Onni onnettomuudessa

Oli taas aika mielenkiintoinen päivä, kerrassaan. Kaikenlaista ehti tapahtua ja olin vaan iloinen kun päästiin lähemään kotiin. Tai no kotiin ja kotiin, kyllä mä kotiinkin voisin tulla, mutta kämpille.

Aamu oli ian hyvä ja saatiin aamutalli tehtyä nopeasti. Mulla oli tosiaan tänään listalla vaan Jay, Chilli ja Adam, joista Jaylla ja Chillillä piti olla tunti. Niinpä ruokien jaon jälkeen heivasin Dauphinen ulos ja aloin sitten kävelyttää hevosia. Meillä oli seitsemän hevosta talutettavana 2x 10min. T talutti myös, joten oltiin siitä hommasta valmiita aika pikaisesti. Sitten lähdin Adamilla maastoon. Kylie tuli mukaan Lululla ja Katja Dazilla. Lisäksi meidän uusi pikkukaveri lähti myös lenkille.


Maastolenkki olikin sitten aavistusta vilkkaampi. Jo ekalla suoralla takaa tuli rekka ja päätettiin ravata pois alta ensimmäiseen mahdolliseen risteykseen. Sen jälkeen autoja tuli muutama ja Adam kävi vähän kuumana. Seuraava suuri ongelma oli kuitenkin vastaan tuleva polkupyörä, jota Adam ei suostunut kohtaamaan ja yritti hyppiä pystyyn ja sai myös Lulun ja Dazin sekoamaan. Päästiin sitten levennykseen pois polkupyörän alta, onneksi pyöräilijällä oli järkeä mukana ja hän malttoi odottaa. Loppumatka kääntöpaikkaan sujui hyvin, mutta paluumatkalla liikennettä oli taas. Takaa tuli heinäkuormallinen rekka ja kaksi autoa, ravattiin taas pois alta. Jatkettiin matkaa ja päädyttiin tilanteeseen, jossa edessä oli yksi auto ja takana yksi. Onneksi edessä ollut auto peruutti pois alta, me mentiin samaan risteykseen ja toinen auto ajoi meidän edelle. Seuraavaksi tajutaan, että koko tie on poikki, koska heinärekkaa tyhjennetään keskellä tietä. Kylie yritti ensin päästä ohi autoista, mutta mä olin vähän epäileväinen asian suhteen ja onneksi Kyliekin tajusi, ettei kannata. Käveltiin hetki pois ja käännyttiin uudestaan takaisin. Siinä vaiheessa rekka oli saatu tyhjennettyä ja päästiin jatkamaan matkaa. Päästiin tallille asti sitten ilman muita viivästyksiä. Mutta oli oikein tapahtumarikas reissu. Tajusin jossain puolessa välissä, että oikeasti meillä on kolme nelivuotiasta ja loppujen lopuksi ne käyttäytyi kaikki tosi asiallisesti.

Tunti oli vasta kahdeltatoista, joten mulla oli maastoilun jälkeen reilu tunti ilman tekemistä. Kaikki muut ratsasti muita hevosia, mutta mulla ei ollut ratsastettavia enää, joten kysyin T:ltä mitä tehdä. Sain hommaksi rehulan siivoamisen. Great! Siellä oli mm. viime viikkoisen vesivahingon jäljiltä puolimädäntynyttä melassia nurkissa. Siivosin sen sitten niin hyvin kun taisin. En nyt sentään alkanut seiniltä pyyhkiä hämähäkinseittejä, mutta lakaisin lattian. Jos mun elämä olisi musikaali, olisin istunut rehulassa lavan reunalla ja laulanut jotain surullista laulua ja sitten kaikki koirat olisi tullut mun luokse, me olisi kävelty lähimmälle tallille ja olisin rapsutellut jotain hevosta, tullut paremmalle tuulelle ja jatkanut töitä. Mutta mun elämä ei ole musikaali, joten istuin rehulassa lavan reunalla ja paikalle tuli hyvin rapainen pikkukaveri, joka yritti kiivetä mun syliin. Rapsuttelin sitä hetken (lattialla) ja jatkoin sitten töitä vähän paremmalla tuulella. Mutta oikeasti, jos joka päivä joudun tekemään jotain paskaduuneja kun muut ratsastaa, mä voin hyvin tehdä ne jossain muuallakin ja saada siitä oikeasti rahaa. Tai vaihtoehtoisesti maksaa ja ratsastaa hevosilla, joilla on kiva ratsastaa ja joilta oppii jotain. Tai jopa etsiä työpaikan, jossa on hyviä hevosia joilla ratsastaa. Mutta kattoo nyt...

