Aikansa kutakin

Tosiaan. Tänään sitten kaikki alkoi vyöryä vauhdilla. Kylie päätti eilen, ettei se jää. Katja totesi, että ei saa tästä mitään irti. Se on enemmän kouluratsastaja, joten ymmärrän täysin. Kyliellä taas on kokemusta hienoista hevosista Saksassa ja Tanskassa, joten nää hevoset ei ole ollenkaan sitä, mitä se haki. Ja molemmille on suoranaisesti valehdeltu, kun ne on kyselly asioita maileissa ennen tuloa. Joten ymmärrettävästi se ei oikein houkuttele jäämään.

Koska sekä Katja että Kylie lähtee, aloin miettiä että mitä teen. Olisin voinut jäädä, jos nekin olisi jääneet, tai edes toinen. Mutta nyt pitää etsiä uudet harjoittelijat, mikä tarkottaisi vähintään kuukauden hullua työrupeamaa ja hiljaisuutta ratsastuspuolella. Koska noiden surkeiden hevosten ratsastus on ainoa syy olla täällä, pelkkä paskan lappaminen ei oikein innosta. Tallissa on yli neljäkymmentä hevosta ja jos ne pitäisi yksin tai T:n kanssa kahdestaan hoitaa, se olisi hullua. Nostan hattua Katjalle, joka teki sitä ennen mun ja Kylien tuloa. Mutta mä en ala siihen, koska palkka tästä työstä on ihan surkea. Lisäksi mä vähän epäilen, että koskaan pääsisin hyppäämään enempää kuin yhtä estettä kerrallaan. Ja vaikka pääsisinkin, en oo ihan varma, että haluaisin hypätä näillä hevosilla.

Joten mäkin sitten erittäin todennäköisesti pakkaan laukkuni ja suuntaan johonkin. En vielä tiedä mihin, riippuen siitä, mitä paikkoja löytyy. Oon nyt ainakin ensi viikon, koska Kylie lähtee maanantaina ja en sentään halua olla niin ilkeä, että jättäisin ne ilman hoitajaa kotiin jääville hevosille. Katja on lähdössä Cavansiin. Ainakin näillä näkymin. Ensi viikosta tulee siis ihan hullu ja lisäksi mulla tulee olemaan tylsää iltaisin, joten voi olla että saan jopa esiteltyä asunnon teille ennen kuin lähden ;) Katsellaan sitä sitten. Voi olla että oon niin väsynyt, että suuntaan suoraan sänkyyn joka ilta.

Tänään oli kuitenkin ihan tavallinen päivä. T ei ollut töissä, mikä ei tosiaan yllätä. Aamuruokinnan jälkeen kävelytettiin talutettavat hevoset. Ratsastuslistat ei ollut tullut sen jälkeen, joten siivosin ykköstallin Senkään jälkeen ei ollut tullut listoja, joten alettiin sitten ratsastaa hevosia eilisten listojen perusteella. Eli mulla oli edelleen vain kolme hevosta, joista yhdellä olisi pitänyt maastoilla, mutta O sanoi, ettei meidän pitäisi mennä maastoon tänään. Minkä ymmärrän hyvin. Jossain lähistöllä on joku tietyö tai vastaava ja tie on poikki, minkä takia tällä meidän tiellä on tavallista enemmän liikennettä. Ei ehkä kannata änkeytyä hevosten kanssa sinne sekaan.

Menin ekana Chillin, joka oli yllättävän hyvä tänään. Ei mikään reipas, mutta kun alkoi liikkua, liikkui hyvin. Keskityin vaan siihen, että meni eteen ja taipui käynnissä ja ravissa. Laukassa vääntää edelleen päätään vinoon, mutta en tosiaan tiedä mitä sille tekisin. Menin pari kertaa puomin ja hevonen oli hieno. Luulin pääseväni oikeasti hyppäämään paljon, mutta hyppäsin Suomessakin enemmän... Toivottavasti löytyisi joku paikka, jossa pääsisi ratsastamaan edes välillä. Pelkkä hoitaminenkin on kivaa, mutta haluaisin eniten kehittyä ratsastajana...

Kävelin Adamilla maneesissa 20min ennen lounasta. Hevonen oli tosi hieno ja tein pysähdyksiä ja taivutteluja. Onhan se vähän hidas, mutta muuten tosi toimiva kaveri. Kello oli kaksitoista kun vein Adamin pois. Meillä ei Katjan kanssa ollut mitään tekemistä ennen yhtä, joten istuttiin ulkona auringossa odottelemassa. Ei ehkä fiksuinta, mutta eipä ollut tullut mitään ohjeita tälle päivälle.

Lounaan jälkeen meillä piti olla tunti, mutta O oli tosi kiireisen ja poissaolevan oloinen, joten vähän epäiltiin asiaa. Eikä O koskaan tullutkaan, joten ratsastettiin itseksemme. Menin siis Jaylla, joka oli ihan huippu. Aluksi vastusti pahasti taipumista varsinkin oikealle, mutta kun sain vähän taas avuille, alkoi toimia tosi kivasti. Liikkui hyvin eteen ja taipui nätisti. Laukkasin aika pitkään ja tein pieniä laukkavoltteja. Jay joutui kokoamaan ja tekikin sen ihan hyvin. Tein myös laukanvaihtoja, jotka onnistui tänään huomattavasti edellistä kertaa paremmin. Jay oli ihan huippuhyvä niiden jälkeen ja ensimmäistä kertaa sain hevosen oikeasti venyttämään pyöreänä eteen-alas laukassakin. Olin tosi iloinen.

