Heppajuhannus

Tässä huomaamatta blogi on ollut olemassa jo vuoden. Kaikenlaista on siihen vuoteen onkin mahtunut. Simppa kesähevosena, tuntiratsastajien mestaruudet, Irlanti, Ruotsi, ja tämän talven treenaus. Enkä osaa sanoa, mitä ensi syksynä tapahtuu.

Viime viikon olin leiriavustajana (kirjottelen siitä lisää myöhemmin) ja juhannus meni myös tutuissa merkeissä hevosten kanssa. Tänä viikonloppuna alkoi tuntihevosilla kuukauden loma, joten itsekin saan vähän taukoa hevostelusta. Tai ainakin vähän vähemmän hevostelua on luvassa. Ihan kokonaan ei kai noista koskaan pääse eroon. Kuitenkin ihanaa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen olla kesällä vapaa tekemään mitä vaan. Ikävästi kaikki parhaat tapahtumat tosin osuu muualle, kuin tähän kuukauteen, joten paljon kivaa jää taas tekemättä. Mutta ehkä ehtisin jopa mökille tänä kesänä! Tai edes uimaan.

Joka tapauksessa torstaina ratsastettiin poniruunat laitumelle. Itse menin Masalla, joka oli tosi pieni Lassin ja Dellan jälkeen. Pääasiassa käveltiin, mutta muutama pätkä tultiin reippaammin. Ensin ravissa ja sitten laukassa. Poneilla vähän kesti herätä, mutta jopa Masa laittoi lopussa hippulat vinkumaan ja paineltiin aikalailla täysiä metsätiellä. Tosin kyllä ponit myös tiesi mihin ollaan menossa ja varsinkin kärkihevonen meni niin reippaasti, että muilla oli työ pysyä perässä. Ja kyllähän ne sitten nautti kun pääsi laitumelle vapaaksi.

Perjantaina heräsin aamutalliin ruokkimaan hevoset ja sen jälkeen tulikin rekat pihaan ja lastattiin tammat kyytiin. Lähdin itsekin ensimmäisen keikan mukana katsomaan hevosten riemua. Olisin halunnut nähdä Simpan pääsevän laitumelle, mutta en olisi päässyt millään takaisin, joten tyydyin tähän. Hevoset meni kiltisti autoon, osa ei olisi malttanut millään odottaa ja suorastaan loikki luvan saatuaan kyytiin. Perillä autosta alas tuleminen olikin sitten jännittävää, mutta sen jälkeen koko lauma kiersi suuren laitumen rajat ennen syömään rauhoittumista. Ruunatkin meni nätisti kyytiin, Simppaa vähän pelotti ja sen kanssa kävi vielä ikävästi, kun väliseinät oli liian lähekkäin, eikä sille jäänyt tarpeeksi tilaa. Niinpä se jouduttiin ottamaan alas autosta, eikä ollut ollenkaan varmaa, että se menee sinne uudestaan. Mutta kaikkien yllätykseksi Simo käveli rauhassa takaisin sisään, vähän rohkaisin sitä äänellä ja ruuna saikin isot kehut sen jälkeen.

Ruunien lähtiessä jäin siivoamaan tallia. Oli jotenkin hassua, kun koko talli oli hiljainen ja tyhjä. Toisaalta myös ihanan rentouttavaa. Lauantaina kävin hoitamassa Lillin, mutta tänään olen ollut ihan vain kotona.

