Hopea ei ole häpeä

Tätä on ilmeisesti jo vähän odotettukin. Meni sunnuntaikin kokonaan tallilla, joten pääsin vasta nyt kirjoittelemaan kisoista. Kisat meni siis ihan mahtavasti ja koko porukan fiilikset oli ihan huipussa illalla, vaikka takana oli pitkä ja rankka päivä. Hevosetkin käyttäytyi mallikkaasti.

Aamu ei ollut kovin aikainen, ainakaan verrattuna siihen, mitä se olisi voinut olla. Lähtö tallilta oli vasta puoli 12. Aamulla käytiin siskon kanssa kaupassa, hakemassa kisahoitaja ja suunnattiin sitten auto kohti tallia. Ensimmäisenä harjattiin hoitajan kanssa Lassi, joka oli aika puhdas lukuun ottamatta heinäsilppua harjassa. Olisi kyllä toisaalta saanut nukkua ihan makuultaakin yöllä, levännyt hevonen on aina parempi. Käytin sitten reilusti aikaa Lassin letittämiseen, mutta siitä tulikin sitten ihan hyvä. Apuna käytin Pirkan muotoilugeeliä ja toimi tosi hyvin, vielä illallakin letit oli siistit.

Hevoset meni nätisti autoon ja päästiin lähtemään ajoissa Hyvinkäälle. Meidän starttipaikkoja oli vähän vaihdeltu, koska Antti jäi kotiin, joten lähdin ensimmäisenä meidän porukasta. Kisapaikalla hevoset sai ensimmäisenä päiväheinät ja mä lähdin katselemaan valmentajan kanssa muutaman radan. Onneksi meillä on mahtava porukka ja ehdin keskittyä niihin ratoihin hetken, kun kansliassa käynti hoidettiin ja hevonenkin oli kunnossa kun palastin traikulle laitettuani omat kamat päälle.

Kiipesin Lassin selkään reilu puoli tuntia ennen starttia. Tarkoitus oli pitää verkka lyhyenä ja ratsastaa vain hevonen läpi, koska päivästä tiedettiin tulevan pitkä. Alkuun Lassi vain huuteli verkassa muille hevosille eikä keskittynyt alkuunkaan siihen mitä oltiin tekemässä. Meinasi jo tulla pieni hermostuminen, mutta kun aloin tehdä töitä, hevonenkin keskittyi sitten siihen. Ensin Lassi oli vähän jännittynyt, mutta hetken ravailun jälkeen se alkoi rentoutua ja liikkui sitten tosi kivasti. Se kyllä tietää olevansa kisapaikalla ja oli nytkin sopivasti hereillä.

Alkuverkan jälkeen kävelin hetken ja testattiin sitten pysähdykset, peruutukset, keskiravit ja väistöt nopeasti ennen radalle lähtöä. Rata aloitettiin ulkoa, joten edellisen lopetettua kiersin radan ja Lassi tuntui ihan huipulta. Se oli täysin avuilla ja kevyt.

Rata alkoi sitten hyvin, volteilla Lassi vähän vastusteli taipumista oikealle, mutta vasemmalle meni ihan hyvin. Ensimmäinen väistö oli mitäänsanomaton, koska hevonen ei lähtenyt pohkeesta sivulle ja jäin sitten vain roikkumaan ohjaan. Keskiravin tahtirikko tuli ihan omasta virheestä. Lassi lähti hyvin, mutta alkoi sitten hiipua eikä reagoinut pohkeeseen, joten potkaisin sitä kerran kannuksella vähän liian kovaa. Ehdin pelästyä laukkaa, mutta Lassi paikkasi hyvin ja piti ravilla. Toinen väistö olikin sitten sujuvampi, mutta peruutus taas ihan liikaa kädellä. Siinä mulle tuli joku paniikki, olisin voinut ratsastaa sata kertaa paremminkin. Laukkaohjelma sen sijaan oli tosi hyvä ja sieltä tuli paljon seiskojakin. Keskilaukat oli vähän liian etupainoisia, mutta vastalaukoissa Lassi oli hyvin suorana ja voltit oli sopivan kokoisia. Toinen keskiravi keskellä laukkaohjelmaa oli ihan super hyvä, saatiinkin siitä toiselta tuomarilta seiska. Itse olin vain ihan pulassa istumisen kanssa. Lassilla ei tosiaan ole maailman helpoin ravi. Lopputervehdykseen tullessa muistin jopa hymyillä, vaikka omat fiilikset radasta olikin ensin aika kaksijakoiset.

Muistin radasta jokaisen virheen ja jotenkin kaikki hyvät pätkät oli vain massaa. Valmentaja oli ihan super tyytyväinen, joten aloin suhtautua rataan vähän positiivisemmin. Ei se huono ollut, mutta jotenkin jäi olo, että parempaankin olisi ollut aineksia. Prosenttien tullessa olin pettynyt, koska saatiin viimeksi seuramestaruuksissa paremmat prosentit. Toki tasokin oli hieman erilainen. Lähdettiin sitten tulospalveluun, jossa mulle selvisi, että kuulin prosentit väärin, oikeasti saatiin omat ennätysprosentit A:sta eli 63,981%. Siinä vaiheessa oltiin toisina.

Toisina pysyttiin myös todella pitkään ja aloin jo pelätä, että käy kuten viime vuonna Takkulassa ja viimeiset tulee kaikki ohi. Viimeisen ryhmän aloittaessa olin kolmantena, mutta putosin melkein heti neljänneksi. Kun ryhmän keskivaihelta meni vielä yksi ohi, alkoi olla vähän liian jännät paikat. Viimeisen hevosen tuloksia vielä odotettiin tosi pitkään, enkä enää pystynyt odottamaan radan vieressä vaan lähdin traikkualueelle, johon kuulutukset ei kuuluneet. Jokainen kuulutus kun sai sydämen hakkaamaan ihan hulluna. Autolla yritin rauhoittua ja kun vihdoin radalta soitettiin, en ollut varma haluanko vastata. Valmentaja oli jo aikaisemmin yrittänyt sanoa, että tuskin menee viimeinen ratsukko ohi, mutta omaan silmään rata näytti aika hyvältä, joten en ollut ollenkaan varma. Valmentaja kuitenkin oli oikeassa ja oltiin Lassin kanssa karsintaluokan viidensiä ja niin ollen päästiin myös finaaliin!

Ennen rataa

Siinä tuli vähän kiire, kun finaaliratsukoiden piti olla kymmenen minuutin kuluttua kentällä. Lassi olikin siellä onneksi jo aikuisratsastajien finaalia varten, se pääsi toisenkin ratsastajansa kanssa finaaliin. Vedin äkkiä kamat päälle ja juoksin sitten kentälle. Vain päästäkseni odottamaan. Yksi finaaliin päässeistä hevosista jäi pois, joten siinä meni hetki, kun uusia ratsukoita kuulutettiin ja odoteltiin. Ikävästi toisen finaaliin päässeen hevonen oli jo lähtenyt kotimatkalle, joten tuli vielä kolmas muutos.

