Viimeinen päivä

Se oli sitten siinä. Ei voi olla kuin helpottunut. Ajattelin, että lähteminen tulisi olemaan vaikeaa (silloin joulukuussa), mutta kaiken jälkeen olen iloinen, etten ole täällä kuukautta pidempään.

Tänään oli melko helppo päivä, pakko sanoa. Tai no me tehtiin siitä helppo. Kaiken valituksen jälkeen ketään ei oikein huvittanut tehdä töitä. Ruokittiin hevoset ja istuskeltiin hetki. Kuvasin videon tallista, katotaan milloin saan sen muokattua ja teille näkyviin. Laitettiin sitten muutama hevonen pihalle. Tähän säälittää, kun kaikki ei pääse joka päivä ulos. Mutta ei ole mun hevosia, ei tässä muuta voi sanoa...

Saatiin tosiaan eilen valituksia kun kavioita ei ollut putsattu. Tai no Katja ja Kylie sai kuulla kunniansa, kun Alligatorin kaviot oli putsaamatta. Mä sain huomautuksen niistä Chillin likaisista kavioista. Tänään sitten Mrs. K oli tullut uudestaan valittamaan Kylielle ja Katjalle. Katja kertoi, että se oli tuonu sellasen kaviosta irronneen paakun ja käski haistaa sitä. Pahallehan se oli haissut, niinkuin ne kaviotkin. Mutta se varmaan johtuu ennemmin niistä kymmenen sentin paskapatjoista kuin puhdistamattomista kavioista.

Näin tehdään töitä

Tänään sitten oli vuorossa Alligatorin kavioiden pesu. Kylie on hoitanut sitä nyt, mutta sillä oli tänään tosiaan lääkäri iltapäivällä ja sen piti juoksuttaa ja ratsastaa hevoset aamupäivällä, joten mä pesin Alligatorin kaviot. Ensin hinkkasin ne ulkoa ja sisältä puhtaiksi ja sitten öljysin ne ulkoa ja sisältä. Tuli sellainen olo, että kyllä sitä nyt paapotaan. Mutta toisaalta kyllä mä ymmärrän, että hevosen kaviot on tärkeät. Toi Simppa... Oikeastaan seinällä olevissa ohjeissa lukee, että kaviot pitää öljytä joka päivä. Mutta tänään oli toinen kerta kun näin kavioöljyn, ensimmäisen kerran näin sen kun laitettiin hevosia valmiiksi kisoihin tokalla viikolla. Että vähän on paha öljytä jos ei ole mitään millä tehdä se. Musta tääkin on yksi esimerkki siitä, ettei nää ole ajatellut kaikkia asioita. Joo, meidän "ohjetaululla" lukee, että jos et tiedä, kysy. Mutta en mä nyt ihan joka asiaa viittisi kysyä erikseen. Nää ei ole opettanut meille mitään, ei näyttänyt mitään, eikä kukaan ole vahtinutkaan ennen kuin nyt. Mutta sen sijaan me ollaan saatu parit valitukset, kun ei olla tehty niinkuin pitäisi. Mutta ei se paljoa hyödytä valittaa jälkikäteen, fiksumpaa olisi kertoa ensin, että näin tää tehdään. Mistä me muuten tiedetään mitä ne haluaa ja silloin me tehdään niinkuin parhaaksi nähdään.

Jay ja öljytyt kaviot

Itse ratsastin tänään vaan Jayn sekä juoksutin Chinnokin. Muut listalla olleet laitoin vaan tarhaan. Eli siis Adamin, Chillin ja Sunnikan. Mä olen aika taikauskoinen. Tai no riippuu tilanteesta. Tiedän monia taikauskoisia asioita, mutta en jaksa aina välittää niistä. Mutta toisaalta joissain asioissa oon sitten tosi taikauskoinen. Esim. musta kissa ylittämässä tietä. En tiedä miksi, mutta mun on aina pakko sylkeä sen jälkeen olan yli. Ja peilin rikkominen on toinen ihan no no. Tähän varottavat taikauskot kategoriaan kuuluu myös vanha sanonta "Ei kahta ilman kolmatta." Oikeasti vähän hävettää myöntää, mutta se oli suurin syy miksen mennyt tänään kuin Jayn selkään. Oon nyt pudonnu kaksi kertaa viikon sisään ja en tosiaan halunnut päätyä sairaalaan vikana päivänä. No, myös potkimiseen päti sama kaksi sattunutta tapausta, joten olin kyllä varovainen tänään hevosten kanssa. Onneksi mitään ei sattunut.

