Koska ratsastuskoulun tunnit oli ihan normaalisti, oltiin ulkona, vaikka taivas oli tummanharmaa ja tuuli navakka. Osku oli alkuun asian kanssa ihan ok, mutta tajusi ilmeisesti jossain vaiheessa, ettei kentällä ollutkaan kuin toinen hevonen sen lisäksi, eikä sekään ollut tuttu. Siinä vaiheessa sitä alkoi vähän jännittää. Tuulen voimistuessa ja pienen tihkusateen alkaessa Osku oli aika menevällä päällä ja ensimmäinen laukannosto aiheuttikin pieniä jänöloikkia ja lopulta ison loikan eteenpäin. Itse keskityin vain ratsastamaan istunnalla ja rennolla kädellä, jotta saisin painetta vähän purettua ja hevosen rauhoittumaan. Ei tehty verkassa mitään ihmeellistä, ympyrällä ravia ja laukkaa molempiin suuntiin ja ravissa vähän väistöjä ja siirtymisiä. Laukkaa lyhennettiin ja johtuen Oskun eteenpäin suuntautuneesta ajatusmaailmasta se esittikin varsin mallikasta laukkaa ja lyhensi sitä erittäin hyvin. Niin paljon itse asiassa, että olisin itse tyytynyt paljon vähempään, mutta Suski halusi vielä vähän lisää. Kyllähän se Osku nähtävästi pystyy kun vain pyytää, itse ilmeisesti tyydyn välillä liian vähään. Onhan Osku tässä melkein vuodessa kehittynyt hurjasti.
Verkkahyppyjen alkaessa sadekin yltyi ja kentällä alkoi olla aika kostea tunnelma. Ensimmäinen tehtävä oli puomi, kavaletti, puomi ympyrällä ja siinä ei ollut mitään ongelmia, vaikka Osku oli kovasti menossa. Seuraavalla tehtävällä (kolmen esteen innari) menohaluista olikin vähän enemmän työtä, koska Osku ei malttanut odottaa välissä ollenkaan. Vasta kolmennella kerralla innarit sujuivat sen verran rauhassa, että se kelpasi. Innareiden jälkeen tultiin ensimmäisen kerran jälkeen kaarevalla suhteutetulla kuudella askeleella pysty. Se väli meinasi jäädä aina vähän lyhyeksi, koska pidätteet ei oikein menneet läpi välissä.
Vielä ennen rataa tultiin muutama verkkatehtävä tehtävä. Ensimmäinen oli kääntämisharjoitus, jossa meillä oli aika paljon ongelmia, koska Osku tosiaan kävi harvinaisen kuumana eikä tuuli ja sade juurikaan inspiroinut sitä. Se jäi kaarteissa pohkeen taakse, mikäli sen piti kääntyä häntä pois tuulesta. Muuten se meni eteenpäin kuin höyryjuna ja rento ja rauhallinen, istunnalla tapahtuva ratsastus oli aika kaukana. Lisäksi ensimmäisen esteen alla oli yllätyksenä kaksi ruskeaa koristepalaa, jotka näin itsekin vasta muutama askel ennen hyppyä. Suski varoitteli, että hevoset olivat kytänneet sitä, mutta en uskaltanut huolestua ennen kuin tajusin palat. Siinäkin kohtaa vielä ajattelin, ettei Osku kyttää mitään ikinä, joten jalka vaan kiinni ja yli mennään ilman ongelmia. Osku kuitenkin tajusi samaiset palat vasta ponnistusaskeleessa ja siinä kohtaa itse olin menossa yli, mutta hevonen ei. Yritin sitten johtavalla ohjalla ja pohkeella saada sen yli, mutta olin jo luovuttanut ja menossa hevosen kanssa ohi, kun se päättikin hypätä kehotuksestani esteen yli. Olin parhaani mukaan hypyssä mukana, mutta voin sanoa, ettei se kaunista katsottavaa ollut. Tultiin sitten saman tien uudestaan ja seuraavalla kerralla mitään ongelmaa ei ollut. Hevonen tietysti sai kehut molempien ylitysten jälkeen. On se vaan kiltti.
Toinen verkkatehtävä oli kaareva linja, jossa suurin ongelma jälleen oli saada pidätteet välissä läpi. Osku oli ihan menossa, eikä itse tehtävä aiheuttanut ongelmaa, vaikka alkuun katselinkin, että esteet vaikuttivat aika isoilta. Lisäksi tulimme vielä vesiesteen kertaalleen, ihan vain hevosten takia. Osku nyt on sitä hypännyt paljon, eikä vesimatto aiheuta minullekaan mitään ihmeellistä, mutta toinen tunnilla ollut ratsukko oli Ainossa ensimmäistä kertaa ja heille oli varmasti erittäin hyvä tulla vesi kertaalleen, koska hevonen oli tuijotellut sitä koko tunnin. Ei siis tultu pitkää vettä, vaan okserin alla oli vesimatto. Ainossahan on kentällä myös pitkä vesi, odotan innolla, milloin päästäisiin sitä hyppäämään.
