden tuttavuuden Jayn. Se on melkein musta tummanruunikko läsipää ja ikääkin löytyy kymmenen vuotta, joten sen pitäisi siis olla jo ihan ratsastettava hevonen.

Tigger, yksi eilisistä ratsuista.

Aloitin Jaffasta, koska en halunnut tapella sen kanssa myöhemmin. Tänään otin raipan heti mukaan, joten hevonen liikkui paljon paremmin. Muutenkin oli ihan ok, vähän painoi kädelle, mutta toimi kuitenkin. Mutta se kääntyminen. Oikein malliesimerkki lapa ulkona valumisesta. No yritin sitä korjata, mutta kun pohkeet ei tarkoita mitään, se on vähän hankalaa. O kävi ovella ja käski olla välittämättä muodosta laukassa, hevonen on neljä. No se selittää paljon, mutta en mä muodosta välittänytkään vaan yritin välttää törmäyksen seinään. Olisi tosiaan helpompi, jos tietäisi noista hevosista jotain ennen kuin kiipeää niiden selkään. Jaffakin näyttää ehkä kuusivuotiaalta, koska se on lihaksikas ja pyöreä, toisin kuin ruipelot nelivuotiaat. Ovissa ei ole edes nimiä, saati ikää, joten ihan silmällä joutuu arvailemaan hevosten ikää. Kunhan ensin löytää oikean hevosen. Joka tapauksessa tämän tiedon kuultuani suhtauduin hevoseen kovin eri tavalla ja nelivuotiaaksi se on siis todella hyvä. Ainoa ongelma on tosiaan se, ettei ne pohkeet tarkoita yhtään mitään, milloinkaan, ikinä tai mihinkään suuntaan. Jos Jaffa jää mulle ratsastettavaksi alan ehdottomasti työstää tätä ongelmaa.

Seuraavaksi otin sitten Jayn. Se oli asiallinen käsitellä ja toivoin jo, että se olisi mukava ratsastaakin. Vielä mitä. Oltiin kentällä ja Jay liikkui kuin täi tervassa. Raippa mulla oli sentään mukana, muuten mistään ei olisi tullut mitään. Aloitin ihan siitä yksinkertaisesta asiasta, että pitäisi liikkua eteen. Sitten pääsin vähän asettamaankin. Kyllä sen tunsi, että hevonen osaa ja tietää, mutta se vaan ei viitsi ja on niin tajuttoman jäykkä. Lisäksi en pystynyt ollenkaan olemaan sen liikkeissä. Varsinkin ravi, myös kevytravi, oli ihan kamalaa, eikä estesatula ainakaan auta asiaa. Tuntui etten osannut ollenkaan ratsastaa. Jayn selässä mulle tuli mieleen Roi. Pohdin siinä, että mitä hevosia nää muistuttaa. Laiskoja, jäykkiä, vaikeita istua... ja aloin yhdistellä eri hevosista, kunnes tajusin että Roihan on oikeasti juuri samanlainen, varsinkin Jayn kanssa kun vertaa. Nuoret on toki nuoria ja niiltä ei voi mitään olettaa sen takia (tai no olettaisin että nuoretkin osaisi liikkua eteen, mutta ei väkisin) mutta Jay selvästi osaa, se vaan ei oikein viitsi. Lopulta sain siirtymisillä Jayn vähän liikkumaan eteen, joten lopetin siihen, koska olin ihan kuollut. Lopputunnista alkoi lisäksi sataa vettä, joten olin myös märkä ja kylmissäni. Onneksi sitten oli lounas, joka tosin oli salaattia. Mutta sen jälkeen saatiin teetä (kuten aina) ja se lämmitti vähän.