Lopulta lähdin finaaliin sijalta kolme ja sain ratsukseni Lahnuksen rautiaan ruunan nimeltä L.R. Hermanos. Se oli pieni ja siro, kiltin oloinen ja rauhallisen näköinen. EsRan tuntiratsastajien mestaruuksissa on siis finaalissa hevosten vaihto ja lyhyen verkan jälkeen helpon radan ratsastus. Meillä oli siis karsinnassa tänä keväänä paljon hinkattu A-merkki ja finaalissa helppoakin helpompi aikuisohjelma. Lähdin finaalin toisena, joten odottelin hetken lupaa mennä selkään. "Hermanni" saattoi näyttää pieneltä, mutta se tuntui vielä pienemmältä. Ja lisäksi se oli paljon virkeämpi kuin ensinäkemältä ajattelin. Käyntipätkän jälkeen otin ohjat ja koin pienoisen järkytyksen. Hevosen kaula oli ihan spagettia ja kaikki yrityksen asettaa tai taivuttaa päättyi kaulan kiemurteluun. Ravi oli vähän helpompaa, mutta käännökset osoittautui sitten hankaliksi, kun hevonen puski lapa edellä ulos. Ensimmäisen kevyen raipan kosketuksen jälkeen hylkäsin raipan valmentajalle, kun reaktio oli hivenen liian voimakas. Siitä hevonen sitten jopa vähän rauhoittui ja pääsin ratsastamaankin sitä vähän. Alkuun olin paniikissa ja aivan varma, ettei radasta tule mitään. Valmentaja sitten käski alkaa ratsastaa omalla tasolla ja unohtaa turha ajattelu ja kuunnella neuvoja ja niin aloin löytää pikku hiljaa nappuloita ja yhtäkkiä joku naksahti kohdalleen ja hevonen alkoi liikkua pyöreänä. Pääsin vähän jopa ratsastamaan ravia ja sen jälkeen tein muutamia laukannostoja. Ne sujui hyvin ja laukka oli yllättävän helppoa ratsastaa. Kun temponlisäyksetkin sujui helposti, lähdin lopulta ihan hyvillä fiiliksin radalle. Muutamia pieniä "virheitä" tuli, koska hevonen oli vieras, mutta kokonaisuutena rata oli siisti ja hevonen erittäin yhteistyöhaluinen. Selkeästi myös kisahevonen, koska se tiesi kyllä mitä oli radalla tekemässä. Radan jälkeen olin iloinen ja hevoseen todella tyytyväinen, oli mukava kokemus ja tykkäsin kyllä hevosesta.

Prosentitkin oli ihan hyvät 64,762%. Eniten harmitti pysähdyksen ennen aikaisuus, koska se muuten oli niin hyvä ja laukasta raviin siirtymiset. Lisäksi toinen temponlisäys oli vähän vaisu, koska jätin ratsastamatta sen kunnolla. Toivoin tietysti, etten putoaisi kolmannelta tilalta, joten siksi vähän harmitti, etten ratsastanut vieläkin paremmin. Odoteltiin hyvän aikaa luokan tuloksia. Välissä oli aikuisten palkintojenjakokin. Sitten saatiin Lassille keltainen ruusuke suitsiin. Ehdin jo todeta ettei mitalia tullut, kunnes mulle selvitettiin että se oli vasta karsinnan ruusuke. Finaalin tulokset tulikin sitten seuraavaksi ja erittäin suureksi yllätykseksi olin finaalin prosenteilla noussut toiseksi! Oikeasti se oli aika vaikea uskoa, koska moni muukin hevonen liikkui niin hyvin. Tunne oli kyllä ihan loistava ja hymyilin karsinnan palkintojenjaon läpi. Finaalin kunniakierroksella päästin Lassin laukkaamaan vähän reippaammin, vaikka sillä oli pitkä päivä takana. Se sai myös ihan hirmuisen suuret kehut, koska oli niin uskomattoman kiltti ja nöyrä.

Lopuksi oli vielä joukkueiden palkintojenjako. Alunperin meillä ei ollut kovin suuret odotukset, koska toinen hevosista oli ensimmäistä kertaa ulkopuolisissa kisoissa ja Lassin kanssa molemmilla ratsastajilla lyhyt treeni. Mutta kun kaikki ratsasti hyvät, tai no loistavat radat karsinnassa, oltiin lopulta joukkuekilpailussa kolmansia. Joten paljon paremmin ei päivä olisi voinut mennä.

Käytiin samalla reissulla hakemassa karsintaluokan palkinnot kansliasta. Sennuilla oli muuten hyvä palkinto: Four Reasons tuotepaketti. Matkalla takaisin hevosten luokse, armaat joukkuetoverini huijasivat mut katsomaan vain alas, joten jouduin täydellisen yllätyshyökkäyksen kohteeksi, kun tytöt hyökkäsi mun kimppuun ja heitti vedet päälle. En edelleenkään ymmärrä, miksi en osannut ollenkaan varautua, mutta niin vain kävi. Märkänä ja hiekkaisena en osannut kuin nauraa, kun tallin omistaja kyseli fiiliksiä puhelimitse.

Pakkailtiin sitten tavarat ja hevoset autoihin, mä vaihdoin kyllä kuivat vaatteet ja putsailin pahimpia hiekkoja pois kamoista. Hevoset oli molemmat väsyneitä ja rauhallisia, ihmiset sitäkin riehakkaampia. Aika nopeasti leiri oli purettu ja kaikki autoissa matkalla kotiin. Tallilla oltiin myöhään, mutta yhteisvoimin saatiin autot purettua, hevoset hoidettua ja tavarat paikoilleen. Sen jälkeen suunta oli kotiin, väsyneenä mutta iloisena.

Koko juttu oli ihan hirveän vaikea uskoa, koska olin ollut melko varma, että Lassi on loppupeleissä kuitenkin turhan vaatimaton noihin kekkereihin. Eilinen aamu meni ihan euforiassa, tallillakin sateli onnitteluja. Nyt olen vähän alkanut palata normaalimpiin tunnelmiin, mutta mitali ja ruusukkeet on tuossa tuolilla muistuttamassa kyllä koko ajan. Tästä on hyvä suunnata Lappeenrantaan.

Tässä vielä muutamia kuvia, lisää kuvia sekä videot tulee vielä myöhemmin.

Paikoillanne, valmiit, ratsasta!

Nyt on kaikki valmista, treenit treenattu, hevonen ja kamat pesty ja melkein kaikki tavaratkin pakattu. Vielä  viimeiset tavarat huomenna kasaan ja sitten autot kohti Hyvinkäätä.

