Ristiriitaisissa tunnelmissa

Kylie tuli myöhään eilen illalla kotiin kisoista ja meidän alakerran naapuri heitteli kaljatölkkejä rappukäytävässä pitkälle yöhön, joten mentiin aika myöhään nukkumaan ja herätys oli aamulla vähän hankala. Eikä sitä auttanut yhtään se, että Kylie jäi vielä nukkumaan. Päästiin Katjan kanssa kuitenkin tallille, jossa T oli jo aloittanut aamuruokinnan, joten me lähdettiin antamaan heiniä. Oon tän viikon jakanu heinät kaikille kuudelle tallille itse, joten oli huomattavasti helpompaa tänä aamuna.

 

Aamuruokien jälkeen lähdettiin taas kaikki omiin töihin. Mulle osui kisahevosten pesua ja tarhausta, joten aloitin laittamalla osan hevosista laitumelle ja pesin sitten Rejanen, Carsonin ja Joshuan. En kyllä oikein tiedä miksi, mutta tehdään vain kun käsketään. Ehkä siihen on joku suurempi selitys, jota ei mulle kerrota. Hevoset käyttäytyi yllättävän asiallisesti kaikki. Se täytyy kyllä sanoa näiden plussaksi, että Jinx on ainoa, joka oikeasti saattaa kilahtaa vesarissa. Muut vähän väistää/steppaa tms. mutta pysyy kuitenkin nätisti ketjuissa, vaikka vesi on kylmää (kuka pesee kisahevosensa kylmällä vedellä kokonaan?!) ja se tulee paineella kun letkuissa on vesipistoolit. Letkut on muuten tosi kätevät, molemmilla puolilla on oma letku, joten mitään ei tarvitse vetää hevosten jalkoihin/selän yli. Mutta ne letkut saisi olla sen 30cm pidempiä, jotta hännänkin saisi huuhdeltua helposti.

Pesu-urakan jälkeen kuivitin nelostallin, koska ratsastuslistoja ei ollut vielä. Ne tuli sillä aikaa ja mulle siunautui tänään Chilli, Chinnok, Chi-Chi (kun olisi vielä Charlie ja Chandlor niin olisi melkoinen sarja), Jay ja Adamilla maastoilu sekä Bronxin juoksutus. Halusin Chi-Chin pois alta heti, joten aloitin siitä. Harjasin sitä ensin tarpeeksi kauan, jotta se alkoi ärsyttää. Poni oli nukkunut ja aivan kuivassa lannassa. Harjat tietysti on oikein huippuhyvät, joten hinkkasin kahvattomalla metallisualla minkä uskalsin ja yritin pehmeällä harjalla saada karvaa puhtaaksi. Kaipaan Simpan harjoja… Jalkoja harjatessa totesin että vasen takanen on tukki ja turvotti epäilyttävästi jänteen yläosasta, joten puhuin T:n kanssa ja jätin CC:n odottamaan. Niinpä ratsastusvuoroon tuli Chilli.

Chilli on aika jännä hevonen. Tänään se liikkui paremmin eteen kun eilen ravissa, mutta laukka ei taas mennyt mihinkään. Ratsastin sitten vaan reippaasti kevyessä istunnassa eteen, koska hevonen on lähemmäs 175cm korkea ja oikeasti iso ja sillä saisi kyllä olla sitä laukkaa. Oikeasti on aika jännä, miten huono laukka monilla näillä nuorilla on. Ne on kuitenkin estehevosia, joille se laukka on tärkein askellaji. Toki ne on nuoria ja raakoja, mutta ei askellajeja kuitenkaan niin paljon voi kehittää. Luulisi, että hyvä estehevonen laukkaa itsekseenkin hyvin. Chilli sentään kääntyy laukassakin, kaikki ei tee sitäkään.  Laukan jälkeen ruuna ravasikin sitten erittäin hyvin eteen ja väläytteli vähän sitä ravia, mitä tuon kokoinen hevonen saisi esittää. Aluksi ja lopuksi työskenneltiin käynnissä. Alussa tein pari etuosakäännöstä, joiden opettelu siis aloitettiin toissapäivänä. Tänään ei tarvinnut enää auttaa raipalla ja Chilli myös pysyi paikallaan. Varsinkin käännökset oikealle oli jo tosi hyviä. Kolmessa kerrassa se oppi homman idean. Toki hienosäätöä voi harrastaa vaikka kuinka paljon, mutta perusliike on nyt hallussa. Aika hyvin. Lopuksi keskityin pysähdyksiin, joissa Chilli joko vetää pään eteen tai poikittaa. Parhaat pysähdykset se esittää, kun pysäyttää vain kevyellä puolipidätteellä ja istunnalla. Mikä on musta melko outoa. Ehkä Chilli ei ole ollut edellisten harjoittelijoiden ratsastettavana…

