Saatoin tännekin viime vuonna valittaa, kun en päässyt yhteenkään isoon ratsastustapahtumaan. En ollut Suomessa HIHS:in aikaan ja lähdin Ruotsista viikkoa ennen Stockholm Horse Showta. Eihän se yksi päivä elämää muuta miksikään, mutta joskus on kiva katsella oikeasti hyvää ratsastusta hienoissa puitteissa. Eli sitä haave-elämää, mihin ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia.
Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa katsomassa lauantain GP näytöstä. Oltiin kaveriporukalla ja meillä oli muuten ihan super hauska päivä. Kierreltiin expossa ennen näytöksen alkua, mutta itse en ostanut mitään. Etsiskelin kaverille otsapantaa ja itse olisin voinut ostaa saapassukkia, hanskat tai toppaliivin. Mutta lopulta en sitten ostanut mitään, mikä on kyllä todella harvinaista. Itsekuri kasvaa ja sitä rataa.
Näytös alkoi kouluratsastuksella. Kür on omasta mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisin kouluratsastuksen muoto sekä seurata että ratsastaa (voisin kuvitella, en ole kokeillut kuin katrillia). Luokka oli aika sopivan kokoinen, kahdeksan ratsukkoa. Osa hevosista oli upeita, toiset näyttivät ihan naapuritallin harrastehevosilta. Aika monet hevosista teki rikkeitä radalla ja harmittavan monella oli ongelmia piaffin ja joka askeleen vaihtojen kanssa. Luokan voittoon ratsasti ihan ylivoimaisesti ja ansaitusti Mikaela Lindh Mas Guapolla. Sitä ratsastusta oli ilo seurata ja rata oli melkolailla virheetön. Fia ainakin oli radan jälkeen iloinen. Monella ratsukolla oli ohjelmassa vaikeitakin elementtejä, kuten vaihdot joka toisella askeleella ympyrän kaarella tai piaffipiruetti. Lisäksi oli moderneja ja mukaansatempaavia musiikkivalintoja. Mutta hyvä ratsastus läpi radan on silti tärkeintä, joten kyllä oli ihan ansaittu voitto Fialle ja Mas Guapolle.
Seuraavaksi vuorossa oli kansainvälinen 140cm aikaluokka. Olin vähän pettynyt kun arvosteluna oli kaksivaiheinen arvostelu, jossa vasta toisen vaiheen aika merkitsi. Olisin halunnut nähdä oikean aikaluokan, joko niin että arvosteluna olisi ollut yksivaiheinen A2 tai sitten ihan arvostelu C, eli aikaratsastus, jossa pudonneet puomit muutetaan lisäsekunneiksi. Luokan rata oli vähän tylsä eikä yleisölle ollut tarjolla mitään erikoista. Jännittävin tapahtuma oli yhden hevosen kieltäytyminen esteen sekaan. Mutta älkää käsittäkö väärin, seurasin kyllä ratoja silmä kovana, sillä tämän tason ratsastajilta on paljon opittavaa. Onhan se myös hienoa katsella oikeasti kyvykkäitä hevosia, joilla on tekniikkaa ja taitoa sekä ratsukoita, joiden yhteistyö on saumatonta. Eniten keskustelua porukassamme herätti ensimmäisen vaiheen ilmeisen tiukka enimmäisaika, sillä monet ratsukot saivat yhden aikavirheen. Uusinnan teissä kun ei ollut vaihtoehtoja, joten niitäkään ei voitu spekuloida. Luokan voitti siististi ratsastanut Martin Fuchs, joka tunnetaan Suomessa varmaan parhaiten Juulin poikaystävänä. Ratsuna oli Mighty de Riverland.
Viimeisenä ratsastettiin päivän pääluokka: GP. Siinä alkoi olla radalla ja näköä ja kokoa. Muutamia aika ikävän näköisiä teknisiä tehtäviä mahtui rataan. Yksi pahimmista oli perusradan päättänyt kolmoissarja, jossa moni otti pudotuksia. Silti uusintaan pääsi 15 ratsukkoa, mikä oli aika paljon. GP:n uusinnassa oli jo sitten vähän kääntämistä ja menoa ja meininkiä. Ei sinnekkään mitään suuria riskireittejä mahtunut, mutta vähän enemmän tekemistä silti kuin edellisessä luokassa. Useampaan kertaan uusinnan edetessä olin jo varma, ettei tätä aikaa aliteta, mutta niin vain vielä joku pääsi kovempaa. Aika vinhaa meno voittajalla ja sijoittuneilla oli. Luokan voitti lopulta Gregory Wathelet Papillon Z:lla.
Oma suosikkini lauantailta oli ehdottomasti Martin Fuchs, joka ratsasti siististi ja eleettömästi molemmilla hevosillaan. Hevosista tykkäsin eniten Sheik Ali bin Khaled Al Thanin upeasta tammasta Vienna Olympicista ja Malin Baryard-Johanssonin Baltimoresta.
Valitettavasti keskityin niin ratoihin, etten kuvaillut tätä yhtä facebookiin päätynyttä kuvaa enempää. Aistikaa siitä tunnelmaa ensi vuoden kisoihin asti. Oma toiveeni olisi ensi vuonna päästä vihdoin töihin Areenalle. Tänä vuonna opiskelut eivät antaneet aikaa, vaikka mahdollisuus olisikin ollut.