Eilen olin hoitamassa Tuomarinkylässä Este-Jussissa. Sää suosi ja tunnelma oli korkealla. Huomattavasti mukavampi kisailma kuin viime vuonna. Eipä niistä kisoista ole sen enempää sanottavaa. Hevoset oli tosi nätisti, isompia luokkia katsoessa ei tarvinnut pelätä turvallisuuden puolesta (onneksi en ollut aamulla katsomassa pieniä luokkia) ja kisat päättänyt vaikeutuva ratsastus oli mielenkiintoista seurattavaa. Pakko sanoa, että tänä vuonna ei ratamestari ollut säälinyt kilpailijoita pätkääkään. Viimeinen este oli 125cm iso tasaokseri, edessä oli maapuomi, yläpuomi ja yksi puomi keskellä viistossa. Toiseksi viimeiseltä esteeltä oli pitkä matka ja lähestyminen okserillekin vielä pitkä. Ei mikään helppo tehtävä ratsastajalle, eikä hevosellekaan. Erityismaininnan ansaitsevat myös esteiden koristelut ja kisaradalla ollut puutarha, jossa oli appelsiinipuun lisäksi jokin hahmo nauttimassa lämpimästä päivästä. Oikein isompien kisojen tuntua siis.

Kysymyksiä?

Muutamia tekstejä on odottelemassa viimeistelyä tai kuvia, joten ihan ei lukeminen lopu kesälläkään.

Mutta. Hevoset on kesälaitumella vielä kolme viikkoa ja mun elämässä ei tapahdu mitään jännittävää eikä edes vähemmän jännittävää. Tallilla käyn joka toinen päivä pikaisesti hoitamassa Lillin ja välillä muutamia yksäreitä. Ehkä joissain kisoissa käyn hoitamassa, mutta ei niistä mistään ole kovin paljon kerrottavaa.

Niinpä mulla olisi teille kaksi pyyntöä. Ensimmäinen on erikoispostausideat tai voi niitä toivepostauksiksikin kutsua. Kertokaa, mitä haluatte lukea. Toinen on ajatus kysymyspostauksesta, johon myös tarvitsen teidän apuanne. Kysykää siis kaikki mieltänne askarruttavat asiat ja kertokaa toiveita postausten suhteen!

Aurinkoista kesää kaikille!

Kevätkauden päätös

Kaikki oli jo ihan kevätunnelmissa, joten viimeinen viikko kevätkautta oli iloinen ja onneksi myös aurinkoinen. Perjantaina hypättiin rataa, "liiallisen" auringonpaisteen takia kenttä oli liian kova, mutta maneesissa olikin sitten mukavan viileää. Siitä lisää myöhemmin.

Sunnuntaina oli virallisestikin viimeinen päivä kevätkautta. Meillä oli koulutunti toivehevosilla. Itse toivoin Simppaa tai Dellaa ja sain Dellan. Ennen tuntia herkuteltiin feta-pinaatti- ja mansikkapiirakoilla ja sitten lähdettiin Saharaa muistuttaneelle kentälle viimeiseen koulurääkkiin.

Aiheena oli käynnin kautta vaihdot kolmikaarisella, ei mikään maailman helpoin tehtävä Dellalle. Aloitettiin ensin käynnissä ja ravissa kolmikaarisella. Käynnistä tehtiin pysähdyksiä keskihalkaisijan kohdalla, ravissa vain puolipidätteillä pieni kokoaminen. Della oli aika raskas kädelle ja pyrki valumaan matalaksi. Yritin saada sitä ratsastettua paremmin pohkeen eteen, jolloin se lyhenee, tulee korkeammaksi ja kevenee kädelle. Menin Dellalla kaksi kertaa viikolla ja hyppäsin perjantaina ja joka kerta tamma oli hyvä, keskiviikona ehkä paras, mutta ei huono perjantainakaan. Sen sijaan nyt se ei halunnut millään irrottaa ohjasta ja kantaa itse itseään.

Tehtiin kolmikaarista ensin keventäen ja sitten harjoitusravissa ilman jalustimia. En tiedä mikä siinä ilman jalustimia oli, mutta istuin itse silloin aivan vinossa. Meillä on joku yhteinen kieroutuma Dellan kanssa. Otin muutamia kertoja käyntiin itsekseni, koska tammasta tuli niin vahva kädelle ja se vain roikkui ohjalla. Jäin kyllä myös itse vetämään liikaa ja unohdin hellittää, mikä yleensä auttaa siihen tai ainakin sysää molempia oikeaan suuntaan. Yleensä ratsastan Dellaa itsekseni ja varsinkin kun se on ihan huippu, kukaan ei koskaan ole katsomassa. Ehkä nytkin mulla oli alitajuisesti pieni paine näyttää opettajalle, miten hienosti Della osaa mennä. Della kuitenkin parani vähitellen, onneksi.

