Kaksin aina kivempi

Tänään oltiin Katjan kanssa kahdestaan, koska T on edelleen poissa ja S, C, O ja Kylie on kisoissa. Omistajaperheen toinen poika K tuli hakemaan meitä aamulla ja aloitettiin sitten aamutallilla. Päivä päivältä siihen menee vähemmän aikaa. Kai sitä tottuu ja oppii tekniikan. Vaikka välillä multa meinaa mennä hermot kun revin heiniä romahtaneista paaleista korsi kerrallaan. Talikko ei aina ole paras vaihtoehto siihen, mutta eipä oikein huvita käsinkään repiä homeista ja/tai käyvää ja/tai mätänevää heinää. Saatiin aamutalli tehtyä melko nopeasti ja alettiin sitten hoitaa hevosten liikutuksia. Talutin Charlien ja Adamin. Kerrankin oltiin hevosten kanssa yhtä mieltä vauhdista, koska mulla on oikean jalan päkiä ihan sairaan kipee. Ilmeisesti kävelin eilen liikaa noissa tallikengissä... Talutuksen lisäksi osa hevosista pääsi laitsalle ja osaa pidettiin maneesissa irti. Noi laitumetkin on aika mielenkiintoisia. Esim. suurimman laitumen ympärillä on aita vaan puoliksi. Toisella puolen on nokkosia ja jotain pensaita. Ihan kun ne oikeasti pitäisi hevoset laitsalla. Eikä pidäkään, Katja kerto, että ennen meidän tuloa sieltä oli pari hevosta lähtenyt kuljeksimaan ja siksi Katja käyttää sitä vaan parilla hevosella, jotka oikeasti pysyy siellä. Meilläkin oli tänään vaan Tago isolla laitsalla, koska kaiken muun lisäksi ei haluttu alkaa metsästää karanneita hevosia.

Pelottavan hyvä aita tossa portin oikealla puolen.
Zara oli laitumella eilen.

Kun sain vietyä hevoset laitumille, aloin ratsastaa. Saatiin yhteensä seitsemän ratsastettavaa ja kuusi juoksutettavaa. Mulle tuli Chilli, Chinnok ja Jaffa ratsastettavaksi ja Tigger, Fionn ja Claudia juoksutettavaksi. Aloitin juokuttamalla, koska Katja aloitti ratsastamalla. Ekana otin liinaan Tiggerin, jonka ajattelin olevan helppo. No olihan se, vasemmalle. Oikeallekin meni pienen keskustelun jälkeen, kunnes laukassa yhtäkkiä räjähti ja alkoi kiskoa taaksepäin. Sain sen sitten liikkumaan eteen, mutta liina oli tosi ärsyttävä kun luisti käsissä, vaikka mulla on kuitenkin hyvät hanskat. Vaihdoin lyhyempään, mutta pitävämpään liinaan kun otin Claudian. Se olikin sitten vähän erilainen tuttavuus. Se kovin mielellään tuli pienelle ympyrälle, mutta muuten tamma oli liinassakin oikein toimiva, myös oikeassa kierroksessa. Viimeisenä oli Fionn, josta en oikein tiennyt mitä odottaa. Se on nykyisin T:n hevonen, joten en halunnut tehdä mitään tyhmää. Samalla odotin, että T olisi ehkä opettanut sen kunnolla. Ja niinhän se olikin opetettu. Toimi tosi hyvin, aluksi yritti käynnistä pysähtyä ja kääntyä, mutta ymmärsi tosi nopeasti, etten halunnut sen kääntyvän itsekseen. Joten juoksutukset meni yllättävän kivuttomasti tänään.

Tagon toinen etukavio on kengitetty,
toinen vielä odottaa kengitystä,

Olin menossa hakemaan Jaffaa ratsastattavaksi, kun kengittäjä tuli talliin. Olin vähän, että mitä ihmettä? Onneksi kengittäjä itse tiesi, mitkä hevoset laittaa, koska en olisi tiennyt. Niinpä Jaffan ratsastamisen sijaan pidin Coktailia (se on yksi iso vauva ja söi narua koko kengityksen) ja Tagoa kiinni ennen lounasta. Oli melkoisen tylsää ja mun jalka ei tykännyt ollenkaan. Kengittäjä oli aika nopea ja oli valmis just sopivasti, niin että pääsin ajallaan syömään (tärkeää). Tänään oli parasta ruokaa tähän asti: kanaa kermakastikkeessa. Ei sellaista koulun keltaista versiota, vaan valkoista ja paprikaa mukana.

