Ei ainakaan tylsä päivä

Yksi asia on varmaa. Tätä menoa mulla ei ainakaan tule tylsää täällä. Tänäänkään en ole ehtinyt varsojen kanssa tehdä mitään, koska on ollu kaikenlaista muuta.

Aamulla onnistuin nukkumaan jopa puoli yhdeksään, vaikka pojat leikkikin alhaalla. Mulla on siis huone alakerrassa. Tässä on kodinhoitohuone vieressä ja sen toisella puolen on mun vessa. Tää on tosiaan ihan talon nurkassa, joten saan olla omassa rauhassa jos haluun. Ja nää vielä kunnioittaa tosi hyvin mun rauhaa, koska ne aina huutaa kodinhoitohuoneen ovelta ensin ja tulee ovelle kun vastaan. Hirveesti tänne ei kuulu mitään, mutta jos pojat leikkii kodinhoitohuoneen oven vieressä (jossa on vähän kuin alakerran olohuone), niin se kuuluu. En voi sulkea ovia kokonaan, koska Ralli yleensä nukkuu illalla mun huoneessa ja jos ovet on kiinni, se alkaa haukkua.

Pojat oli aamulla vähän villilä tuulella ja aamu menikin tiukkojen keskustelujen merkeissä. Ne selvästi testaa, et annanko niiden tehdä mitä ne haluaa. Monesta asiasta haluaisin sanoa, mutta en sitten saa sitä sanottua ruotsiksi, joten joudun vaan sanomaan ei tms. Sit ne on ehkä tottunut sellaiseen käskemiseen yms. ja mä en haluaisi hoitaa asioita huutamalla vaan ennemmin saada ne tavallaan puhuttua joihinkin asioihin. Kuten tänään ne väitti ettei syö aamiaista. Olin vaan et jaahah, katoin niille lautaset ja kävin sitten sanomassa et aamiainen olis nyt ja kun ne alko väittää vastaan, kysyin mitä ne oli syöny (kaakaota) ja sanoin ettei se ole mikään ruoka et nyt syömään. Ja kyllä ne tuli. No osittain se johtuu siitä, et en ole ihan varma et mitä ne saa ja mitä ne ei saa tehdä, joten en halua alkaa tapella niistä asioista siksikään vaan ennemminkin yrittää saada ne ymmärtämään ettei se ole fiksua käytöstä tms.

No joo, Cissi siivosi koko päivän. Me käytiin Jensin ja lasten kanssa pienellä veneajelulla samalla kun haettiin vene talvisäilytykseen. Se on pieni moottorivene, Vätternsillä, Ruotsin toiseksi suurimmalla järvellä. Tajusin veneessä, että se oli mun eka kosketus veteen koko kesänä. En ole käynyt uimassa, en veneellä, en mitään. Ja ennen oon viettäny kaikki kesät veden äärellä. Tuli tavallaan tosi surullinen fiilis, koska tuntu että jotain on jäänyt tekemättä. Mutta oli mulla mahtava kesä, ei siinä mitään. En mä vaihtaisi sitä pois. Mutta kyllä edes se viikonloppu mökillä olisi ihan kiva. No, täytyy ensi kesänä järkätä aikaa. Tänä kesänä meni kaikki viikonloputkin tallilla, koska oli kaikenlaista erikoista tapahtumaa. Joten oli tosi kiva päästä vähän veneilemään, vaikka meidän retki oli tosi lyhyt, koska järvellä tuuli vähän liikaa et olis kannattanu niin pienellä veneellä mennä huviajelulle. Jotkut asiat vaan on niin selkäytimesä ja yks on noi veneeseen liittyvät asiat. Tultiin laituriin ja Jacob sai hypätä köyden kanssa rantaan. Jens pyysi mua vaan kattomaan, ettei vene ajaudu laiturille. Olin ottamassa laiturin reunasta kiinni, kun isin ääni sanoi takaraivossa, ettei sormia saa koskaan laittaa niin, että ne voi jäädä veneen ja laiturin väliin. Miten niin joskus sen melkein tehnyt. Toinen oli, kun otettiin käysiä irti. Kieputin ne heti nippuihin ja sain kehut siitä, että se sujuu hyvin. No, ehkä muutaman kerran sekin on tullut tehtyä (silloin kymmenen vuotta sitten). Että kiitoksia kotiin <3 Muutenkin noi köysiasiat on tiukasti juurtunut, koska kaksi epämääräistä köysikasaa sai mun sormet kihelmöimään. Onneksi retki oli lyhyt, muuten olisin ehkä joutunut niputtamaan nekin.

