Niin mikä Hubertus?

Netistä löytyy kovin vähän tietoa liittyen Hubertus-ratsastukseen, mutta kokosin pienen tiivistelmän parhaani mukaan omista ja netin tiedoista.

Hubertus-ratsastus tai Hubertus-jahti on alunperin lähtöisin Keski-Euroopasta. Hubertus oli metsästäjien suojelupyhimys ja kun entisaikaan metsästettiin paljon ratsain, tuli Hubertuksesta myös ratsastajien suojelija. 3. marraskuuta on Pyhän Hubertuksen päivä ja ennen sitä on perinteisesti tapana järjestää suuri metsästysretki Hubertuksen ja ratsastuksen kunniaksi.

Entisaikaan Hubertus-jahti oli oikea metsästysretki, jolla suuri seurue koirineen jahtasi kettua. Pikku hiljaa oikea metsästysretki on muuttunut huviretkeksi, mutta siihen on jäänyt tiettyjä piirteitä vanhoista ketunmetsästyksistä.

Metsästysretken johtaja, eli master, on ainoa, joka perinteisesti pukeutuu punaiseen takkiin. Masterilla on myös usein saappaissa ruskea raita yläreunassa. Master johtaa seuruetta ja antaa merkit puhaltamalla metsästystorveen. Koska ratsastus entisaikaan oli vain aateliston harrastus, myös muilla jahtiin osallistuvilla on siistit vaatteet. Käytännössä se tarkoittaa valkoisia housuja ja mustaa takkia. Myös tweed-kankainen takki on sopiva. Hevoset varustetaan myös asiallisesti ja mielellään valkoisin huovin.

Ratsastus itsessään alkaa kokoontumisella, jonka jälkeen master antaa torveen puhaltamalla lähtömerkin. Metsästyksillä jouduttiin kettua jahtaamaan yli ojien ja pensasaitojen, joten nykyään Hubertus-jahtiin kuuluu maastoesteitä, kuten risulaatikkoja tai tukkiesteitä sekä mahdollisuuksien mukaan luonnonesteitä kuten erilaisia tukkeja sekä ojia. Nykyisin esteet voi yleensä myös kiertää, mikäli hyppääminen ei tunnu luontevalta keskellä hevosjoukkoa.

Jahti huipentuu ketun metsästykseen, joka tosin nykyisin on korvattu ketunhännänmetsästyksellä. Perinteisesti ketunhäntä on sidottu ratsastajan (yleensä edellisen vuoden voittajan) olalle ja masterin annettua jahtimerkki torvella, ratsastajat hevosineen yrittävät saavuttaa "ketun" ja saada hännän itselleen. Vaihtoehtoisesti loppuhuipennus voi olla myös esimerkiksi laukkakilpailu tai jonkin esineen poimiminen maasta/kiveltä.

Hubertus-jahdin jälkeen seurue suuntaa takaisin lähtöpaikkaan ja juo snapsin ratsastuksen, hevosten, kettujen ja Hubertuksen kunniaksi. Illalla saatetaan vielä pitää suuret juhlat ruuan, juoman ja hyvän seuran merkeissä.

Mikäli tekstistä löytyy virheitä tai sinulla on lisätietoa Hubertus-ratsastuksesta, otan kommentit mielelläni vastaan.