Chinnokin jätin jälkiruuaksi, eli ratsastin sen viimeisenä. Mentiin maneesissa, koska kenttä oli niin märkä. Chinnok oli tosi paljon parempi kuin eilen, ei kääntänyt päätään vinoon läheskään niin paljoa ja asettui jo rehellisesti molempiin suuntiin. Tehtiin siirtymisiä ja tosiaan sitä asetusta. Muutamia tosi kivoja pysähdyksiä ja käynti-ravi sekä ravi-käynti siirtymisiä tuli. Laukatkin nousi ihan ok, vaikka näillä kaikilla tuntuu olevan melkoisia ongelmia nostaa laukkaa. Ne helpommin vaan ajautuu laukkaan. Yhdessä laukannostossa Chinnok säikähti jotain, tai jotain. En tiedä mitä tapahtui, mutta hevonen ryntäsi eteen kuin pistoksen saaneena. Vähän se yllätti, mutta ei ollut mitään ongelmaa pysyä kyydissä. Annoin sitten Chinnokin laukata sen mitä se halusi ja puolen kierroksen jälkeen alkoi tuntua siltä, että antaa kiinni. Niinpä siirryttiin ravin kautta käyntiin, rauhoitin tilanteen ja yritettiin uudestaan. Tällä kertaa Chinnok nosti laukan hyvin, joten toisen noston jälkeen kevensin loppuun. On se vaan kiva ratsastaa ja nelivuotiaaksi ihan sairaan hieno.

Chilli

Jäljellä oli vielä Chillin juoksutus. Jouduin menemään kentälle, joka siis ui, koska yhtä oria ratsastettiin maneesissa (aika hieno muuten kyseinen tapaus, musta ja päässä pienet valkoiset merkit, en saa kuvaa hevosesta nyt päähäni, että osaisin sanoa mitkä merkit). Joka tapauksessa Chilli ei liikkunut ulkona senkään vertaa kuin maneesissa ja hakkasin raipalla maata minkä pystyin. Mikä tietysti johti siihen, että olin aivan ravassa itsekin, eikä hevonen liikkunut silti mihinkään. Jollain ihmeellä sain sen laukkaamaankin, joten lopetin ja fiilikset oli taas aika nolla.

Hevosta pois hoitaessa juttelin asiasta Katjan kanssa, koska olin varma, että hevoset oli juoksutettu jollain muulla tavalla ja kukaan ei vaan ollut viitsinyt opettaa sitä mulle. Katja sanoi, että hänellä on aina samoja ongelmia hevosia juoksuttaessa ja ettei niitä oikeastaan ole opetettu toimimaan liinassa. Chilli on kuulema yksi helpommista juoksuttaa. Mikä ei ainakaan lohduta. Osa kuulema potkii päin, jos niiltä pyytää jotain. Että sellaista.

Damon, joka näyttää tosi kivalta.

Tehtiin vielä illalla iltatalli, joka on jo vähän tutumpi. Jaoin edelleen heiniä, mikä ei kyllä ole kovinkaan mukavaa hommaa, koska heinä on melkoisen homeessa ja/tai pölisevää. Ei tekisi mieli antaa sitä hevosille, mutta minkäs teet.

Päästiin lähtemään vähän myöhässä. Tänään ei käyty kaupassa vaan syötiin eilen ostettuja ruokia. Tein jauhelihakastiketta ja pastaa, eli melko perusruokaa. Katja paistoi lopusta jauhelihasta pihvit huomiseksi ja sai palohälyttimen soimaan. :D Onnistuin hiljentämään sen, toivottavasti en lopullisesti... Nyt alan suuntaamaan petiin.