Mutta se veneilystä, ei tää ole veneblogi. Vaikka keväällä olin jo vaihtamassa lajiakin. Mulla vaan on välillä niin kova ikävä merelle. Oon viettänyt kahdeksan vuotta lähes kaikki kesäviikonloput ja kuukauden joka kesä veneellä kierrelleen Suomen rannikkoa ja silloin se oli pakollinen paha. Mutta nykyisin vuosi vuodelta kaipaan enemmän niitä hetkiä. Näki uusia paikkoja, sai olla ulkona ja kaikesta huolimatta olihan se hauskaa. Lisäksi vesi elementtinä kiehtoo mua ja purjehduksessa on jotain samaa kuin ratsastuksessa. Siinä on asioita, joita ei voi kesyttää ja niiden kanssa vaan pitää oppia toimimaan. Veden ja tuulen voima on hirmuinen ja niitä pitää oppia lukemaan ja käyttämään hyväksi, mutta samalla joutuu toimimaan niiden ehdoilla. Eli aika pitkälti sama idea kuin ratsastuksessa, jossa toki hevosta voi opettaa, toisin kuin luonnonvoimia. Mutta ehkä sitten kun oon opiskellut, valmistunut ja saan paljon rahaa (hyvä suunnitelma) ja mulla on se hevonen, voin ostaa myös purjeveneen ja käydä joskus fiilistelemässä merellä. Sitä ennen toivottavasti aina silloin tällöin pääsisi veneelle, koska en ikinä osaisi mennä johonkin purjehduskouluun, se on ehkä liikaa veressä toi veneily, että voisin alentua opiskelemaan sitä luokkahuoneeseen. Tosin sitäkin on tullut tehtyä silloin optareiden aikaan...

Mutta veneretken jälkeen torkuin hetken, en tosiaan tiedä miten olin niin väsynyt, vaikka viime yönä nukuin pitkään ja hyvin. Ehkä se on tää uusi maa ja vieras kieli, mikä saa käyttämään hirveästi energiaa tavallisiinkin asioihin. En kuitenkaan viittiny kovin pitkään torkkua, koska kello oli jo aika paljon. Luin sitten jotain ruotsalaista lehteä, kunnes Cissi pyysi siivoamaan tallin. Se olikin mukava heppa-asia tänään, joten lähdin mielelläni tallille.

Ei mulla sitten siellä ollutkaan mitään tekemistä. Teräsvaari 70v Bobby (farfar) oli jo siivonnut tallin. Tosin tajusin sen vasta kun olin kääntänyt kaksi karsinaa. No, ne on sitten huomenna helpompi siivota, kun mä sen varmaan kuitenkin teen :) Leikin hetken Rallyn kanssa pihalla. Se on jo kaksi päivää ollut mulle jotenkin omituinen ja pyörinyt ja kieppunut. Oon yrittänyt päästää sen ulos ja rapsutella sitä. Ulkona se aina viihtyy hetken, toisinaan se ei edes mene sinne. Rapsutuksetkin on ihan ok, mutta sen jälkeen se on samanlainen. Tänään tajusin, että se haluaa leikkiä. Eka heittelin pientä, vähän sählypalloa pienempää palloa, mutta sitten bongasin pienen jalkapallon hiekkalaatikosta. Se on siis pieni, mutta niin on Rallykin ja pallo oli ehkä sen pään kokoinen. Oli aika huvittavaa, kun Rally juoksi röhkien pallon perään ja sen jälkeen se toi sitä takaisin. Mutta Rallylla oli kivaa ja mäkin tykkäsin olla ulkona mukavan raikkaassa syyssäässä, joten mikä sen parempi. Rally ei vaan ehkä ollut paras mahdollinen noutaja tänään. Se kyllä haki pallon ja juoksi mun luoksekin, melkein. Ehkä kerran se tuli suoraan luokse, muilla kerroilla se juoksi jotain epämääräisiä lenkkejä ennen kuin palautti pallon. Mutta ei sen niin väliä, pääasia että pääsi vähän purkamaan energiaansa. Pitää ehkä tehdä sen kanssa enemmän asioita, ainakin silloin kun se ei ole Cissin kanssa tallilla. Muutenkin se on kyllä sellainen pallo, että liikunta tekisi hyvää.

