Esteviikonloppu

SHW olisi kestänyt vielä kaksi päivää, mutta ajoin perjantaina Helsinkiin, koska viikonloppuna oli kesän valmennusviikonloppu esteillä. Ratsuna mulla oli onneksi Simppa, vaikka ei Dellassakaan mitään vikaa ole.

Lauantain rata

Eilen aloitettiin rakentamalla rata ja sitten laitettiin hevoset pikaisesti kuntoon. Menin ekassa ryhmässä ja meitä oli vain kolme. Alkuun verkattiin hevosia käynnissä. Vähän säästeltiin, koska muut hevoset tuli tosiaan viime viikonloppuna laitumelta, joten kunto ei ole vielä ihan normaali. Harkka oli tosi hauska. Peiliä kohti pituushalkaisijan suuntaisesti ja ensin avoa oikealle/vasemmalle riippuen kummasta suunnasta tuli. Sitten avoa toiseen suuntaan ja lopuksi vaihto avosta sulkuun, niin että jalat pysyy samoilla linjoilla ja kroppa taipuu toiseen suuntaan. Simppa oli ihan huippuhyvä tässä ja saatiin paljon kehuja. Lyhyeltä sivulta jatkettiin vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Oikealla piti mennä puomit käynnissä niin, että ensimmäiseen väliin tuli mahdollisimman paljon askeleita ja toiseen mahdollisimman vähän. Välit oli 9m molemmissa. Simppa kyllä lyhensi, muttei pidentänyt, joten sitä jouduttiin vähän treenaamaan. Vasemmassa kierroksessa piti tehdä käynti-ravi-käynti siirtymisiä, niin että molempia oli neljä askelta. Se ei oikein onnistunut, koska Simppa jännittyy jos siirtymiset tekee liikaa kädellä ja istunnalla kevyestä ravista on melko mahdotonta tehdä siirtymistä noin lyhyellä valmistelulla. Mutta meni ne ihan ok lopulta. Sitten tultiin puomit pari kertaa laukassa ja alettiin hyppäämään. Ekat verkkahypyt tultiin ravista diagonaalilla olleelle ristikolle. Ensin oikealle, uudelleen raviin, este ja tiukasti vasemmalle. Sitten sama uudestaan ja sarja toiselta diagonaalilta perään. Simppa suoriutui hyvin. molemmista. Sitten tultiin vielä kaarevaa suhteutettua ja kolmen esteen linjaa, jotka meni myös ihan hyvin. Simppa oli aavistuksen hidas ajoittain, mutta hyppäsi hyvin.

Sunnuntain rata, A vasemmalla ja C oikealla

Tänään mietin, vaihdanko vasarakannukset pidempiin tylppiin, mutta päätin mennä vasaroilla. Poni olikin tosi hyvä koko tunnin. Ensin aika pikainen alkuverkka kaikissa askellajeissa ja sitten tultiin eri linjat pari kertaa harjoituksena. Ensin kiemuraa, jossa oli esteet A:ssa, keskellä ja C:ssä. Tarkoituksena harjoitella johtavaa ohjaa. Simppa meni hyvin, vaikka mulla oli vähän vaikeuksia löytää paikkoja. Nostettiin vähän ja tultiin toisesta suunnasta, näin päin meni paremmin. Sitten tultiin suoraa linjaa, jossa oli pysty, kaksi askelta, okseri, neljä askelta, pysty. Eka väli oli pitkä ja toka lyhyt, eli aika hankala, mutta Simppa suoriutui mallikkaasti. Onneksi sillä on helppo laukka lyhentää ja pidentää. Sitten tultiin kaareveaa linjaaa molemmista suunnista. Siinä oli pysty, viisi askelta, pysty, kolme askelta, pysty. Jarruttelin eka liikaa ja ekaan väliin tuli kuusi, mutta toisesta suunnasta sekin onnistui hyvin. Lopuksi tultiin rata: A:n pysty, keskilinjan okseri, suora linja, kaarevasta linjasta suora osa, kaareva linja ja suora toiseen suuntaan. Rata oli ehkä joku 85-90cm ja jälkikäteen on hyvä todeta että tuntui aika pieneltä. ;) Joskus pari vuotta sitten 90cm oli tosi iso, mutta ehkä kohta voisi alkaa jo puhua esteistä. Saatiin radasta vaan kehuja. Olikin tosi sujuva ja tasanen, tosin keskellä olleelle okserille tuli vähän lähelle, mutta muuten paikat löyty hyvin ja hevonen oli tosi hyvin avuilla. Oma istunta tosin ei ole sitten ihan niin hyvä. Tai no lähinnä käsiin en ole kovin tyytyväinen. Alla video radasta, eka este on jäänyt pois. Oon tosi tyytyväinen rataan ja Simppa ei olis voinu hypätä paremmin.

Ratsastin tänään vielä Ultralla kevyen keventelyn. Sitä ei paljoa kannata eteen-alas ratsastaa, mutta sen tasoisella liikunnalla mentiin. Ultra oli järkyttävän likainen kun hain sen sisään, mutta harjasin melko nopeasti. Raukalla on turvan palovammat menny tosi pahan näkösiksi ja lisäksi riimun hinkkaamat kohdat on lähes auki, eli otin turpiksen pois, jotta ei tartte viikonloppuna mennä inkkarina kisoihin. Menin kevyesti kaikki askellajit läpi, tein taivutteluja ja muutamia pysähdyksiä käynnistä ja ravista. Ultra oli hyvän tuntuinen ja aika pehmeä. Vähän painoi kädelle ja hakeutui liian alas ilman pyöreää kaulaa, eli meni etupainoiseksi, mutta muuten olin tyytyväinen. Ensi viikkoon siis.

SHW 2012

Ihan superit kolme päivää takana. Olin siis SeaHorse Weekissä toimihenkilönä (radalla) ja oli taas tosi kivaa. Ensinkin tietysti näin tuttuja hankolaisia, joita en ole vuoteen tavannut. No osan Este-Jussissa pikaisesti, ja toisekseen tykkään kisojen tunnelmasta ja SHW tietysti on vielä tavallistakin tunnelmallisempi kilpailu. Jos niin voi sanoa.

Keskiviikkona ja torstaina hypättiin aluekisat, joissa oli pitkät luokat ja paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Toisaalta jännittäviä seurata, mutta tietyllä tapaa oli vähän tylsää, koska monen ratsastajan kohdalla totesin, että pystyn ratsastamaan paremmin ja silti mulla ei ole mahdollisuutta kilpailla. Mutta tietysti kaikki ei voi tehdä kaikkea, joten en mä liikaa aikaa käyttänyt tämän ikävän faktan pohtimiseen. Sen sijaan pidettiin hauskaa kavereiden kanssa ja välissä vähän nostettiin puomeja ja ehdin liputtaakin pari luokkaa.

Radalla olon lisäksi autoin molempina päivinä yhtä kaveria, joka starttasi kahdella hevosella. Oli taas erilainen kokemus ja kyllä kisahoitaminen (vaikka tää ei ihan siihen kategoriaan menekään) on oikeasti mukavaa puuhaa.

Torstai venähti aika pitkäksi, koska pelkästään päivän luokat oli tosi pitkiä, mutta sen lisäksi piti vielä rakentaa kansallisten rata. Hangossa alkoi jo hämärtää ja kentällä oli melko pimeää, kun viimeisiä esteitä kannettiin paikoilleen. Viimeisten joukossa lähdin ja ajelin sitten tallille, jossa yövyin kisojen ajan. Ehdin nopeasti jopa moikkaamaan tuttuja hevosia parina iltana.

Perjantaina oli siis kansalliset, poniGP ja muutama pienempi luokka. PoniGP jäi tosi tyngäksi, kun uusintaakaan ei saatu. Muutenkin perjantai oli melko rauhallinen verrattuna aluekisojen hälinään. Itse lähdin tallin kautta ajelemaan kohti Helsinkiä jo kolmen jälkeen. Illalla oli vielä valmennus Ultralla.

Ultra ei ollut ihan yhtä hyvä kuin tiistaina, mutta ihan ok. Vähän jotenkin jäykän tuntuinen, eikä oikein tahtonut polkea alle kunnolla. Tehtiin perushommia ja haettiin rentoutta ja notkeutta. Aika lähelle tavoitetta päästiin, joten hyvillä fiiliksillä jatketaan eteenpäin.

SHW:n shoppailusaldoksi tuli kasa metrilakuja ja Animon kisapaita puoleen hintaan. On kyllä hieno, joten toivottavasti on myös hyvä käyttää. Oli nimittäin aika hintava edelleen (60€).

Paluu arkeen

Maanantaina aamulla tulin siis tallille ja pakkasin kaiken tavaran autoon, joka pursusi sen jälkeen tavaroita. Sopivasti kun kamat oli kasassa ja Simpalla kuljetuskamat päällä, kyyti tuli. Joten hevonen koppiin, meni aika nätisti lopulta ja nokka kohti kotia. Perillä Simppa pääsi heti ulos ja mä autoin purkamaan lomalta tulleita tammoja autosta. Ultra, jolla olisi tarkoitus lähteä Takkulaan kahden viikon päästä, oli syönyt itsensä palloksi.

Maanantai-ilta meni vaan ihmetellessä uusia käytäntöjä. Talli ei ole valmis ja hevoset asustelee jaboissa ja tarhassa, joten vähän piti selvitellä tuntien jälkeen, kuka menee mihinkin.

Tänään aloitettiin treenit iltapäivällä. Olin pelännyt, että Ultra olisi ihan kamala ratsastaa, mutta se olikin todella hyvä ja kevyt edestä. Vähän oli vaikeuksiä kääntyä lapa sisällä vasemmalle ja sitä auettiin sitten lopulta raipalla niin, että Ultra alkoi hyppiä pystyyn. Valmentajan kommentti: "Hyvä hyvä! Nyt se hermostuu!" No sen jälkeen hevonen esittikin sitten sellaista ravia ja kantoi itsensä niin hyvin, että valmentaja kommentoi jopa, ettei ole nähnyt sitä koskaan niin hienona. Mikä on aika paljon sanottu, koska Ultralla kuitenkin on ratsastanut erittäin taitavia ratsastajia aina Messilästä alkaen. Olin kuitenkin ihan huipputyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa treenejä kohti Takkulaa.

Hoidin illalla Amin ja Simon ja tietysti sen Ultran, Della on vielä laitumella. Sitten lähdin ajamaan kohti Hankoa, sillä huomenna alkaa SeaHorse Week. Joten, Hanko kuittaa.

Kunkkarit 2012

Lauantaina aamulla lähdettiin äitin kanssa ajamaan kohti Mikkeliä. Matkalla pysähdyttiin tallilla ja ratsastin Simpan nopeasti. Se olikin historian nopein tallikäynti, joka kesti vähän reilun tunnin. Nopea harjaus ja kamat niskaan ja kentälle. Menin kaikki askellajit ympyrällä ja ratsastin hevosta pyöreäksi eteen-alas. Simppa oli tosi hyvä ja en joutunut ollenkaan ratsastamaan, vaan hevonen tarjosi juuri sitä mitä halusin. Siinä vaiheessa kun olisin ollut valmis lopettamaan, aikaa oli kulunut 20min! Niinpä tein vielä vähän väistöjä ravissa molempiin suuntiin. Ihan muutaman askeleen, jotta muoto ja rentous säilyi. Nekin meni hyvin, joten kevensin ja kävelin vielä loppuun. Ratsastin ehkä sen 30min. Simppa ei edes hionnut, joten sutaisin sen nopeasti harjalla ja vaihdoin vaatteet ja lähdettiin kohti Mikkeliä ja Kunkkareita.

