Lisää tiistain turinoita

Haettiin siis pojat iltapäiväkerhosta, jonka jälkeen autoin Jacobia läksyissä. Näillä on siis lukuläksyä ja se pitää aina lukea jollekin. Hauskaa on se, että Suomessa opetetaan lukemaan tavuittain, Ruotsissa kirjaimittain. Mutta hyvin se näyttää tollakin taktiikalla sujuvan. Aika vaikeaa tekstiä ne vaan lukee. Ja kirjoittaa muuten myös. Tai jotenkin ainakin tuntuu siltä. Mutta ehkä mä vaan en sitten muista omia kouluaikoja enää niin tarkkaan.

Oltiin sitten laiskoja eikä pesty ikkunoita eikä hevosia, vaan juteltiin hetki ennen kuin tehtiin iltaruoka. Päästiin tänään aika helpolla, koska Jens oli kotona. Tosin se lähti taas yöksi ajamaan pelloille eli laitettiin lapset nukkumaan. Sitä ennen tosin otettiin hevoset sisään ja yllärinä joudutiin myös siivoamaan karsinat nopeasti.

Lasten nukahdettua käytiin vielä tekemässä iltatalli loppuun ja siistittiin paikat. Huomenna olisi aamusta luvassa hevosten harjausta/pesua ja suitsiin totuttamista. Kiva kun ei Terhin kanssa kumpikaan olla tehty mitään sellaista ja joudutaan nyt kahdestaan se tekemään. Mutta onneksi tässäkin asiassa varmaan selviää pitkälti maalaisjärjellä ja kun vaan on rauhassa ja antaa hevosille aikaa, asiat varmaan menee ihan hyvin. Ja lisäksi pitää muistaa pitää opetteluhetket tarpeeksi lyhyinä, koska ei noin nuoret oikeasti jaksa keskittyä kovin kauaa, eikä kannata ajautua tilanteeseen, jossa hevonen on väsynyt. Silloin se oppii korkeintaan huonoja tapoja.

Mutta tarttis tästä varmaan suunnata nukkumaan tai muuten me ollaan huomenna niin väsyneitä, ettei hevoset opi mitään. Mun flunssa voi muuten hyvin. Kurkkukipu pysyy siedettävänä Bafusineilla ja nyt alkaa jo korvat kutisemaan ja vähän nuhakin nostaa päätään, eli voiton puolella ollaan jo. Toivottavasti nuha ei kestä kovin kauaa! Tosin täytyy muistaa, että oon nyt lapsiperheessä, jollaisessa oon asunut viimeksi kymmenen vuotta sitten. Se tarkoittaa paljon bakteereita koulusta, eli vitamiinit kehiin ja unta paljon. Onneksi ainakin ruoka on terveellistä. Eikä tule muuten herkkuja syötyä kovin paljoa kun lähimpäänkin kauppaan menee autolla reilu viisi minuuttia, eikä se ole (kuulema) kovin myöhään auki. Seuraavaan kaupaan on sitten viisitoista minuuttia. Sitä se on elämä maalla. Hyvä maistiainen, minkälaista on elää muualla kuin kaupungissa. Tietääpähän sitten vähän paremmin, haluaako elää maalla vai kaupungissa. Ehkä.

Mutta god natt, sov gott!

Talli, keskimmäisessä karsinassa on Jackson ja viimeisestä kurkkii Lantan.