My sunshine <3

Chillin jälkeen vaihdoin hevoset ulos ja sitten ei ollut enää aikaa ratsastaa ennen lounasta, joten juoksutin Bronxin. Se oli suoraan sanottuna syvältä. Ensinkin Bronx on niin pieni, ettei tallista löytynyt sille sopivia suitsia, joten viritin lettareilla omista suitsista pienemmät. Toiseksi kuolaimet oli noin neljä senttiä liian pitkät. Kolmanneksi se poni pelkää ihan kaikkea. Siis ihan kaikkea. Sitä ei voi taputtaa, koska se pelkää. Sille ei voi maiskuttaa, koska se pelkää. Sitä ei voi pyytää väistämään, koska se pelkää. Ja tätä vaan jatkuu. Joten voitte kuvitella, ettei ole mikään maailman mukavin otus. Varmasti siis ihmiselle, joka jaksaa käyttää aikaa ja vaivaa ensin sen luottamuksen hankkimiseen ja sitten sen kouluttamiseen jollain poppaskonsteilla, sitten se olisi mukava. Mutta kun pitäisi ratsastaa kuusi hevosta ja tehdä tallityöt, ei vaan ole aikaa alkaa kuiskailemaan jollekin luupäälle. Ja vannon, aloitin rauhallisella ja ystävällisellä asenteella. Mutta sitten vähän alkoi asiat mennä pieleen. Aluksi Bronx käveli kivasti liinassa ja lähti raviinkin vain pienestä raipan heilautuksesta. Mutta se oli sellaista mummoravia, ettei ole tosikaan ja hevonen on neljä. Joten pyysin vähän lisää. Eikä mitään tapahdu, ei vaikka kuinka hakkasin raipalla maata. Lopulta armottoman maiskutuksen, maan hakkaamisen, hevosta kohti huitomisen ja juoksemisen jälkeen poni ravasi eteen. Ja sitten olisi pitänyt saada laukka nousemaan. Se olikin sitten toinen mokoma perään. Lopulta laukka nousi ja pyöri ehkä kaksi askelta ja sitten oltiin taas kiitoravissa. Joten sama jatkui ja jatkui ja jatkui, kunnes lopulta totesin, ettei se otus yksinkertaisesti laukkaa kierrosta ja toisen laukka-askeleen jälkeen pyysin ravia, jotta se olisi mun ajatus siirtyä raviin. Sitten vaihdoin suuntaa ja sehän ei yllättäen sopinut ollenkaan. En tajua, eikö näitä juoksuteta kuin vasemmalle, vai miksi ne menee paniikkiin kun pyytää kävelemään oikealle. Bronxiakin jouduin vähän houkuttelemaan. Onneksi oon keksiny nyt sen parhaan tavan. Liina melko lyhyeksi ja raipalla auttaa takaa niin kyllä ne siitä menee, kunhan ei potkase. Sitten liinaa pikku hiljaa pidemmäksi. Niin Bronxkin sitten ravasi liinassa oikealle, mutta se laukka. Sitä ei löytynyt ja kaiken huipuksi Bronx kääntyi poikittain ja alkoi vetää liinassa taaksepäin, jolloin mun lettariviritys irtosi ja kuolaimet melkein putosi suusta, mikä ei ainakaan auttanut asiaa. Onneksi Bronx rauhoittui ennen kuin mitään tapahtui ja yritin sitten varovasti päästä lähemmäksi katsomaan, mitä suitsille pystyi tekemään. Se ei ollut mikään helpoin asia, koska Bronx pelkäsi ihan tosissaan ja mä en tosiaan halunnut että se alkaa riuhtoa kuolaimet puoliksi ulkona suusta. Lopulta tyydyin pyytämään ravia liinassa ja sain jopa pari laukka-askelta ja pyysin ravia ennen kuin ehti pudottaa. Olin itse aivan hikinen, en ole varma kumpi sai enemmän liikuntaa, juoksutettava vai juoksuttaja. Mutta oon varma, ettei hevosta kuulu juoksuttaa näin. Mutta seuraavalla kerralla joku saa taikoa pienemmät suitset, koska tossa ei vaan ole mitään järkeä. Olin niin raivona, että olin jo valmis ilmoittamaan, että häivyn maasta. Hevoset on surkeita ja musta tuntuu vaan, että pilaan mun istunnan täällä. Rauhoituin sitten sen verran, että en vielä sanonut mitään. Mutta on se vähän ikävää miettiä koko ajan, että haluaisi olla jossain muualla. Toisaalta omistajaperhe on tosi ihana ja sehän tästä tekeekin kaikkein vaikeinta.