Eka päivä

Herätys oli seiskalta ja vääntäydyin ylös koleaan aamuun yllättävän vaivanloisesti. Nukuin aika huonosti, suurimmaksi osaksi sen takia, että ulkoa kuulu jatkuvaa piipitystä. Äänen lähdettä ei tiedetä, mutta kuulema se on kuulunut koko ajan. Nopea aamiainen ja sitten odottelemaan pihalle kyytiä. Saadaan siis kyyti yhdeltä tilan työntekijältä, T:ltä
Aamulla aloitettiin jakamalla heiniä kun T tuli sanomaan että lähden Limerickiin. Siellä on siis tallin toinen tila. Perille päästyä selvisi että tuotiin pari hevosta näytille mahdollisille ostajille. Oli melko kummallinen reissu. En tuntenut mitään hevosia eikä kellään ollut oikein aikaa neuvoa. Otin hevosen alas autosta ja pidin sitä kiinni, kunnes omistajaperheen poika ja Limerickin tilanhoitaja L tuli vaihtamaan mun kanssa hevosta ja pidin sitten sitä toista. T tuli sitten laittamaan sen kuntoon ja mulle annettiin harja ja käskettiin harjata hevonen. Jonka jälkeen sain ekan hevosen pestäväksi. Hevosia olisi ollut näyttää neljä, mutta ostajat ei tykänneet kuin ekasta, ja siitäkään ei enää sen jälkeen kun se kielsi erikoisesteelle. Hevonen on neljä, joten oli vähän epäreilua laittaa se edes hyppäämään erikoisesteitä. Kuskina ollut omistajaperheen tytär O, joka myös vastaa Traleen tilan toiminnasta, oli aika turhautunut.

Niinpä pakattiin hevoset autoon ja ajettiin takaisin. Sen jälkeen sain tälle päivälle ratsastettavat, joita oli kolme sekä yksi juoksutettava. Alun perin sillä piti ratsastaakin, mutta se päätyi vain juoksutukseen, koska sillä oli jalassa jotain vanhoja haavoja ja oli ilmeisesti seissyt vähän aikaa ja sen toinen etukenkä otettiin irti. Eka ratsu oli kimo ruuna Chinnok. Sain omat kamat ja toivuttuani järkytyksestä sen suhteen, missä kunnossa ne oli, oli edessä seuraava järkytys. Selkään nousu tapahtuu kapealla tallikäytävällä. Pääsin kuin pääsinkin kyytiin ja maneesiin. Chinnok oli kovin epävarman tuntuinen ja olin jo aika turhautunut sen pään vinouteen ja huonoon ratsastettavuuteen kun O tuli maneesin ja kysyi miten meni. Selvisi että Chinnok on vasta neljä, joten ymmärsin sitten mistä kaikki johtui. Nelivuotiaaksi ruuna on oikeinkin loistava, joten tykkäsin siitä sitten tämän tiedon saatuani.

Seuraava ratsu oli Tigger, pieni ruunikko, joka oli myös mukava Limerickissä tänään. Siitä tykkäsin jo siellä, joten olin odottavainen sen suhteen. Eikä Tigger ollutkaan pettymys. Se liikkui kivasti eteen, oli melko tasainen ja suhteellisen helppo ratsastettava. Jännittävin tapahtuma oli, kun kävelin pidemmällä ohjalla. Portin kohdalla Tigger valui ulos ja olisi halunnut lähteä, mutta en tietenkään päästänyt sitä. Niinpä se yritti ruveta hyppimään pystyyn. Sain sen sitten melko helposti eteen, eikä tilanne ollut mitenkään paha. Mua lähinnä nauratti.

Viimeinen ratsastettava oli Jaffa, ruunikko ruuna sekin. En hirveästi tykännyt siitä, koska se ei liikkunut mihinkään ilman raippaa, ei asettunut eikä kääntynyt. Tunsin itseni melko aloittelijaksi potkiessani hevosen kylkiä ilman mitään reagtiota. Todella mukavaa. Jaffaa en kauaa jaksanut työstää. Menin kaikki askellajit ja lopetin siihen. Toivottavasti kaikki hevoset ei ole yhtä laiskoja.

Ennen iltaruokintaa juoksutin vielä Chillin. Se on iso ruunikko ruuna, herttainen luonteeltaan, vähän samantapainen kuin Ami. Jouduttiin odottelemaan kengän poistoa aika tovi ja Chilli oli vähän kärsimätön. Maneesissa ensin talutin Chilliä hetken ja aloin sitten varovasti juoksuttaa. Käynti meni hyvin, mutta kun käänsin raipan hevosta kohti, se säntäsi karkuun. Kaksi askelta ja rauhoittui sitten. Vähän liikaakin toden sanoakseni, koska sen jälkeen sain hakata raipalla maata, ilmaa ja vähän hevostakin että sain se esittämään muutakin kuin sunnuntaihölkkää. Laukka nousi vahingossa, kun Chilli säikähti jotain ja sai sen verran virtaa, että liikkui viisi minuuttia eteen. Olin melko epätoivoinen, koska en tosiaan tiedä mitä tein väärin kun hevonen ei mennyt mihinkään. Olin iloinen että pääsin pois ja toivottavasti ei tarvitse juoksuttaa uudestaan.