Viikon treenit on mennyt tosi hyvin. Lassi on liikkunut joka päivä hyvin. Torstaina viimeinen rata oli ihan huippu ja tänäänkin hevonen liikkui hyvin. Joten hyvillä fiiliksin lähdetään kisaamaan, odotuksia on, mutta tavoitteena hyvä ja siisti rata, päätähtäin on edelleen Lappeenrannassa kuitenkin.

Huomenna toivottavasti kotiudutaan myöhään, mutta sunnuntaina varmaan kirjoittelen miten kisat meni. Pitäkää peukut pystyssä!

Estemestaruudet

Nyt on tämän kevään "kotikisat" kisattuna ja seuraavaksi on hirveästi treeniä edessä. Seuran estemestaruudet meni hyvin, tulokset olisi voineet olla paremmatkin, mutta fiilis ratojen jälkeen oli ihan hyvä.

Hyppäsin siis sekä Lassilla että Dellalla senioriluokassa. Tosin yksäreiden tasoituksella, eli 10cm korkeampana. Se oli ihan mun oma valinta, koska haluan 90cm ratoja alle ennen Lappeenrannan kisoja. Etukäteen päätin mennä Lassilla mestaruudesta, Dellan kanssa kun kyseessä oli ensimmäiset yhteiset estekisat. Kannattaakin aloittaa vaatimattomasti suurimmasta mahdollisesta luokasta. Mutta Dellalla on kyllä kisakokemusta Belgiasta niin paljon, että yksi 90cm on sille lasten leikkiä.

Starttasin ensin Lassilla. Verkkasin sen aika ripeästi. Hevonen ei ollut mitenkään huippu ratsastaa, mutta paikat löytyi ja hypyt oli hyviä. Hyppäsin ensin molemmat verkkaesteet 80cm ja sitten 90cm. Ensimmäiseen nostettuun esteeseen Lassi kolautti ihan kunnolla, mikä toisaalta on hyvä, koska se herättää sen kaikkein parhaiten.

Rata oli sujuva ja hyvä. Olin itse vähän liikaa hyökkäämässä kaulalle, jolloin istunta kärsii esteen päällä ja alastulossa, mutta muuten meni ihan kivasti sarjalle asti. Siinä näin jo kaukaa ettei askel osu, päätin ottaa kiinni, mutta Lassi ei tullut niin paljoa takaisin kun olin ajatellut. Niinpä se hyppäsi a-osalle läheltä ja laskeutui myös lähelle sitä. Potkaisin sen heti alastulossa eteen, mutta hevonen ei kuitenkaan venynyt ihan riittävästi. B-osalle hypystä tuli vähän laaka ja Lassi kolautti puomin alas ponnistuksessa. Myös seuraavalle esteelle paikan kanssa oli ongelmia ja lopulta tarrasin vain harjaan kiinni ja toivoin hevosen hoitavan. Se paikkasikin edellisen virheensä hienosti ja pelasti mut sillä kertaa. Ihanaa, että hevonen noissa tilanteissa uskaltaa ratkaista. Se on asia, mitä todella arvostan hevosessa, että se tarvittaessa pystyy pelastamaan ratsastajansa. Nytkin Lassista oikein tunsi sellaisen "Pidä kiinni, kyllä mä hoidan". Kaksi viimeistä estettä sitten tsempattiin molemmat ja ne meni hyvin. Siispä ensimmäisestä vaiheesta nelonen eikä asiaa uusintaan. 

Verkkasin valmiiksi kävelytetyn Dellan sitten nopeasti. Tamma vain pyöritteli korviaan ja oli ihan innoissaan menossa. Se on selvästi kaivannut estekisoja. Mulla oli täysi työ saada se kuuntelemaan ja keskittymään, koska olihan se esteiden mittaileminen paljon tärkeämpää. Yritin kaikkea puolipidätteistä pohkeenväistöihin, mutta lopulta vasta pysäyttäminen ja puhuminen sai Dellan kuuntelemaan mua. Dellan kanssa aloitettiin suoraan 90cm ja verkkaesteet meni ilman ongelmia. Muutaman kerran pystyllä Della oli vähän huolimaton ja kolautti kevyesti, mutta korjasi sen sitten kun sain laukan tarpeeksi energiseksi.

Rata oli ihan ok. Della oli pitkänä ja paikat jäi usein kauas. Jokaiseen hyppyyn kyllä lähdettiin yhteisymmärryksessä, mutta välillä Della hyppäsi niin isoja loikkia, että mulla oli täysi työ pysyä mukana. Mun on muutenkin vaikea saada pidettyä jalat paikallaan Dellan hypyissä, mutta nyt se oli vielä hankalampaa kun hevonen lähti kaukaa ja ylihyppäsikin vielä lisäksi. 90cm on kuitenkin Dellalle ihan helppo, joten päästiin nollilla ensimmäisestä vaiheesta ja jatkettiin uusintaan. Opettajan perjantaisista ohjeista huolimatta en ottanut Dellaa tarpeeksi kiinni esteiden väleissä ja se piteni pitenemistään radan edetessä. Niinpä se oli uusinnassa jo hyvin pitkä ja hypyt lähti järjestään kaukaa. Lisäksi meinasin unohtaa sarjan jälkeen viimeisen pikku ristikon, mutta hyvin Della oli mukana siinä tilanteessa.



Lopulta jostain käsittämättömästä syystä tuomari piti mun rataa siistinä. En oikeasti ymmärrä miten, voitte videolta ihan itse todeta, että hevonen on hyvä, mutta ratsastaja täysin kuutamolla. Mun pohkeet lentelee jossain maan ja taivaan välillä, enkä pysy liikkeen mukana läheskään koko hyppyä. Joka tapauksessa voitettiin Dellan kanssa luokka, Lassin kanssa saatiin sitten pronssia "lohdutuksena".

Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen molempiin hevosiin ja siinä mielessä omaan ratsastukseenikin, että tehtävien tasalla olin koko ajan. Dellalla pitää treenata vaan lisää jalkojen asentoa ja Lassilla opetella pitämään se pohkeen edessä läpi radan. Tästä on hyvä jatkaa kohti isompia kisoja.

Ulkona hyppäämässä

Eilen sitten taas hypättiin. Sain kuin sainkin Lassin, vaikka aluksi oli Della tarjolla. En mä valita, Della on oikein mukava ja mielelläni mä sillä ratsastan. Mutta mua vähän stressaa se, etten Lassilla ole kovin montaa kertaa päässyt vieläkään ratsastamaan ja mun pitäisi muka kilpailla sillä kahden viikon päästä. Että sillee.