Olin ihan sairaan iloinen, koska Simppa oli niin hyvä ja selvästi kuukauden työ ei ole mennyt hukkaan, koska juhannuksena ei olisi ollut puhettakaan saada hevosta ratsastettua 20 minuutissa kokonaan läpi ja pyöreäksi. Kai sitä vähän saa olla ylpeä omasta työstään?

Viikonloppukin oli oikein mukava. Oon aina tykänny erityisesti Mikkelin raveista ja St. Michelistä ja Kunkkarit tietysti on muuten hieno tapahtuma, joten kun ne kaikki pistää yhteen, oli ainekset huikeaan raviviikonloppuun. Oon viimeksi käynyt raveissa 2007, siihen aikaan käytiin enemmänkin raveissa äitin työn takia. Nytkin pysähdyttiin moikkaamaan äitin tuttuja noin joka kymmenes metri. Oli tosi kiva olla pitkästä aikaa raveissa ja yllättävästi kaikki tuntui tosi tutulta. Tosin hevosia en paljoa tuntenut, mutta aika nopeasti sai tämän hetken huiput selville lähtölistoista. Viikonloppuun mahtui sadetta ja aurinkoa unohtamatta ukkosta, joka iski lauantaina päälle. Kävin shoppailemassa kisatakin ja kannukset (raveista!) ja kiertelin muutenkin ravitorilla. Jos olisi oma hevonen, sieltä olisi saanut hyvällä alennuksella vaikka mitä. St. Michel oli lauantain päälähtönä, eikä normaalin kovatasoinen, vaikka vauhdissa se ei näkynyt. Kunkkarit taas oli tasokkaat, johtuen osittain Mikkelin hyvästä radasta. Omat suosikit oli B. Helmiina ja Erikasson, joista Erikasson ottikin ansaitun kuninkuuden. B. Helmiina voitti lauantaina, mutta hyytyi sunnuntaina ja voiton vei niukasti Sirun Valpuriina ennen B. Turoliitä, joka on myös aina kuulunut omiin suosikkeihin. Mutta onnistunut viikonloppu ja ehkä ensi kesänäkin voisi eksyä raveihin.

Tänään sisko kävi ruokkimassa ja tsekkaamassa Simpan, huomenna aamulla ajelen aikaisin pakkaamaan kamat ennen lähtöä.

Wannabe-kouluratsastaja

Tänään kävin viimeistä kertaa ratsastamassa Simpan kunnolla. Huomenna aamulla käyn keventämässä, koska lähdetään sitten ajamaan Mikkeliin Kuninkuusraveihin viikonlopuksi. Maanantaina Simppa muuttaa kotiin.

Päätin mennä kangilla vielä, osittain koska halusin kokeilla, oliko viimekertainen hyvyys sattumaa ja osittain, koska Simppa oli viimeksi niin hyvä. Harjasin ja rapsuttelin ponia ensin ja laitoin sen sitten kuntoon. Simppa  on tosi suloinen hoidettava, koska se tulee aina itse rapsuttelemaan ja höpläämään. Se todella tykkää seurasta.

Menin maneesiin, koska halusin nähdä peileistä miten hevonen kulkee. Maneesi oli tyhjä, joten saatiin tehdä rauhassa töitä. Aloitin verkkaamalla ympyrällä molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. Tein käynnissä ja ravissa irrottavia väistöjä. Vaadin myös molempien ohjien tuntumaa sekä asetusta. Kangilla Simo hyväksyy tuntuman paremmin kuin pelkällä nivelellä, jännä juttu. Tänään menin avoja ja sulkuja käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynti meni ok, ravikin ihan hyvin, vaikka Simppa jännittyikin avoissa varsinkin vasemmalle. Sulut meni tosi kivasti ja avo oikealle oli ihan ok. En ehtinyt laukkaan asti kun maneesin oven taakse tuli ihmisiä juoksemaan ja heiluttelemaan jotain narua. Aurinko paistoi juuri niin, että Simo näki oven alta pelkät varjot ja se meni todella sekaisin. Yritin huutaa ulkopuolelle että lähtisivät, mutta joko ne ei kuullut tai sitten ne ei tajunneet. Lopulta joku alkoi avata ovea ja huusin vaan että ei saa tulla, hevonen pelkää. Onneksi lähtivät ulkopuolelta, mutta Simppa kyttäsi ovea ja oli kireä kuin viulun kieli. Vähän aikaa kävelin ja taputtelin ja jatkoin sitten hommia. Laukassa avot meni ihan ok, sulut ei oikein onnistunu. Molemmat oli tosi jännittyneitä, koska hevonen, yllättäen, ei oikein rentoutunut. Se ei myöskään suostunut kymmentä metriä lähemmäs ovea, mikä vähän vaikeutti ratsastusta. Lopulta sain pari askelta ihan ok sulkua molempiin suuntiin ja kevensin Simpan vielä loppuun. Alkutunnista oli tosi hyvä ja vähän harmittaa kun loppui  noin, vaikka kyllä loppuravissa rentoutui tosi hyvin ja oli aivan sairaan hieno. Siinä mielessä oli kiva lopettaa tähän päivään.

Vaikka oli tosi myöhä, pesin vielä hevosen kokonaan ihan kunnolla ja laitoin pikirasvaa harjaan ja häntään. Oli kivempi pestä Simppa täällä kuin kotona, koska täältä tulee lämmintä vettä. Vaikka tosiaan ilta venähtikin tosi pitkäksi. Tänään ei käyty piehtaroimassa, sen verran hiekkakin likaa. Sitten hevonen syömään ja putsasin kamat ennen kotiin lähtöä.

Lopun alkua

Kuukausi alkaa siis olla lopuillaan ja kohta Simppa muuttaa kotiin ja arki jatkuu. Alunperin muuton piti olla jo eilen tai tänään, mutta erinäisten syiden takia se siirtyi ensi viikon alkuun.

Tänään käytiin maastoilemassa viimeistä kertaa. Itse asiassa ollaan jo viime viikonlopusta yritetty maastoon, mutta sateet on tehneet tehtävänsä, enkä ole halunnut lähteä riskeeraamaan mahdollisiin muta-ansoihin. Simpalla siis kengät irtoaa aika herkästi ja kavioaines on huonoa, joten vähän katsoa missä ratsastaa. Nyt kaviot ovat paremmassa kunnossa kuin viime kesänä, joten esim. märällä kentällä voi ratsastaa, kunhan pohja ei ole imevä, mutta maastossa muta on edelleen liian suuri riski.

Harjasin ja laitoin Simpan, sekä myrkytin meidät molemmat ennen kuin suuntasimme tutulle metsätielle. Simppa oli yllättävän rauhallinen, vaikka ötököitä ilmestyikin, vähän aikaa. Sitten se ilmoitti, että nyt riittää ja jouduin raipalla huomauttamaan, että käveleminen voisi olla asiallista. Kerta riitti ja jatkoimme tyytyväisinä matkaa. Pari kertaa sain hillitä itseäni, koska hevosen haahuileminen todella ärsytti muutenkin kiireisen päivän jälkeen (illallakin siis oli vielä tekemistä kotona), mutta hengittelin syvään ja yritin rentoutua. Päästessämme hiekkatielle olin iloinen ja niin oli Simppakin. Ravattiin taas alun pätkä verkaksi ja ajattelin ravata myös tien päähän, mutta Simo halusi laukata, joten annoin sen mennä. Aluksi mentiin ihan rauhassa, mutta sitten poni pisti vähän vauhtia ja paineltiin reippaasti tien toisen pään alamäelle asti. Sielläkin sain tosissani käyttää voimia, että sain hevosen kiinni ja käyntiin. Mäen alla käännyttiin ja Simpalta ei tarvinnut kahdesti kysyä kun se painoi menemään. Sain kuin sainkin sen kiinni taas alamäkeen tullessa ja käveltiin tietä pitkin kääntöpaikkaan, jotta olisi laukattu vielä kerran. Ikävästi tiellä olikin ihminen, joten jouduin kääntämään Simpan takaisin heti alamäen jälkeen ja laukattiin siitä pikkupätkä tien loppuun. Simppa kyllä tykitti siinäkin ihan täysillä ja tuli takaisin puoliksi ravaten. Päätin laukata vielä kerran, mikäli tiellä ollut ihminen olisi mennyt. Hän olikin siirtynyt viereiselle niitylle, joten päästiin laukkaamaan. Ajatus oli siis vaan kääntää Simppa menosuuntaan ja katsoa mitä tapahtuu. Tapahtui sitä, että poni lähti, joten laukkasimme sitten vielä tien päähän, jossa Simppa ei taaskaan olisi halunnut antaa kiinni, mutta onneksi se alamäki vähän jarruttaa ja käveltiin sitten takaisin. Ravasin vielä tien alkuosassa eikä Simo yrittänyt siinä enää laukalle, eli oli saanut päästellä tarpeeksi höyryjä. Onneksi kotimatka kestää puolisen tuntia, joten hevonen ainakin on hyvin kävelty revittelyn jälkeen. Simppa oli taas ihan innoissaan ja säälin sitä, kun tiedän että seuraavaan hanatteluun kestää taas hetki jos toinenkin. Porukassa ei oikein voi päästää niin kovaa kun hevonen menee, sillä se aiheuttaa kyllä helposti jonkin sortin yleistä hysteriaa.

Tallilla vielä hoitelin hevosen yöpuulle. Huuhtelin hiet ja jalat sekä putsasin varusteet. Vaikea uskoa, että neljän päivän päästä Simppa on taas kotona...

Kuten ennenkin oon todennut, ihan paras osa ratsastusta on ne hetket kun alla tuntee sen hevosen kaiken voiman. Sitä tajuaa miten pieni itse oikeasti on. Maan vilistessä alla tajuaa, miten pahasti sattuu jos hevonen kompastuu, tai tekee jotain yllättävää. Silti kerta toisensa jälkeen vaan tuo itsensä samaan tilanteeseen ja nauttii siitä. Se kai on se syy harrastaa ratsastusta.

Oivallinen opetushevonen

Eilen oltiin siskon kanssa yhdessä tallilla ja olin luvannut että siskokin pääsisi Simpan selkään. On ratsastanut sillä kerran, viime kesänä, joten oli vähän täpinöissään.

Aloitettiin harjaamalla ja laittamalla hevonen ja lähdettiin sitten maneesille. Alkukesästä oli puhuttu, että sisko voisi ratsastaa Simpan joku päivä kokonaan, mutta koska Simo oli eilen niin hyvä, päätin mennä itse ensin selkään, jotta ei tulisi takapakkia. Sisko siis osaa ratsastaa, mutta tietysti kun mulla on kokemusta enemmän, saan hevoset liikkumaan paremmin. Ratsastin siis parikymmentä minuuttia ja kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin. Simppa oli ihan huippuhyvä heti alusta asti, joten ei mennyt kauaa. Tein pari laukanvaihtoa ja nekin meni ok. Aluksi taas estevaihtoja, mutta teki myös puhtaita loppuun. Menin pikkukengillä, koska en jaksanut vaihtaa saappaita ja täytyy sanoa, etten ymmärrä miten ihmiset ratsastaa pikkukengissä. Jos purjehdussaappaat oli vaikeat, pikkukengät on mahdottomat. Mulla ei pysynyt jalustin paikallaan ollenkaan, enkä saanut mitään voimaa pohkeisiin. Taisi jäädä kerran kokeiluksi mennä satulalla ilman (mitään) saappaita. Tai sitten opettelen ratsastamana pikkukengissäkin. Jälkeenpäin kun katsoin kuvia totesin, että ne saappaat olisi varmaan olleet ihan jees, koska ei noita kuvia missään tallin sivuilla viitsi julkaista ja Simppa näyttää niissä kyllä tosi hyvälle. Ehkä me harrastetaan vähän kuvankäsittelyä ja sitten mulla on saappaat.