Lounaan jälkeen olin paremmalla tuulella, sitä tosin laski se, että Kylie (taas) sotkeutui asioihin ja oli O:n kanssa puhunut, että hän voi lähteä Adamilla maastoon, kun mulla on vielä neljä hevosta ratsastettavana. Olin vähän et aha, no ihan sama. Chi-Chi tosiaan oli kysymysmerkki ja sillä aikaa kun muut ratsasti aamulla yhden hevosen, mä kuivitin kuutostallia. Mutta ihan miten vaan. Vähän sain käyttää tahdonvoimaa, etten alkanut oikeasti inhottavaksi, mutta päätin olla tyytyväinen, että sain ratsastaa Chinnokin ja Jayn.

Hevonen, joka pelastaa mun
ratsastuksen.

Otin eka Chinnokin, koska tarttin piristystä. Eikä Chinnok pettänyt. Aluksi se oli vähän hidas, mutta kun se syttyi, se meni tosi hyvin. Jatkettiin pysähdyksiä ja lisäksi keskityin oikeaan asetukseen käynnissä ja ravissa. Chinnok ei enää pahemmin käännä päätä vinoon, jos itse ratsastan hyvin pohkeella ja kahdella ohjalla, mutta jos vähänkin toinen ohja unohtuu, se yrittää sitä heti. Sinänsä tosi palkitsevaa, että oma ratsastus oikeasti vaikuttaa niin paljon. Seuraavaksi aletaan treenata pohkeen väistättävää vaikutusta. Chinnok kyllä ymmärtää siitä jotain, joten ei varmaan ole mikään kovin vaikea asia opettaa. Laukatkin meni hyvin. Oikeassa kierroksessa Chinnok tarjosi aluksi väärää laukkaa useampaan kertaan, mutta lopulta nosti oikean ravista. Tein siis aluksi nostot käynnistä, koska silloin Chinnok nostaa laukan, eikä ajaudu laukkaan. Vasemmalle teki niin super noston, että tein sen yhden ja lopetin siihen. Se nosti siis suoraan käynnistä hyvän laukan ja mä olin ihan onnesta soikea. Huippuhevonen <3 Loppuraveissa taas varovasti ratsastin pidemmälle ohjalle, ja ehkä se siihenkin alkaa oppia kohta. Tänään meni jo muutaman sentin alemmas kuin eilen. Edistystä, edistystä.