Mutta siis, hypättiin tänään ulkona. Oli ihan huippua. Meillähän on käytössä iso kenttä, mitat taitaa olla jotain 80x60m (en nyt mene vannomaan, mutta niillä main), joten tilaa on. Harvemmin käytetään koko kenttää, mutta on ihan luksusta rakentaa sinne iso rata. Tänään ei käytetty kuitenkaan koko kenttää, vaan rakennettiin toiselle puolelle. Rata oli aika kompa ja täynnä hankalia teitä.

Vasemman reunan pystyt oli molemmat portteja ja oikean reunan pystyt hypättiin yhdessä linjassa. Tuo 24m kaareva väli oli melko haastava tie ja melkein kaikille jäi 12m sen jälkeen pitkäksi. Linjan ensimmäinen este oli todella lähellä aitaa ja aikaa suoristamiselle oli vain muutama askel. Sarjallekin oli lyhyt tie, sillä se tultiin vasemmalta. Kuva ei ole ihan mittakaavassa, mutta siihen sai tehdä sellaisen 10m laukka voltin puolikkaan uralta, suoristaa askeleen ja hypätä sarjan, joka on siis pysty-okseri.

Verkattiin itsenäisesti taas ja Lassi oli kyllä paljon parempi. Olin itse rennompi kädellä ja annoin hevosen olla vähän matalampi. Toki se liikkuu mielummin matalammassa muodossa, mutta silti eiliseen oli iso ero. Jäykkä se tosin oli ja varsinkin oikealle voltit tuntui tosi vaikeilta.

Hyppääminen aloitettiin kaarevasta linjasta. Ensimmäiseen väliin piti saada kuusi ja toiseen kolme ja sai kyllä ratsastaa aika tarkkaan. Kiltti Lassi ja selvittiin molemmilla kerroilla, toisella tietysti paremmin. Sen jälkeen sarja vasemmalta, laukkaa puoli kierrosta oikealle ja sitten suora linja. Sarjalle Lassi pääsi vähän pohkeen taakse kaarteessa ja askel ei oikein sopinut, mutta suhteutettu oli tosi sujuva ja ratsastin itse hyvin.

Lopuksi tultiin vielä rataa. Hyppään ensi viikonloppuna 90cm, mutta kenttä oli sen verran kova, että esteet oli nyt vain seiskakympissä. Osa vähän pienempiäkin. Rata oli siis sarja vasemmalta, kaareva linja, jatketaan vasemmalle, sarja uudestaan, kentän ympäri ja suora linja. Lassi tuli jatkuvasti kaarteissa ja linjoilla oikeaa pohjetta päin, muuten se oli tosi hyvä, eteni hyvässä tempossa, säilytti tahdin ja hyppäsi hyvin. Rata oli sujuva, ainoa vähän huonompi hyppy tuli kaarevan ekalle esteelle ja tultiinkin se linja sitten uudestaan radan jälkeen. Lisämaustetta toi kentän laidalle kesken radan ilmestyneet hölkkääjät, jotka ei meinanneet uskoa, että hevoset voi pelästyä. Itse häiriinnyin episodista kyllä hevosta enemmän, Lassilla on rautaiset hermot.

Ehkä me selvitään sunnuntainakin sitten kisaradasta. Se on todennäköisesti isompi luokka kuin viime kisoissa, mutta odotan innolla. Tuota 80cm on tullut hypättyä viimeiset viisi vuotta, joten ehkä niitä puomeja on aika nostaa vähän.

Matkalla Lappeenrantaan osa 4

Hyvinkään ilmoittautuminen päättyi siis viime viikolla ja nyt se on varmaa. Lähden Etelä-Suomen tuntiratsastajien aluemestaruuksiin Lassilla, sennuihin. (Toivottavasti, sennujen ja vetskujen ikäraja vedetään kylmästi puoleen väliin yli 18-vuotiaita ilmoittautuneita, mutta olisi aika karua olla 21-vuotiaana vetsku.)

En oikein tiedä mitä odottaa. Jotenkin en usko, että päästäisiin finaaliin. Lassi on hieno, ei siinä mitään, mutta sinne on tulossa niin paljon hienompiakin hevosia. Ennen seuramestaruuksia olin itse ihan varma, että Lassilla mennään, Della on liian raaka. Kisojen jälkeen aloin kallistua itse Dellan suuntaan, koska se ei lopulta hävinnyt Lassille niin paljoa ja sillä on niin paljon potentiaalia. Mutta opettajat oli lopulta sitä mieltä, että Lassi on "turvallisempi" vaihtoehto. Se on hyvinä ja huonoina päivinä melko samalla tasolla, Della taas voi hyvänä päivänä olla super, huonona ihan kamala.

Joten kaksi viikkoa ankaraa treeniä, huolellista valmistautumista ja sitten traileri perässä kohti Hyvinkäätä. Saatte varmaan jännittyneitä kisatunnelmia lukea ihan yllin kyllin edeltävällä viikolla.

Enemmän Lappeenrantaa koskien sain myös luvan hypätä Lassilla ja Dellalla ensi viikonloppuna seuran estemestaruuksissa 90cm. Nyt mun täytyy vielä varmistaa hallitukselta, että voin hypätä sennuluokan yksärien kanssa samalla korkeudella. Tuskin siinä mitään ongelmaa on, mutta pitää varmistaa. Muutenhan sillä ei olisi mitään väliä, mutta haluan puolustaa viime vuoden hopeaani sennuluokassa, mutta kuitenkin hypätä kaksi kertaa 90cm radan. Joten tässä olisi vallan näppärä ratkaisu siihen pulmaan.

Mulla on myös paljon keskeneräisiä postauksia julkaisematta, joten älkää ihmetelkö, jos ja kun postauksia tulee jollain maaliskuun tai jopa joulukuun päivämäärillä. Täyttelen vain blogia, itselleni mä tätä kuitenkin treenipäiväkirjaksi olen kirjoitellut pääasiassa.

Naimisissa pääsykoekirjojen kanssa

Mä vihdoin päätin tsempata ihan oikeasti ja kunnolla ja olen nyt toukokuun istunut tiukasti pääsykoekirjojen kanssa kotona. Tallilla olen käynyt ratsastamassa, ensiapukursseilla ja kerran viikossa hoitamassa. Ainakin tämän jälkeen on ihan uutta intoa käydä tallilla.

Perjantaina hyppäsin Dellalla, meillä oli aika simppeli tehtävä. Toisella pitkällä sivulla oli kolmen ristikon linja, väleissä 13m ja toisella puolen pysty - okseri suhteutettu, välissä 16m. Oli kyllä tunnin jälkeen pakko kysyä, että kai me ensi viikolla hypätään jotain radan näköistä. Viikon päästä kun on seuran estemestaruudet. Niistä lisää myöhemmin.

