Kaupunkivierailu

Hej på alla! Huomatkaa, että mun ruotsi on kehittynyt paljon ;)

Aamu oli tänään melko kiireinen, mutta ihme kyllä lapset oli ajoissa valmiit. En tehnyt mitään erikoista, lähinnä vaan seuraan miten toimitaan ja autan jos on tarve. Lisäksi Cissi oli tänään aamulla kotona. Tuntuisi jotenkin tyhmältä mennä säätämään viereen kun äiti on jo laittamassa lapsia valmiiksi. Joten tällaisina aamuina homma on vaan olla paikalla, jos tarttee tehdä jotain. Ymmärsin melkein kaiken, mutta välillä meni jotain kiireessä puhutuista asioista ohi. Lisäksi mun piti kuoria porkkana. En vaan ymmärtänyt alkuunkaan mikä on kuoria. Morot (porkkana) sanana kolkutti jotain kelloja, mutta ei tullut mieleen. Mutta nää on nyt niitä asioita, joita vaan yritän painaa mieleen, jotta oppisin kieltä lisää.

Oltiin tosi ahkeria Terhin kanssa tänään ja heti aamiaisen jälkeen lähdettiin hoitamaan hevoset. Terhi ruokki ne jo ennen kuin tuli syömään (samalla kun mä laitoin aamiaisen). Laitettiin sitten Lantan ja Skarlet ulos ja sen jälkeen uhreiksi joutui kaksi pikkuhevosta. Homman nimi oli shokkihoitoa varsoille. Ensin pestiin molemmat kokonaan. Me olisi pesty vaan jalat ja harjattu muuten, mutta Cissi sanoi että peskää vaan kokonaan. Niinpä me pestiin. Jackson oli ihan asiallinen, mutta se on aika iso ja pirun vahva, joten vähän käytiin keskustelua siitä, voiko mun päälle tulla. Onneksi se sentään väistää kun heilauttaa käsiä se edessä. Kyllä se sitten uskoi, ettei voi jyrätä ketään. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, minkä kokoinen siitä tulee kun sen säkä on jo kaksi vuotiaana lähempänä 170cm. Jackson on vaan tosi vempula päänsä kanssa. Se kääntelee ja vääntelee kaulaa ja tönii päällään.

Duura olikin sitten vähän toinen juttu. Kunnon herkkistamma. Se alkoi täristä jo siinä vaiheessa kun vesi osui ensimmäistä kertaa vähän jalkaan. Sen jälkeen se vaan pyöri ja pyöri mun ympärillä. Hyvä asia tosin oli se, ettei se yrittänytkään tulla päälle tai lähteä karkuun. Se vaan väisti. Ja rauhoittui aika kivasti sitten kun rapsuttelin toiselta puolelta ja Terhi suihkutti vettä pään vierestä taaksepäin. Sivulta sitä ei saanut huuhdella. Kerran jouduin vähän komentamaan ja Duralla keveni saman tien etupää. Eli selkeästi hevosia, jotka pakenee ikäviä asioita hyppimällä pystyyn. Tosin tällä kertaa se vain niiasi takajaloilla ja aavistuksen kevensi etuosaa, edes kaviot eivät irronneet maasta. Joten täytyy sen kanssa varoa tilanteita, jossa se voi päästä hyppäämään pystyyn, jotta se ei kehitä siitä tapaa. Parhaaksi rauhoittelutavaksi osoittautui lopulta sieraimiin puhaltaminen ja ylähuulella leikkiminen. Silloin Dura keskittyi johonkin muuhun kuin veteen ja malttoi seistä ihan paikallaan, jopa jalkoja pestessä.

Siivottiin sitten talli ja sen jälkeen oli vuorossa varsojen shokkihoito osa kaksi. Laitettiin niille suitset ekaa kertaa päähän. Siinä vaiheessa kun mulla oli Jacksonin suitset kädessä ja seisoin sen karsinassa, tajusin, etten ole koskaan laittanut hevoselle suitsia ensimmäistä kertaa. En ole koskaan edes ollut mukana sellaisessa tilanteessa. Mulla sen enempää kun Terhilläkään ei ollut aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Niinpä me vaan päätettiin laittaa suitset päähän kuten tavallisesti. Jackson oli eri mieltä ja siinä vaiheessa kun kuolain osui sitä huuliin, se alkoi heilua päänsä kanssa ja yritti päästä pois. Onnistuin pitämään joko suitset tai käden kiinni sen päässä koko ajan, joten pakoon se ei päässyt. Sen sijaan tiesin, että temppuilu ennen suitsimista jää helposti tavaksi. Oli lopulta puoliksi vahinko, että sain kuolaimet Jacksonille suuhun ja suitset päähän. Sen ilme oli huvittava. Se oli kovin hämmästynyt ja yritti sylkeä kuolaimia ulos. Aluski kuolain vielä roikkui tosi alhaalla, mutta nostettiin sitä vähän. Ei oltu kuitenkaan varmoja, voiko sitä nostaa heti oikealle korkeudelle, joten jätettiin poskiremmit vähän pidemmiksi. Jackson yritti syödä kuolaimet suussa (se on tosi ahne), mutta se ei onnistunut. Kuolaimia se sitten mupelsi senkin edestä.

