Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna on taas perinteiset tuntiratsastajien mestaruuskilpailut luvassa ja tänäkin vuonna osallistun molempiin lajeihin. Viime vuonna Sorsasalossa järjestettyihin kisoihin me ei lähdetty viemään hevosia, mutta tänä vuonna Takkulaan taas mennään. Toki tässä välissä on tallikin vaihtunut. Ihan jännää mennä ensimmäistä kertaa uudelta tallilta tuntseihin. Vaikka toki EsRassa oltiinkin jo. Useamman päivän reissu on kuitenkin vähän eri asia ja vielä ei ole rutiinia siihen, miten asiat hoituu. Lisäksi hevosista toinen on minulle melko uusi tuttavuus ja toinen on vasta toista kertaa kotitallin ulkopuolella, joten saa nähdä. Molemmat ovat kyllä fiksuja poikia.
Kouluhevosena minulla on 14-vuotias hollantilainen ruuna Watamu, jota kutsutaan Wadeksi. Wade itse on hypännyt Hollannissa 130-luokkia, mutta on myös taitava koulupuolella. Sen isä on GP-luokkia hypännyt Tangelo van de Zuuthoeve. Wade on rehellinen ja tasainen hevonen, ei mikään maailman eteenpäinpyrkivin yleensä, mutta hyvin liikkuva ja teknisesti osaava. Waden kanssa treenit ovat olleet aika lyhyet, koska kesäkuun alussa meidän "hevoslotto" oli valmis ja minulle osui sieltä se voitto, eli Wade. En kuitenkaan ollut ratsastanut Wadella kuin kerran ja pienen paineen alla yritin ehkä sitten ensimmäiset tunnit itse liikaa ja kesäkuu ei ollut mikään suuri menestys. Onneksi kesäkuussa oli sitten useampia rästejä yms. niin pääsin Wadella treenaamaan. Tärkeintähän oli vaan saada kilometrejä alle ja päästä kiinni hevosen sielunelämään. Vikalla tunnilla ennen kesätaukoa homma sitten naksahti kohdalleen ja löytyi sitä fiilistä, että kyllä tästä voi jotain tullakin. Loman jälkeen treenit jatkuu ja toivottavasti sama tunne löytyy vielä uudestaan. Wadessa ei sinäänsä ole mitään kovin ihmeellistä, se on suoraviivainen ratsastettava, hyvin samantyyppinen kuin Simo itse asiassa: tyhjä edestä ja pohkeen takana. En ole vielä täysin keksinyt, miten saan se liikkumana pohkeen edessä. Lisäksi minulla on suuria vaikeuksia saada se suoraksi, koska Wade on melko hidas erityisesti vasemmalle pohkeelle ja mielellään liikkuu vähän vasen lapa ulkona. Itse taas meinaan saada hermoromahduksen, kun hevonen on niin kiero. Heinäkuun treeneissä ensisijainen tavoite on saada hevonen liikkumaan rehellisesti eteen ja sitten kaikki muu kyllä pitäisi sujua.
Estehevosena on vähän tutumpi tapaus. Dolympia eli Osku on 9-vuotias ja niin ikään hollantilainen ruuna. Osku on varsin estesukuinen. Sen isä on estesukuinen ja itsekin hyvin suorittanut Colandro ja emä Tolympia, jonka isä on kuuluisa Voltaire. Tolympialla on useita varsoja, joista korkeimmalla tasolla on kilpaillut Oskun puoliveli Quality Z. Oskun kanssa on treenattu ja kisattu molempia lajeja viime syksystä asti, joten sen kanssa yhteisiä kilometrejä on runsaasti. Viime aikoina meidän esteradatkin ovat alkaneet sujua kaikilta osin. Vielä viime vuonna yhdellä esteellä tuli aina totaalinen black out ja yleensä se päättyi siihen, että työnsin hevosen yli ilman askelta ja tuloksena nelonen. Viimeiset kisat ja treenit on kuitenkin sujuneet tosi hyvin, joten lähdetään suorittamaan Takkulaan omalla tasolla ja se sitten riittää mihin se riittää. Tavoitteena olisi hypätä kaksi siistiä puhdasta rataa. Lauantaina haetaan fiilistä tervetuliaisluokasta ja sunnuntaina sitten jatketaan samalla hyvällä fiiliksellä finaalissa. Tiedän, että onnistuneella radalla ollaan korkealla ja onnistuminen on täysin kiinni siitä, että itse pidän hermot kurissa, joten tarkalla, mutta rennolla ratsastuksella yritän saada parhaan mahdollisen tuloksen. Oskun kanssa on tarkoitus hypätä muutamat treenit heinäkuussa ja ehkä joku koulutunti vähän suoristella hevosta, mutta sen kanssa ei ole tarvetta viime hetken hiomiselle niin paljoa.