Iltapäivällä talutettiin Kylien kanssa hevoset uudestaan samalla kun Katja kuivitti ykköstallia. Ärsyynnyin taas aamulla tosi pahasti taluttamisesta. Miksi noille hevosille se käveleminen on niin vaikeaa? En tiedä kuka ne on opettanut, mutta nää on kaikki sellaisia perässä vedettäviä. Kun yrittää pyytää, että ne kävelisi reippaasti, ne heittäytyy vielä enemmän vedettäviksi ja menee selän taakse. Kun yrittää saada niitä sivulle ja kävelemään, ne menee paniikkiin. Narulla ei voi auttaa kylkeen, koska se saa aikaan poikittamisen ja paniikkireaktion. Ja kaiken lisäksi suurin osa kävelee päälle ihan surutta. En oikeasti ymmärrä, miten se voi olla näin vaikeaa. Coktail esitti iltapäivällä oikeita temppuja muuten. Sekin valuu selän taakse ja kun se keksii jotain, se ensimmäisenä huitoo etujaloilla. Ei mikään maailman mukavin tilanne. Se on yksi syy, miksi en tosiaan anna hevosten kävellä selän takana. Ja sitten ne ei kävele ollenkaan. Tekisi mieli hakata noita päähän jollain, jos niihin vähän saisi järkeä. Mutta mä tiedän, ettei vika ole hevosten. Kukaan vaan ei ole kertonut niille, miten tulisi toimia.

Tehtiin vielä iltatalli ja lähdettiin sitten kämpille. Oli aika mielenkiintoista kun olin loimittamassa hevosia, Katja tuli sanomaan, että kymmenessä minuutissa pitää olla valmis, älä keskity muuhun kuin loimittamiseen. No mihin muuhun olisin keskittynyt? Mulla oli 11 hevosta loimittamatta ja aloin sitten viskoa loimia selkään niin nopeasti kuin pystyin. Pikalukolliset etusoljet on paras keksintö koskaan, sanon vaan. Vähän ärsytti kun olin laittamassa Krisille loimea viimeisenä, Katja ja Kylie tulee siihen, et ootko valmis. Tuli vähän sellanen, no oon, mutta olisitte kai tekin osanneet niitä loimia hevosille laittaa. Mutta ei väkisin... Ainakin sain loimet kaikille.

Tää ilta on nyt mennyt sitten asioita pohdiskellessa. Kylie palaa kai Tanskaan ja Katja lähtee kotiin Cavanin jälkeen varmaan seuraavalla viikolla, eli aika samoihin aikoihin kun mä ajattelin lähteä. Riippuu tietysti siitä, mihin meen. En oikeasti tiennyt ollenkaan, mitä tekisin, mutta onneksi mulla on ihania ystäviä, jotka taas kerran oli apuna ja tukena ja sain tehtyä ratkaisun. Nyt katotaan mitä löytyy ja varmaan viimeistään alkuviikosta tiedän mihin päin Eurooppaa suuntaan seuraavaksi.

Olihan tää aika pikainen visiitti ja olisin toivonut, että olisin voinut olla täällä jouluun asti. Mutta koska tää ei oikeastaan ole sitä mitä luvattiin, en oikein osaa jäädäkään. Varmasti asiat olisi helpottuneet vielä ajan kanssa, mutta koska mun ratsastuksen kaikki vanhat virheet alkaa näkyä uudestaan ja lisäksi menetän hermot hevosiin noin kolme kertaa päivässä (vähintään) en nää mitään syytä olla täällä. Tajusin tänään, että en kestä noilta hevosilta mitään temppuja, koska missään vaiheessa ei tule sellaisia todellisia onnistumisia. Jay ja Chinnok antaa niitä, joten niiden kanssa olen paljon kärsivällisempi, mutta hevoset kuten Carson, jota oon vaan taluttanut, ei oikeasti anna mitään positiivisia hetkiä. Ja en joka hetki tunne oloa kovin varmaksi näiden kanssa, koska ne on niin peloissaan välillä, että en ihmettele vaikka ne potkaisisi. Toisaalta olisin halunnut jäädä, koska nyt pitää taas alkaa selvittää asioita mm. vakuutuksia ja lisäksi hommata lennot jne. Mutta tää ei ole sitä mitä halusin syksyltä, joten turha täällä on tuhlata montaa kuukautta. Nyt on kolmas viikko menossa ja oon jo totaalisen ärsyyntynyt.

Ja nyt meen nukkumaan, koska kello on miljoona ja aamulla pitää kuitenkin herätä. Kiitos oikeasti kaikille, jotka taas kannustitte epätoivoisena hetkenä illalla! Mä todella arvostan sitä ja helpottaa tietää, että on ihmisiä, joita kiinnostaa mitä teen. Hyvää yötä!

(Tänään ei ole kuvia, koska puhelimessa oli niin vähän akkua, että se ei suostunut kameran käyttöön ja lopulta se kuolikin sitten...)