Jay oli myös tosi hyvä tänään. Aluksi se oli vähän hidas, mutta heräsi nopeasti. Muoto sen sijaan oli alusta asti hyvä ja siitä oli iloinen. Se on alkanut siis vähän päästä eroon ruosteestaan.  Jay on nimittäin oikeasti tosi osaava hevonen, mutta huonosti ratsastettu. Tänään tehtiin verryttelyksi vähän avoja ja sulkuja sekä muutamat takarit, jotka sujuikin oikein mallikkaasti. Yritin ratsastaa koulujalustimilla, mutta estesatula ja koulujalustimet ei oikein toiminut, joten lyhensin niitä, mutta en kuitenkaan estemittaan, jolla noita nuoria ratsastan. Olkaa ylpeitä, oon ihan vapaaehtosesti jo useamman kerran mennyt koulua. Oikeasti se on ihan sairaan ihanaa päästä välillä ratsastamaan hevosta, joka oikeasti tietää mitä se tekee. Kyllä mä tykkään kouluakin mennä, joten tulisin ehkä vähän pöpiksi, jos pitäisi mennä vaan noiden nuorten kanssa päivästä toiseen. Ravissa Jay liikkui yllättävän hyvin, samoin laukassa. Teki jopa oikein kivoja käynti-ravi siirtymisiä ja mä olin ihan fiiliksissä. Vielä kun paistoi aurinko, ratsastin topissa ja alla oli hyvin liikkuva hevonen, en voinut olla hymyilemättä. Kokeilin muutaman laukanvaihdon. Vasemmalta oikealle vaihtoi hyvin, oikealta vasemmalle ei meinannut aluksi löytyä, mutta kun itse sain avut kohdilleen, vaihto onnistui niinkin päin. Hyvähyvä, tästä voimme jatkaa iloisesti eteenpäin. Toivottavasti Jay jää mulle ratsastettavaksi, koska se on hevonen, joka pelastaa mun istunnan ja ratsastuksen.

Jayn jälkeen juoksutin vielä Chi-Chin. T:n ohje oli juoksuttaa, kylmätä ja jos se auttaa, ratsastaa vähän. No mun silmään CC ei liikkunut liinassa puhtaasti, joten kylmäsin sen ja sai jäädä sisään. En tiedä johtuuko turvotus jalassa olevasta rivistä vai mistä, mutta ei ole kauhean kiva. Vaikka mua ei kyllä yhtään harmita, etten päässyt ratsastamaan sillä pikku pirulaisella. CC ei siis ontunut, mutta musta näytti, että se otti turvonneella takasella lyhyempää askelta ja oikealle se näkyi selvemmin. Joten turha sitä on leikkiä.

Niinpä tehtiin kaikki yhdessä iltatalli. Oli muuten oikeasti mukavaa. Meitä oli siis minä, Katja, Kylie, T, O ja K:n kaksi pientä lasta D ja G. Tuli jotenkin tosi kotoisa tunnelma kun aurinko paistoi, lapsilla oli kivaa ja työt sujui ikään kuin siinä sivussa. Hevoset ei ehkä ole hienoja ja tilatkin on nähneet parempia päiviä, mutta ihmiset on ihan huippumukavia. Voi kun elämä olisi helpompaa, inhoan tällaisten päätösten tekoa. No, onhan tässä vielä aikaa lähteä muuallekin ja ei maailmasta tallityöt lopu. Plussa täällä on, että saa ratsastaa paljon.

Saatiin tänään kaiken hyvän lisäksi lopetettua jo kuudelta, joten oltiin tosi aikaisin kämpällä. Kävin kaupassa hakemassa maitoa (en voi elää ilman, varsinkin kun tällä on ihan ok maitoa) ja Katja teki ruokaa. On ollut tosi kiva kun täällä ei ole satanut nyt kolmeen päivään ollenkaan. Edellinen vesisade oli maanantain ja tiistain välisenä yönä ja maanantai oli aurinkoinen, joten päiväsaikaan edellisen kerran on satanut sunnuntaina. Aurinko saa ihmiset paljon iloisemmiksi, ja muutenkin. En valita lämmöstä. Nyt täällä alkaa vähän viiletä sisälläkin ja kello on aika paljon, joten painun unten maille.

Tämän päivän karkuri oli muuten Danny, joka karkasi ensin päivällä, kun Katja siivosi sen karsinaa ja illalla menin hakemaan sitä tarhasta, niin poni olikin aidan väärällä puolen. Pikku riiviö…