Aloitettiin laukkatehtävät laukkaamalla pitkillä sivuilla ensin myötälaukkaa ja sitten vastalaukkaa. Alkuun Della veti itsensä pitkäksi ja laukka oli isoa hirvilaukkaa. Sain sitä vähän kasaan, mutta kovin pyöreäksi se ei tullut. Olisin kaivannut kaarevia teitä, joilla olisin saanut tammaa vähän pyöreämmäksi. Mutta tällaistahan se on tunneilla, aina ei voi tehdä mitä haluaa. Siksi tykkäänkin ratsastaa Dellaa yksin, koska silloin voin tehdä juuri niin kuin tuntuu hyvältä. Ja sitten menen koko tunnin sitä samaa ympyrää. Ei ne tunnit siis ihan huonokaan asia ole.

Lopuksi sitten kolmikaarista käynnin kautta vaihdoilla. Muutaman kerran siirtymiset laukasta käyntiin meni vähän pitkäksi, ne ei todellakaan ole Dellan vahvuuksia. Mutta keskiviikkona niitä juuri hioin ja silloin hevonen esitti muutaman niin hienon siirtymisen, että uskalsin vaatia siltä vähän enenmmän. Kun Della alkoi oppia, että keskihalkaisijalla siirrytään käyntiin, siirtymisistä tuli parempia ja muutaman kerran hevonen tuli suoraan käyntiin. Onneksi opettaja näki tunnin parhaan siirtymisen, kerrankin.On niitä toki parempiakin nähty, mutta ainakin se oli selkeä siirtyminen, eikä epämääräinen valuminen käyntiin.

Tultiin myös muutamia keskiraveja väleissä. Ensimmäiset keskiravit Della laukkasi, en itse saanut sitä tarpeeksi pohkeen eteen ja napakammasta pohkeesta se rikkoi laukalle. Yksi oli ihan kohtalainen, vaikka hevonen veti itsensä pitkäksi ja täysin pois peräänannosta. Viimeinen alkoi todella hyvin, Della venytti, pysyi pyöreänä ja tahdissa. En kuitenkaan päässyt ratsastamaan sitä loppuun asti, kun edellä mennyt ratsastaja putosi ja kaikki joutui vetämään hevoset seis. Kiitin tietysti Dellaa, mutta ei se nyt mikään maailman mukavin tapa ollut lopettaa asiaa. Ei sitten enää tultu uudestaan, mutta loppuraveissa pyysin Dellaa vähän eteen, jotta pääsin kiittämään sitä sitten siitä. Lopussa Della sai olla matalampana ja oli ihan mukava, vaikka edelleen painoi mun makuun liikaa kädelle.

Opettajan mielestä hevonen oli hyvä. Varmasti se olikin parempi kuin yleensä tunneilla, mutta tiedän sen ja meidän molempien pystyvän niin paljon parempaankin, etten ollut kovin tyytyväinen. Della saattoi olla vain väsynyt, olihan kentällä varmasti 25 astetta lämmintä. Ehkä sillä oli huono päivä tai jotain. Mutta ratsastin myös itse huonosti. Olin liian kärsimätön, ratsastin liikaa kädellä ja yritin päästä liian nopeasti toivomaani tulokseen. Olisi kannattanut keskittyä perusasioihin: käyttää pohkeita, pitää hevonen suorana, hellittää ohjista ja rauhassa tehdä töitä hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. No, ensi kerralla sitten taas vähemmin painein.