Toisaalta tuntuu, että olisi pitänyt vaan mennä ja ratsastaa kaikki. Paitsi Chinnok, jolla pitikin olla juoksutuspäivä tänään. Mutta ei huvittanut yhtään ratsastaa ja olin tosi väsynyt, joten ehkä oli parempi olla kiipeämättä hevosen selkään. En olisi uskonut, että voin ratsastaa niin paljon, että se alkaa tympiä. Enkä usko, että sellaista tilannetta tulisikaan, jos hevoset olisi edes vähän mukavampia. Mutta kun noiden kanssa ei tule sitä onnistumisen fiilistä ollenkaan. Se on vaan epätoivoista potkimista ja repimistä (mulla oli ihan liian pehmeä kuolain, noi otukset oli niin sitkeitä kaikki, että olisi tarttenut jotain vähän terävämpää suuhun). Musta tuntuu, että mun ratsastuksesta katosi kaikki herkkyys ja keveys ja vaan potkin ja revin. Toivottavasti se on vaan ohimenevää ja kun pääsen jonkun koulutetun ja herkän hevosen selkään, osaan taas ratsastaa nätisti. Mä todella toivon. Ja aion siihen keskittyä.

Jay oli tänään aluksi tosi jäykkä. Liikkuminen ei onnistunut, taipuminen ei onnistunut, mikään ei onnistunut. Alkoi jo pieni ärsytys nostaa päätään ja päätin, että nyt on mentävä. Huomasin, että oon taas ollu lepsu asetusten kanssa. Jay asettuu nätisti oikealle, mutta vasemmalle se työntää lapaa ulos ja kääntää kaulaa, mutta asetus ei mene läpi niskasta. Oon lavan kanssa kyllä ollut tarkka, mutta en siitä mistä Jay kääntää kaulaa. Tänään siis vaadin sitä, että asetus on niskasta. Pienen nikottelun jälkeen se alkoi vähän sitten uskoa asiaa ja samalla alkoi löytyä pehmeyttäkin.Verkkasin aika kauan ja myös laukassa. Sitten tein taas ravissa vähän kokoamisia ja eteen ratsastuksia ja Jay meni tosi hienosti. Se yritti kyllä kaikkensa ja olin tosi tyytyväinen. Laukkakin sujui taas molempiin suuntiin hyvin ja hevonen kantoi itsensä. Vasemmalle tosin huomasi, että työskentelyjakso korkeassa muodossa oli ollut pitkä, koska hevonen alkoi heitellä päätään. En kuitenkaan lopettanut siihen, vaan ratsastin vasemmankin laukan kuten olin ajatellut. Tehtiin tänään yksi vaihto molempiin suuntiin ja molemmat onnistui hyvin. Hah, onnistuin tekemään jotain oikein :) Käveltiin sen jälkeen pitkin ohjin ja ajattelin vielä jatkaa töitä, mutta Jay ei selvästi tunne käsitettä välikäynti, koska se taas muuttui ihan mahdottomaksi kun otin ohjat ja aloin taas vaatia. Niinpä jätin laukat suosiolla ja tehtiin vähän aikaa ravissa töitä mm. väistöjä ja kevensin sitten melko pitkään eteen-alas. Sen se on nyt tajunnut, että haluan tehdä lopuksi ja venyttää tosi hyvin. Tänäänkin meinasi ravissa loppua ohjat kun hevonen venytti turpaa melkein maaahan. Hieno Jay. Tähän on hyvä lopettaa.

Roy tarhassa

Hoidin sitten Jayn vielä loppuun ja pesin ja öljysin kaviotkin. Eipähän ainakaan voi siitä sitten valittaa. Sen jälkeen vaihdoin hevoset tarhoihin. Meillä on käytössä viisi tarhaa, mutta hevosten vaihtamiseen menee ihan tuhotomasti aikaa. Ensinkin kaikilta tarhoilta on matkaa tallille. Toiseksi kaikkien tarhojen portit on syvältä. Kolmanneksi, kaikki hevoset pitää tuoda sisään vesarin kautta. Se on hyvä asia, mutta kun nää ei osaa kävellä taluttaessa, siihen menee todella kauan raahata ne koko tallialueen poikki vesarille ja karsinaan. Mä tajusin tänään, että tuskin näitä on opetettu talutukseen. Niille varmaan on isketty riimu päähän ja viety paikasta A paikkaan B, eikä kukaan ole viitsinyt opettaa talutuksen perusasioita... No, eipähän ole mun ongelma enää kauaa.