Varauduttiin Duran kanssa jo samanlaiseen, koska se on herkempi kuin Jackson. Ehkä mä olin sitten just aavistuksen varmempi tai Duralle vaan asia oli helpompi, koska sain suitset päähän heti. Durakin aluksi vähän mupelsi kuolaimia, mutta rauhoittui Jacksonia nopeammin ja lopetti kuolaimella leikkimisen. Se on tosi jännä kun näkee, miten erilaisia hevoset voi olla luonteeltaan. Toiselle pesu on maailmanloppu, mutta kuolaimet suussa ihan normaali asia. Toinen taas ei jaksa pesusta välittää, mutta kuolaimia on vaikea hyväksyä.

Shokkihoidon huipennus oli sitten kaksi kierrosta käyntiä kentällä suitset päässä. Suitsien päällä oli toki riimut, joista varsinaisesti talutettiin, mutta onhan se jännää pitää niitä kuolaimia suussa. Jackson ei tuntunut rauhoittuvan ollenkaan ja heilu päänsä kanssa oikein urakalla. Voi olla aika mielenkiintoinen ratsastaa. Terhi mainitsi, että se oli keväällä heiluttanut päätään niin paljon, että siitä oli jo huolestuttu. Silloin se kuulema heilutteli päätään karsinassa ihan "huvikseenkin". Se on nyt jäänyt pois, mutta aika paljon se päänsä kanssa pelaa. Dura taas käyttäytyi tosi fiksusti ja käveli nätisti Terhin kanssa, eikä tuntunut olevan moksiskaan kuolaimista. Kaiken muun lisäksi varsat oli ekaa kertaa kentällä tänään. Että sellainen päivä. Päästettiin ne sitten pohtimaan hevosten elämää laitumelle.

Oli hauska seurata noiden neljän touhuja vähän aikaa. Dura turvautuu Jacksoniin aina kun Skarlet tulee tutkimaan sitä. Lantan on "johtajaori", joka paimentaa Skarletia ja vahtii ympäristöä. Jacksonia ei paljoa kiinnosta mitä muut tekee. Se kuljeskelee ympäriinsä ja Dura seuraa perässä. Skarlet taas seurailee Duraa ja Lantan ei tietenkään voi jättää Skarletia, joten se laukkaa muiden perässä pidettyään aina hetken vahtia. Hauska pikkulauma.

Sen jälkeen siivottiin pikaisesti yläkerta Terhin kanssa ja lähdettiin sitten Linköpingiin moikkaamaan Marieta, saksalaista au-pairia. Samalla näin reitin Linköpingiin ja kierreltiin myös vähän kauppoja. Yritin ettiä talvikenkiä, koska mulla ei ole niitä mukana. Niiden pitäisi käydä myös tallille, joten ajattelin osaa jotkut deikki UGGit. Ongelma on vaan se, etten löytänyt sellaisia mistään. Täytynee jatkaa etsintöjä... Sen sijaan löysin kivat nilkkurit Skorpunktenista. Täytyy nyt vähän miettiä, pitäisikö ostaa ne. Koska mulla ei ole yksiäkään matalavartisia talvikenkiä, pelkkiä saappaita. Ja ne on aika kivan näköset... No, pitää varmaan vähän miettiä.

Puoliksi juodut smoothiet

Linköpingistä suoraan ajettiin Tjällmon kauppaan ostamaan marjoja ja jugurttia smoothieta varten. Siitä sitten ajettiin tien toiselle puolen hakemaan pojat ja kotiin. Tein Jacobin kanssa läksyt. Huomasi, että alkoi vähän jo tutustua, koska tänään uskalsi jo kysellä ja olla aika normaalisti. Pojat meni sitten leikkimään ja me tehtiin Terhin kanssa smoothieta. Banaania, mustikoita, mansikoita, maitoa ja jugurttia. Jouduttiin tekemään se sähkövatkaimella, koska ei löydetty mitään muutakaan. Mutta oli hyvä, se on varmaan tärkeintä :D

Meidän oli tarkotus siivota, mutta jotenkin jäätiin vaan ihmettelemään ja sitten olikin aika tehdä iltaruoka. Tänään oli perunamuussia ja nakkeja. Ruuan jälkeen lähdettiin hakemaan Terhin äitiä lentokentältä. Jens ja Cissi oli molemmat yllättäen kotona. Mä jouduin ajamaan kentälle, jotta osaan ajaa sinne perjantaina. Autona oli iso automaatti maasturi. Oon kerran ajanu sellaisella aikaisemmin ja pikkusen oli hankalaa aluksi. Vieras auto, vieras tie, vesisade ja pimeää. Selvittiin kuitenkin sekä Norrköpingin kentälle että takaisin.

Illalla juteltiin sitten vähän aikaa. Mun flunssa on tosiaan edennyt nyt nuhavaiheeseen ja toivon, että tää alkaisi pikku hiljaa helpottaa. Varsinkin kurkkukipu on tosi raivostuttavaa. Mutta pitää varmaan alkaa nukkua, jos aikoo jaksaa huomenna herätä.