Tunnin jälkeen huuhtelin sekä Simpan että Dellan vesarissa, ne molemmat hikoavat ihan hirveästi ja varsinkin Simppa aavistuksen paksukarvaisempana jää helposti hikiseksi. Karvasta näkee ja tuntee, että se ei ole puhdas ja märkänä hevonen vaahtoaa, vaikka kuinka pesisi. Niinpä toisinaan on hyvä huuhdella runsaalla vedellä kaikki kertynytkin hiki pois. Oli muuten ihan eri näköinen hevonen, kun karva oli puhdas.

Syötiin vielä loput kakuista ennen kuin vietin sitten loppuillan hevosen selässä. Ensin vedin kaksi maastoa Lassilla ja sitten yhden Metellä. Oli oikein mukavaa. Tunneilla oli hauskaa porukkaa ja kaikki vain halusi mennä kovaa. Niinpä sitten mentiin muutama pätkä vähän kovempaa ja ratsastajien ja hevosten ilmeisetä päätellen kaikilla oli kivaa. Yhdellä tunneista puoli jonoa tuli pukitellen kaikki laukkapätkät, mutta ratsastajat vain nauroi. Yksi hevosista oli kaksi tuntia mukana ja kävi toisella tunnilla niin kuumana, että jouduin jo kääntämään Lassia eteen, kun hevonen ratsastajastaan välittämättä yritti tulla ohi. Muutenkin maastojen vetäminen on aikamoista taaksepäin tuijottelua, mutta onneksi mulla oli fiksut vetohevoset.

Oikein onnistununt kauden päätös siis ja nyt jatketaan kesän merkeissä. Kaksi viikkoa vielä ja sitten hevoset pääsee ansaitulle laidunlomalle. Siinä pääsee sitten yksi jos toinen muukin lomailemaan ja lataamaan akkuja. Ainoa paniikki on, että Lappeenrantaan on enää neljä viikkoa. Siis neljä sellaista viikkoa, että hevoset on tallilla. Joten a p u a, tässähän pitäisi jo olla valmista kohta. Valmennukset alkaakin tällä viikolla, joten kuulemisiin!

Ratatreenit

Perjantaina siis hypättiin kauden päätteeksi vähän isompaa rataa. Alkuperäinen ajatus oli ollut mennä kentälle ja hyödyntää iso yläkenttä kokonaan, mutta aurinko oli hellinyt meitä niin paljon edellisellä viikolla, että kentän pohja oli liian kova. Niinpä oltiin sitten ihanan viileässä maneesissa.

Rata oli aika helppo, itse asiassa meillä ei ollut ratapiirrosta, pelkät ohjeet esteistä ja mä sitten heittelin mitä laitetaan mihinkin. Tässä tulos:

Mulla tosiaan oli Della. Piti olla Lassi, mutta toinen opettaja oli ilmeisesti (jälleen kerran) päättänyt, että se on liian perushevonen mulle ja menin sitten Dellalla. Ei siinä mitään, sekin on kiva, mutta alkaa käydä aika vähiin ennen tuntseja, joten olisihan se ihan kiva hypätä Lassilla, kun niitä hyppykertoja ei sen kanssa muutenkaan ole kovin montaa.

Joka tapauksessa, aloitettiin itsenäisellä alkuverkalla. Della ei ollut ihan yhtä hyvä kuin keskiviikkona ja oli raskas edestä. Olin sitten itsekin vähän turhan kova, mutta opettajan ohjeilla päästiin tilanteesta eteenpäin ja Della olikin sitten verkan lopuksi jo tosi hyvä. Sileän verkan jälkeen aloitettiin hyppäämällä okseria, ensin ristikkona ja sitten pienenä okserina. Della ei ollut ihan pohkeen edessä, jäi kauas ja molemmat hypyt oli vähän turhan isoja. Sen jälkeen tultiin oikeassa kierroksessa sarjaa, joka meni ihan ok. Della on vaan niin fiksu sarjoilla. Se tulee itse hyvin takaisin, vaikka muuten hyppää aika isosti. Ennen ratoja tultiin sitten vielä sarjan perään kaareva linja. Ensimmäinen hevonen tuli kahdeksalla, Della kuudella. Tosin olisin voinut ratsastaa enemmän kaarretta väliin, mutta kävi se noinkin.

