Vähiin käy ennen kuin loppuu

Huokaus taas kerran. Oli sellainen päivä, että onneksi huomenna on vika päivä. Hetken jo luulin, että voisin lopettaa tähän päivään, mutta ei se sitten onnistunutkaan...
Joka tapauksessa aamutalli oli normaali ja jatkoin sen jälkeen taluttamalla Coktailin ja Jinxin, jotka molemmat osasi käyttäytyä. Selvästi ne vaan saa liikaa ruokaa liikuntaan nähden. Jos hevonen saa sellaisen 15-20l väkirehua päivässä, voi olla, että 20min kävely ei riitä poistamaan energiaa. Jinxiltä piti hoitaa myös jalan haava. Se ei tykkää mennä vesariin ja Kylie ja Katja on viime päivät saanu sen sinne luudan avulla. Tosin se riittää, että joku kävelee Jinxin perässä niin se kävelee sisään. Mulla on toinen taktiikka. Talutan sitä vesariin ja jos se pysähtyy, odotan. En vedä, mutta pidän paineen yllä. Vähän samalla idealla kun hevosia lastataan. Eilen meni vain hetki  ja tänään Jinx käveli suoraan sisään vesariin. Olin iloinen ja kehuin tyttöä paljon. Se antoi yllättävän hyvin myös huuhdella haavan. Lisäksi haavaspraynkin sai ruiskuttaa ilman jalan nostelua. Haava alkaa selvästi parantua. Hyvä niin.

Kävelyiden jälkeen aloitin taas ratsastukset. Otin ekana Chillin, koska se on niin raivostuttava. Tänään se oli vielä raivostuttavampi. Kylie laukkasi Dauphinella maneesissa kun menin sisään. Chilli mulkoili sitä ja oli vähän ylipirteä. Eilinen toive energian säilymisestä todella toteutui. Chilli vähän rauhoittui kun Dauphine ei enää laukannut. Mutta sitten kun se lähti, Chilli sekosi. Se hyppäsi eteenpäin ja yritti lähteä perään. Oltiin siis toisella puolen maneesia. Onnistuin pysymään kyydissä vielä ekoissa loikissakin, mutta siinä vaiheessa kun Chilli sai pään alas ja pukitti ja hyppäsi sivuun, mä tein tarkempaa analyysia maneesin surkeasta pohjasta. Chilli vielä kaiken hyvän lisäksi juoksi ulos maneesista, mutta jäi onneksi Dauphinen viereen seisomaan. Pelle otus. Mä oon koko ajan ajatellut, että sillä on liian pehmeä kuolain suussa ja nyt se kostautui, kun en saanut vedettyä päätä ylös... Laitoin sitten Chillin liinaan ja juoksemaan energiat ulos. Ensimmäiset viitisen minuuttia se loikki ja pukitteli liinassa, vaikka en edes tehnyt mitään. Juoksutin sen molempiin suuntiin oikein kunnolla, jotta se varmasti purki kaiken energiansa. Sitten ratsastin vielä käyntiä ja ravia. Eilinen kevyt päivä kostautui ja katotaan mitä jaksan huomenna sen kanssa tehdä.

Katja ja meidän infotaulu

Lisäksi sain valitukset Mrs. K:lta että Chillin kaviot on liian likaiset. ULKOpuolelta! Ne hevoset seisoo omassa lannassaan 24/7. Miten niiden kaviot voisi olla puhtaat? Eikä tuntunut kiinnostavan se tosi asia, ettei Chilli todellakaan ollut harjattu. Ei, ei hevosella ole mitään väliä, kunhan ne kaviot on puhtaat...

Putoaminen oli taas pelkkä kuperkeikka. En lyönyt päätäni ja ainoa mihin sattui, oli oikea lonkka, jossa on patti muistutuksena vuosien takaisesta lennosta Helinältä. Se vähän kihelmöi, mutta muuten olo oli ok. Kunnes olin saanut Chillin pois. Sitten alkoi vähän särkeä päätä ja päätin istuskella hetken ja kuulustella, mikä olo on. Tulin siihen tulokseen, että hyvä. Tosin Mrs. K ehti jo käydä kysymässä miksen tee töitä. Kerroin, että putosin, mutta se ei tuntunut kiinnostavan. Se kelpasi selitykseksi, mutta hän ei kysynyt olinko ok.


Ratsastin sitten vielä Jayn ennen lounasta. Se oli alkuun tosi tosi jäykkä ja hidas, mutta pikku hiljaa aloin saada siihen jotain eloa. Ei se silti ollut mikään kovin huippu. Kunnes aloin tehdä pieniä pätkiä ravin kokoamista. Ensin Jay tuntui siltä, että se oli sille ylivoimaisen vaikeaa. Sitten se yhtäkkiä alkoi polkea ja koota ja tunsin, kuinka se nosti selkää varmaan viisi senttiä ylöspäin. Samalla se muuttui tosi kevyeksi edestä. Oli ihan mahtava fiilis. Laukassakin hevonen oli höyhenen kevyt ja ohjailtavissa pienin sormiliikkein. Ongelmaksi tuli melkein se, että Jay hakeutui jopa liian lyhyeen laukkaan. Se ei jaksa pyörittää koottua laukkaa kuin muutaman askeleen. Tehtiin myös pari laukanvaihtoa. Oikealta vasemmalle vähän takkuili, mutta vasemmalta oikealle sain avut kohdilleen ja vaihto onnistui tosi hyvin. Oikeasti, kukaan ei ole koskaan opettanut mulle miten laukanvaihto tehdään. Oon päätellyt mitä pitäisi tehdä ja ilmeisesti aika lähellä oikeaa ollaan, mutta olisihan se kiva saada hevonen vaihtamaan siinä askeleessa kun haluaa, eikä siinä kun se itse haluaa. No, ei Roomaakaan rakennettu päivässä...

