Välkommen till Sverige!

Noniin, ensimmäiset tekstit Ruotsista. Istun nyt Linköpingin bussissa. Se lähtee kymmenen minuutin kuluttua. Odotetaan yhtä lentokonetta laskeutuvaksi. Olisin siis varmaan ehtinyt edelliseenkin bussiin, mutta en tiennyt, että täällä on tällainen mahdollista. Jotenkin ajattelin, että täsmällisesti aikataulujen mukaan mennään. Sain siis laukut 14.35, kun edellinen bussi lähti 14.30. No, toisaalta sain pakattua laukut uudelleen sekä syötyä odotellessa, että ei se nyt katastrofi ollut.

Tosiaan, hotellilta pääsin kentälle minibussilla. Ihanan helppoa asua noin hyvässä hotellissa. Astuin ulos ovista ja edessä odottaa minibussi, kuljettaja nostaa laukut kyytiin ja bussi ajaa suoraan terminaalille. No, jouduin sitten haahuilemaan pitkin terminaalia, että löysin lähtevät lennot. Onneksi Dublinin terminaali ei ole hankalampi… Opasteet sentään löytyi. Pääsin ilman jonoa Ryanairin tiskille, mutta ei ollut ihan baggage drop tällä kertaa. Laukut painoi 20,6kg ja 21,3kg. Mullehan tosiaan oli ostettu 20kg ja 15kg (koska ei saanut kahta 20kg). Turkoosi laukku meni ekana ja se meni ilman ongelmaa, mutta Samsonite oli liian painava. Ensimmäisenä sanoin, että maksan, ei ole vaihtoehtoja, mulla oli käsimatkatavara täynnä (10,5kg) ja vaatetta päällä ihan tarpeeksi. Kun virkailija ilmoitti kilohinnaksi 20€ tuli vähän sellainen _kaksikymmentä euroa_?! Eli päätin sitten tyhjentää laukkua niin paljon kun mahdollista. Olin tietysti laittanut sen turkoosin ensin, ja siellä oli kaikki puhtaat vaatteet. Joten oikein ihana tilanne. Tyhjensin sitten kaikki sellaiset vaatteet, jotka pystyin kuvittelemaan päälle ja vaihdoin Pumat turvakenkiin. Loppupaino laukulla oli 16,7kg ja maksoin vaan yhdestä lisäkilosta. Hyvä, ja sitten vessaan pukemaan ylimääräiset vaatteet päälle. Lopulta mulla oli päällä yhdeksän toppia, kolme hupparia ja kaksi tuulitakkia sekä jalassa shortsit, farkut ja lökärit. Lisäksi toppatakki , kaulaliina ja pipo oli valmiudessa laittaa päälle, mikäli käsimatkatavara olisi muuten ollut liian iso. Kengät oli turvakengät ja jalassa niiden lisäksi villasukat. Aavistuksen oli lämmin. Tuli vähän kiire, koska tajusin siinä loppuja tavaroita laukkuun sulloessani, että portti menee kiinni 20min kuluttua ja mä en ollut edes mennyt turvatarkastuksesta. Äkkiä siis sinne ja vähän meinasi tulla paniikki, kun jono oli ihan hirmuinen. Onneksi tiskejä oli auki, niin että lopulta siihen meni alle kymmenen minuuttia. Sen jälkeen jouduin etsimään lähtevien lentojen taulun portin selvittämiseksi. Se täytyy kyllä sanoa, että Dublinin kentällä saisi olla enemmän opasteita. Olisi huomattavasti helpompi etsiä oikea lähtöselvitystiski, jos tietäisi mitä tiskiä etsii. Sama portissa. Helsinki-Vantaalla porttitiedot löytyy heti turvatarkastuksen jälkeen. Dublinissa piti ensin päättää kumpaan suuntaan lähtee ja sitten vähän matkan päästä löytyi näytöt. Miksei niitä voinut sijoittaa siihen turvatarkastuksen viereen? No, eipä siellä ollut mitään paikkaa pakata tavaroita takaisin laukkuunkaan, ei sen puoleen.

Tässä vaiheessa mulla oli viisi minuuttia aikaa ehtiä portille, ennen kuin se lipun mukaan sulkeutuisi. Niinpä lähdin puolijuosten seuraamaan opasteita. Mutta matka oli melkoisen pitkä. Luulisi, että lentokenttä kannattaisi rakentaa niin, että matkustajat on keskellä ja lentokoneet ympärillä. No Dublinhan on rakennettu sitten päinvastoin, eli lentokoneet keskelle ja matkustajat ympärille. Niinpä matkat porteille on pitkähköjä. Kävelin kymmenen minuuttia portille. Ja se ei edes ollut viimeinen portti, ei läheskään. Tosin kun lentää jollain Ryanairilla, ei voi olettaakaan lähtevänsä siltä parhaalta portilta. Ei todellakaan. Lopulta kun olin juossut portille ja suurin piirtein nääntymässä janoon ja kuumuuteen, lastausta ei ollut edes aloitettu. Konetta vasta tuotiin paikalleen. Ehdin sitten käydä ostamassa vesipullon pahimpaan janoon ja riisua ylimääräisiä kerroksia ja hengähtää hetken jos toisenkin, ennen kuin lastaus aloitettiin. Muuten viisi minuuttia ennen lähtöaikaa. No, ei se ole niin justiinsa. En tiedä kuinka paljon myöhässä kone lopulta lähti, mutta välissä ehdittiin jo käydä etsimässä jotain matkustajaakin koneesta. Sitä mä vaan en ymmärrä, että kaikista maailman paikoista Dublinissa koneeseen joutuu kävelemään kentällä. Luulisi, että irlantilaisen säätilan tuntien olisi mukavampaa kaikille, jos koneeseen pääsisi putkea pitkin. Niin että Dubliniin matkustajat, varautukaa sadetta pitävin vaattein lentokoneeseen. Lensin SAS:illa Dubliniin ja silloinkin käveltiin kentällä, joten ei ole pelkästään halpisyhtiöiden rahan säästöä.

Koneessa sain tietää, että Ryanair käyttää vapaita istumapaikkoja. Ihmettelinkin jo, kun missään ei ollut paikkanumeroa. Ja se selittää myös, miksi kaikki ihmiset jonotti niin innoissaan. Eipä mulle paikalla paljoa ole väliä, joten menin sitten istumaan ensimmäiselle vapaalle käytäväpaikalle, joka ei ollut tankkerin vieressä. Se sattui olemaan edellinen rivi ennen exit-paikkoja. Koska kukaan ei (yllätys yllätys) ollut exit-paikkoja ostanut, tuli stuertti sanomaan, että voitaisiin sen rivin kanssa vaihtaa exit-riville. Meitä oli vaan kaksi, joten tilaa oli. Kävi tuuri, pakko sanoa. Oli ihanaa pystyä ojentamaan jalat ja liikkumaan ilman kymmenen pisteen akrobatia-temppuja. Lento oli yllättävän nopea, vaikka mulle tuli nälkä ja pari kertaa tuli olo, että kai kone pysyy ilmassa.

Pysyi se ja laskeutuikin hyvin Skavstan kentälle. Toki mä tiesin, että Skavstan kenttä on pieni, mutta tuli se silti vähän ”järkytyksenä” miten pieni se oikeasti oli. Jotenkin olin ajatellut, että se olisi tavallaan pieni pala jotain isoa kenttää. Mutta se oli vanha ja pieni rakennus, matkustajat eri koneista ja eri koneille kulki iloisesti sekaisin ja opasteet oli pieniä kylttejä. Ymmärrän, että Ryanair lentää ennemmin Skavstaan kuin Arlandaan. Varmaan ihan vähän halvempaa.

Meni vähän aikaa passintarkastukseen ja sain laukut melkein heti kun pääsin hihnan luo. Oli muuten nopeaa. Tietysti kenttä on pieni ja etäisyydet lyhyitä, niin asiat toimii nopeasti. Joten nopean kellon vilkaisun jälkeen tajusin, että mulla on pari tuntia aikaa ennen bussin lähtöä ja suuntasin invavessaan laukkujen kanssa. Riisun ylimääräiset vaatteet ja vaihdoin kengät ja pakkasin Samsoniten uudelleen. Sen jälkeen kävin vaihtamassa vähän rahaa ja ostamassa bussilipun Linköpingiin. Siinä vaiheessa oli jo aika kova nälkäkin, koska edellinen ruoka oli aamiainen hotellilla. Onneksi Skavstan kentällä on hyvä ravintola, josta sai mm. tuorepastaa. Otin Carbonaran ja oli hyvää. Yritin syödä mahdollisimman hitaasti, mutta ei siitä mitään tullut.

Oli muuten tosi outoa tulla Ruotsiin. Tuntui, että olisi tullut Suomeen, koska kaikki oli niin tuttua. Silti samalla kaikki oli tosi vierasta, koska tuntui etten osannut kieltä ollenkaan. Rahanvaihdossa turvauduin englantiin, ei vaan tullut sanaakaan ruotsia mieleen. Bussilipun ja ruuan onnistuin ostamaan ruotsiksi. Lisäksi asiaa ei auta se, että kaikki alkaa ensin puhua mulle ruotsia, koska voisin tietysti ulkonäön puolesta hyvin olla ruotsalainen. Jotenkin tuli olo, että oon tutussa paikassa, mutta kukaan ei silti ymmärrä mua. En tiedä, kyllä mä ruotsiakin osaan puhua, mutta jotenkin englanti on nyt niin vahvasti päällä. Mutta ehkä tää tästä, tekee hyvää puhua ruotsia.

Terhi tuli hakemaan mut bussiasemalta ja sitten suunnattiin tallille. Ïhana pieni paikka pienessä kylässä. Talli on tosi siisti ja hevoset hyvin hoidettuja. Vaikka ne on kaikki tooosi pieniä :D Mutta ehkä tästä tulee vielä hyvä. Terhi ratsasti Atlaksen ja mä katselin. Oikein mukavan näköinen hevonen, joskin takakorkea. Pääsin sitten loppuravit keventämään. Terhin kypärällä, farkut ja Pumat jalassa. Perus esteratsastaja... Mutta oli tosi muksakka hevonen. Se on vähän ollu ep, eli toivottavasti ei löydy eläinlääkärillä mitään, koska voisin mielelläni ratsastella tollaisella hevosella. :)

Tultiin sitten tänne "kotiin". Mä en oikeen tiedä, miksi kutsua tätä. Terhi näytti matkalla kanalat, tallin ja kartanon. Me asutaan vanhassa palkollisten talossa. Tultiin sen verran myöhään, että oltiin vaan Terhin (ja mun tulevassa) huoneessa. Käytiin syömässä vähän pizzaa, jota meille oli jätetty. Pizza on kuulema tosi harvinaista ruokaa. Nyt ehkä pikku hiljaa suunnataan sängyn pohjalle nukkumaan.