Sitten oli ensimmäisen radan vuoro. Odotettiin viimeisiksi ja Della oli jo ihan menossa monta kertaa. Sen mielestä oli epäreilua, että kaverit sai hypätä ja se itse joutui odottamaan. Ensin opettaja meinasi, että tulisin molemmat radat isompina, mutta kun Della oli niin kyllästynyt seisomiseen ja minäkin olin ihan menossa, tultiin sitten ensimmäinen rata vähän pienempänä. Se oli hyvä ratkaisu, koska kaksi isoa rataa olisi voinut olla Dellalle liikaa, tunneilla kuitenkin harvoin hypätään mitään kovin isoa. Ja toisekseen tamma ei ollut ollenkaan pohkeen edessä ja teki aika erikoisia hyppyjä. Poikkeuksellisesti löytyy jopa videot, kooste on alempana, joten en sen enempää selittele. En ollut kovin tyytyväinen, koska Della ei tosiaan mennyt mihinkään, putosi kerran raviin, laukka vaihtui aina ravin kautta laiskasti ja hypyt oli kulmikkaita ja jotenkin työläitä. Aika tahmainen ja epätasainen rata kokonaisuutena.

Toisen radan tulin sitten isompana. Se on videolla vain puoliksi, koska kamerasta loppui muisti (siskonkin radat kuvattiin, enkä ollut laskenut sitä). Mutta onneksi rata on videolla myös toisella tuntilaisella, joten saanen sen jossain vaiheessa ja lisäilen sitten sen kokonaan. Joka tapauksessa videolla näkyy muutamat kokeilut isommille esteille ja sitten radan alku. Loppu oli muuten sama, mutta sarjan sijasta hypätiin okseri toisesta suunnasta ja sitten sarja oikeasta kierroksesta. Olin paljon tyytyväisempi tähän rataan, sillä Della oli hereillä, tuli parempiin paikkoihin ja muutenkin rata oli helpomman tuntuinen. Oma istunta oli mitä oli ja radan aikana muutin myötäämistäni varmaan viisi kertaa, koska hain sitä haluttua tapaa. Lisäksi otin kaarevaan väliin ihan tyhmästi kädellä yhden askeleen, mutta onneksi hevonen paikkasi sen hyvin. Radan jälkeen tulin vielä kaarevan ja okserin kaksi kertaa. Kaarevalla korjattiin se ylimääräinen askel ja okserilla haettiin sitä oikeaa myötäämistapaa. Lopulta yritin tehdä asiat liian vaikeaksi ja se "perus"myötäys pitkin harjaa oli oikea. Dellalla helposti myötään kaulan molemmin puolin ja olen sitten alastulossa epätasapainossa. Myötäys harjaa pitkin pitää kädet harjassa myös laskeutumisessa ja sitä kautta tasapaino on helpompi säilyttää. Varsinkin kun Dellalla on niin iso ja vahva hyppy. Mutta olen vähän oppinut istumaan siellä ja toisaalta kun Della hyppää pyöreästä laukasta selän kanssa, siellä on paljon helpompi olla mukana.

Kuvia ja videoita aluemestaruuksista

Tässä vielä lisää kuvia Hyvinkäältä. Myös videot molemmista radoista löytyy. Tästä pääset aikaisempaan postaukseen kisoista. Kopioin tähän pätkät, joissa kerroin radoista. Ne voi olla helpompi hahmottaa videoiden kanssa.