Mun ei pitänyt rakastua
yhteenkään irlantilaiseen <3

Lounaan jälkeen ratsastin sitten kolme hevosta. Ajattelin jättää Chinnokin jälkiruuaksi, mutta päätin ratsastaa sen ekana, että varmasti ehdin. Chinnoks oli tänään ihan huippuhyvä. Tehtiin aluksi pysähdyksiä, joissa se tykkää vetää pään eteen ja kääntyä oikealle, mutta teki tänään muutaman ihan hyvän pysähdyksen. Toki paljon on vielä korjattavaa, mutta ei voi vaatia kaikkea kerralla. Pitää lähteä korjaamaan asioita yksi kerrallaan, joten nyt olen keskittynyt siihen, että Chinnok pysähtyy ilman vetämistä ja mielellään suorana. Molemmat saa korjattua asettamalla vähän oikealle ja pitämällä oikean pohkeen lähellä ja tekemällä pysähdyksen pehmeällä kädellä, joten sinäänsä aika helppoa. Ravissa ja laukassa Chinnok (pitää keksiä sille joku kiva lempinimi, saa ehdotella) liikkui hyvin eteen ja hyvässä muodossa. Se on yllättävän tasainen muodon kanssa, ottaen huomioon, että se on iso (joku 170cm) ja kasvaa vielä ihan varmasti ja hakee selvästi vielä käynnissä tasapainoaan. Varsinkin laukka on tosi hyvä ja Chinnok esitti myös muutaman tosi magean noston vasemmalle. Voisin hyvin kuvitella hyppääväni Chinnokilla. Tänään poni oli aika pirteällä tuulella lisäksi, koska se on ollut vapaalla pari päivää. Jo selkään noustessa se alkoi hyppiä käytävällä, mutta onneksi käveli sitten nätisti ulos tallista. Niinpä se eteni aika kivasti koko ratsastuksen. En mennyt pitkään, mutta silti Chinnok ehkä vähän väsyi, koska loppukäynnit oli aika hitaat. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Jotain oon tehnyt oikein, koska Chinnok paranee päivä päivältä ja ei enää läheskään yhtä paljon vedä päätä vinoon kuin vielä viime viikolla.

Tigger

Chinnokin jälkeen otin sitten Chillin, jonka kanssa mentiin maneesiin. Oon vaan juokuttanut Chilliä, joten mielenkiinnolla odotin ratsastusta. Chilli oli melko erikoinen. Sinäänsä tosi toimiva, mutta tooodella hiiiidas ja selässä tulee sellainen olo kuin istuisi Ruotsin laivan päällä. Samalla tuntuu ettei hevosella ole ollenkaan hallintaa liikkeisiinsä, mutta toisaalta se kulkee suurimman osan ajasta melko kivassa muodossa. Vähän kesti tosin herätellä uinuvaa liikettä. Huomasi kyllä, että kyseessä on iso, nuori hevonen, koska liikkeet tuntuu melko epätasaisilta. Vähän se hakee tasapainoaan siis vielä. Tein ihan perusjuttuja ja kokeilin miten hevonen toimii eri askellajeissa, mitä pitäisi parantaa ja sellaista. Lisäksi tehtiin muutama etuosakäännös, jotta Chilli oppii väistämään pohjetta. Yllättäen kylläkin se on yksi harvoista, jotka ymmärtää mitään kääntävästä pohkeesta. Aluksi autoin raipalla taputtamalla, jotta Chilli käänsi perän etuosan ympäri. Pää oli kohti seinää, joten se ei päässyt eteen. Muutaman kerran jälkeen sain pohkeellakin perän liikkumaan, tosin jouduin raipalla auttamaan viimeiset askeleet. Mutta kun ottaa huomioon sen, että mitään tällaista hevosella tuskin on tehty, tai ainakaan se ei aluksi ymmärtänyt ollenkaan, niin tosi hyvin. Tavallaan tykkäsin Chillistä tosi paljon. Se on yrittelijäs hevonen. Tosi hidas tosin, mutta se voi johtua ihan epävarmuudesta ja tasapainon puutteestakin. Mutta ainakin se on älykäs. Varmasti ihan vaan ratsastamalla siitä saa paljon paremman. Suurin ongelma on se, että Chilli vetää pään vinoon, samoin kun Chinnok teki aluksi. Chillin kohdalla ongelma on se, ettei se ole läheskään niin tasainen muuten ja se ei oikein reagoi pohkeeseen, joten sitä on vähän vaikea korjata. Katsotaan, mitä teen sen kanssa. Voi olla, että parasta on vaan keskittyä siihen eteenpäin menemiseen, koska se usein itsessäänkin korjaa monia ongelmia.

Claudia

Chillin selässä tuli muuten jännä tunne. En ollut tosiaan sillä aikaisemmin mennyt, mutta yhtäkkiä tuli olo, että tällaisella hevosella olen ratsastanut ennenkin. Vähän aikaa mietin, mutta tajusin sitten, että Chilli muistuttaa tosi paljon Bambia. Bambi tosin on huomattavasti reippaampi ja tasapainoisempi, mutta molemmat kulkee samalla tavalla pää vinossa ja vähän poikittaen eikä oikein reagoi pohkeeseen. Muutenkin monissa hevosissa on tuttuja piirteitä. Jay muistuttaa aika tavalla Roita ja Chinnok yhtä hevosta jota olen käynyt hoitelemassa. Claudiasta mulle tulee jostain syystä mieleen Vilo :D Ei se ole ollenkaan samanlainen, mutta laukassa se käyttää takajalkojaan vähän samaan tapaan. Selkään sekin tuntuu vähän samalta kuin Bambi, se tosin reagoi pohkeisiin tosi hyvin. Mutta Simpan kaltaista ei ole vielä tullut vastaan. Tuskin tuleekaan, se on liian hyvä.