Joka tapauksessa. Sisko ratsasti sitten Simpalla ja neuvoin samalla. Simppa on hevonen, jonka tunnen kuin omat taskuni, joten on aika helppo sanoa mitä pitää tehdä. Periaattessa. Käytännössä tunnen kyllä mikä on pielessä (nimen omaan tunnen, sillä tiedän miltä se tuntuu selkään) ja tiedän mitä pitää tehdä, mutta en saa neuvottua asiaa niin, että se olisi ymmärrettävä. Tai sitten vaadin liian tarkkaa toteutusta, mikä ei tietenkään ole mahdollista. Mutta kuten Kyra on todennut: Mansikkakakkuun voi antaa reseptin ja kertoa miltä sen pitäisi maistua, mutta tietääkseen miltä se maistuu, sitä pitää maistaa itse. Niinpä yritin vaan saada siskolta perusasiat loksahtelemaan, jotta saisi tunteen siitä, mitä ratsastus voi olla. Onneksi Simppa oli hyvin läpi, joten kun sisko sai perusasiat kohdalleen ja vähän tuntumaa, minkälaista on ratsastaa isoa ja tarkkaa hevosta, Simppa kulki nätisti ja siskon hymy oli korvissa. Loppukäyntien jälkeen hoidettiin hevonen vielä pois ja annoin Simpan piehtaroida kentällä ennen yöpuulle käymistä.

Simppa oli tosi hyvä opetushevonen, koska se on (tällä hetkellä) rauhallinen ja antaa virheet anteeksi siinä mielessä, ettei se heitä niistä seinään. Se on kuitenkin tarkka perusasioista, kuten tasaisesta ohjastuntumasta molemmilla ohjilla, pohkeista kyljissä ja ratsastajan hyvästä tasapainosta. Nyt kun se on hyvin läpiratsastettu, se kulkee nätisti kun perusasiat on kohdallaan. Jos joku asia ei toimi, Simppa kyllä näyttää sen. Se ei kuitenkaan ole nipo, joten kun asia korjautuu, se myös palkitsee. Niinpä se on hyvä hevonen korjata omia virheitään. Tosin se vaatii sen, että joku muu ratsastaa Simppaa läpi, koska ilman sitä Simo ei kulje vaikka ratsastaisi kuinka oikein.

Vesipeto?

En tosiaan ymmärrä mitä tapahtui alkuviikosta. Simppa yllätti mut ihan täysin, positiivisesti.

Maanantaiksi oli ennustettu sadekuuroja ja suuntasinkin tallille varustautuneena vesisateeseen. Päätin, että tänään leikitään puskailijoita ja mulla oli kumisaappaatkin, jotta voin ratsastaa ulkona, oli keli mikä vaan. Tarkoituksena oli siis eteen-alas keventely kevyen päivän jälkeen ennen treenejä. Harjasin ja laitoin Simpan ripeästi ja jäätiin sitten kentälle. Se oli tosi märkä, koska koko yön ja osan päivää oli satanut. Ei tehty mitään ihmeellistä, ympyrällä taivuttelua molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. Tajusin taas, kuinka paljon olen antanut sekä taivutuksen että ohjastuntuman kanssa anteeksi. Päätin tänään, että ne on asioita, joiden on toimittava. Aluksi Simppa vastusti aika paljon sitä, että pidin ohjat ja vaadin taivutusta, mutta uskoi yllättävän nopeasti, etten päästä siitä ohjasta irti ennen kuin se itse vastaa apuun. Niinpä lopulta sain ratsastettua sen pyöreäksi ja pehmeäksi läpi rungon. Sen jälkeen tein myös ravi-laukka-ravi ja käynti-laukka-käynti siirtymisiä ja meni muuten yllättävän hyvin molempiin suuntiin. Ravi-laukka-ravi onnistui pyöreässä muodossa, käynti-laukka samoin, mutta laukka-käynti aiheutti joko pään  nostamisen tai painamisen. Simppa on tosi herkkä suustaan ja se tulee "ongelmaksi" juuri laukka-käynti siirtymisen tyyppisissä asioissa, joissa tarvitsisi vähän vahvempaa pidätettä. Laukka-ravi siirtymiset teen pääasiassa istunnalla ja pienellä puolipidätteellä ohjista ja silloin Simo siirtyy nätisti, mutta valitettavasti se ei riitä siirtymiseen laukasta käyntiin. Ne ovat yksi asia, mitä Simpan kanssa on treenattu aika paljon ja pikkuhiljaa ne alkaa parantua. Tänäänkin lopulta esitti pari ihan kivaa siirtymistä, joissa pysyi pyöreänä, vaikkakin vähän painoi kädelle. Mutta pikkuhiljaa. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Lopuksi venyttelin eteen-alas ja Simppa oli tosi pehmeä ja mukava. Oikein onnistunut tunti siis.

Olin tosiaan varautunut sadevarustein ja vähän aikaa olin jo melkein pettynyt, koska sadetta ei näyttänyt tulevan. Loppuverkan aikana alkoi kuitenkin ripotella vettä, joten olin tyytyväinen. En tiedä johtuuko se siitä, että ratsastetaan tosi paljon maneesissa vai mistä, mutta jollain kierolla tavalla nautin sateessa ratsastamisesta. Ehkä se on nimenomaan se vapaus valita mitä tekee, minkä takia toisinaan on ihan kiva mennä ulkona oli keli mikä vaan. Voin kyllä kuvitella, ettei se ole yhtä hauskaa, jos ei ole mahdollisuutta mennä maneesiin.

Kenttä oli kuitenkin ihan märkä, joten vein Simon suoraan vesariin. Huuhtaisin jalat ja vein sitten karsinaan ja hevosen syödessä harjasin kuivuneet roiskeet pois sekä laitoin geelin selkään. Putsasin vielä likaiset varusteet ennen suuntaamista kotiin.

Eilen menin tallille vähän normaalia aikaisemmin. Päätin mennä maneesiin, koska olin kaksi päivää mennyt kentällä sateessa, eikä kummatkaan suojat vielä olleet kunnolla kuivia. Niinpä laitoin Simpalle pintelit, ja niillä ei kannata rapaiselle kentälle mennä. Maneesin piti olla tyhjä, mutta siellä olikin tunti samaan aikaan. Päätin kuitenkin jäädä, koska itsepähän eivät olleet tunnista infonneet (tuolla on tapana ettei tuntien aikaan hirveästi häiritä, mikäli maneesi on tyhjä muihin aikoihin). Alkoi vain jo alkuverkan aikana ärsyttää kun sekä opettaja että ratsastaja maiskuttivat kuorossa ja Simppa pyöritteli korviaan kuin helikopteri. Lopulta aloin aina toisen hevosen kohdalla sanoa äänekkäästi prrrrr, jotta ratsastaja vähän tajuaisi. Hän nimittäin maiskutti aina juuri Simon kohdalla, ei koskaan ennen eikä jälkeen vaan tarkalleen kohdalla.

Itse jatkoin samalla teemalla kun maanantaina ja vaadin asetusta ja taivutusta sekä ohjastuntuman hyväksymistä. Alun nikottelun jälkeen Simppa hyväksyi nämä perusasiat ja oli ihan mukava ratsastaa, joten pääsin pidemmälle kuin vain läpiratsastukseen. Tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa, takaosakäännöksiä sekä laukanvaihtoja. Väistöt meni käynnissä hyvin. Vasemmalle väisti tosi hyvin, oikealle vähän huonommin, mutta säilytti muodon ja suoruuden, mikä ei ole itsestäänselvää. Ravissa aluksi jännittyi, johtuen myös siitä että maneesiin tuli kaksi hevosta lisää (ja molempien ratsastajat harrasti myös kuoromaiskutusta) ja jouduttiin väistelemään niitäkin. Muutaman toiston jälkeen sain väistämään molempiin suuntiin selkeällä ristiastunnalla, suorana, asettuneena ja selkä ylhäällä. Pätkät oli tosi lyhyitä, mutta ei pidä vaatia liikaa kerralla. Vaihdoissa ja takareissa oli aluksi tutut ongelmat. Vasemmalta oikealle Simppa teki muutaman toiston jälkeen puhtaita vaihtoja. Oikealta vasemmalle ei oikein kantanut takaa ja kokosin aluksi vähän liikaa, mutta ratsastamalla eteen sain vaihdot vietyä läpi, vaikka takaosa ei sitten ollutkaan mukana. Tyydyin siihen, koska lähtökohdat olivat tänään niin huonot. Takareissa Simppa on oppinut jo pysymään paikallaan ja polkemaan, nyt työn alla on muoto. Aluksi nosti pään ylös, mutta muutamalla toistolla pää pysyi alhaalla ja lopetettiin sitten siihen. Tehtiin tosin takarit ennen vaihtoja ja sen jälkeen loppuverkkasin kevyesti, koska Simppa oli taas tehnyt töitä.

Hoidin sitten normaalisti illalla sekä hevosen ja kamat ja suuntasin kotiin.

Hämmästyksen aihe oli se, miten paljon paremmin Simppa liikkui märällä kentällä kuin muuten. Sunnuntaina ja maanantaina oli rento ja pehmeni nopeasti. Tiistainakin oli kyllä hyvä, vaikka maneesissa olikin ruuhkaa ja maaoravakuoro, mutta esimerkiksi viime viikon lopulla oli huomattavasti jännittyneempi, vaikka liikkuikin ihan ok. En tiedä onko se sattumaa vai ratsastinko vain paremmin, mutta tuli hassu olo, kun hevonen liikkui vesisateessa ja raskaalla kentällä paremmin kuin kuivalla kentällä.

Villi viikonloppu

Perjantaina tehtiin historiaa, kun mun vanhemmat tuli katsomaan Simppaa. Ne oli yllättävän suostuvaisia, kun ehdotin, että ne tulisi joku kerta katsomaan Simppaa. Kyllä ne aina välillä on käyneet tallilla, mut pääasiassa niiden kontakti hevosiin on vaatteissa tuleva haju. Isi on ennen aina käynyt kattomassa mun tunteja ja äitiä pelottaa katsoa, kun ratsastan. Mutta tänään siis ne tuli.

Lähdettiin melkoisen säätämisen saattelemana tallille, jossa ekana hain Simon sisään. Käytiin melko kummallista keskustelua hevosten hoidosta samalla, kun harjasin Simpukan. Ihmeen kauan kesti ensimmäinen neuvo, vasta kun olin saanu harjattua melkein kokonaan ("Et kai sä sen takana seiso?" Setvin häntää). Laitoin sitten kuntoon ja lähdin kentälle, just samaan aikaan, kun vanhempien vanhat tutut tuli. Niillä on hevonen tuolla ja olen ne pari kertaa nähny ja moikannut. Vanhemmat jäi sitten juttelemaan niiden kanssa ja mä menin kentälle. Tein ihan perus eteen-alas ratsastuksen. Tai no oli tarkoitus, mutta Simppa vastusti oikein lahjakkaasti kaikkea, joten menin sitten kunnolla ja ratsastin läpi. Kaikki askellajit molempiin suuntiin ja sitten vähän vaihtoja ja takaosakäännöksia. Lopulta poni oli tosi hyvä. Laitoin isin ja äitin katsomaan tekikö Simppa puhtaita vaihtoja ja ruuvasiko se takareissa, mutta ei ne oikein osannut sanoa. Ei ehkä ihme. Hoidin sitten hevosen nopeasti pois ja lähdettiin kotiin.