"Rata alkoi sitten hyvin, volteilla Lassi vähän vastusteli taipumista oikealle, mutta vasemmalle meni ihan hyvin. Ensimmäinen väistö oli mitäänsanomaton, koska hevonen ei lähtenyt pohkeesta sivulle ja jäin sitten vain roikkumaan ohjaan. Keskiravin tahtirikko tuli ihan omasta virheestä. Lassi lähti hyvin, mutta alkoi sitten hiipua eikä reagoinut pohkeeseen, joten potkaisin sitä kerran kannuksella vähän liian kovaa. Ehdin pelästyä laukkaa, mutta Lassi paikkasi hyvin ja piti ravilla. Toinen väistö olikin sitten sujuvampi, mutta peruutus taas ihan liikaa kädellä. Siinä mulle tuli joku paniikki, olisin voinut ratsastaa sata kertaa paremminkin. Laukkaohjelma sen sijaan oli tosi hyvä ja sieltä tuli paljon seiskojakin. Keskilaukat oli vähän liian etupainoisia, mutta vastalaukoissa Lassi oli hyvin suorana ja voltit oli sopivan kokoisia. Toinen keskiravi keskellä laukkaohjelmaa oli ihan super hyvä, saatiinkin siitä toiselta tuomarilta seiska. Itse olin vain ihan pulassa istumisen kanssa. Lassilla ei tosiaan ole maailman helpoin ravi. Lopputervehdykseen tullessa muistin jopa hymyillä, vaikka omat fiilikset radasta olikin ensin aika kaksijakoiset. Muistin radasta jokaisen virheen ja jotenkin kaikki hyvät pätkät oli vain massaa. Valmentaja oli ihan super tyytyväinen, joten aloin suhtautua rataan vähän positiivisemmin. Ei se huono ollut, mutta jotenkin jäi olo, että parempaankin olisi ollut aineksia. Prosenttien tullessa olin pettynyt, koska saatiin viimeksi seuramestaruuksissa paremmat prosentit. Toki tasokin oli hieman erilainen. Lähdettiin sitten tulospalveluun, jossa mulle selvisi, että kuulin prosentit väärin, oikeasti saatiin omat ennätysprosentit A:sta eli 63,981%."

"Lähdin lopulta ihan hyvillä fiiliksin radalle. Muutamia pieniä "virheitä" tuli, koska hevonen oli vieras, mutta kokonaisuutena rata oli siisti ja hevonen erittäin yhteistyöhaluinen. Selkeästi myös kisahevonen, koska se tiesi kyllä mitä oli radalla tekemässä. Radan jälkeen olin iloinen ja hevoseen todella tyytyväinen, oli mukava kokemus ja tykkäsin kyllä hevosesta. Prosentitkin oli ihan hyvät 64,762%. Eniten harmitti pysähdyksen ennen aikaisuus, koska se muuten oli niin hyvä ja laukasta raviin siirtymiset. Lisäksi toinen temponlisäys oli vähän vaisu, koska jätin ratsastamatta sen kunnolla. Toivoin tietysti, etten putoaisi kolmannelta tilalta, joten siksi vähän harmitti, etten ratsastanut vieläkin paremmin" 

Olin todella yllättynyt, että Lassi pärjäsi niin hyvin kaikkien kisoissa olleiden liitokavioiden keskellä. Se voitti monet ja lopuillekin hävisi vain muutamia pisteitä. Enkä edes ollut tyytyväinen rataan. Nytkin videota katsoessani näen vain virheitä ja parannettavaa. Näistä lähtökohdista Lappeenrannassa on mahdollisuudet ihan mihin tahansa. Nyt treenataan oikein ahkerasti koko kesä ja elokuussa näytetään sitten kaikille!

Jos jotakuta kiinnostaa, tässä vielä linkit Poni-Haan oman blogin ennakkotunnelmiin ja kisapostaukseen.

Kesä ja kiireitä

Aivan ihanat ilmat täällä Etelä-Suomessa, jo toista viikkoa on päästy nauttimaan lämmöstä ja auringosta. Muistakaa, ettette valita, koska toinen vaihtoehto voisi olla viime kesän kaltainen sade ja koleus.

