Hubertus-jahti 2012

Aamu valkeni pienessä, kirpeässä pakkasessa ja valoisampana kuin lauantaina. Aamulla siivottiin vielä pihaa ja taloa ennen kuin Cissi ja Jens lähti laittamaan hevosia. Aamu sujuikin yllättävän rauhallisesti, vaikka kaikki olikin vähän täpinöissään.

Master ratsuineen

Vähän ennen yhtätoista suuntasin poikien kanssa tallille ja käytiin toivottamassa farfarille, Cissille ja Jensille onnea ratsastukseen. Kentälle oli jo kokoontunut lähes kaikki muut ratsukot. Yhteensä hevosia oli vähän vajaa kaksikymmentä. Jännitystä oli ilmassa sen verran, että monet hevosetkin tanssahtelivat hermostuneesti tai innoissaan. Lantan oli kaikista innokkain. Se tiesi mitä odottaa ja farfarin puhaltaessa torveen, se ei enää malttanut seistä paikallaan. Pienten alkuneuvojen jälkeen ratsukot suuntasivat reitin alkuun ja katselijat pakkautuivat autoihin. Letkassa oli reilu kymmenen autoa, lähes kaikki täynnä matkustajia.

Itse jahdista on turha sanoa sen enempää, video kertokoon sen paremmin. Ajelimme autoilla aina esteiden viereen ja ratsukot hyppäsivät sen pätkän. Ihan hirveästi on täytynyt jahtia suunnitella, koska kaikki sujui täysin moitteetta ja jouhevasti. No, onhan tätä tietysti tehty monena vuonna ennenkin. Osa hevosista kävi vähän kuumana, mutta suuremmilta onnettomuuksilta vältyttiin. Juuri ennen taukoa yksi hevosista tosin kaatui melko rajusti yrittäessään hypätä ojan yli. Hevonen ja ratsastaja selvisivät kuitenkin vammoitta ja jatkoivat jahtia.

Keskellä reittiä oli pieni ruokatauko, jolla nautittiin hot dogeja ja lämmintä juotavaa. Itse vaihdoin lapset hevosiin ja pidin kiinni Agentista ja Goliatista, jotta Cissi ja Jens pääsi syömään ja seurustelemaan vieraiden kanssa.

Jahti huipentui laukkakisaan, jonka voiton vei Lantan, kuten monena vuonna ennenkin. Masterina farfar ei kuitenkaan voi voittaa, joten virallisesti voitto meni eräälle tytölle ja hänen erittäin kuuman näköiselle hevoselleen.

Kun sekä hevoset, että ihmiset oli saatu takaisin kartanolle, jaettiin osallistujille havunoksat, jonka jälkeen ratsastajat hoitivat hevoset ja sen jälkeen suunnattiin juhlamakasiinille syömään hernekeittoa. Tarjolla oli myös lämpimiä punsseja ja jälkiruokana omenapiirakkaa. Tunnelma oli korkealla onnistuneen jahdin jälkeen ja itsekin osallistuin muutamaan mielenkiintoiseen keskusteluun.

Eräs rouva kehui mun ruotsia kuultuaan, että olen ollut kuukauden täällä. Valaisin häntä, että Suomessa kaikkien on luettava ruotsia koulussa, mitä hän hämmästyi kovin. Lisäksi hänen mukaansa en kuulosta ollenkaan suomalaiselta, kuulema puheeni nuotti on sellainen. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Hän oli kuulema hämmästynyt kovin, kun oli kuullut, että olen Suomesta, kuulostan enemmän virolaiselta hänen mielestään. En sitten tiedä, mistä se tulee.

Mutta puhukoon video puolestaan, nauttikaa. Näitä olisi kiva nähdä Suomessakin.
(En tiedä, miten musiikki lopulta osui, koska Movie Maker ei toiminut ihan kunnolla)



PS. Perinteisestihän Hubertus-ratsastus on päättynyt ketunhännän metsästykseen, joka täällä on kuitenkin korvattu lopun laukkakilpailulla.

Mikäli Hubertus-ratsastus on täysin vieras, vilkaise pieni tiivistelmä.