Della oli tosi hyvä verkassa ja liikkui kivassa muodossa. Se oli mukavan kevyt ja hyvin pohkeen edessä. Saatiinkin kehuja muodosta varsinkin, ei ole mennyt työ hukkaan, vaikka en tällä viikolla ole sitä ehtinyt ratsastaa kertaakaan. Mentiin vähän aikaa itsenäisesti ja sitten hetki ohjatusti. Tehtiin laukasta pysähdyksiä, siitä peruutus ja taas laukannosto. Dellasta tuli terävä, vähän liiankin. Tosin laukka oli ihan sika hienoa. Mutta mua harmitti, koska jouduin käyttämään pysäytyksissä yhden ohjan pidätettä (kevyempänä versiona) ja se ei varsinaisesti tee hyvää, kun olen yrittänyt tehdä siistejä siirtymisiä ja opettaa niitä Dellalle. Peruutukset sen sijaan oli yllättävän hyviä, ei ollenkaan niin työläitä kuin kisoissa sunnuntaina.

Aloitettiin sitten ensin puomeilla. 25m ja väliin piti ottaa niin monta laukka-askelta kuin mahdollista. Ekalla kerralla Della tuli kahdeksalla, mutta sen jälkeen sain sen paremmin kasaan ja saatiin yhdeksän. Kymmentäkin piti yrittää, mutta ne Della joka kerta rikkoi raville. Mikä on enimmäkseen vain mun oma virhe, pitäisi olla pohkeen kanssa nopeammin mukana. Mutta joka tapauksessa saatiin yhdeksän molempiin suuntiin ja se oli vielä sellainen rytmikäs ja tasainen yhdeksän. Ei huono, normaali laukka Dellalla on sen lähemmäs neljä metriä.

Kolmen esteen linjaa tultiin muutama kerta, se meni aina sujuvasti ja kivasti. Toinen väli jäi tietysti vähän lyhyemmäksi, joten jouduin pidättämään siinä aika paljon. Mutta ekalle löytyi joka kerta askel tosi hyvin, eikä Della enää ylihyppää pieniäkään, joten helppoahan se oli. Sitten tultiin toista suhteutettua, ensin vähän pienempänä ja sitten sain tulla sitä lopuksi pari kertaa ensin niin, että okseri oli 90cm ja sitten metrissä. Ekalla kerralla askel pystylle jäi vähän kauas, joten ratsastin eteen. Siitähän seurasi iso hyppy ja totesin välissä, ettei neljä askelta ole mahdollisuus, joten eteen vain okserillekin ja kolmella tultiin sujuvasti. Seuraavalla kerralla sitten vähän pienemmin sisään ja saatiin neljä, vaikka lyhyt se väli silti oli. Isommat hypyt meni myös ok, vaikka mun on hirveän vaikea pitää jalkoja paikallaan Dellan hypyissä. Se hyppää jotenkin niin vahvasti ja isosti, että en vain onnistu. En varsinkaan, jos joudun keskittymään muuhunkin kuin jalkoihin. Nytkin sain oikeasti pidättää välissä, että saatiin neljä askelta ja en sitten enää muistanut työntää kantapäitä kainaloon (se on mun "salasana") ja jalat olikin sitten ihan omilla retkillään. Mutta muuten meni hyvin ja Della oli ihan innoissaan hyppäämässä, kun kerrankin sai taas isompia esteitä eteen. Ei se metrikään niin isolta näyttänyt ja itse asiassa se nostettiin vielä oikein ovelasti ylös. 90cm etupuomi oli selvästi alempana, joten luulin, että ne nosti vain sen ylemmäs, mutta siitä olikin sitten nostettu molempia. Eipä voinut ainakaan pelätä :D

Eilen meillä oli sitten valmennus Hyvinkäätä ajatellen ja siitä ei ole juuri sanottavaa. Tehtiin paljon taivutteluita ja siirtymisiä sekä vähän keskiaskellajeja. Lassi oli sanalla sanoen kamala. Se puri kiinni kuolaimeen, käänsi päätään vinoon ja vastusti kokoamista. Vika toki löytyi satulasta, olisi ehkä kannattanut ratsastaa kevyemmällä kädellä. Ärsyttävää vaan, kun ei mene asetukset eikä pidätteet läpi. Kokeillaan nyt seuraavaksi vähän ohuempaa kolmipalaa, nyt sillä on erittäin paksu babynivel. Viime vuonna kolmipala toimi hyvin, joten ehkä siitä olisi vähän apua. Eikä olisi mitään haittaa siitäkään, että löytyisi sopiva koulusatula. Keskiravit on vain mahdottomia istua tuossa estepenkissä. Oma fiilis olikin sitten ihan kateissa ja en tiedä mitä tapahtui, kun lopulta en viitsinyt enää edes yrittää. Opettajakin jo vähän hermostui mun naurettavaan ja lapselliseen kiukkuiluun. Hups. Mutta ihana kevyt maastolenkki sai kyllä vähän paremmalle mielelle. On se vaan ihanaa, kun on taas kesä.

Eilen olisi ollut myös se päivä, jolloin olisin ehtinyt hoitaa. Mutta enpä ehtinyt, koska puuttui toinen tallityöntekijä ja ei ollut hirveästi vaihtoehtoja. Niinpä ei ole hevoset olleet tällä viikolla kovin hyvin hoidettuja. Ottaa päähän ja pahasti, uskokaa vaan. Perjantaina nimittäin jouduin lähtemään heti tunnin jälkeen kotiin ja viikolla olin vain ensiapukoulutuksessa.

Mutta yksi hyvä puoli tässä viikossa on ollut. Olen ehtinyt katsoa kaikki Suomen pelit jääkiekon MM:issä. Eilinen Itävalta-peli oli oikein mukavaa katseltavaa, jos ei laske mukaan sitä viittä minuutti kolmannen erän alusta. Perjantain Venäjä-otteluakin oli oikein miellyttävää katsella. Siinä meinasi vaan tulla epätoivo hetken aikaa, mutta onneksi Leijonat sitten heräsi. Keskiviikon USA-peli ei sitten ollut ollenkaan niin mukavaa katsottavaa. Lohdutukseksi on vain pakko todeta, että Leijona häviää aina yhden pelin. Mielummin siis alkusarjassa kuin myöhemmin.

Kuvia koulumestaruuksista

Seuran koulumestaruudet, kaikki kuvat (c) hanskin.kuvat.fi
Ensin kuvat Lassista, sitten Dellasta. Lisää kisoista voi lukea täältä.

Della sai kunnian osallistua palkintojenjakoon.

Pitää tuulettaa ekaa koulumestaruutta ;)

My angel ♥

ratsastuskuva (c) Hanna Mäntynen

Koulumestaruus

Sunnuntain kisat meni ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Paljoa enempää ei olisi voinut vaatia. Toki aina voisi ratsastaa paremmin ja saada paremmat prosentit, mutta toisaalta ratsastin oman prosenttiennätykseni A:sta ja Della meni hienosti oman todennäköisesti ensimmäisen A-ratansa.