Mulla oli pääsykokeet viime viikolla, niihin meni kätevästi koko alkuviikko. Ei mennyt kovin hyvin, mutta yksi kaverini onneksi lohdutteli, etten ollut ainoa. Joten ehkä kaikkia toiveita ei tarvitse haudata vielä. Joka tapauksessa vielä pitäisi vähän aikaa jaksaa lukea kauppiksen pääsykokeisiin, jotka on ensi viikolla. Sitten saa opiskelu odottaa hetken.

Viime viikolla oli muutenkin harvinainen viikko, koska ratsastin vain kerran. Perjantaina oli hyppäri ja menin pitkästä aikaa Lassilla. Meillä oli kaksi linjaa, toisella puolella pysty - okseri ja välissä 16m, toisella pitkällä sivulla neljän innarin sarja sekä askeleen jälkeen okseri. Lisäksi diagonaalilla oli yksi puomi, jolla tehtiin laukanvaihtoja.

Alkuverryttely oli itsenäinen ja sen jälkeen poikkeuksellisesti alettiin heti hypätä. Lassi oli aika jäykkä aluksi, mutta alkoi sitten rentoutua. Itse sain kommentteja käsistä ja ohjista sekä opettaja huomautti mun tavasta jatkuvasti vähän käyttää pohjetta. Keskityinkin sitten pitämään pohkeen hiljaa ja käyttämään sitä vain tarvittaessa. Oli tosi hankalaa, olisin halunnut koko ajan vähän tehdä, koska Lassi ei oikein reagoinut. Mutta parempaan ja kestävämpään lopputulokseen pääsee, kun käyttää pohjetta vain tarvittaessa ja silloin vaatii hevoselta siihen reaktion. Lassikin aika nopeasti tajusi tämän ja opettajan mukaan alkoi liikkua paremmin, kun annoin sen välillä olla ihan rauhassakin. Hirveästi asioita, joihin pitäisi keskittyä kesän treeneissä. Ohjat, pohkeet, kädet, ryhti. Oikeastaan ei taida olla mitään osaa, missä ei olisi jotain parannettavaa, katsekin on aina hevosen niskassa. Ihan selvästi olen ratsastanut liikaa itsekseni keväällä.

Joka tapauksessa ensimmäiseksi tultiin puomi, sitten pysty-pysty suhteutettu (okseriin ei ollut vielä laitettu takapuomia). Lassi yllätti hienosti ja teki puomilla puhtaan vaihdon. Sille ne laukanvaihdot on vaikeita. Estemestaruuksissa olin kaikkein ylpein siitä, että Lassi teki verkassa puhtaan vaihdon. Suhteutettu jäi vähän pitkäksi, koska tultiin pienesti sisään, mutta Lassi korjasi hyvin. Seuraavalla kerralla okseri oli okserina. Lassi vaihtoi silloin vain etuosan puomilla ja kaatui sitten törkeästi sisäpohjetta päin. Suhteutettu meni paljon paremmin, koska paikka pystylle löytyi paremmin.

Tämän jälkeen vaihdettiin tehtävää toiselle pitkälle sivulle. Aluksi innarit oli ristikoita ja viimeinen este pysty. Lassi tuli vähän lähelle ja sillä oli aika kiire innareilla. Ope käski olla tekemättä mitään ja antaa hevosen hoitaa. Hän muutenkin aika paljon painottaa hyppäämisessä sitä hevosen omaa ajattelua ja tekemistä. Joskus on mm. hypätty vähän lyhyttä sarjaa niin, että hevosen piti itse ratkaista tilanne. Oli ihan kamalaa istua vain hiljaa, vaikka tiesi, että se yksi puolipidäte tekisi koko hommasta lasten leikkiä. Onneksi menin silloin Simpalla, joka tajusi juonen nopeasti ja osasi ratkaista tilanteen. Ymmärrän kyllä ajatuksen tämän takana, koska radallakin tulee tilanteita, joissa hevosen pitää selvitä vaikeammista paikoista joko ilman apua tai pienellä avulla ja jos sitä ei ole koskaan sen kanssa treenattu, se todennäköisesti säikähtää ja kieltää. Hypätessä hevosen itseluottamus on kuitenkin kaikki kaikessa, sen pitää tuntea homma helpoksi ja osata ratkaista eteen tulevat ongelmat.