Rata on tässä alla. Ensimmäisessä linjassa ei ollut mitään ihmeellistä ja kakkoselle tehtiin uusi lähestyminen. Ainon kenttä on siis todella iso, joten väliin tuli joku kahdeksan askelta. Kolmonen oli isohko oksei pitkällä lähestymisellä, mutta mitään ihmeellistä siinä ei sinäänsä ollut. Nelosen alla oli vesi ja vitonen oli se kuuluisa este ruskeilla paloilla, joskaan enää siinä ei ollut ongelmaa. Kutonen ja seiska oli treenattu verkan kääntämistehtävässä, seiskalle piti tulla nelosen sisäpuolelta ja se kaarre aiheutti vähän ongelmia. Sarja oli lyhyt ja sen jälkeen oli vielä okseri, joka oli ihan peruseste.
Rata oli n. 95-100cm. Suski totesi ettei siinä säässä viitsi isompaa hypyttää, vaikka kentän pohja pysyi priimana koko ajan. Katselin esteitä ja mietin vain, että tämä on kyllä meidän maksimikorkeudessa, että ei yhtään haitannut ettei korotettu. Osku kävi edelleen aika kierroksilla ja jouduin kyllä joka askeleen ratsastamaan.
Rata meni kuitenkin ihan ok. Ykkönen ja kakkonen oli tosi sujuvia, kolmoselle en oikein saanut askelta ja hyppy lähti ihan juuresta. Nelonen ja vitonen meni taas kivasti, joskin Osku meinasi vitoselle vähän rynnätä. Kutosta ennen kaarteessa se jäi pohkeen taakse, eikä olisi halunnut oikein kääntyä. Ratsastin sitten kutoselle hyvin erikoisen tien, jossa suoristin lähes kohti vitosta, mutta mentiin kuitenkin yli. Seiskalle tosin oli sitten vaikeuksia, koska Osku ei taas ottanut pidätteitä ihan kaikkia vastaan ja se oli kutosen tapauksesta ottanut myös vähän lisää kierroksia. Päästiin kuitenkin ihan ok yli ja sarja meni ihan nätisti, vaikka jouduin tulemaan sisään aika takaperin. Ysille oli taas ongelmia kääntyä ja hypättiin sekin sitten vinosti aidalta sisäänpäin.
Toisen ratsukon suorituksen jälkeen tultiin uudestaan kolmonen, nelonen, vitonen, sarja ja ysi. Alle vielä verkkapysty, jota en rataan piirtänyt. Tälläkin kertaa linjalle kääntämisessä oli ongelmaa, joka ilmeisesti johtui tuulesta. Päästiin kuitenkin kolmosesta vähän sujuvammin yli, nelonen ja vitonenkin meni nätisti, vaikka jarrut oli edelleen vain osan aikaa olemassa. Sarjalle tultiin voltilla esteiden ympäri ja siinä ehdin vähän rauhoitella Oskua. Sarja menikin nätisti, mutta sen jälkeen oli jälleen vaikeuksia kääntymisessä. Tällä kertaa sain Oskun kuitenkin nopeammin pohkeen eteen, joten linja oli suorempi.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tuntiin. Osku oli paljon normaalia kuumempi, mutta onnistuin siitä huolimatta ratsastamaan yllättävän tasaisen radan. Lisäksi itselleni jäi erityisesti mieleen tasapainoiselta tuntunut istunta. Kun hevonen oli niin kierroksilla, oli pakko pitää jalka lähellä koko ajan, mikä sitten puolestaan tottakai sai istuntaan varsinkin hypyissä tasapainoa. Oli suorastaan helppoa olla mukana, vaikka esteet olikin tosiaan aika maksimissa, mitä olen ratana mennyt.
Suski kehui ratsastusta ja antoi myös hyviä vinkkejä. Erityisesti muistutus siitä, että kääntämisongelmissa kääntävinä apuina tärkeimmät ovat ulko- eikä sisäavut, oli paikallaan. Ja tosiaan minkä itse huomasin, eteenpäin pitää päästä ensin. Paikaltaan ei voi kääntyä. Lisäksi olin ylpeä itsestäni, että Oskun kuumumisesta huolimatta en hermostunut, vaan maltoin ratsastaa sitä rauhassa ja rennosti. Siihen jouduin kyllä tsemppaamaan itseäni, koska aluksi meinasi jännitys saada otetta.
Sateesta huolimatta tunnin jälkeen olin onnellinen ja fiilistelin sitä, miten mahtavaa on päästä ratsastamaan tällaisissa puitteissa tällaisilla hevosilla ja saada osallistua vielä niillä maan parhaiden valmentajien tunneille. Vaikka keväällä ei vielä päästy metriä starttaamaan, se voisi olla mahdollista syksyllä, peukut pystyyn. Tämän päivän perusteella se on lähempänä kuin arvasinkaan.
Kuvat ovat kesäkuun alusta estekisoista ja (c) Sonja Mäkinen. Kiitos!