Lounaan (purkkipapuja, keitetty kananmuna ja pekonia) jälkeen juoksutin Chinnokin. En ollut nähnyt sitä liikkeessä aikaisemmin ja odotin mielenkiinnolla. No, täytyy sanoa, ettei se ollut kovin vakuuttava ainakaan noin kun juoksutin ilman mitään apuohjia (tai ohjia). Takajalat on pitkät ja ne on hyvännäköiset, mutta etupää... Lavat ei liiku ollenkaan ja etujalan liike on tosi vajaa. Jos yhtään oli ollut olo, että voisi olla tosi kiva hevonen, enää ei yhtään harmita jättää sitä Irlantiin. Mutta on se vaan kiva hevonen ratsastaa, siitä ei pääse mihinkään. Se oli myös asiallinen juoksuttaa, toimi tosi hyvin molempiin suuntiin. Tosin pari kertaa kiepautti itsensä liinassa ympäri ja jatkoi toiseen suuntaan. Kerran kun pysäytin sen siitä ja yritin saada sen kääntymään, se nousi pystyyn. Eikä mitenkään pienesti vaan ihan kunnolla ylös. Kahdesti. Olin varmaan sen verran kaukana, ettei se tuntunut mitenkään vaaralliselta tilanteelta. Mutta kyllä siinä on aika pieni olo, kun hevonen hyppää suoraan pystyyn. Chinnokillakin etukaviot kävi reilusti mun pään yläpuolella. Se oli muutenkin aika virkeällä tuulella ja alusksi vaan loikki ja pukitteli liinan päässä. Olin iloinen, etten ollut selässä :D Pesin ja öljysin Chinnokinkin kaviot liikutuksen jälkeen.

Iltapäivällä kävin vielä kaikki karsinat läpi ja siirsin oljet reunoilta keskelle. Sen jälkeen jaoin vikaa kertaa heinät, lakaisin käytävät, loimitin hevoset ja kävin sanomassa heippa Jaylle ja Chinnokille. Chinnok tulee aina mua vastaan karsinan ovelle. Oon opettanut sen huonoille tavoille. Se saa aina mun omenankarat. Ensin se ei tajunnut mikä juttu se oli ja söi ekan tosi epäilevän näkösenä. Se taisi tykätä siitä (toisin kuin Chilli kun kerran annoin sille yhden) ja sen jälkeen se on aina hotkaissut omenankarat. Pesin vielä kengät, chapsit ja kannukset pesin jo päivällä. En tosiaan tuonut saappaita tänne ollenkaan, koska en halunnut pilata niitä. Sitten lähdettiin kämpille.

Tuli vähän hassu olo kun lähdettin autosta. Sanoin vaan bye Mrs. K:lle, vaikka ei varmaan enää nähdä. Koska en ole kysynyt kyydistä junalle mitään. Varmaan kävelen, sinne on vaan pari kilsaa matkaa. Mutta tuntu, että olisi pitänyt sanoa jotain enemmän. Mutta toisaalta en tiedä mitä... No, me ei varmaan kuitenkaan koskaan törmätä missään, enkä varmaan Irlantiin tule hevostöihin enää, joten eipä sillä niin väliä. Mutta jotenkin tuntui, että perus käytöstavat jäi johonkin...

Tän olisin voinut jättää, jos olisi jotain mistä oikeasti kiittää...

Ja muuten, hotelli Dublinissa ratkesi. Pääsen viettämään illan minilomaa neljän tähden lentokenttähotelliin. Helpommaksi ei asiaa enää olisi saanut. Mulla on maailman paras äiti (ja isi, koska ilman sitä en edes kirjoittaisi näitä tekstejä)! <3 Sain muuten asennettua Gimpin takaisin mun koneeseen. Ihan itse. Oon ylpeä :D
Irlanti kuittaa vielä kaksi iltaa.