Lauantaina ajattelin eka mennä maastoon, mutta päädyin ötökkävaaran takia lopulta maneesiin. Alkuverkkasin nopeasti ja koska Simppa oli tosi hyvä ja perjantain hyppäristä jäi vähän ikävä maku, rakensin sitten maneesiin muutaman kavaletin ja yhden esteen. Hain ihan vaan askelten osumista kavaletille molemmista suunnista sekä ympyrällä että suoralla. Oikeaan paikat löyty hyvin, vasempaan ei juuri ollenkaan. En tiedä mikä siinä oli. Muutaman melkein onnistuneen kavaletin jälkeen tulin pientä okseria vasemmalta. Jostain syystä en nähnyt paikkaa ollenkaan, eikä askeleet sopineet, vaikka muutin laukkaa ja lähestymistietä. Yhden ihan kohtalaisen hypyn jälkeen päätin sitten vaihtaa suuntaa (tulin siis ehkä neljä kertaa) ja käänsin ja nostin esteen, sekä kannoin kavaletin ja puomin eteen. Eli puomi-kavaletti-askel-okseri. Tällä sain askeleet pakostakin osumaan esteelle ja uskalsin vähän nostaa sitä. Näin päin Simppa löysi ponnistuspaikat kuitenkin ilman ongelmia, joten siinä mielessä puomi oli turha. Kerran puomi ja kavaletti kyllä pelasti, olisi muuten varmaan okseriin menty sekaan. Hyppäsin pari kertaa nostaen sitä okseria, lopulta oli noin metrissä ja parin onnistuneen hypyn jälkeen lopetin. Kevensin loppuun ja kannoin esteet pois. Simppa oli ihan innoissaan hyppäämässä, hassu.

Hoidin sitten tietysti hevosen eli huuhtelin, kylmäsin ja tungin mömmöt. Sai myös ruuat ja sillä aikaa pesin suitset. Tajusin ennen ratsastusta, että martingaali oli ihan törkylikanen, paha minä. Putsailin myös muita varusteita odotellessani Simpan ruokailun loppumista. Kyllä huomaa, että täällä on muutakin tekemistä kuin kamojen putsaus. Musta on tullu tosi laiska tekemään kamoille mitään. Se alkoi kyllä pikku hiljaa jo ennen kesää, kun hoidettavien hevosten määrä lisääntyi, mutta nyt olen tosiaan niin laiska, että hyvä kun kuolaimet pesen. Pieni ryhdistäytyminen voisi olla paikallaan.

Tänään päätin olla uhkarohkea ja mennä Simpalla ilman satulaa. Se on sen verran sinko, etten viime vuonna esim. osallistunut ollenkaan tallin perinteisiin jouluviesteihin, koska Simppa olisi varmaan seonnut. Tänään Simpukka oli kuitenkin tosi fiksu, jopa laiska. Siitäkin huolimatta, että kesken ratsastuksen alkoi tulla vettä taivaan täydeltä.

Aloitin harjaamalla Simpan laitumella. Se oli nätisti ja rapsuteltiin ja seurusteltiin myös. Vähän vastentahtoisesti tuli sisään ja laitoin sitten kuntoon. Eli suitset ja suojat. Ajattelin eka mennä maneesiin, enkä ottanut siksi raippaakaan tallista, mutta jäin kuitenkin sitten kentälle ja sen raipan olisin kyllä tarvinnut. Ehkä Simppa epäröi siksikin, että sillä on ehkä kerran aikaisemmin menty ilman satulaa. Viime kesänä, silloin menin vain käyntiä, koska ravissa hevonen meni heti lukkoon. Tänä vuonna meni tosi hyvin ja ravasin ja laukkasinkin. Muutaman ympyrän molempiin suuntiin, pääasiassa mentiin käynnissä. Tein väistöjä ja takareita ja molemmat meni ihan ok, vaikka poni olikin vähän pohkeen takana ja sain aika paljon ratsastaa eteen. Tosin ihan varmasti myös sade vaikutti, koska normaalisti ei ikinä ratsasteta sateessa.

Oltiin sitten melko märkiä, joten Simppa sai viltin päälle ja huuhtasin jalkoja. Hevosen kuivatellessa pesin suojat ja harjat sekä pyyhkäisin suitset satulasaippualla, jottei ne vallan muutu koppuraksi. En jääny tallille ihmettelemään vaan suuntasin kotiin. Ennen iltaruokintaa, mikä on ihme.

Jos kaikki aina sujuisi, elämä olisi aivan liian helppoa

Keskiviikkona kaverini kävi hoitamassa Simpan. Se oli ollut vähän jäykkä ja tahdittanut edestä, joten jännityksellä menin torstaina tallille, koska meillä piti olla estetunti. Korostan vielä, että Simpan tahdittaminen/epäpuhtaus näkyy yleensä muutamien askelten ajan kaarteissa oikealle. Syytä ei ole kyetty selvittämään, mutta liikunta siihen on auttanut, joten liikutetaan tilanteen mukaan. On täysin päivästä riippuvaista, miten Simo liikkuu, joten etukäteen ei voi tietää. Tahdittaminen on tässä vähentynyt koko ajan.

Joka tapauksessa. Mentiin eilen siskon kanssa tallille ja laitettiin Simppa kimpassa pikaisesti kuntoon. Maneesilla sisko taas talutti hevosta ja kannoin itse rataa.  Alla näette hienon radan, jonka suunnittelin ihan itse, ohjeilla: sarja, kaareva suhteutettu ja esteet diagonaaleille. Juuri riitti tolpat, mutta ehjiä kannattimia ei ollut, joten esteet eivät olleet ihan suoria.

Ykkönen vesimatto, kakkonen punainen portti, kolmosella tötteröitä,
nelonen kukkaeste, vitonen lankku kastelukannuilla
a kutosella muovikanistereita

Opettajan tullessa rata oli melkein valmis ja innostuttiin laittamaan kaikkia mahdollisia täytteitä esteisiin. Mainitsin viime viikolla erikoisestekammostani, nykyisin se ei juuri vaivaa, vaan mitä erikoisempi este, sitä parempi. Toki myös luotan Simoon, ihan vieraalla hevosella kaikista erikoisimmat esteet saa jäädä. Meinasin keväällä lentää muutaman kerran hevoselta, jonka piti olla kokenut hyppääjä mutta joka kyttäsi erikoisesteitä. Suurin ongelma oli jotain niinkin kamalaa kuin valkoinen portti. Suosikkieste on tätä nykyä vesieste :D

Kun rataan oli tungettu kaikki mahdollinen rekvisiitta, kiipesin selkään ja verkkasin nopeasti ravissa ja laukassa. Simo kaatui ikävästi sisäpohjetta päin varsinkin oikeassa kierroksessa. Otettiin muutama pikkuhyppy ja tulin sitten kahdeksikkoa ykkönen, kakkonen. Simppa hyppäsi hyvin ja paikatkin löytyi ihan ok, joten keskityttiin mun istuntaan. En varsinaisesti sukella, mutta Simpan kanssa jostain syystä mulla on istunnan painopiste liian edessä. Muilla hevosilla ei ole samaa ongelmaa ainakaan yhtä selkeästi. Sainkin muutaman hypyn jälkeen korjattua vähäsen. Joten käyntihuili ja sen jälkeen tultiin pientä rataa, joka kuului ykkönen, kakkonen, kolmonen (se oli ristikko-okseri koska muuten kannattimet eivät pysyneet paikoillaan), neljonen (väli oli 20m), viitonen (6m välissä), kolmonen uudestaan, ykkönen, nelonen toisesta suunnasta ja kakkonen.

Rata meni myös ihan ok. Paikat oli alkuun vähän hakusessa, mutta suhteutettu ja sarja oli hyviä. Simppa kaatui sisäpohjetta päin niin että okserille tuli aika tiukka tie. Neloselta tulin okserille, koska portti oli maassa. Se olikin ainoa isompi virhe ja ihan ratsastusmoka. En nähnyt askelta ja toin sitten liian juureen. Jostain syystä ratkaisen aina ennemmin lähelle kuin kauas. Simppa on monta kertaa pelastanut niistä paikoista ja en usko että kovin moni muu olisi antanut näin paljoa anteeksi.

Lopuksi tultiin rata, joka oli sama toiselle vesihypylle asti. Siitä jatkettiin vastakaarrolla yli kukkaesteestä (nelonen toisin päin) ja sarjalle, sitten ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Esteet oli vähän isompia ja meni huomattavasti paremmin. Paikkoja en tosin aluksi saanut osumaan sen paremmin, mutta nyt uskalsin antaa hypätä kaukaa, mikä olikin oikea ratkaisu. Loppurata piti hypätä (toinen hyppy vedeltä eteenpäin) uusintana, mutta en saanut käännettyä, joten sen tulin vielä pari kertaa ennen kuin suoritin sen tyydyttävästi. Entinen (pikkuluokkien) uusintaekspertti. Jeij. Osaan kyllä ratsastaa uusintaa ja välillä on tullut ratsastettua vähän uhkarohkeitakin uusintoja. Mutta se vaatii tietyn fiiliksen, joka yleensä tulee vain kisoissa.

Lopulta, kun olin saanut sen uusinnan hypättyä hyväksyttävällä tavalla, kevensin Simpalla hetken ja sisko talutti sen loppuun samalla kun korjasin esteet. Maneesi oli taas kuin sauna ja kaikki oltiin enemmän ja vähemmän paistettuja.

Simppa pääsi pesulle, kylmäsin ja laitoin linimentin jalkoihin ja geelin selkään, juotettiin sille melassi-elektrolyyttivettä ja pikaputsaus kamoille ennen suuntaamista kotiin. Simppa oli ihan huippu, pitäisi vaan itse opetella ratsastamaan.

Vähemmän onnistunut tunti

Eilen oli sitten tunti, joka ei mennyt meiltä kovinkaan hyvin. Maanantaina Simppa oli seissyt, kentällä tuuli niin että tukka lähti ja ympärillä tapahtui koko ajan jotain.