Sitten tehtiin iltatalli, johon kuuluu heinät, väkirehut, käytävien lakaisu ja hevosten loimitus. Karsinat kuulema siivotaan noin parin viikon välein Bobcatilla. Siltä ne näyttääkin... En oikein osaa sanoa iltatallista mitään. Tein vain niin kuin käskettiin ja tunsin itseni tosi tyhmäksi kysyessäni kolme kertaa mitä sanottiin. Irlantilaisista ei ole niin helppo saada selvää.

Illalla käytiin vielä kaupassa, koska illalla ja aamulla on kiva syödä jotain. Tesco on meidän lähikauppa ja ruoka tulee selkeästi olemaan monipuolista. Eli ei. Onneksi lounas tallilla on melko hyvä. Tänään oli pasta bolognesea.

Perillä

Pikainen päivitys. Olen siis saapunut Traleeseen. Näin matkalla paljon hevosia ja paljon muutakin. Juna-asemalla odottelin hetken, että kyyti saapui ja ajettiin sitten tilan omistajaperheen äidin Mrs K:n kanssa tänne meidän kämpälle. Kämppä tää todellakin on. Kolme huonetta ja keittonurkka sekä kylpyhuone. Kämppiksiä on kaksi: tanskalainen Katja ja uusiseelantilainen Kylie. Asutaan Kylien kanssa samassa huoneessa. Mun tullessa täällä oli melko siistiä, koska Kylie oli siivonnut koko päivän, vaikka tuli vasta tänään. Katja on ollut kaksi viikkoa.
Huomenna alkaa työt ja herätyskin on vasta seiskalta, eli ihan inhimillistä. Tallille on tästä joku kymmenen minuutin automatka ja saadaan kyyti. Mutta nyt hipsin nukkumaan. Irlanti kuittaa.

Matkaan!

Tänään oli sitten h-hetki. Lento Helsinki-Vantaalta lähti puoli kymmeneltä. Aamulla lähtö venähti ja oltiin vähän aiottua myöhemmin kentällä, mutta onneksi missään ei ollut jonoa ja pääsin nopeasti läpi sekä check-inistä että turvatarkastuksesta. Niinpä jäi hetki aikaa surffailla netissä kahvilassa. Piti tietysti heti kokeilla koneen toimimista. Totta puhuakseni, muutaman asian hoitaminen jäi vähän viime tippaan… Lento Arlandaan oli nopea ja Arlandan vaihto samoin. Ehdin shoppailla yhden Haribon tuttipussin ja silmämeikinpoistoaineen, joka oikeasti oli suunnitelmissa ostaa Helsinki-Vantaalta, mutta surffailu (eli asioiden hoiteminen) vei kaiken ajan.  Dublinin lento kesti sitten kaksi ja puoli tuntia, ei pitkä sekään, mutta viereisellä paikalla oli joku vauva, joten pelkäsin pahinta. Oon tosi ylpeä itsestäni, koska onnistuin olemaan ärtymättä, vaikka vauva huusi välillä. Tosin haju oli sellainen, että loppumatkasta kärsin päänsärystä ja pahasta olosta. Mutta selvisin. Täytyy kyllä sanoa, että vauvan vanhemmatkin oli harvinaisen viisaita.

