Aurinkoa, ainakin ajoittain

Herätys oli tänään jo kuudelta, koska meidän piti olla puoli seiska valmiita lähtemään tallille. Seitsemän hevosta lähti kisoihin kahdeksalta, ja sitä ennen piti kolmeen talliin jakaa aamuruuat ja laittaa kisahevoset kuljetuskuntoon. Kylie lähti kisoihin mukaan ja me jäätiin Katjan kanssa kahdestaan tallille. Todella kahdestaan, kuten selvisi. T:llä oli vapaapäivä ja kaikki muut oli kisoissa. Joten sellainen nelisenkymmentä hevosta hoidettavana kahdestaan.
Aloitettiin ruokkimalla loput kolme tallia ja sitten aloitettiin hevosten liikuttaminen. Se olikin tänään melkoinen operaatio. Kävis ei ollut käytössä ollenkaan, vaan hevosia talutettiin (12kpl), ratsastettiin (6kpl), juoksutettiin (1kpl) ja annettiin olla vapaina maneesissa (6kpl) ja osa pääsi jopa tarhaan (3kpl). Tosiaan seitsemän hevosta oli kisoissa, joten edelleenkin osa hevosista seisoi sisällä koko päivän. Se jos mikä on asia, jota en vaan ymmärrä. Hoidin tänään hevoset tarhaan (tai no se oli pieni ja märkä laidun) ja näki noista nuorista, että ne oikeasti nautti kun pääsi vähän irroittelemaan. Vaikkakin vaan ihan vähän, mutta oikeasti kaikille noille nuorille tekisi hyvää päästä laukkaamaan vapaana, kehittäisi lihaksia, omaa tasapainoa ja varmasti virkistäisi mieltä. On se vähän sääli, että nelivuotiaille ainoa liikuntamuoto on ratsastajan kanssa. Maneesiin vapaaksi päässeet hevoset tykkäsi myös, ainakin jäljistä päätellen.

Tässä on syy, miksi nuorten hevosten pitäisi päästä
ulos tarhaan. Delilah irrottelee.

Suurin osa hevosista piti kävelyttää kahdesti tänään, joten aloitettiin aamu taluttamalla. Pääsin samalla tutustumaan useampiin hevosiin. Pikku hiljaa alkaa tulla kaikki tutuiksi. Ja mun iloksi tänään myös illalla laitettiin nimi (ja ikä!) kaikkien hevosten oviin. Joten nyt ehkä alan oikeasti oppia niitä. Aamulla kävelytin tutut Chillin ja Chinnokin. Se iski mua päällä, koska osui oveen ja jotekin hätkähti sitä. Sen seurauksena mulla osu pää metalliseen ovenkarmiin ja siihen nousi kiva kuhmu. Onneksi olo on ollut koko päivän ihan hyvä, joten seurauksena on vaan vähän ikävä kuhmu. Onneksi on sen verran sivussa, ettei kypärä paina siihen. Chillin ja Chinnokin lisäksi kävelytin Daisyn, Bronxin, Damonin ja Adamin. Käveltiin kaikkien kanssa tallia ympäri. Onhan se toki mielenkiintosempaa kuin kävellä kenttää tai maneesia ympäri, mutta voitte kuvitella että 6x3 kertaa sama lenkki on aika tylsistyttävä. Tosiaan, taluttaminen ei ollut ollenkaan sama asia kuin Suomessa. Jokainen hevonen käveli tänään 2x10min. Miettikää, että se on nelivuotiaiden ainoa liikunta koko päivänä. Ei ihme, jos ne ei oikein liiku eteen. Todella tekee pahaa, kun tietää miten noikin nuoret nauttisi vapaasta liikunnasta.

Chi-Chi

Joka tapauksessa kävelytyksen jälkeen ratsastettiin molemmat kaksi hevosta. Mulla oli eilinen tuttavuus Chi-Chi, joka oli tänään oikea bitch. Vaihdoin kuolaimen, joten suitset oli vähän paremmat, mutta tamma ei edelleenkään jäänyt kunnolla tuntumalle vaan pää heilui edes takas, vaikka keskityin oikein pitämään käden paikallaan. Niinpä keskityin edelleen vaan siihen, että CC liikkui eteen ja edes vähän jäi kuolaintuelle. Ravissa oikeastaan liikkui ihan kivasti, vaikka sisäpohje onkin täysi tuntemattomuus. Eka laukannosto sen sijaan oli täysi katastrofi. Nostin sen ympyrällä kohti porttipitkääsivua (portti on siis kulmassa ja olin keskiympyrällä vasemmalle). Sen sijaan että CC olisi nostanut vasemman laukan, se nosti oikean laukan ja hyökkäsi portille. Jäin vähän liikkeestä jälkeen ja olin jo varma että tutustun Irlannin maaperään vähän paremmin, koska CC ei tosiaan ole iso, joten sen kyydissä on vähän vaikea olla. Onnistuin kuin onnistuinkin pysymään kyydissä ja tamma sai kyllä tuta, ettei tällaiset temput ole sallittuja. Sen jälkeen laukatkin meni ihan ok. Nostin ne paikkoihin, jossa poni ei päässyt keksimään mitään omaa, joten selvittiin. Chi-Chi ei kyllä todellakaan kuulu omiin suosikkeihin, toivottavasti se on mun listalla vain Thomaksen loman ajan.