Ennen tuntia ei taas ollut mitenkään liikaa aikaa, joten pikaisesti harjaus ja kuntoon. Huomasin heti selkään mennessä, että edellinen vapaapäivä ei ollut ehkä ihan hyvä juttu. Simppa ei keskittynyt ollenkaan ja oli vähän pohkeen takana. Aloittelin käynnissä ennen opettajan tuloa ja ei kyllä pitkään aikaan ole ollut noin vaikeaa. Opettajan tullessa aloitimme tekemällä väistöä diagonaalilla, voltti lyhyelle sivulle, väistö diagonaalilla, voltti lyhyelle sivulle jne. En montaa kertaa ehtinyt tulla, Simppa meni ihan ok, mutta vempuloi kaulan kanssa eikä liikkunut jalasta eteen, kun ope keksi hyvän tavan korjata ongelmaa: ohjat ristiin. Kokeiltiin ensin käynnissä ja voin sanoa, että ei ollut ihan helppoa. Olen joskus vuosia sitten mennyt kerran ohjat ristissä ja se meni ihan ok, niin kauan kun oli aikaa miettiä mitä teki. Pari kertaa tuli nopeampi tilanne ja silloin, yllättäen, aina vedin väärästä ohjasta. Jostain syystä nyt oli paljon hankalampaa, liekö syynä se, että alla oli huomattavasti enemmän ratsastusta vaativa hevonen. Viimeksi menin kaiken kokeneella suokkitammalla, johon luotin kuin kallioon. Simpan kanssa joka tapauksessa olin aluksi hyvinkin hukassa. Asiaa ei auttanut se, että levoton ympäristö sai hevosen jännittämään ja tiesin, että sen singotessa en voisi tehdä mitään. Kun käynti meni välttävästi ja sain ohjailtua Simppaa melkein minne halusin, tuli käsky kokeilla ravissa. No menihän se ihan ok, kun pyörittiin ympyrällä. Törkeästi hevonen kyllä kaatui puolet ympyrästä sisään ja puolet ulos, mutta harjoituksen tulos alkoi myös näkyä. Tarkoitus oli siis saada ratsastamaan enemmän jalalla ja pitämään ohjilla pää ja kaula paremmin suorassa. Kokeiltiin tätä molempiin suuntiin ja menihän se ihan kivasti, jonka jälkeen, luojan kiitos, sain ottaa ohjat normaalisti. Jatkettiin sitten ympyrätyökentelyllä ravissa. Eilinen seisominen oli ilmeisesti jäykistänyt Simppaa, koska se ei mennyt eteen ja lisäksi se arkoi oikeaa etusta oikeassa kierroksessa. Ei hyvä, onneksi se kyllä vertyi muutamassa kierroksessa. Lopuksi vielä tehtiin kahta laukkaharjoitusta. Ensimmäisessä tultiin puolirataa leikkaa, uralta laukannosto ja laukkaympyrä. Sitten raviin ja uudestaan samasta päädystä puolirataa leikkaa ja nosto ja ympyrä. Simppa kävi vähän kierroksilla ja pari kertaa ryösti laukalle ennen kuin ehdin edes istua satulaan. Laukka kyllä oli hyvää, kerrankin. Sitten oli tarkoitus tulla vastalaukkoja, mutta hevonen oli niin ylikerroksilla, että se vaihtoi pelkästä ajatuksesta, joten tultiin sitten vaihtoja. Puolirataaleikkaa, vaihto, voltti lyhyelle sivulle, puolirataaleikkaa, vaihto, voltti. Tämän jälkeen Simo oli kyllä tosi hyvä. Loppuraveissa keskityttiin vielä hyvään eteen-alas muotoon.

Huomaan ratsastaneeni Simoa melko pitkänä ja vähän alitemmossa, koska silloin se liikkuu ihan kivasti ja rentona. Huomasin toki jo sunnuntaina, että sisäpohje ei mennyt läpi ja Simppa vastusteli asetusta, mutta tänään oikeasti tajusin mitä ongelmia on. Ensimmäinen on ihan se, että Simpalla on menty melko paljon gramaaneilla, mikä on johtanut siihen, ettei se oikein tahdo hyväksyä ohjan tuntumaa. Kun se ei hyväksy tuntumaa, sitä on täysin mahdotonta asettaa, taivuttaa tai koota. Niinpä kun se on ollut pitkänä, myöskään rehellistä ohjastuntumaa ei ole ollut ja Simppa on ollut tyytyväinen. En sano että on ollut huono asia ratsastaa sitä alkuun näin. Se oli kuitenkin jäykkä ja hidas, joten venyttäminen on tehnyt hyvää. Nyt olisi kuitenkin pari viikkoa jäljellä ja hevonen voisi alkaa työskennellä. Joten tunnin opein jatketaan eteenpäin.

Hoidin sitten vielä Simpan maastokäyntien jälkeen loppuun. Kävin huuhtelemassa hiet, oli hionnut yllättävän paljon. Käytiin myös piehtaroimassa kentällä. Simppa selvästi tykkää. Taittarit jätin vielä, jos se harja vaikka laskeutuisi vähäsen. Putsasin kamat ja laitoin tavarat siististi. Kaverini hoitaa Simon taas huomenna ja mulla on vapaata.

Vapaapäivä

Eilen Simppa sai, vastoin mun kaikkia periaatteita, kokonaan vapaapäivän. Tein nyt tällaisen poikkeuksen, koska sillä on ollut rankka viikonloppu ja sunnuntai ei ollut ollenkaan hyvä, joten päätin nollata tilannetta ja tänään mennään tunnille. Lisäksi lihakset kasvavat levossa. Vaikka Simpalla on hyvä kunto, se liikkuu harvemmin pitkään kantaen itseään oikein, joten se voi olla kipeä kunnon töistä.

Itsellekin vapaapäivä oli tavallaan helpotus, koska ehdin tallille tosi myöhään ja en voinut olla kauaa. Simppa oli onneksi ollut laitumella koko päivän, joten en tunne huonoa omaatuntoa.

Täytin prixi curverin, pesin harjat ja suojat sekä harjasin Simpan nopeasti läpi, tarkistin jalat ja kaviot ja tein taittarit. Kuten pelkäsin, harjasta tuli turhan lyhyt ja se oli noussut pystyyn. Nyt sitten yritän pitää sen edes harjaa pitkin alhaalla, vaikkei siitä ratsutukkaa tulisikaan. Kerran olen nyppinyt harjan niin, että se nousi pystyyn ja vaikka pituutta tuli viisi senttiä lisää, harja kasvoi itsepintaisesti pystyssä. Sille hevoselle se kyllä sopi, eikä se juurikaan haitannut, mutta Simpalle en sellaista haluaisi. Joten pitää tehdä vähän kikka kolmosia, että harja pysyy alhaalla. Ensimmäinen on taittarit.

Kuvia harjasta ei valitettavasti ole, vaikka niitä lupailin. En saa kuvia lisättyä suoraan puhelimesta, joten yritän saada ne illalla laitettua koneen kautta.

Tästä on tullut varsinainen harjablogi, mutta eipä tässä mitään mielenkiintoisempaakaan tapahdu. Paitsi että ilmottauduin Takkulaan tuntiratsastajien mestaruuksiin. Toivottavasti hevonen tulee laitsalta terveenä.

Tykki x3 ja ukkosta ilmassa

Pahoittelut pienestä postaustauosta. On ollut niin kovin vauhdikasta, ettei koneellekaan ole ehtinyt. Myöskään sisko ei ole kuvia saanut minulle annettua, joten ratsastuskuviakaan ei ole. Muita kuvia kyllä. Me siis olemme harrastaneet kunnon tykittelyä kolme päivää ja eilinen oli vähän vähemmän tykkipäivä. Torsaina leikittiin koulutykkiä, perjantaina estetykkiä ja lauantaina käytiin tykittämässä maastossa. Eilen Simppa ilmotti, että oli tykkeillyt ihan tarpeeksi ja heittäytyi hankalaksi. Mutta eipä se kovin hankala osaa olla, joten siitäkin selvittiin. Mutta vähän tarkemmin.

Lauantaina pesun jälkeen

Torstaina siis, kuten täälläkin vähän jo pohdin, päätin mennä kangilla. En oikein tiennyt mitä odottaa, koska Simpalla aina tosinaan on ollut erinäisiä ongelmia hyväksyä kankea. Nyt se on alkanut tottua niihinkin, joten ajattelin sitten kokeilla. Harjasin ja varustin hevosen aika pikaisesti. Hylkäsin ajatuksen alkukäynneistä maastossa, koska kentällä tuuli ja hirveästi ei houkuttanut ajatus ötökän ruuaksi joutumisesta. Kävelin siis kentällä alkuun. Aloittelin myös työskentelyn käynnissä, jotta sain vähän tuntumaa, minkälainen Simppa oli kangilla. Tehtiin muutamia pysähdyksiä ja takaosakäännöksiä. Simppa oli yllätäävän hyvä kangella. Takarit sujui huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Olisin vain halunnut alkuun vähän pidempää kaulaa, koska Simo jäi aika lyhyeksi edestä, vaikka kanki olikin löysällä enkä sitä käyttänyt.

Ravasin ja laukkasin vielä molempiin suuntiin ympyröillä ja hain vain pitkää niskaa, mikä onnistuikin ihan okei ja annoin sitten kävellä pitkällä ohjalla. Tehtiin sitten vähän helpon A:n liikkeitä ja vähän muutakin. Aloitin käynnin kautta vaihdoilla, joissa Simppa yleensä nostaa pään ylös ja putoaa etujaloille. Vähän muoto oli epätasainen, mutta muuten teki oikein kelpo siirtymisiä ja nostoja. Kokeilin pari vastalaukka kaarrettakin ja nekin meni ihan hyvin. Estehevosena Simpukka ei oikein tajua, miksi pitäisi laukata väärää laukkaa ja mäkin olen tehnyt sillä laukanvaihtoja, joten se vaihtaa aika helposti vastalaukastakin. Kokeilin tulla niin, että nostin lyhyeltä sivulta vastalaukan ja laukkasin kokorataleikkaa, eli yksi kaarre vastalaukassa. Hyvä puoli tuossa linjassa on, että jos hevonen rikkoo, se tulee seuraavaankin kaarteeseen vastalaukkaa. Simppa piti kuitenkin laukan molempiin kierroksiin, joten jätin sen siihen. Tultiin sitten vähän väistöjä, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Nekin meni ihan ok, vähän paremmin saisi pysyä suorana varsinkin ravissa, mutta verrattuna muutaman viikon takaiseen, väistöt oli oikein hyviä.

Lopuksi vielä tulin pari lävistäjää laukkasulkua ja päähän vaihto. Ekat kerrat meni ihmetellessä, eihän mitään tuollaista koskaan tehdä, mutta toisella kerralla onnistui jo paremmin ja kolmas oli jo hyvä kun ottaa huomioon ratsastajan tason. Sitten vielä loppuverkka eteen-alas laukassa ja ravissa. Käveltiin loppukäynnitkin kentällä ötökkävaaran takia. Sitten pikainen pesu hevoselle, varusteiden putsaus ja kotiin. Yksi tallityöntekijöistä, joka on myös hevoshieroja, katsoi nopeasti Simon selkää ja sain vähän lisää selvyyttä noihin lihasasioihin.

Ensin toinen kylki...

Oli kyllä tosi mahtava ratsastaa, kun pari kertaa tuli tunne, että voi hallita jokaista hevosen askelta. Se on kai se tunne, jota tarkoitetaan kun sanotaan, että on yhtä hevosen kanssa. Sitä tosin kesti yhteensä ehkä kymmenen askelta, mutta joka tapauksessa se motivoi taas jatkamaan ja jaksamaan, vaikka kaikki ei aina sujukaan.

Perjantaina harrastettiin sitten estehyppelyä. Ope tuli pitämään tunnin. Tultiin siskon kanssa tallille ja harjasin ja laitoin Simpan nopeasti kuntoon. Suunnattiin maneesille, jossa sisko talutti Simbaa ja mä rakensin nopeasti esteradan. Neljä estettä: 19m pysty-okseri suhteutettu pitkällä sivulla ja molemmilla diagonaaleilla pystyt. Toisen alla oli kapea vesimatto ja suhteutetun pystylle laitoin portin. Itsellä on ollut muutama vuosi sitten tosi kammo erikoisesteisiin ja pidin niitä aina radan vaikeimpina osina. Asiaa ei yhtään auttanut se, että kaikki muutkin aina kauhistelivat erikoisesteitä ja hevoset tietysti joukolla kyttäsivät niitä. Nyt kun olen saanut valmennusryhmässä muutenkin lisää hyppyvarmuutta, olen päässyt eroon erikoisesteiden tuijottamisesta ja nykyään tykkään laittaa esteisiin kaikenlaista (turvallista), jotta itse totun ja hevoset tottuvat: Kisoissa niitä koristeita on aina, joten jos aikoo radoista päästä läpi, niitä koristeita on turha tuijottaa. Jotenka siksi niitä aina laitan esteisiin, jos vain mahdollista.