Joka tapauksessa Dublinin sateeseen saavuttiin aikataulussa. Koneesta poistuminen oli varsin erikoinen: portaita suoraan kentälle ja kävellen terminaaliin. Erikoinen ratkaisu kun ottaa huomioon, että Irlannissa sataa noin puolet ajasta. Molemmat laukut saapuivat ehjänä perille ja aloin raahata omaisuuttani infoa etsiskellen koti exittiä. Info löytyi ja sain liput bussiin, joka meni suoraan lentokentältä juna-asemalle. Junaliputkin ostin helposti, ehdin vähän syödä ja nyt istun junassa kohti Traleeta. Tai tarkalleen kohti Corkia, mun pitää vaihtaa junaa puolessa välissä. Ehkä mä selviän. Sitten tallilta joku tulee hakemaan juna-asemalta. 

Tällä hetkellä ei sada ja maisemat on ihanat. Tyypillistä nummimaisemaa, muutamia taloja siellä täällä ja lampaita ja lehmiä laitumilla. Vielä en ole nähnyt yhtään hevosta. Tosin ollaan tultu vasta 20min Dublinista, että onhan tässä vielä kolme ja puoli tuntia aikaa. Mutta märkää täällä on, ja tulee varmasti olemaan seuraavat neljä kuukautta. Odottelen innolla!

Paremmatkin tunnelmat voisi olla

Viimeiset pakkaukset, eli siis kaikki, oli ohjelmassa tänään. Lisäksi piti siivota, järjestellä, hoitaa viimeisiä asioita jne. Meinasi iskeä pikku paniikki iltapäivällä, kun tavarat ei mahtunut laukkuu, eikä kahteenkaan. Lopulta pakkasin talon kaksi suurinta laukkua ja ne meni juuri kiinni. Joten ei tarvitse paljoa shoppailla. Hyvä vaan, säästyy rahaa.

Illalla poikkesin pikaisesti tallilla sanomassa heippa hevosille ja ihmisille. Tai niin luulin, pääsin tallipihalle asti kun sain kuulla, että yksi tallin luottoponeista oli jouduttu lopettamaan ähkyn takia. Kyllä veti vähän hiljaiseksi, vaikkei poni kovin läheinen itselle ollutkaan. Mutta se oli yksi poneista, jotka olivat tietyllä tapaa tärkeitä kaikille. Tunnelma tallilla olikin sen mukainen ja iloisten hyvästien sijaan lohdutettiin toinen toisiamme. Oli aika vaikea hyvästellä hevoset, kun juuri oli isketty päin naamaa muistutus siitä, että mitä tahansa voi tapahtua. Lopulta olin tallilla tunnin pidempään kuin olisi ollut aikaa ja ajoin sateessa kotiin itkien. Lepää rauhassa Styby.

Ei tosiaan mukavin tapa hyvästellä ihmisiä ja hevosia, mutta ei sille mitään mahda. Nyt rohkeasti kohti tuntematonta, vaikka juuri nyt haluaisin enemmänkin vain jäädä kotiin. Enää vaan ei voi perua.

Viimeistä viedään

Vähän haikeat tunnelmat tänään, kun olin viimeistä päivää hoitamassa vähään aikaan. Kahdeksan ja puoli vuotta oon käyny hoitamassa ja nyt sitten olisi aika pitää ainakin pieni paussi. Oon viimeiset pari viikkoa yrittänyt saada kaikki asiat hoidettua ja siirrettyä kaikki omat hommat eteenpäin. Ihmettelen, että oon jaksanu.

Tänään hoidin hevoset kaikki niin hyvin kuin ehdin, mikä oli syksyn mittapuulla todella hyvin. Tein rästistä kaikki hommat, kuten kamojen pesut ja vihkoihin kirjoittamiset. Rapsuttelin ja paijailin poneja paljon. Olin muutenkin tosi ahkera, koska talutin tunnin ja lisäksi kävelin Ultralla puoli tuntia. Saa nähdä milloin seuraavan kerran tulee mentyä ilman satulaa. Vähän kotiinlähtö taas venähti, mutta muuten olen oikein tyytyväinen tämän päivän saavutuksiin.  Nyt vain kamat kasaan ja tässä ollaan melkein valmiita lähtemään maailmalle.