Fionn

Viimeisenä ratsastin Jaffan, joka oli oikea pirulainen tänään. Oli aavistuksen laiska, joten jouduin pari kertaa muistuttamaan raipalla käynnissä ja ravissa. Jaffa ei oikein tykännyt siitä ja siihen tuli aika paljon painetta, mutta se ei silti liikkunut mihinkään. Ratsastin vaan siirtymisiä, että sain jotain reagtioita aikaan hevosessa. Kun poni oli käynnissä ja ravissa ok, aloin laukata. Eka laukannosto oli ehkä vähän tyhmässä paikassa. Olin keskiympyrällä vasemmalla ja nostin laukan kun olin tulossa pitkälle sivulle. Jaffa nosti väärän laukan, laukkasi neljäsosaympyrää, teki aika mukavan pukin ja kääntyi oikealle kohti porttia. Ensimmäinen ajatus oli, etten tasan putoa. Vaikka tunsin kyllä jo maan vetovoiman. Onnistuin jotenkin takertumaan jaloilla hevoseen ja pysyin kyydissä, vaikka ei se varmaan kaunista katsottavaa ollut. Pukki yllätti mut ihan täysin. En myöskään päästänyt Jaffaa ulos portista ja muistin jopa sen, että hevonen on käännettävä aina siihen suuntaan kun itse haluaa, eli käänsin sen vasemman kautta takaisin alkuperäiseen suuntaan ja sitten pikku pirulainen sai raipasta muistutuksen siitä, miten ei pidä käyttäytyä. Jatkoin toiseen päätyyn ympyrälle ja tein pari siirtymistä, jotta vähän rauhoituttiin ja nostin sitten uudestaan laukan. Ja saamarin otus teki sen taas. Se kääntyi pois pitkältä sivulta ja tarjosi oikean köyrypukin. En edelleenkään ollut valmis putoamaan, joten roikuin kyydissä. Onneksi on pitkät jalat, joilla tarttua kiinni. Jaffalla oli selvästi aikomus päästä musta eroon, koska pukkien lisäksi se teki äkkikäännöksen portille, mutta sain sen ohjattua seinään. Siihen se tosin vaan hidasti ja tuntui siltä, että tulossa oli uusi räjähdys. Pudotin raipan ja ohjasin Jaffan kulmaan ja jatkoin käynnissä, jotta tilanne rauhoittui vähän. Muutaman pysähdyksen jälkeen päätin laukata, vaikka olisin tosi mielelläni lopettanut. Järki sanoi, ettei tähän voi lopettaa, mutta pieni pelon ääni takaraivossa yritti päättää kun kaikki oli hyvin. Järki voitti ja tein pari lyhyttä laukkapätkää molempii suuntiin. Aluksi vain kohti lyhyttä sivua ja raviin ennen kuin pitkäsivu aukeni, mutta myös yhden ympyrän molempiin suuntiin. Jaffa käyttäytyi ihan nätisti, mutta pidin myös tarkkaan huolta, ettei se saanut päätä alas tai alkanut kiihdyttää. Laukka itsessään oli varmaan hienompi kuin koskaan ja tuli jopa laukassa vähän takaisin. En tosiaan tiedä miten isoja pukkeja Jaffa teki, mutta selkään ne tuntui aika pyöreiltä. Jaffa menee muutenkin helposti vähän luotiviivan takana ja pää alhaalla painaen kädelle, joten sen on melko helppo keksiä tällaisia ja voin kuvitella, että noista myös lentää helposti. Kerroin Katjalle, mitä Jaffa keksi ja hän sanoi, että se on tehnyt saman ennenkin. Oikein mukavaa. Onneksi en pudonnut, koska se ei ainakaan olisi auttanut tätä ongelmaa.

Danny, jota Katja kutsuu poniksi,
koska se on niin pieni.

Charlie, jonka kanssa seurustelin
kengityksen ajan

Katja oli siivonnut karsinoita sillä aikaa kun ratsastin, joten otettiin hevoset sisään ja alettiin sitten jakaa iltaruokia. Kyllähän siihen menee kahdestaan aikaa, mutta oltiin yllättävän nopeasti valmiita. Toki kun seitsemän hevosta puuttuu, se on melkein talli vähemmän hoidettavia. Illalla jouduttiin käymään kaupassa ennen kuin päästiin syömään. Ruokana oli ihania ja epäterveellisiä ranskalaisia ja kananugetteja. Helppoa ja hyvää. Söin vaan liikaa, ilmeisesti mun mahalaukku on pienentyny. Hyvä vaan, niin menee vähemmän rahaa ruokaan ;) Nyt meen nukkumaan.