... ja sitten toinen kylki

Joka tapauksessa, kun rata oli valmis, hyppäsin selkään ja verkkasin ravissa ja laukassa ja tulin pari kertaa puomin. Opettaja saapui sopivasti kun Simppa oli kävellyt vähän aikaa. Aloitettiin muutamalla puomin ylityksellä ja sitten parilla pienellä verkkahypyllä. Ajatus oli tuoda hevonen mielummin liian lähelle kuin kauas, jotta ponnistuksessa olisi voimaa ylöspäin. Simpan laukka on helposti säädeltävissä, joten sain sen tuotua ihan kivasti. Seuraavaksi oli vuorossa pieni verkkarata, johon kuului molemmat diagonaaliesteet ja suhteutettu, eli tosi simppeliä. Seuraava ei enää ollutkaan niin simppeli, kun piti tulla suhteutettu ns. ”Morris-tyylillä” eli okseri vastakaarrolla (seinää päin) ja pysty samoin vastakaarrolla. Sen jälkeen vielä diagonaalit ja suhteutettu ”normaalisti”. Meni tosi hyvin, vaikka Simo olikin menossa aluksi okserin sijasta lävistäjällä olleelle vedelle. Pystylle se jo tajusi, mikä oli homman nimi. Loppuratakin meni hyvin. Sitten tultiin vielä yksi ratatehtävä, jossa esteetkin oli jo metrissä. Ei ne isoja ollut (ja näytti muuten tosi pieniltä), mutta tähän asti olen hypännyt vain 90cm ratoja, ja niitäkin aika vähän, eli siinä mielessä oli iso. Rataan kuului okseri vastakaarrolla, diagonaali, suhteutetun pysty ja vesi suoralla linjalla (esteet vinosti), toinen diagonaalieste uudelleen, suhteutettu, vesi toisesta suunnasta, toinen diagonaali toisesta suunnasta ja siitä kaareva linja okserille. Rata meni tosi hyvin, vaikka Simppa ottikin toisen diagonaalin esteen oikeasta kierroksesta aina alas. Vastakaarron ja molemmat kaarevat linjat (no toinen oli tietysti suora) meni tosi hyvin, hevonen oli juonessa mukana ja imi hyvin esteelle. Oli ihan mahtavaa hypätä Simpalla pitkästä aikaa kunnolla ja hevonenkin kyllä tykkäsi. Vaikka olikin tunnin jälkeen sitten aivan märkä, kiitos ehkä 30 asteisen maneesin. Kevensin loppuun pari kierrosta ja sisko talutti samalla kun kannoin esteet pois. Omat jalat oli ihan hyytelöä ja kurkku kuiva. Ei ole kiva ratsastaa noin kuumassa. Kyllä ne ilmastoidut (ja lämpöeristetyt) maneesit on ihan parasta.

Hoidettiin sitten vielä hevonen ja varusteet. Sisko hoiti kamat ja itse puunasin hevosen. Pesu, kylmäys jaloille, linimentit jalkoihin ja rentouttavat geelit selkään. Jatkoin myös operaatio harjankesytystä ja laitoin taittarit, koska kasvava osa oli taas alkanut nostaa paikoitellen harjaa pystyyn. Tosiaan maaliskuussa (jos muistan oikein) harjan ohensin ja nyt neljä kuukautta myöhemmin alkaa taas näyttää edes osittain järkevältä. Olkaa siis oikeasti varovaisia, kun harjaa leikkelette. Ja nyppiähän se aina pitäisikin, mutta aina ei ehdi (lue: jaksa).

Pahimmat hiekat on jo ravisteltu pois.

Lauantaina otettiin rennosti kahden treenipäivän jälkeen ja lähdettiin maastoon. Kuvailin Simppaa hetken laitumella ja ne kuvat odottelee vielä kamerassa siirtoa koneelle. Purin samalla taittarit ja harja oli aika hyvännäköinen. Tarttisi vain nyppiä niin olisi sitten aika hyvä. Leikkasin myös vähän kasvaneita karvoja jaloista, päästä, korvista ja hännästä. Harjasin ja laitoin Simpan ja myrkytin meidät molemmat, koska ulkona oli miljoonittain lentäviä tyyppejä. Lähdettiin ja päästiin jopa 200m tallista, kun ensimmäiset ötökät löysi meidät. Ei tuntunut toimivan mikään noista karkotteista (Reinons, OFF, Cothivet) kovin hyvin. (Cothivethän ei tietysti oikeasti ole ötökkäkarkoite, mutta toimii siinä yleensä ihan kiitettävästi.) Simppa oli ihmeen rauhallinen, vaikka ympärillä pyöri pahimmillaan 20 paarmaa ja miljoona muuta lentävää. Käveltiin ihan rauhassa sinne hiekkatielle ja ravattiin ja laukattiin siellä aika pitkälti samalla tavalla kuin viimekin viikolla. Simpukka ei ollut ihan yhtä innoissaan, mutta toisaalta meni hyvää, pitkää ja rentoa laukkaa. Kerran pyysin vähän vauhtia ja kyllä sitä löytyikin ja lopun pikkupätkällä jo ihan itsestäänkin. Jostain tuntemattomasta syystä Simo olisi halunnut jäädä seisomaan keskelle metsää. Ainoa mitä keksin oli, että paikka oli tuulinen, joten se toivoi ettei siinä olisi ötököitä niin paljoa. Tietysti kun Simppa hikosi, kaikki mahdolliset verenimijät löysivät paikalle. Käppäiltiin sitten kotiin rauhassa. Simppa alkoi ärsyyntyä ötököistä, mutta jostain syystä se sai sen vain jämähtämään sen sijaan että se olisi kävellyt reippaammin. Pääsimme kuitenkin tallille ja Simppa pääsi sitten suihkuun. Pesun jälkeen keksin viedä Simpan kentälle piehtaroimaan, kun kenttä oli tyhjänä. Ajattelin ettei se ehkä menisi, koska ensimmäisenä päivänä se näytti siltä että olisi halunnut piehtaroida, mutta ei kuitenkaan mennyt. Ilmeisesti märkä karva sai sen nyt epäröimättä piehtaroimaan (ensin tietysti etsittiin paras paikka). Hyvä puoli on se, että hiekka putoilee kuivuessaan itsekseen pois ja hevonen on suhteellisen puhdas edelleen. Jätin Simpan ulos ja hoidin nopeasti kamat, jotta ehdin vielä kaverille illaksi grillaamaan (sosiaalinen elämä <3).

Suuri metsästäjä

Eilen Simppa sitten ilmoitti, että on tykitellyt tarpeeksi, eikä jaksa enää leikkiä hienoa hevosta. Joten rennon ja mukavan eteen-alas keventelyn sijasta kävimme erittäin tiukkaa keskustelua siitä, onko sisäpohjetta kunnioitettava ja pitäisikö kävellä eteenpäin. Hinkkasin käynnissä puolisen tuntia. Olisi ehkä kannattanut muistaa vanha sanonta: jos joku asia ei suju, siirry eteenpäin. No en siirtynyt, mutta lopulta erinäisten tasajalkahyppyjen ja vähemmän kauniin ratsastuksen jälkeen hevonen käveli ihan siedettävästi ja teki jopa muutamia takaosakäännöksiä kivasti. Annoin sen sitten kävellä pitkällä ohjalla ja yritin saada itsenikin rauhoittumaan. Kuumuus, niskoitteleva hevonen, ötökät ja lähestyvä ukkonen ei ehkä ole yhdistelmä, jolloin kannattaa yrittää yhtään mitään. Ravissa ja laukassa Simppa olikin sitten oikein hyvä. Tiedä sitten johtuiko se käyntitappelusta vai mistä, mutta onneksi meni hyvin, jotta ei ihan huono fiilis jäänyt päällimmäiseksi. Tein loppuun vielä vähän laukanvaihtoja. Simpalla on ollut ongelmana vaihtaa etu- ja takapää yhtäaikaa ja kun en itsekään ole mikään maailman paras laukanvaihtaja, ollaan tehty pääasiassa tyylikkäitä estevaihtoja. Nyt tuntui muutamat vikat vaihdot siltä, että vaihtoi edestä ja takaa samassa askeleessa, mutta en ole ihan satavarma, kun ei peilejä ollut. Mutta täytyy seuraavan kerran, kun on maneesissa/joku katsomassa, katsoa tekeekö se puhtaita vaihtoja ja tuntuuko se tuolta. Jokatapauksessa loppuun olin tyytyväinen ja tein vielä vähän irrottavia väistöjä, mitkä onnistui ihan okei myös. Käytiin nopealla käyntilenkillä tiellä ja sitten pesulle.

Lyhyt harja

Pidin oikein puunaushetken, johon kuului hikien pesu, jalkojen kylmähuuhtelu, syödyn kaulan ja ryntäiden peseminen Hexocililla ja rasvaaminen pikiöljyllä sekä nyppiminen. Kyllä, sain sen vihdoin aikaiseksi. Ei onneksi mennyt kauaa... Tai no, oikeastaan leikkasin sen lyhyeksi ja epätasasin vain latvat. En ohentanut tällä kertaa. Olisi tarkoitus siis pitää nyt tuollaisena estetukkana, eli paksuna ja leikattuna. Varmaan kaikista helpoin tuohon harjaan ja Simppa on kuitenkin estehevonen. Tällä hetkellä harja on vähän epäsiisti, koska nyppimisen (tai leikkaamisen) jälkeen harjalla menee aina pari päivää asettua. Vasta silloin voi oikeasti sanoa, onko se suora ja oikean mittainen. Vähän pelkään, että harjasta tuli liian lyhyt, mutta sitä on tosiaan vielä mahdotonta sanoa. Siksi olisi hyvä, jos sama ihminen nyppisi hevosen aina, koska hänelle tulee tuntuma siihen, mikä on sopiva pituus ja paksuus ja mitä ei kannata tehdä, jos haluaa harjan pysyvän siistinä. Simpan kohdalla tosiaan paras on vain leikata lyhyeksi ja ohennussaksilla tehdä latvasta siistimpi. Itse inhoan yli kaiken leikattua harjaa, joka on jätetty tasaiseksi. Ensinkin siinä näkyy jokainen epätasaisuus ja toisekseen se mielestäni näyttää lasten tekemältä (ei sillä, että lapsissa olisi mitään vikaa, mutta ymmärtänette pointin). Olin tosi laiska ja jätin kaiken kamojen huoltamisen tälle päivälle. Ajattelin nyt antaa Simpalle ihan kokonaan vapaapäivän, mikä on kyllä vähän mun ajatusmaailmaa vastaan, mutta toisaalta eilinen osoitti että tauko voi olla tarpeen, joten rentoutukoon tänään ja huomenna sitten olisi tunti.

Tässä näkyy mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin. Mitä pidätte?
1. Harja juuri ohennettuna ja lyhennettynä maaliskuussa
2. Kasvava osa on jo kääntänyt harjan huhtikuun alussa
3. Ohennettu osa kasvoi pystyyn
4. Taittareilla käännetty harja
5. Taittarit on ollut kaksi kertaa + harja vähän kostutettu ennen lyhentämistä
6. Lyhyt harja heinäkuun alussa

Tänään saatte kuvia siitä, miltä harja näyttää päivä lyhentämisen jälkeen. Jännittää vähän, että onko nousuut uudestaan pystyyn.

Hevonen on kone

Eikä niillä koneilla mitään tee.

Ystäväni oli siis eilen katsomassa Simppaa. Hän sanoi saman tien, että siltä on pudonnut lihakset tosi paljon, mikä on aivan totta ja olen sen pannut itsekin merkille. Hän ei ole Simppaa vähään aikaan nähnyt, joten näkee tietysti muutokset hyvin.