Aamulla olin tallilla ennen seitsemää ruokkimassa hevosia ja sen jälkeen alkoi kiireen vilkkaa kisojen valmistelut. Itse valvoin radan rakennuksen, joka sujuikin yllättävän nopeasti. Aamupäivä meni juostessa edes takaisin maneesin, tallin ja yläkerran väliä. Milloin laskin pisteitä, milloin kuulutin palkintojen jakoa, milloin valvoin verryttelyä. Välillä ehdin katsoa muutaman kaverin radat ja letittää molemmat hevoset. Aikataulu piti ja onnistuin järjestämään itselleni aikaa kunnolliseen valmistautumiseen. Lopulta molemmat hevoset oli pintelöity, tarvittavat varusteet vaihdettu, itsellä kisavaatteet päällä, hevosten kuntoonlaitto hoidettu ja kuvaaja rekrytoitu ja ehdin istua alas hengähtämään ja kertaamaan radan ennen Lassin verryttelyn alkamista.

Starttasin siis Lassilla ensin. Kuten aikaisemmin sanoin, uskoin siihen vähän (mutta vain vähän) enemmän ja kisasin sillä mestaruudesta. Kyseessä oli siis seuran koulumestaruudet, itse kilpailin seniorien luokassa, jossa oli A-merkin kouluohjelma. Luokan sai ratsastaa myös kangilla, mutta itse menin molemmilla hevosilla nivelillä, sillä tuntiratsastajien mestaruuksissa ratsastetaan nivelsuitsituksella. Lassi toimii paremmin nivelillä, mutta Dellalle etukäteen ajateltuna kanget olisi saattanut olla parempi vaihtoehto.

Lassi oli verkassa aluksi vähän jäykkä, mutta sain siihen aika nopeasti tuntuman ja pääsin työstämään sitä sekä sivuille että eteen. Lassi alkoikin pikku hiljaa toimia paremmin ja sain siltä selänkin ylös. Suurin vaikutus sillä on ratsastettavuuteen, koska Lassin ravi on lähes mahdotonta istua, mikäli se kulkee selkä alhaalla. Verkka oli tavallaan hyvä, koska hevonen toimi, mutta tavallaan huono, koska mulla ei ollut siihen mitään järkevää ajatusta. Tein mikä tuntui hyvältä ja onneksi Lassi sitten toimikin. Kevensin viimeiset minuutit hevosen rennoksi eteen-alas, jotta sain varmistettua sen olevan läpi ja samalla vähän avattua vielä ravia ja selkää sekä rentoutettua Lassia. Starttasin verkkaryhmän toisena, kävelin hetken pitkin ohjin ja tein sitten muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia ennen radalle menoa. Rata itsessään tuntui tosi hyvältä, Lassi oli lyhyenä ja kevyt kädelle, teki kaiken mitä pyysin, ratsastin itse maltillisesti ja muistin valmistella kaiken huolella. Olin ihan huipputyytyväinen radan jälkeen hevoseen ja vähän itseenikin, koska sain ohjat pysymään lyhyenä koko radan. Mitään rikkoja radassa ei ollut, itse olin hieman pulassa keskiraveissa ja väistöt olisi saaneet olla vähän lennokkaampia. Keskilaukka ei ole Lassin vahvuus ja se oli jälleen aika työläs, mutta muuten esitettiin kyllä hyviä asioita.

Lassin radan jälkeen luovutin sen toiselle ratsastajalle ja lähdin hakemaan Dellaa. Sen kanssa verkka sujui myös ihan kivasti, vaikka Della kärsikin enemmän mun täysin päättömästä ratsastuksesta. Oikeasti se olisi tarvinnut selkeän suunnitelman ja järjestelmällistä työstöä eikä epämääräistä pyörimistä kouluaidoissa. Ratsastin sen verkassa ehkä liian nopeasti liian ylös ja keskityin liikaa vääriin asioihin, kuten ravin kokoamiseen sen sijaan, että olisin vain ratsastanut sen normaalisti läpi, takajalat alle, selän ylös ja pohkeiden väliin. Sillä se olisi tullut ihan yhtä hyvin tai itse asiassa paremminkin kuulolle. Testasin vastalaukat, jotka meni hyvin. Aluksi Della tarjosi taas myötälaukkaa, koska perjantain tunnilla tehtiin samantyyppistä tehtävää ja silloin pidi nostaa myötälaukka. Della tarjosi silloin aluksi vastalaukkaa, koska olin niitä mennyt viikolla ja nyt se oli jälleen aluksi hämmillään, mutta ymmärsi sitten nopeasti mitä halusin. Se on kyllä fiksu hevonen, koska nyt vastalaukat sujui ilman mitään ongelmia ja kiihtymisiä. Vuoroa odotellessa tein vielä pysähdyksiä ja peruutuksia, koska ne ei ole Dellan vahvuuksia ja nyt se oli todella huono niissä ja tuli kättä päin.

Rata oli hyvä, varsinkin hevoselta, joka ei A:ta ole mennyt ja kouluaidoissakin ollut hyvin vähän. Della oli vähän turhan pitkä, koska en saanut sitä koottua tarpeeksi ja annoin sen sitten valua vähän liikaa. Ensimmäisen keskilaukan jälkeen tuli rikko, koska otin liikaa kädellä kiinni, mutta muuten rata oli ehjä. Ajoittain Della nousi pois peräänannosta, mutta tuli yleensä takaisin hyvään muotoon seuraavassa kulmassa, kun pääsin sitä taivuttamaan. Laukkaohjelma oli oikeastaan raviohjelmaa parempi ja mun pelkäämät ravinostot sujui oikeinkin hyvin. En voinut olla kuin tyytyväinen suoritukseen. En odottanut ihan niin kovia pisteitä kuin mitä me lopulta saatiin, mutta tuomarit oli tykänneet hevosesta. Onhan Dellassa kieltämättä laatua ja liikettä, mutta se vaatii myös paljon työtä, jotta se voi näyttää kaiken potentiaalinsa.

Saatiin hetki odotella pisteitä radan jälkeen ja jännättiin maneesissa tuloksia. Tiesin, että Lassi oli korkealla, mutta en yhtään tiennyt, minkälaisia pisteitä Della oli saanut. Lopulta Lassin tulos 63,333% ja Dellan 61,852% ja näillä tuloksilla luokasta tuli kaksoisvoitto ja Lassin kanssa siis myös seniorien koulumestaruus kultaa. Kieltämättä molemmat tulokset oli vähän yllätyksiä ja Dellan varsinkin oikeasti iso yllätys. Mutta en olisi voinut olla tyytyväisempi ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.