Claudia

Toinen aamupäivän ratsastettavista oli uusi tuttavuus Claudia, joka olikin sitten oikea helmi. Todella herkkä ja reipas tamma. En tiedä minkä ikäinen, mutta veikkaisin että on viisi tai kuusi. Se kuitenkin tajuaa jo sisäpohkeen, osaa tehdä siirtymiset (ainakin melkein) ja muutenkin on ratsastettava. Tosin se kuuluu noihin parempiin hevosiin, eli edelliset tallitytöt on sillä tuskin ratsastanut. Claudian kanssa aloitettiin kentällä, mutta tuuli alkoi yltyä jo käynnin aikana. Ajattelin eka sinnitellä ulkona, mutta siinä vaiheessa kun kentän katoksessa olleet tavarat alkoi kolista ja Claudia rupesi hyppimään pystyyn, totesin että me siirrytään sisälle. Sinnekin päästiin vain tasajalkahypyillä. Claudia rauhoittui vähän, mutta maneesi kolisi myös pahasti. Siinäkin on kuitenkin peltikatto ja ovi. Muutenkin aloitan noiden uusien tuttavuuksin kanssa aina vaan käymällä läpi askellajit ja vähän katsomalla miten ne toimii, mutta Claudian kanssa todellakin vain mentiin ympyrällä ja yritettiin rauhoittua. Muutenkin taitaa olla melko jännittävä kaveri, mutta tänään oli todella, voisiko sanoa, kauhuissaan. Niinpä mentiin melko reippaasti ravia molempiin suuntiin ympyrällä. Pikku hiljaa tamma alkoi rauhoittua ja päästiin laukkaamaankin. Olen aika ylpeä itsestäni, koska pystyin ratsastamaan kunnolla vieraan hevosen, joka oli kireä kuin viulun kieli ja tuntui säikkyvän kaikkea. Vähän enemmän tuntevat tietävät historian pelkoon loikkivista hevosista.

Jay oli hieno tänään.

Syötiin Katjan kanssa meidän onneton lounas: kaksi leipää ja siivottiin sitten tallit odotellessa tuulen laantumista. Sen jälkeen ratsastin Jayn, joka oli tänäänkin hyvä. Se on selvästi alkanut notkistua ja muistaa osaamiaan asioita. Tänään oli aluksi vähän hitaampi, mutta heräsi nopeasti ja liikkui hyvässä, pyöreässä muodossa. Tänään tehtiin käynnissä väistöjä ja takaosakäännöksiä. Päästiin myös tänään kokeilemaan vastalaukkoja. Tosin ensin piti muistella, mikä on laukannosto. Jay kun helposti haluaisi ajautua laukkaan. Saatiin yksi onnistunut nosto molempiin suuntiin, joten jätin sen siihen ja loppuverkkasin vielä eteen-alas. Tosi nopeasti Jay on ruvennut muistamaan, miten hevoset kulkee ja tänään venytti tosi kivasti pitkälle alas. Oli aika hieno tunne kun käynnissä annoin pitkät ohjat ja hevonen venyttää vain enemmän alas, sen sijaan että suoristaisi kaulan eteen. Jayhyn olen huipputyytyväinen ja toivon että se jäisi mulle ratsastettavaksi. Sillä voisi pitää yllä omia koulutaitoja ja lisäksi ehkä vähän yrittää pitää istuntaa kasassa. Ravi ei nimittäin ole helpoimmasta päästä istua, varsinkaan estesatulassa ;)

Chinnokin mielestä tänään oli jännä päivä

Tuuli ei hellittänyt ollenkaan, päinvastoin, joten iltapäivän kävelylenkit tehtiin maneesissa. Narun päähän sain tällä kertaa Kriskon, Chinnokin, Chillin ja Daisyn. Oli aika tylsää kävellä ympäri maneesia neljäkymmentä minuuttia, mutta minkäs teet. Ei ulkonakaan voinut olla,sillä jo matkat talleilta maneesiin olivat melko jännittäviä. Chinnokilta tuli iltapäivän rajuin reagtio kun se säikähti tuulessa heilunutta purupussia ja laukkasi muutaman askeleen, kunnes naru otti vastaan. Siitä se pysähtyi takajalat luistaen. Se on sentään mennyt koulutuksessa oikein, ettei hevoset tiedä kuinka vahvoja ne on, olisi nimittäin voinut käydä hassusti jos nelivuotias olisi alkanut riimussa loikkia ympäriinsä. Onneksi Chinnok rauhoittui nopeasti ja päästiin puhinoiden saattelemana turvallisesti talliin.

Jaettiin sitten vielä iltaruuat hevosille. Heinän repiminen tuulessa ei ollut ollenkaan hauskaa, varsinkin kun puuskissa tuuli yltyi varmasti myrskylukemiin. Heinä lenteli ympäri pihaa ja meni vähän tavallista kauemmin saada hevoset ruokittua, vaikka Katja olikin kisahevosille laittanut heinät jo aamulla. Kisahevoset tuli heinien jaon lopussa, joten saatiin apua väkirehujen jakoon. Oltiin varustauduttu siihen, että ilta venyy pitkäksi jos hevoset tulee ennen kuin ollaan valmiita, mutta näin ei käynyt, koska hevoset vaan vietiin karsinoihin, otettiin häntäpintelit pois ja loimitettiin. Kuljetuspintelit jäi lämppäreiksi yöksi. Kisoista en tiedä miten oli mennyt, ilmeisesti lähes kaikki oli ottanut virheitä.
 

Katja ja Kool Kat turvassa tuulelta

Illalla käytiin vielä kaupassa ja herkuteltiin pizzalla X-factoria katsellen. Kylie ja Katja lähti vielä katsastamaan jonkun pubin, mutta mä päätin painua sänkyyn. Pää ei ole varsinaisesti kipeä, mutta kuhmun tuntee, joten nukkuminen tuntuu parhaalta ajatukselta. Huomenna on eka vapaapäivä, joka menee varmaan siivotessa, kaupassa käynnissä ja kokatessa. Mutta saapahan ainakin nukkua pitkään!

Alkoi tosiaan vähän tuulla.