perjantai 21. syyskuuta 2012

Vapaapäivä nro 4 part 1

Oli ihanaa tänä aamuna vaan jäädä nukkumaan kun Kylie ja Katja lähti töihin. Tosin nousin jo joskus puoli 9, koska ei vaan väsyttänyt, vaikka luulisi. Sen jälkeen hoitelin vähän asioita, esim. ostin junalipun huomiselle. Juna-asemalle on matkaa tästä 1,2 km eli ei mitään, joten kävelen huomenna kaupungin läpi junalle. Täytyy sanoa, että melko hankalaa on tää nettishoppailu, kun mulla on vaan Elektron, eli äiti joutuu ostamaan kaikki asiat ja mä saan sitten maksella niitä myöhemmin...

Mutta nyt hoivailen vähän kynsiäni, jotka on kärsinyt tallilla ja seuraavaksi meen suihkuun. Sitten suuntaan vähän kävelemään kaupungille ja käyn ainakin Penneysillä vaihtamassa ne housut. Sekä ostamassa Tescosta vähän suklaalevitettä ja leipää sekä ihania keksejä, jotta mulla on evästä huomiseksi ja jotain naposteltavaa illaksi. Täytyy kattoa jos jotain noita mahtuisi matkalaukkuunkin ja mukaan Ruotsiin.

En ole vielä aloittanutkaan pakkaamista, mikä kieltämättä vähän huolestuttaa. Toki nyt on paljon helpompi pakata, kun on tavarat selvillä. Toisaalta, jos Suomessa joku asia ei mahtunut mukaan, jätin sen kotiin odottamaan. Nyt joudun heittämään sen roskikseen... Mutta ehkä mä onnistun jollain keinoin mahduttamaan kaikki tavarat laukkuihin. Hätätapauksessa voin pukeutua kuten lentäessäni Lontoosta kaksi vuotta sitten: viisi toppia, kaksi hupparia, takki, huivi ja kahdet housut. Tosin silloin mulla oli ongelma vaan käsimatkatavaran paino ja kun päästiin turvatarkastuksesta läpi, riisuin puolet vaatteista käsimatkatavaraan. Nyt en voi tehdä sitä... Mutta ehkä mä voin vähän ylimääräistä vaatetta laittaa päälle. Ja kumpparit jalkaan :D Näytän sitten ihan maajussilta, koska mulla ei ole mitään tyylikkäitä Hai-saappaita vaan ihan perus Kontiot. No katsellaan. Toivottavasti on kylmä päivä niin voin pukea paljon päälle tukehtumatta.

Mun ihana vanha Nokiani on täynnä vanhoja kalenterimerkintöjä. Tänään se kertoi, että olisin hoitanut Kallistoa viisi vuotta, jos se vielä eläisi. Kyllä mä edelleen toisinaan katselen vanhoja kuvia ja mietin, miksi niin piti tapahtua. Olisinko mä voinut tehdä jotain toisin? Mutta samalla tiedän, ettei se kärsi ja näin oli varmasti lopulta parempi. Mutta se ei silti estä mua kaipaamasta. <3

Varokaa vaan, tänään saatte tietää tarkasti kaikesta kaiken. Pysykää kuulolla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti