Pieni purkautuminen

Ei oikeesti, millaisia ihmisiä voi olla? Tänään siis kerrottiin O:lle Katjan kanssa, että lähdetään ensi viikolla, kisojen jälkeen. O oli, että selvä, ei mitään ja se siitä. Tänään kun lähdettiin kotiin, Mrs. K oli sillee, että me ei koskaan ole jouduttu tällaiseen tilanteeseen, että kolme ihmistä lähtisi kerralla (silti O sanoi, että niin siinä käy, kun yksi lähtee, kaikki lähtee). Me ollaan kuulema ikäviä ihmisiä, koska lähdetään sanomatta mitään. No kyllä, olisin voinut käydä puhumassa O:lle siitä, etten saa ratsastaa, mutta miten mä voin sanoa sille, että teidän hevoset on surkeita ja sä et osaa opettaa? Se olisi varmaan ollut tosi miellyttävä keskustelu.

Kyliekään ei saanut lähteä maanantaina, koska ne tarvitsee ihmisiä töihin. Tai niin ne ensin sanoi, mutta sitten yhtäkkiä kun oltiin lähdössä Mrs. K sanoi, että ota saappaasi mukaan, tänään on vika päiväsi. Kylie oli ihan että mitä ihmettä. No ilmeisesti se nyt kuitenkin jää vielä viikoksi ja ollaan ensi viikko sitten kai kolmisin tyttöjen kanssa tilalla. Ja ihana Mrs. K on siis myös. Siitä tuleekin oikein mukava viikko.

En vaan ymmärrä, mikä tästä teki näin kamalan ongelman. Toki varmasti on aika järjestely kun me kaikki lähdetään. Mutta Mrs. K sanoi, että me ei olla tykätty paikasta, heti ekasta päivästä ollaan inhottu kaikkea siellä. Tämä siis, koska ei olla kehuttu paikkaa maasta taivaisiin. No, täytyy sanoa, etten mä ole rakastanut paikkaa missään vaiheessa, mutta en mä nyt sitä ekasta päivästä ole vihannut. Tai no eka päivä oli aika järkytys, mutta sen jälkeen olin jo ok. Mutta viimeinen viikko. Ratsastukset on olleet naurettavia, tunnin alku oli pelottavan huono, saan kaikkia paskaduuneja tehtäväksi ja menetän hermoni hevosiin noin kolme kertaa päivässä. Sitä ei ikinä tapahdu Suomessa. Totta kai hevosten kanssa on aina huonoja päiviä. Toisinaan ne on päiviä, kun joutuu tekemään enemmän töitä, jotta asiat saa toimimaan ja toisina päivinä työstä huolimatta asiat ei oikein suju. Kyllä mä sen tiedän. Mutta en mä silti ole koskaan ennen halunnut hakata hevosta päähän, jotta saisin sen aivoihin jotain liikettä (paitsi ehkä Tulppua ja Tipoa toisinaan. Mutta nekin saa toimimaan kun tarpeeksi jaksaa yrittää). Niitä hetkiä täällä saattaa olla useita joka päivä. Toki mä teen useamman hevosen kanssa töitä, mutta on hevosia, joiden kanssa joka päivä on huono päivä. Mä en vaan jaksa sellaista. Kun siihen lisää homeisen kämpän, vaaralliset hevoset ja sen, että me tunnutaan tekevän kaikki väärin, en näe mitään syytä jäädä.

Mistä tulikin mieleen, että kuultiin aamulla, että ollaan ruokittu hevosia kaksi viikkoa väärin. Ollaan ruokittu niitä niin kuin S on sanonut, eli melassia ja vähän kauraa. Tänään O oli sillee, että ette te voi syöttää niille vain melassia, se ei auta mitään. No, sitä mieltä mekin on oltu, mutta jos meidän käsketään ruokkia niin, niin me ruokintaan niin. O antoi sitten uudet ohjeet ruokintaan (nää lopulta tajusi, ettei ne saa noin laihoja hevosia myytyä). Ei siinä mitään, mutta mun mielestä sen asenne oli tosi ikävä. Ei me tarkotuksella olla niitä ruokittu väärin. Me ollaan vaan tehty niinkuin S käski, ei ole meidän ongelma jos O ja S ei saa asioita sovittua keskenään. O tuntui syyttävän meitä ruokinnasta ja oli sen oloinen, että mä selitän tätä samaa asiaa nyt kymmenettä kertaa. Teki mieli sanoa, että olisitte voineet nää kaikki asiat näyttää silloin kaksi viikkoa sitten kun tultiin. Koska oli tosi vaikea aloittaa työt, kun ei saanut mitään ohjausta mihinkään.

Mä vaan sanon, että miettikää mihin lähdette. Lähtekää, mutta selvittäkää etukäteen kaikki mahdollinen, pyytäkää kuvia tilasta, pyytäkää tarkka tieto siitä mitä teette, kuinka paljon ratsastatte, mitä saatte tehdä jne. Oikeasti, kannattaa lähteä, mutta jos ette halua samaan tilanteeseen, varmistakaa selustanne. Mä arvostan tätä kokemuksena ja varmasti tää tekee musta vahvemman ihmisen ja ainakin antaa rohkeutta tehdä jotain samanlaista uudestaankin. Mutta en mä silti toivo kenellekään muulle samaa. Hirveä järjestely vaan sen takia, että pääsee pettymään ja lappamaan lantaa.

Tänään oli kaksi kivaa hetkeä. Jay oli tosi hyvä. Aluksi se oli vähän jäykkä ja lisäksi tunsin, että se oli väsynyt eilisestä treenistä. Meillä piti olla tunti, mutta O ei koskaan ilmestynyt paikalle. Siitä me oltiin kaikki iloisia. Niinpä kevensin Jayn eteen-alas ja tein parit laukanvaihdot. Jay oli ihan huippuhyvä ja pehmeä lopuksi. Chinnok oli toinen päivän pelastajista. Sain siis sen listalle pitkästä aikaa, koska T ratsasti kisahevosia, kun S ja C on Zackin ja Joshuan kanssa kisoissa. T palasi töihin päivä onnettomuuden jälkeen, vaikka se ei pysty kumartumaan kunnolla. Mrs. K ihmetteli jo eilen, ettei T ollut töissä. Me oltiin et mitä ihmettä, mä ihmettelin että se OLI tänään töissä. Se oli nimittäin kuulema pudonnut sen auton konepellille tai jotain. Omistajia ei tuntunut kiinnostavan.

Mutta joka tapauksessa. Chinnok oli aluksi tosi jännittynyt. Se jää silloin pohkeen taakse ja tyhjäksi. Aloin vähän saada sitä eteen, kun päätin riisua takin. Tein sen jo pari viikkoa sitten ilman ongelmaa. Tänään se sai kuitenkin Chinnokin hermostumaan ja se meinasi jo räjähtää. Tiputin takin ja hevonen vähän rauhoittui. Sen jälkeen vietin kymmenen minuuttia siedättämällä sitä takkiin. Lopulta se antoi sivellä takilla koko selän. Olin positiivisesti yllättynyt, miten nopeasti se hyväksyi sen. Tein vielä tallissa tunnin jälkeen pari harjoitusta ja Chinnok antoi takin pudota sen selästä kyljelle sanomatta mitään. Hieno hevonen <3 Ratsastuksen käytin sitten ponin rentouttamiseen. Ravasin ympyröillä molempiin suuntiin niin kauan, että Chinnok oli pehmeä ja rauhallinen. Ajattelin ensin, etten laukkaa, mutta koska se oli osittain pelkoa siitä, ettei hevonen räjähtä, päätin laukata kierroksen vasemmalle, joka on Chinnokille helpompi suunta. Laukka meni hyvin ja voitin taas kerran pelkoni, joten lopettelin hyvillä mielin kevyeen raviin.

Yksi piriste päivässä oli myös Adam. Tänään menin sillä normaalisti ja oli tosi kiva. Olin yllättynyt miten hyvin se liikkui eteen ja reagoi ratsastukseen. Se tekee jopa laukannostot. Vähän harmittaa, etten ole aikaisemmin päässyt sillä ratsastamaan, koska se oikeasti oli tosi kiva. Tosin sekin menee ihan kiemuralle kaulasta kun yrittää asettaa, mutta ehkä se on joku edellisten ratsastajien ongelma. Mutta tykkäsin siitä paljon.

Chilli oli sitten ihan kamala, se ei liikkunut mihinkään ja potkin minkä pystyin, että sain edes vähän liikettä siihen. Lopulta se meni sitten vähän eteen, mutta ei se hyvä ollut. Tajusin myös, että ekaa kertaa olin onnistunut kannuksilla saamaan jäljet kylkiin. Ei ne olleet auki,ei lähelläkään, mutta karvat oli kulunut. Toivottavasti se oli vaan liiasta potkimisesta, koska en oikeasti ole koskaan aikaisemmin saanut kannuksilla mitään vahinkoa.

Toinen päivän hirvitys oli Sunnika. Ensinkin Katja oli sitä mieltä, että se on yksi sekopäistä. No ei se ihan sekopää ollut, mutta melkein. Vasemmalle meni vielä ok, mutta oikealle... Unohtakaa koko juttu. Käytin kymmenen minuuttia siihen, että sain sen ylipäätään kävelemään oikealle. Sitten vain sen raviin ja jopa laukkaan, jota kesti kaksi askelta. Sitten se pysähtyi ja heittäytyi ympäri ja ravasi vasemmalle. Mä olin ihan, että mitä hemmettiä täällä tapahtuu. Sen jälkeen käytin taas varmaan viisi minuuttia siihen, että sain sen oikealle. En yleensä koskaan lyö, edes hipaise, hevosta juoksutusraipalla. Nyt löin sillä, mutta Sunnika ei silti tajunnu mitään. Mä en vaan ymmärrä. Miksi ne ei mene oikealle? Ja MIKSI ne ei ymmärrä pyyntöjä, käskyjä tai komentoja? Lopulta Sunnika käveli ihan kiltisti oikealle pitkän aikaa. Se taisi tajuta, että on helpompi kävellä kuin olla kävelemättä.

Lisäksi talutin tänään kuusi hevosta aamulla ja neljä illalla. Alligatorilla ja Coktaililla mulla oli ketju, koska ne oli molemmat täysiä kusipäitä tänään. Kris ja Claudia oli helpoimmat. Sitten oli vielä potilaat Jinx ja Bronx. Ihme, että Bronxille ylipäätään tehtiin mitään. En tiedä kuka sitä nyt alkaa ratsastaa, koska T ei sillä enää suostu menemään. Varmaan joku onnellinen tulevista harjoittelijoista saa tehdä sen. Good luck! Jinxillä on siis haava takasessa, se riekkui viime viikolla kentällä irti ja onnistui loukkaamaan jalkansa. Nyt se ei taas kävele juurikaan, koska haava on tulehtunut. Ongelma on se, ettei Jinx anna koskea sen takasiin muutenkaan. Niinpä sitten tähtäillään metrin päästä, ettei jää jalkoihin ja yritetään saada haava vedellä puhtaaksi. En tiedä... Bronx oli asiallisempi, mikä oikeasti yllätti mut, positiivisesti.

Lisäksi oli normaalit aamu-, päivä- ja iltatallit. Ei siivottu karsinoita tänään ollenkaan, kuivitettiin vaan iltapäivällä.

Ilta ollaan käytetty tulevan viikon pohtimiseen. Omistajaperhe ei selkeästi ole niin mukava, kuin ensin näytti. Varmaan aika ikäviä hommia ensi viikolla saadaan tehdä ja ei varmaan tartte toivoa pääsevänsä hevosen selkään. Mutta me yritettiin olla asiallisia ja antaa niille (edes vähän) aikaa, mutta jos ne käyttäytyy idiootisti, varmaan me voidaan lähteä kesken viikonkin. Kun vaan tietäisin mihin mennä. Kylie palaa Tanskaan ja Katja lähtee kotiin. Mä en haluaisi palata vielä Suomeen. Jotenkin kaikki se valmistelu kuukauden takia tuntuu turhalta, haluaisin olla joulukuuhun asti ulkomailla. Lisäksi lähteminen jonkun viikon jälkeen on varmasti vaikeampaa kuin mitä on vain pysyä poissa. Mutta on tässä viikko aikaa etsiä uusi paikka ja varata lennot jne. Onneksi hevosmaailmassa ollaan valmiita nopeisiin muutoksiin, joten ehkä mä onnistun saamaan jonkun paikan jostain.

Ja kiitos oikeasti vielä kaikille ihanille ihmisille, jotka eilen taas auttoi valamaan uskoa siihen, että osaan tehdä oikeat päätökset. Ja lisäksi halusi auttaa löytämään paikan. Jos joku tärppää, oon enemmän kuin kiitollinen, mutta tietäkää, että oon kiitollinen joka tapauksessa.

Kuten ystäväni totesi, on myös rohkeaa myöntää, ettei tää ollut mun juttu. (Tiedän, että luet tätä, kiitos <3) Niinpä mä taas kerään kaiken rohkeuteni, muutan suunnitelmaa ja suuntaan kohti uutta. Ja mä tiedän, että mikäli mitään ei löydy, voin aina palata Suomeen, jossa mulla on maailman parhaat ystävät ja tukijat. Se on jotain arvokkaampaa, kuin mikään muu.

(Lupaan kuvia huomenna, en vaan jaksa nyt mitään...)