Simpalla oli tavallaan vp, mutta oman ajatusmaailmani mukaan hevosen pitää liikkua joka päivä, joten käytiin kävelyllä ja juoksi liinassa vähän aikaa. Samalla katsotiin miten se liikkuu ja miten lihaksisto toimii. Simppa oli muuten paljon parempi etujaloistaan kuin viime viikolla.

Erinäisen tutkimisen, painelun, venyttelyn ja juoksemisen jälkeen pääsimme yhteisymmärryksessä lopputulokseen, että Simppa on pudottanut oikeissa paikoissa olleita lihaksiaan ja kasvattanut vääriä lihaksia. Lisäksi lihaksistosta näkee muutamat ratsastukselliset ongelmat, kuten gramaanien käytön. Suurin jumi on todennäköisesti ristiselässä, josta se heijastelee tietysti koko selkään ja lisäksi takajalkojen liikkeisiin. Takajalkojen puutteellinen käyttö taas on johtanut etujalkojen tai lähinnä lapojen jumiutumiseen, mikä näkyy kaikista selkeimmin liikkeissä. Mikäli nämä arvelut pitävät paikkaansa, en yhtään ihmettele, että Simppa on esimerkiksi laiskistunut. Se vaan ei yksinkertaisesti pääse liikkumaan isommin. Nyt sitten mietin, että pyydänkö jonkun osaavan hierojan paikalle vai katsonko mihin pisteeseen paranee oikealla liikutuksella. Jos hevonen olisi tuossa pidempään, ehdottomasti tilaisin hierojan, mutta kun jäljellä on kaksi viikkoa (aika menee tosi nopeasti), en tiedä onko siinä mitään järkeä. Ensinäkin yksi hoitokerta ei varmaan auta mitään ja toisekseen tuntuu vähän turhalta käyttää rahoja Simpan hoitamiseen, kun se kuitenkin palaa ihan kohta tunneille. Toki, jos mulla olisi ylimääräistä rahaa, tekisin se (no silloin Simppa joka tapauksessa varmaan olisi mun), mutta kun opiskelijana ei sellaiseen rahaa ole laittaa. No pohdiskelen tässä viikonlopun yli ja juttelen huomenna opettajan kanssa siitä, mitä kannattaisi nyt tehdä. Selvää on se, että jotain pitää tehdä arjessakin toisin, koska muuten hevonen hajoaa oikeasti.

Toisaalta tämä on vähän muna vai kana kysymys. Eli onko lihaksiston ongelmat syy esimerkiksi Simpan ajoittaiseen epäpuhtauteen vai onko ennen lihasongelmia ollut joku huomaamatta jäänyt vaiva, joka on jumiuttanut hevosen. Helpoitenhan se selviäisi viemällä hevonen klinikalle kuvattavaksi, mutta se on aika epätodennäköistä. Mutta ongelmilla on aina syy, eikä ongelma parane hoitamalla seurausta. Tässä tapauksessa vaan en osaa sanoa, onko syy varusteet, ratsastus vai vamma. Joku tai jotkin noista tämän on aiheuttanut. Toivon tietysti noita kahta ekaa, koska ne on mahdollista hoitaa kuntoon. Mutta ei ole poissuljettua, että ongelmien taustalla olisi vioittunut oikea etukavio. Simpalla siis oli oikeassa etukaviossa paha halkeama  ja asentovirhe, joille ei kuulema voinut tehdä mitään, joten se myytiin kilpailukäytöstä ratsastuskouluun. Nyt kavio-ongelma on saatu melkein hoidettua (mikä on ihme), mutta on mahdollista, että se on kipeyttänyt vasenta takajalkaa. Hevosellahan yleensä jalan oireillessa diagonaalinen jalka kipeytyy myös. Tämä vasemman takajalan kipeytyminen voisi hyvin aiheuttaa jumit selkään, mikä taas sitten heijastaisi oikeaan etujalkaan.

Ja tässä se suuri ongelma on. Hevonen on niin iso kone, että jokainen vamma tai huonosti istuva varuste tai esimerkiksi väärin liikkuminen, aiheuttaa ongelmia, jotka aiheuttavat ongelmia, jotka aiheuttavat ongelmia jne. Siksi olisi erittäin tärkeää hoitaa jokainen ongelma heti sen ilmentyessä. Ja nimen omaan ongelma, ei seurausta. Usein ihmiset hoitavat seurausta, koska eivät näe oikeaa taustalla olevaa ongelmaa. Helppo esimerkki: hevosen satula liukuu eteet, laitetaan häntäremmi. Tosiasiassa satula ei istu hevoselle tai hevonen on liian lihava. Häntäremmillä toki poistuu seuraus, mutta varsinainen ongelma jää ja aiheuttaa myöhemmin ongelmia. Epäsopiva satula kipeyttää selän ja sitä kautta koko hevosen, lihavan hevosen jalat taas hajoavat nopeammin.

Voisin heittää, että suurin yksittäinen syy hevosten liikeongelmiin ja kipuihin on huono satula. Se kipeyttää poikkeuksetta hevoselta selän, ja hevosen pitkät selkälihakset ovat pitkät. Ilman selän joustoa hevosen liikkeistä tulee lyhyitä ja töksähteleviä, mikä pitkässä juoksussa kuluttaa niveliä. Toisaalta satula voi kipeyttää myös pieniä alueita selästä. Silloin hevosen voi olla vaikea liikuttaa esimerkiksi toista etujalkaa, mikä taas vaikuttaa diagonaaliseen takajalkaan, jolloin siihen voi kehittyä esimerkiksi rasitusvamma. Joten hevosta hoitaessa sitä on tärkeää hoitaa kokonaisuutena. Ei voida keskittyä vain ongelmaan vaan pitää nähdä laajempi kuva siitä, mikä on ehkä aiheuttanut ongelman ja mitä ongelma aiheuttaa muualla hevosessa.

Tulipas pitkä postaus, vaikka asiaa ei ollut ollenkaan. Alle pari vanhaa kuvaa Simpasta vähän keventämään loppua. Lähden tästä kohta tallille ja katsotaan sitten mikä on päivän ohjelma. Olen vähän leikkinyt ajatuksella ratsastaa kangilla, en Simpalla ole viime kesän jälkeen kangilla nimittäin mennyt.

2011 seuran estemestaruudet
(c) Hanna Mäntynen

Tuloksena seniorien mestaruus
(c) Hanna Mäntynen

Ei mitään ihmeellistä

En eilen saanut kuvia siskolta, joten kestää nyt vähän niiden lisääminen. Enkä ollut tallillakaan, kun kaverini hoiti Simpan, joten ei tässä mitään ihmeellisiä ole. Yksi ystäväni tulee tänään katsomaan Simppaa. Hän on kiinnostuksesta ja oman hevosensa lihasongelmien takia perehtynyt aika paljon hevosten lihashuoltoon ja hän tulee katsomaan nyt, olenko katsonut Simpan jumeja oikein. Mikäli hänestä näyttää samalta kuin minusta, eli ongelmakohdat ovat ongelmakohtia, soittelen varmaan yhdelle tutulle hierojaopiskelijalle, joka voisi tulla hieromaan Simppaa.

Simppa oli kuulema eilen ollut hyvä, kaveri ei sillä ole viime kesän jälkeen ratsastanut (meni siis silloin pari kertaa), joten aika hyvin pystyy vertaamaan, miten on muuttunut. Itselle vähän hankalaa nähdä ja tuntea toisinaan muutoksia, kun olen niin paljon tekemisissä Simon kanssa. Tosin välillä on ollut taukoja ratsastuksesta ja silloin aina huomaa, miten huonoksi on mennyt. Nyt on jo huomattavasti parantunut tässä puolessatoista viikossa, joten olen aika iloinen ja ehkä vähän ylpeäkin. Mutta kun liian läheltä katsoo, ei näe aina kaikkia muutoksia, joten siinä mielessä on hyvä, että saa mielipiteen myös "ulkopuolisilta" mutta luotettavilta tahoilta. Esimerkiksi kaverini olen tuntenut vuosikausia ja tiedän hänen tapansa ratsastaa ja pidämme samantyyppisistä hevosista, joten hän on hyvä arvioimaan Simpan nykytilaa. Toinen hyvä olisi Simon viime kesän toinen ylläpitäjä, mutta hän on valitettavasti loukannut itseään sen verran, ettei ratsasta kesällä, joten häntä en saa Simppaa arvioimaan. Tietysti myös opettajat osaavat hyvin katsoa, miten se on ulkoisesti muuttunut, mutta aina kaikki ei näy ulos, joten selästäkin on jonkun hyvä kokeilla välillä.

Toiveissa olisi saada oma hevonen/ylläpitohevonen syksyllä, joko Simppa tai joku muu. Simppa on tietysti listalla ykkösenä, mutta aina kaikki ei ole mahdollista. Oli hevonen sitten mikä vaan, annan varmasti ystävieni ratsastaa sillä toisinaan. Tietysti sellaisten, joiden ratsastusta pidän tarpeeksi siistinä ja jotka kuuntelevat tarvittaessa neuvoja, mutta haluan toisinaan kuulla mielipiteen muiltakin hevosesta. Ratsastustaidoilla sen sijaan ei ole niin väliä, kunhan ei hevosta vedä suusta tms. Esimerkiksi vinouteen helposti tottuu ja muuttuu itsekin vinoksi, jolloin voi olla paikallaan, että joku kertoo siitä vinoudesta. Hevosella saattaa myös olla tapoja, jotka ratsastaja aiheuttaa ja niitähän ratsastaja ei tajua itse. Silloin toinen ratsastaja selässä voidaan nämä ongelmat nähdä. Toisaalta sama pätee toisinkin päin. Ratsastajan olisi hyvä säännöllisesti ratsastaa muitakin kuin omaa hevosta, sillä jokainen hevonen on yksilö. Olen mennyt lähes koko kevään vain kolmella hevosella ja nyt kun kesällä menin muilla, huomasin, että monissa tilanteissa osasin toimia vain näiden kolmen selässä. Joten oli hyvä mennä muillakin. Hyvä ratsastaja osaa ratsastaa kaikkia hevosia.

 Loppuun vielä piristykseksi muutama kuva Simpasta viime kesältä. Uusia kuvia odotellessa...

Kevyt päivä

Eilen kävin illalla keventelemässä Simpan. Muutama päivä oltiin menty rankemmin ja lihakset kaipaa monipuolista liikuntaa vertyäkseen.

Simppa ei ollut ihan yhtä hyvä kuin viikonloppuna, mutta toisaalta kaksi maastopäivää ja eiliset esteet voi vaikuttaa. Ravi ja laukka oli kuitenkin jo paljon letkeämpiä kuin juhannuksena, joten jotain kehitystä tapahtuu. Toki eiliseen jäkitykseen voi vaikuttaa myös ympäristö. Käveltiin alkuun maastossa, jossa Simppa meinasi tulla hulluksi lentävistä ötököistä. (En tiedä mitä ne on, ne ei ole hyttysiä, ei paarmoja eikä kärpäsiä, mutta jotain lentäviä tyyppejä.) Kentällä tuuli, joten ei ollut ötököitä, mutta tuuli sai tietysti ympäristöön liikettä, jota sitten piti kytätä. Kun Simppa alkoi lopulta keskittyä, se meni tosi hyvin ja venytti hienosti itseään. Ratsastin kentällä vajaan puoli tuntia, alkukäynnit mukaan luettuna oltiin liikkeessä tunnin verran.