Dellan videosta puuttuu ihan alku, koska kamera oli temppuillut jotain.

Päivän polttava kysymys oli ehdottomasti kumpi hevosista lähtee Hyvinkäälle. Vastaus: todennäköisesti Lassi. Mutta ei Della jäänyt montaa pistettä, tarkalleen ottaen neljä pistettä kummankin tuomarin paperissa. Kun lasketaan mukaan yksi laukkarikko, yksi keskiravin tahtirikko ja se tosiasia, että Della oli liian pitkä, ei eroa oikeastaan ole ollenkaan. Lassilla ei virheitä ollut juuri ollenkaan, eikä sen rataa ole helppo parantaa. Dellan radassa sen sijaan on paljon parannettavaa, mutta toisaalta se voi olla myös paljon huonompi. Lassi on tasaisen varma lähes aina. Niin että selvisi ainoastaan, että Della on hirveän hieno sekin, mutta kai se Lassi kuitenkin lähtee Hyvinkäälle. Mutta nyt mulla on varahevonen ja se on hyvä asia.

Videolta kun muuten katsoin illalla, niin ei mulla sitten ollutkaan niin lyhyet ohjat Lassin kanssa. Oli ne lyhyemmät kuin viimeksi, mutta Lassi kantoi itsensä niin hyvin, että olisin saanut lyhentää niitä vielä lisää. Hitsi, ohjien pituus on nyt kyllä asia, joka on vain pakko saada korjattua. Piste.

Kuvia on tulossa kisoista pian.

Tuulen viemää

Tänään meillä oli aamupäivällä valmennus ja mulla tosiaan Lassi. Se oli sunnuntaina niin hyvä, että olin jo aika positiivisella mielellä, mutta tunnin jälkeen osa siitä oli lentänyt yläkentällä puhaltaneen tuulen mukana taivaalle. Oli muuten aika erikoista ratsastaa, kun tuuli niin paljon, että hevonenkin tuntui liikkuvan sen voimasta.

Tunti ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, koska mulla oli ongelmia mopon kanssa ja olin tallilla tosi myöhään. Heitettiin kaverin kanssa Lassi äkkiä kuntoon ja sitten kävelemään. Käytiin kiertämässä pikku lenkki ja aloiteltiin sitten kentällä verkkaa itsenäisesti. Lassi oli tosi jäykkä ja tiellä kompasteli jokaiseen kuoppaan tai vastaavaan. Ravissa se ei edennyt mihinkään ja tuntui kuin ponilla olisi ratsastanut. Kyllähän se siitä sitten alkoi vähitellen vertyä ja liike aueta, mutta oli työläs alku.

Huomaa, että oli estekisat aamulla.
Kaikki kuvat on parin viikon takaa ja (c) Jatta.

Koska Lassi ei ollut ainoa jäykkis, aloitettiin taivuttelemalla hevosia ympyrällä loivassa avotaivutuksessa. Se ei mennyt kovin hyvin. Lassi kaatui sisälle, kipitti ja oli suora kuin rautakanki. Etuosa kyllä tuli vähän sisään, mutta siinä olikin sitten kaikki. Jatkettiin tekemällä siirtymisiä ravista laukkaan ja laukasta raviin. Ne menikin sitten paljon paremmin, vaikka Lassi oli aika matalassa muodossa. Viimeisissä laukkapätkissä sain sitä jo vähän korkeampaan muotoon ja varsinkin vasen laukka oli aika hieno.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin tekemällä ravista ensin käyntiin siirtymisiä ja sitten pysähdyksiä ja peruutuksia. Olin aika yllättynyt, miten hyvin Lassi teki siirtymiset. Sillä on aika usein tapana vetää vähän kättä vasten ja nousta pois peräänannosta. Tänään se ihme ja kumma säilytti muodon ja tuli siirtymisissä takajalkojen päälle. Myös peruutukset oli rauhallisia, vaikka Lassi yrittikin alkuun vähän juosta ne. Oon tosin huomannut, jälleen kerran, että valmistelu on kaiken a ja o. Mutta sen lisäksi Lassilla pitää muistaa käyttää vahvaa istuntaa, pehmeää kättä ja pitää pohkeet tarpeeksi lähellä. Onhan se niinkin, että mikä tahansa hevonen vetää pidätteitä vastaan, jos ne tekee pelkästään kädellä.

Ilmeisesti maneesin pohjassa oli jotain kiinnostavaa...

... myös tässä kohtaa.

 Koska treenataan Hyvinkäätä varten, tehtiin A-merkin asioita ja seuraavana oli pohkeenväistöjä. Ensin tultiin pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa. Lassi on aina ollut niin jäykkä lavoistaan ja selästään, että sen väistöt ei ole mitään kovin ihmeellisiä. Tällä hetkellä se lisäksi kääntää aina pään väärään suuntaan, enkä saa asetusta läpi oikein päin väistön suuntaan nähden. En oikein tiedä millä sitä korjaisin, koska mun on pakko pitää kiinni ulko-ohjasta, jos haluan asettaa sitä sisään. Mutta kun hevonen kääntää päätä ulos, en oikein voi vetää ulko-ohjasta enää enempää. Onneksi radalla väistöt on vain 5m sivulle, joten paketti ei ehkä vielä siinä ajassa ehdi hajota käsiin. Ja kyllä Lassi tänäänkin sitten lopulta esitti molempiin suuntiin ihan kelvollista väistöä oikein päin asettuneena.

Lopuksi tehtiin vielä radan laukkatehtäviä. Pitkällä sivulla tultiin vastalaukkaa, ennen kulmaa ravi, lyhyen sivun keskeltä laukka ja voltti. Sen jälkeen käyntiin siirtyminen ja uusi laukka seuraavalta pitkältä sivulta. Lassi oli yllättävän suora vastalaukoissa, viime vuonna niistä meni aika paljon pisteitä, kun hevonen laukkasi takaosa sisällä. Ravista nostot oli jotenkin veteliä, mutta laukka oli hyvää ja käyntiin siirtymiset ainakin tuntui hyviltä. Tosin radalla ei ole niitä ollenkaan, joten onhan se kiva että ne sujuu. Vasen laukka on Lassilla paljon vahvempi ja sen huomasi kyllä nytkin, oikealle se oli paljon vinompi ja kaatui sisäpohjetta päin.