Joka tapauksessa seuraavalla kerralla innarit oli pystyjä ja viimeinen este okseri. Lassi tuli parempaan paikkaan, joten tehtävä oli paljon helpompi. Tosin samalla Lassi hyppäsi aika paljon enemmän eteen, mikä olisi tehnyt viimeisestä välistä tosi lyhyen. Opettaja sitten käski tulla pystyyn ja musta tuntui, että okserillakin istuin ihan suorassa. Mutta olin kuulema tehnyt juuri oikein ja Lassi selvitti viimeisetkin esteet ongelmitta.

Sitten vuorossa oli rata tai no "rata" eli jumppa, puomi ja suhteutettu. Hyppäsin sitä vähän isompana, esteet oli ehkä 80-90cm, paitsi tietysti innarit oli pienempiä. Jumppa meni hyvin, paikka löytyi, Lassi oli rauhassa ja tuli tarpeeksi takaisin hypyissä. Puomilla vaihto onnistui ihan ok, takaosa oli vähän jäljessä. Suhteutetulla tultiin ensin pystylle pohjaan ja jouduin sitten ratsatamaan Lassin eteen ja väli jäi jo melkein lyhyeksi. Toisella kerralla pystylle löytyi paikka, mutta Lassi tuli liian pitkänä ja jouduin pidättämään okseria kohti. Siinä vaiheessa se muutenkin kävi aika kierroksilla ja ei ollut ihan maailman helpointa saada sitä takaisin. Kolmas kerta oli parempi, vaikkei sekään täydellinen ollut. Tultiin sitten vielä jumppa kerran niin, että okseri oli joku metrinen. Lassi oli ihan innoissaan ja sen tekniikka on kyllä parantunut tässä kevään aikana, vaikkei se montaa kertaa ole isompia hypännyt. Alkaa ilmeisesti ruosteet vähän karista.

Tunti meni hyvin kuitenkin ja itse olen tyytyväinen omaan ratsastukseen ja istuntaani. En ollut ollenkaan niin paljoa liikkeen edellä kuin esim. estemestaruuksissa ja jalatkin pysyi ainakin suurimman osan ajasta paikoillaan, myös isommissa hypyissä. Lassilla on paljon helpompi hyppy kuin Dellalla, joten sekin tietysti auttaa asiaa. Mutta ei sen mun istunta Lassillakaan estemestaruuksissa mikään maailman paras ollut.

Lauantaina oli siskon ylioppilasjuhlat. Torstaina olin käynyt tekemässä voileipäkakut isoäitini kanssa Keski-Suomessa ja lauantai meni kiltisti kotona auttamassa, joten ei hevosia silloin. Sunnuntaina olin kisoissa hoitamassa Järvenpäässä, joten en silloinkaan päässyt tunnille enkä hoitamaan. Kisareissu oli kyllä ihan onnistunut, vaikka palkintojen jakoa saatiinkin odotella myöhään iltaan.

Tästä tuli nyt niin pitkä, että kerron kuluvasta viikosta toisessa postauksessa. Kuvia ei tällä kertaa ole, aamutunneille on vähän vaikea saada kuvaajaa eikä hoitaja ehdi kisoissa kuvata mitään. Sain kuitenkin pari viikkoa sitten videoita kevään aamutunneilta, katsotaan jos sieltä löytyisi jotain esittämiskelpoista materiaalia.