Illalla vielä käytiin farfarin ja farmorin luona syömässä kartanolla. En oikein tiennyt mitä odottaa, koska tosiaan toi kartano on aika vanha ja sillee. Mutta se oli ihan tavallinen illallinen isovanhempien kanssa. Tosin siis, käytiin kartanon viinikellarissa, joka oli aika magee paikka. Siellä kuulema asuu kiltti kummitus. Terhi sanoi, että talossa on myös ylhäällä yksi huone, jossa kummittelee. Mun pitää jossain vaiheessa kysyä se kummitustarina (kerron sen sitten teillekin), koska musta kaikki vanhoihin rakennuksiin liittyvät kummitustarinat on mielenkiintoisia. Pelkät kummitukset ei ole, mutta jos siinä on joku tarina taustalla, se on paljon mielenkiintoisempi. Toivottavasti siinä on joku hyvä tarina taustalla. Tajusin tosin, että tää talo missä asutaan, on ihan saman ikäinen. Jostain syystä vaan kummitustarinoita ei koskaan kerrota palkollisten taloista, jollainen tääkin on. Ja tää on tietysti remontoitu kokonaan sisältä joskus vuosituhannen alussa. Mutta silti kaikki kummitustarinat koskee aina tilan omistajia, ehkä ne on silleen jännittävämpiä. Tai ehkä palkollisille ei koskaan tapahtunut mitään jännittävää. Mutta yritän saada tän Hättorpin kummituksen tarinan selville.

Toinen asia mikä on varmaa on, että täällä ei ainakaan tule syötyä pelkkiä pakasteruokia tai pastaa. Oon saanut viikon aikana ihan tosi hyviä ruokia. Toki perus pastaa oli kerran, mutta nyt oon maistanut jo villisikaa (ihan ok, parempaa kuin tavallinen viljapossu) ja tänään saatiin isovanhemmilla peuraa. Se oli ehkä parasta lihaa mitä oon saanut. Ihan sairaan mureaa ja vaikka siinä ei paljoa ollu mausteita, se maistui silti hyvälle. Lisäksi jokainen tuntuu osaavan tehdä mitä maukkaimpia kastikkeita. Villisian kanssa oli joku viinipohjainen ruskea kastike, joka meinasi viedä kielen mennessään ja peuran kanssa oli tänään hyvää sienikastiketta. Parempaa oon saanut ehkä kaksi kertaa. Kerran Italiassa hienossa ravintolassa korvasienistä ja kyllä mummi osaa tehdä myös hyvää sienikastiketta. Ja eikä unohdeta sitä herkullista sitruunakanaa. Ruokapuoli on siis kunnossa. Ja nää vielä syö paljon lähiruokaa ja tosiaan just riistaa, eli sekin tietysti tekee ruuasta erilaista kun vertaa johonkin pakastelihaan. Vaikka Suomessakin syödään toki hyvää lihaa.

Toinen hyvä ruokakokemus tänään oli karviaspiirakka. On meilläkin aina syöty paljon karviaisia, mutta en muista, että niistä olisi ikinä tehty piirakkaa. Mutta toimii tosi hyvin murotaikinapohjan kanssa. Suosittelen. Päälle vähän vaniljakastiketta tai jäätelöä ja herkku on valmis.

Jaa, tänään ei tosiaan paljoa ole hevosia näkynyt. Toivottavasti ettei ihan kyllästy mun selostuksiin ruuasta ja veneistä. Huomenna pitäisi vihdoin jatkaa varsojen kanssa suitsiin totuttelua. Ja keskiviikkona olisi luvassa eka ratsastustunti. Joten koittakaa sinne asti jaksaa! Lisäilen vielä muutamia kuvia, nyt kun ollaan taas hetki puhelimen, koneen ja FB:n kanssa yhteisymmärryksessä ja sitten alan nukkua. Hyvää yötä :)