Tehtiin vielä ravissa ympyrällä muutamia avoja ennen kuin kevennettiin hevoset loppuun ja käytiin maastossa kävelemässä loppukäynnit. Lassi ei ollut yhtä hyvä kuin viime sunnuntaina, mutta ei yhtä huono kuin viimeksi lauantain valmennuksessa. Jotenkin mua vaan masentaa, että se on ennen tuntunut paremmalta. Tai sitten se on ollut aina samanlainen, mutta nyt vain tunnistan itse sen virheet ja ongelmat. Mutta se mikä on positiivista on, että osaan jo korjata Lassia vähän ja se liikkuu kuitenkin periaatteessa paremmin koko ajan. Lappeenrantaa ajatellen mitään ei ole vielä menetetty ja Hyvinkäälläkin on mahdollisuuksia vaikka mihin. Lassi ei nimittäin ehkä tunnu loisteliaalta, varsinkaan Dellan jälkeen, mutta se on tasaisen varma suorittaja, joten se vie pisteitä ihan vain tekemällä kaiken pyydetyn.

Pääsin tallilta ajoissa iltapäivällä kotiin, kun seuran kokous peruttiin. Otin kilpailuiden ilmoittautumiset vastaan ja käytin loppuillan hyödyksi hakemalla tavaroita kisakampaukseen. Olen vuoden yrittänyt etsiä kivaa hiusverkkoa, tai lähinnä kivaa rusettia hiusverkolla ja kansallisissa lopulta keksin, minkälaisen nutturan teen. En tarvitse sitä verkkoa, jes! Muutama koekampaus onnistui tosi hyvin, joten enköhän mä laita hiukset viikonloppunakin kiinni noilla. Ostin siis nutturavalkin ja muutaman blingipinnin koristeeksi.

Muutenkin kisafiilikset on korkealla. Saan kisakamat kaivettua autotallin vintiltä, joten Lassi ja Della saa molemmat valkoiset huovat ja pintelit. Pääsen itsekin kokeilemaan uutta kisatakkia. Sen sijaan plastrong saa vielä odottaa, koska tilaamani plastrongneula ei ole vielä tullut enkä löytänyt mitään kivaa tänään. Onneksi mun kisapaita on siisti ja sillä voi hyvin mennä ilman plastrongiakin. Vielä saappaiden pesu, kannusten kiillotus ja radan opettelu. Sitten ollaan valmiita seuramestaruuksiin. Pitäkää peukut pystyssä!

Matkalla Lappeenrantaan osa 3

Tässä on pitkin kevättä puhuttu Lappeenrannan valtakunnallisista tuntsimestaruuksista, miten sinne valmistaudutaan, mitä tehdään ja sitä rataa. Yhtäkkiä pari viikkoa sitten alettiin puhua myös Etelä-Suomen aluemestaruuksista. Alkuun se oli pelkkä heitto, sellainen "no voisihan sinne ehkä mennä jos yhtäkkisesti inspiroidutaan". Sitten siitä alettiin puhua vähän vakavammin ja nyt lopulta, kun Lappeenrannan joukkue on pienentynyt, tuli EsRan aluemestaruudetkin jo vakavaan harkintaan. Viime lauantaina sitten päätettiin, että meiltäkin lähtee joukkue aluemestaruuksiin Hyvinkäälle 25.5.

Niinpä tähän tulee mukava neljän viikon treenijakso. En tosin vielä tiedä, millä hevosella lähden. Lassi on edelleen lähdössä Lappeenrantaan, mutta Della on osoittanut viime aikoina erittäin suurta lahjakkuutta myös koulupuolella ja se on ihan vakavasti otettava vaihtoehto varsinkin Hyvinkäälle. Koska molemmissa hevosissa on hyvät ja huonot puolensa, päätettiin odottaa viikonloppuna oleviin seuran koulumestaruuksiin ja katsoa, kumpi hevosista menee paremmin. Ratana kun on vielä sama A-merkki, kuin Hyvinkäällä karsinnassa.

Aluemestaruuksiinhan otettiin viime vuonna mukaan uusi finaali. Se oli myös syy, ettei meiltä viime vuonna ollut joukkuetta siellä. Ensin kaikki siis ratsastavat karsinnat, sennuilla on ratana se A-merkki. Sen jälkeen jokaisen ikäryhmän viisi parasta ratsastaa finaalissa, ratana on Aikuisohjelma, joka on vähän helpompi rata. Mutta. Finaali ratsastetaan hevosten vaihdolla niin, että voittaja menee kakkosen hevosella, kakkonen kolmosen, kolmonen nelosen, nelonen vitosen ja vitonen voittajan hevosella. Siinä katsotaan siis sitä, kuka osaa ratsastaa eikä pelkästään sitä, kenellä on paras hevonen alla. Omasta mielestäni olisi vain siistiä päästä kokeilemaan jotain täysin vierasta hevosta. Mutta ensin tietysti pitää päästä sinne finaaliin asti.

Ja siksipä meillä on nyt pohdinta menossa hevosista. Lassi oli siis jo varma, mutta en ole päässyt sillä kovin paljoa ratsastamaan. Esteillä se on mennyt hyvin eikä ne viime koulukisatkaan niin huonosti menneet. Mutta tunneilla se on ollut aika hankala ratsastaa rehellisesti pyöreäksi. Lisäksi Lassilla on oikeasti aika ikävä ravi istua, enkä pysty ratsastamaan sitä kovin isoon ja sitä kautta näyttävään raviin. Se on kyllä tasainen ja varma, mutta sellainen "kivan kutosen" hevonen. Della taas on näyttävä ja isoliikkeinen hevonen. Sen ongelma on epätasaisuus ja koko. Se tarvitsee paljon aikaa valmisteluihin ja sitä radalla ei vain ole. Kun lyhyt sivu on menty kahdella askeleella, ei oikeasti ole kovin paljoa aikaa valmistella tehtäviä. Radan ehdottomasti vaikeimpia kohtia Dellalla on vastalaukkojen jälkeiset myötälaukan nostot. Jos jollekin A-merkin rata on tuttu, tietää, että siinä on tasan 16m ravia ja siihen sisältyy vielä kulma. Della menee sen ehkä kuudella askeleella. Ja kuten aikaisemminkin olen maininnut, en juurikaan tee Dellalla nostoja ravista, koska laukka on silloin järjestään iso ja helposti etupainoinen.

Kuvat (c) Jatta

 Kumman te valitsisitte?

Olin jo hetken kallistumassa Dellan puolelle, kunnes Lassi oli sunnuntaina tunnilla ihan super hieno (kerron siitä ehkä joskus toiste) ja Della taas kuumui vastalaukoista ja ravista tehdyistä laukannostoista ei tullut yhtään mitään (siitäkin voin kertoa myöhemmin). Niinpä pakka meni taas uusiksi. Tällä hetkellä jos joutuisin veikkaamaan toisen puolesta, valitsisin Lassin. Mutta kisoihin on vielä pari päivää ja sitä ennen mulla on valmennus sekä Lassilla että Dellalla ja katsotaan sitten uudestaan.

Voitte olla varmoja, että pysytte ajan tasalla. Nyt ollaan menossa Lappeenrantaan välipysähdyksen kautta!