 

Hoidin vielä Simpan loppuun ja putsasin kamat. Otin myös taittarit pois ennen ratsastusta. Oli toiminu yllättävän hyvin. Vieressä kuva harjasta ratsastuksen jälkeen. Enkä edes harjannut sitä tms. vaan noin se oli ihan itsestään. Joten toivoa ei ole menetetty! Seuraavaksi olisi sitten luvassa harjan lyhennys. Voi olla että luovun siististä ratsutukasta ja leikkaan Simpalle jatkossa estetukan. Onhan se estehevonen. Tohon harjaan se estetukka muutenkin varmaan sopii paremmin. Joten sitä pohdiskellessa.

Tänään en mene itse tallille, vaan kaveri ratsastaa Simpan. Katson jos illalla saisin siskolta kuvat viime viikolta ja voisin niitä lisäillä tänne muutaman.

Mahtava viikonloppu

Oikein mahtava viikonloppu oli, enkä kaiken tekemisen lomassa ehtinyt kirjoittelemaan mitään.

Maisemaa maastosta

Lauantaina oli tarkoitus mennä tallille aamupäivällä, jotta ei sataisi. No, en ihan aamupäivällä sinne ehtinyt, mutta melkein, eli joskus kolmelta. Hain Simpan sisään ja harjauksen jälkeen laitoin kuntoon. Lähdettiin maastoon, vähän näytti siltä että alkaisi sataa, mutta onneksi vettä tuli vain muutama pisara. Tuuli oikein sopivasti, joten ihan vallan mahdottomasti ei ollut ötököitäkään. Simppa suorastaan inhoaa lentäviä öttiäisiä, ja välillä se ei keskity kuin niihin. Nyt niistä ei kuitenkaan ollut häiriöksi. Tuolla on ihan kivat maastot, jos niitä tuntee. Itse en paljoa tunne, viime kesänä käytettin pääasiassa kahta reittiä ja niitä nytkin on menty. Muutenkin aika pitkän pätkää saa kävellä teitä pitkin, joten esimerkiksi alku- tai loppukäyntejä ei kovin montaa reittiä voi edes kävellä. Mutta joka tapauksessa tuolla on yksi mahtava laukkapaikka: parin kilometrin mittainen yksityinen hiekkatie, jossa on sallittua ratsastaa, mutta autoja liikkuu äärimmäisen harvoin. Suuntasimme siis sinne.

Evästauko

Matka, kun käynnissä joutuu menemään, kestää reilut puolituntia, mutta ei käveleminen koskaan haitaksi ole. Aloitin ravaamalla tietä ne pätkät kun se on mahdollista. Tie on mäkinen ja mutkainen, joten siinä saa vähän katsoa kuitenkin, missä ravaa tai laukkaa. Ravasin tietysti verryttelyksi, mutta myös tarkistaakseni tien, ettei ole kaatuneita puita, autoja tms. Mitään esteitä ei ollut, joten tulimme takaisin päin pätkän laukassa. Ajattelin, että mennään vaan ihan rauhassa, mutta Simppa päätti toisin ja tultiin aika reippaasti. Antoi onneksi nätisti kiinni ja kävelimme loivan alamäkipätkän ”the laukkapaikan” alkuun. Alamäkiosan alla käännyttiin ympäri ja laukattiin pätkä ylöspäin. Simppa ei ollut ihan yhtä menossa, joten vähän pyysin sitä laukkaamaan. Kyllä se sitten taas innostui, mutta antoi edelleen nätisti kiinni. Käveltiin vielä kerran takaisin alas ja laukattiin tietä pitkin ylöspäin. Tällä kertaa ponikin syttyi ja lähti menemään ilman pyyntöä. Annoin sen mennä, sitähän varten siellä oltiin. Simppa laukkasikin sydämensä kyllyydestä ja mentiin aika pitkään ja tosi kovaa. Lopulta vähän ennen kun tie alkaa viettää takaisin alas, aloin hidastaa, mutta Simppapa ei halunnut hidastaa ja jouduin ihan kunnolla pidättelemään ennenkuin pidätteet meni läpi. Hidastus meni sen verran pitkäksi, että jouduin ottamaan suoraan käyntiin.

Tästä näkee myös kammottavan harjan.

Kävelimme koko matkan takaisin ja Simppa oli ihan intopiukeana. Se alkaa vähän herätä siihen, ettei elämä ole nyt pelkkää kehän kiertämistä. Tien alussa on vielä pieni mäki, takaisin päin tullessa ylämäki ja ajattelin että otetaan siinä vielä pieni kevyt laukka. Kaksi ensimmäistä askelta olikin sellaisia kuin ajattelin ja sitten Simppa lähti. Annoin sen mennä, kun kerta toinen nauttii. Enkä sano, etten itsekin olisi nauttinut. Suoraan sanottuna, ei ole paljoa mahtavampaa tunnetta kuin se. Laukata hevosella ja tuntea sen koko voima alla. Se on niitä hetkiä kun tajuaa, miten vahva hevonen ihan oikeasti on. Viisisataa kiloa puhdasta voimaa. Ja sitä pystyy hallitsemaan melkein ajatuksella. Se on tunne, joka jokaisen pitäisi kokea ainakin kerran. Eikä sitä tunnetta ymmärrä, jos sitä ei ole itse kokenut. Mäen päällä otin Simpan pikkuhiljaa takaisin raviin ja käyntiin. Simpukka oli ihan hiessä, mutta samalla täynnä energiaa. Laukka teki tosi hyvää sen päälle ja lihaksille. Enkä itsekään ollut vuoteen kokenut samaa. Se on ihan eri laukata maastossa jonossa kuin mennä itsekseen ja antaa hevosen laukata niin kovaa kuin se haluaa. Käveltiin rauhassa kotimatka, jotta Simpan hengitys tasaantui.

Taittarit

Tallilla Simppa pääsi pesulle ja kampaajalle. Sen harja on kerrassaan kammottava pienen alkukeväästä sattuneen nyppimisvahingon (ohensin liikaa ohennussaksilla, ja nyt harja kasvaa vähemmän söpösti pystyssä) jälkeen ja nyt yritän keksiä, miten saisin sen asettumaan. Joten aloitin laittamalla taittarit. Simppa ei oikein olisi malttanut seistä, mutta sain kuin sainkin väsättyä pimeässä jonkin sortin letit harjaan. Sitten hevonen pääsi nauttimaan laitumelle hetkeksi . Itse hoidin varusteet pikaisesti, laitoin iltaruuat ja suuntasin kotiin juuri sopivasti sateen alkaessa. Joten kun mopolla olin, kastuin tietysti. Mutta ei se mitään. Tärkeintä että päästiin maastoon poutakelillä. Ja hevoset oli otettu jo sisään sateen alkaessa, joten Simppa ei kastunut.

Sunnuntaina lähdin tallille ilman ennakkosuunnitelmia iltapäivällä. Tarkoitus oli mennä päivän mielialan mukaan. Simppa söi tyytyväisenä laitumella. Vihreään totuttelu on nyt sitten edennyt ja päätin, että voi olla laitsalla nyt normaalisti, aina kun keli sallii, eli maa ei ole läpimärkä. Vein romppeet laitsalle ja aloitin pesemällä järkyttävän likaiset kanget. Ennen-kuvaa ei ole, mutta alla voitte ihailla lopputulosta. Hetki meni kootessa, kun ei taas pitkään aikaan ole tarvinnut kankia koota, mutta sain kuin sainkin remmit ja kuolaimet oikeaan järjestykeen. (Tarkistin laittamalla ne Simpalle päähän ja sovitin samalla muutaman uuden osan.)

Kanget pesun jälkeen.

Sitten otin hevosen sisään: Näytti siltä, että oli jo ihan valmis tulemaan, mutta ei sitten olisikaan halunnut tulla. Eipä siinä mitään, mentiin silti ja harjasin ja laitoin hevosen. Taittarit on vähän pystyssä, mutta en ihmettele. Käänsin siis harjan takaisin oikealle, pystyssä kasvava osa oli kääntänyt sen vasemmalle. Nyt tietysti se pystyosa kääntää lettejäkin, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Letitkin on vähän kärsinyt, mutta jätin ne päähän, koska se harja saisi oikeasti kääntyä takaisin. Lähdettiin maneesiin, joka on kyllä ihan törkeän kuuma ja kostea. Toinen vaihtoehto oli kenttä, joka oli täynnä lentäviä ötököitä, lähinnä paarmoja. Joten neuvostoliittolaisen demokratian mukaan valitsin vähemmän huonon vaihtoehdon.

Kävelin aika pitkään ja aloitin eteen-alas työskentelyllä. Simppa oli tosi hyvän tuntuinen, vähän kesti että tasainen muoto löytyi, mutta askeleet oli pitkiä heti alusta asti, joten selän ja lapojen lihakset alkaa selvästi aueta. Hyvähyvä. Laukassakin meni ensimmäistä kertaa itse eteen isoa laukkaa. Koska Simppa oli hyvä ja energinen, päädyin menemään puomeja. Välikäynnit Simppa siis käveli perässä, kun kannoin puomeja paikoilleen. Alunperin ajattelin tehdä ympyröillä askelten sovittamista, mutta kun maneesissa ei ollut muita, päädyin rakentamaan suoran puomilinjan ja kavalettikannakkeet, eli jumppasarjoja. Tosi simppeliä: puomi, neljä kavalettia jumppana, askel ja pieni este. Puomi auttoi askelten sovittamisessa, jumppa vahvistaa lihaksia ja este oli vain karamellina linjan lopussa. Testasin ensin välit (3m jumpalla ja 6 askeleen välissä) puomeilla ja nostin sitten kavaletit ylös (n. 5cm) ja este oli vielä samalla korkeudella. Meni tosi hyvin ja Simppa oli ihan innoissaan. Linjalle tullessa se lähti vanhaan tyyliin imemään koti estettä. Välissä se ehti jo kadottaa imun, joten en yhtään laittanut pahaksi. Tultiin pari kertaa ja nostin sitten kavaletit 10cm ja esteen n. 40cm. Tämä onnistui loistavasti heti ekalla kerralla, joten nostin viimeistä kavalettia n. 40cm ja pystyn vähän yli 50cm. Sitten tultiin pari kertaa niin, että vähensin jumpasta kavaletteja ja nostin estettä. Viimeinen linja oli puomi, kavaletti, pikku pysty ja pysty, joka oli n. 80cm, eli pieni este edelleen Simpalle, mutta viime aikoina sillä on hypätty lähinnä 60cm, joten Simpukka oli ihan innoissaan ja hyppäsi tosi hyvin selkä ylhäällä. Keventelin vielä loppuun ja kannoin sitten esteet pois Simpan kävellessä loppukäyntejä perässä. Simppa oli tosi hikinen, johtuen pääasiassa maneesin lämpötilasta (en halua edes tietää), joten en viitsinyt lähteä ulos kävelemään erikseen, ettei kaikki ötökät hyökkää kimppuun.

Simppa nautti lauantaina pesun jälkeen.

Tallilla huuhtelin hiet ja kylmäsin jalat ja sitten Simppa pääsi syömään iltaruuat. Putsasin vielä varusteet ennen kuin lähdin kotiin. Tänään ratsastan kevyesti eteen-alas ja loppuviikon ohjelma on avoin. Mun vakiopettaja tulee joku päivä loppuviikosta pitämään hyppärin ja kaveri ratsastaa Simpan varmaan yhtenä päivänä. Voi olla että joku päivä on sitten vielä toinen tunti, jos saadaan ”tuntikaverin” kanssa joku aika sovittua. Tietysti on sitten yksi vp (eli kävelyä) ja maastossa käydään laukkaamassa viikonloppuna. Siinähän se viikko melkein olikin. Jos toinen tunti ei onnistu, menen varmaan kangilla joku päivä.