Lounaan jälkeen juoksutin Sunnikan, joka oli tänään ihan huippu. Siitä on tullut tosi simppeli juoksuttaa. Tänään onnistui laukatkin oikealle ilman paniikkia. Lisäksi harjoiteltiin koskettamista. Silittelin ja taputtelin Sunnikaa kaikkialle. Tehtiin sitä myös eilen. Alkuun se värähti kosketustakin, mutta varsinkin jos taputit. Tänään rauhallinen taputus ei saanut mitään paniikkia aikaan, joten olin tyytyväinen. Silittelin myös päätä ja Sunnika tykkäsi kun rapsutti korvien takaa. Oon tosin aina luullut, että nää asiat tehdään kun hevonen on varsa. Sunnika on viisi...

Sitten talutin Jinxin ja Coktailin. Jinx oli asiallinen, mutta Coktail... Aluksi kaikki oli hyvin, mutta yhtäkkiä, ilman mitään varoitusta, se ryntäsi eteenpäin ja pukitti. En saanut sitä tarpeeksi nopeasti pysähtymään vaan se pääsi sen verran edelle, että osui pukittaessa mua käteen. Ei kovaa, mutta sen verran, että tajusin sen osuneen. Sen jälkeen sai kyllä kuulla kunniansa ja peruutettiin pitkät pätkät. Coktail ei olisi halunnut peruuttaa vaan yritti hyppiä pystyyn, mutta mä selvisin kuitenkin voittajana siitä keskustelusta. Sen jälkeen olin ihan valmis lopettamaan tähän päivään. Mun terveys ei todellakaan ole tämän arvoista.

Kuivitin nelostallia kun Mrs. K tuli sanomaan, että voin pitää pari vapaapäivää ennen lähtöä. Olin jo aikaisemmin saanut lauantain vapaaksi, koska mun pitää silloin lähteä junalla Dubliniin. Nyt siis se tuli kertomaan, että voisin lopettaa tähän päivään, koska oon kuulema niin väsynyt. Olin ihan sairaan helpottunut, niin helpottunut etten olisi uskonut sen olevan mahdollista. Tuntui kuin olisin selvinnyt vähintään jostain onnettomuudesta. Ihan sama, vaikka tää varmaan oli kiltti tapa sanoa, että olen täysin surkea. Ihan sama. Nää ajattelee niin joka tapauksessa, joten mua ei kiinnosta. Mä voin selvittää jossain muualla sen, oonko oikeasti luuseri, mun ei tartte täällä todistaa kellekään mitään.

Mutta mun on pakko myöntää, että mä pelkään mitä huomenna tapahtuu. En mä varsinaisesti noita hevosia pelkää, mutta ne on täysin arvaamattomia ja käytännössä kouluttamattomia käsittelyyn. Haluaisin mielelläni lähteä yhtenä kappaleena Irlannista. Nimittäin joudun huomenna vielä töihin, Kyliellä on lääkäri. Olisi liian epäreilua jättää Katja yksin, vaikka oon mäkin ollut iltapäivän siellä yksin. Sanoin, että voin tulla, jos mun ei tartte taluttaa Coktailia huomenna. Muutenkin varmaan ratsastan vaan Jayn. Adamilla ja Chinnokilla oli tänään vp, joten ne menee liinaan huomenna ja voi olla etten jaksa tapella Chillin kanssa enää. Kylie sanoi, että se voi hoitaa Coktailin "koska ymmärtää mistä oon tullut". Eli kaikki ratsastuskoululta tulevat on automaattisesti surkeita. En mä siitä tiedä, mutta yksikään mun tapaama hevonen ei ole näin kusipää kun nää täällä. Siis kukaan ei kunnioita ihmistä, vaan ne saattaa ihan pokkana kävellä päälle. Ihan rauhassa saat heilutella käsiä niiden edessä, ei niitä kiinnosta väistää. Ei ne väistä vaikka työntäisikin. Kun ne ei kunnioita ihmistä rauhallisinakaan, miten ihmeessä ne voisi kunnioittaa ihmistä säikähtäessään?

Mutta huominen on vika päivä. Sen jälkeen voin perjantaina vähän shoppailla, pakata ja rentoutua ja lauantaina sitten suuntaan kohti Dublinia. En vielä tiedä, mitä teen siellä tai mihin aikaan edes olen siellä. Mutta katsellaan. Toisaalta olis ollut kiva olla pari päivää, mutta toisaalta haluaisin jo olla Ruotsissa.

Ja oon nyt käyttänyt mukavasti pari tuntia hotellin löytämiseen. Sunnuntaina sattuu olemaan joku iso peli, joten tietysti koko kaupungin kaikki hostellit ja hotellit on täynnä. Ilmeisesti sitten nukun lentokentällä mun kolmen laukun kanssa... Tai siis en nuku, vaan valvon laukkujani... No, koneessa voi sitten nukkua... Eipähän ehdi pelätä koneen putoamista koko aikaa.