Laitoin sitten Jayn kuntoon ja mentiin maneesiin kävelemään. Tunnilla oli myös Kylie Kriskolla ja Katja Defillä. T:n piti tulla Chinnokilla, mutta sillä oli niin paljon ratsastettavia, ettei se ehtinyt tulla. O tuli kun oltiin kävelty alkun ja vähän taivuteltu. Se käski meidän kävellä kunnolla eteen ja oli tyytyävinen siinä vaiheessa kun Jay kulki musta ylitemmossa ja juoksi alta. Sitten ravattiin puolipitkin ohjin eteen ja tilanne oli sama. Olisi pitänyt ratsastaa taivuttaen kulmissa sisään, mutta ohjista ei saanut vetää ja hevonen ei kuunnellut pohkeita, että oli vähän hankalaa. Jay juoksi ylitemmossa ja epätasapainossa ja mä yritin ohjata sitä minkä pystyin. Sitten kun sain lopulta ottaa ohjat, en edes tajunnut mitä O sanoi. Short kuulosti sharkilta ja mä olin ihan että mitä ihmettä mun pitää tehdä. Lopulta tajusin lyhentää ohjat ja sitten O jo sanoi, että älä vedä sitä. Sun pitää ratsastaa se lyhyeksi, mutta jos vedät ohjista, se vaan nostaa pään. No joo, mä tiedän, mutta jos mä lyhennän ohjat ja otan kontaktin ja hevonen samalla juoksee pois alta, voi olla varma että se nostaa pään. Varsinkin joku sellainen kuin Jay, joka pitää ratsastaa alhaalta ylös, ei suoraan ylös. No lopulta sain Jayn sitten siihen tahtiin ja raviin, missä se pystyi kantamaan ja O oli tyytyväinen. Sitten sen puhelin soi ja se lähti. Me jäätiin ravaamaan maneesiin. Kun O:ta ei kuulunut takaisin, siirryttiin käyntiin ja alettiin ratsastaa itseksemme. Pian S tuli maneesiin ja sanoi, että on tapahtunut onnettomuus, meidän pitää viedä hevoset talliin niin pian kuin mahdollista, ottaa riimut ja narut sekä kauraa ja lähteä tielle. Ja niin me tehtiin, niin nopeasti kuin pystyttiin.

T oli ollut kävelemässä Bronxin kanssa tiellä, kun auto oli tullut ilmeisesti vastaan, ilmeisesti melko kovaa. T oli etsinyt väistämipaikkaa ja auto oli jarruttanut ja väistänyt myös. T oli ollut juuri pääsemässä yhdelle levennykselle, josta pääsee viereiselle niitylle, kun toinen auto oli tullut vielä kovempaa. Se ei ollut ehtinyt väistää eikä jarruttaa, vaan oli osunut Bronxiin, joka oli kaatunut. T oli pudonnut ja Bronx juoksi pahasti säikähtäneenä vapaana niityllä. Me lähdettiin Katjan ja Kylien kanssa metsästämään sitä. Pelto kasvoi polven korkuista heinää, että ei ollut mikään helpoin homma. Oltin varmoja, ettei Bronx anna kiinni, se on muutenkin niin arka (kuten olen kertonut), mutta se oli vähän helpottuneen oloinen, kun paikalle tuli joku rauhallinen ja ehkä vähän tuttukin ihminen ja Katja sai sen lopulta helposti kiinni. Bronx kuitenkin säpsyi kaikkea ja jouduttiin vielä pitämään se riimussa, koska suitset oli hajonneet kaatumisessa. Hevonen oli kuitenkin muutamaa haavaa lukuun ottamatta kunnossa, joskin voi kestää hetken ennen kuin se rauhoittuu kokonaan. T oli shokissa, mutta pystyi ainakin kävelemään, eli tuskin mitään kovin vakavaa kävi. En tiedä tarkemmin, T lähti tietysti lääkäriin ja epäilen, että tulee loppuviikolla töihin. Oikeasti tilanne oli aika paha ja oli onni onnettomuudessa, ettei käynyt pahemmin. Levennyksessä on niitylle portti, joka on yleensä aina kiinni. Nyt tilalle ajettiin heinää ja ne oli ajaneet traktorin pellolle, joten portti oli auki. Onneksi, koska muuten olisi käynyt paljon pahemmin.

Oltiin aika hiljaisissa tunnelmissa kun vietiin Bronxia takaisin tallille ja hoidettiin sen haavat. Kipu alkoi selvästi tulla, koska hevosesta tuli levoton. Säälin Bronxia, joka ei saanut mitään kipulääkkeitä. Varmasti haavojen lisäksi sillä on lihaskipua, koska auton on täytynyt osua siihen ihan kunnolla. Lopulta Kylie sanoi ääneen sen, mitä kaikki mietittiin: se olisi voinut olla kuka tahansa meistä. Aamullakin oltiin kolmen hevosen kanssa liikkeellä ja autoja oli samaan aikaan liikkeellä runsaasti. Oikeasti tää on se, mitä pelkäsin jo ekan kerran kun käytiin maastossa. Se onnettomuus vaan tapahtu paljon nopeammin kuin osasin odottaa.

Käytiin ennen lounasta vielä ratsastamassa yhdet hevoset, koska lounas oli ymmärrettävästi myöhässä. Oltiin lähdössä maastoon, kuten O ehdotti. Mulla oli Chilli, Katjalla Jaffa ja Kyliellä Zara. Jäätiin Chillin kanssa jo pihalla vähän jälkeen, koska kiristin vyön. Chilli ei pitänyt siitä yhtään ja tanssahteli jo silloin. Päästiin tielle asti ja tiellä oli traktori. Se oli tulossa meitä kohti, joten jäätiin risteykseen odottamaan. Traktorin tullessa lähemmäs Chilli hermostui ja lopulta yritti hyppiä pystyyn saaden myös Zaran ja Jaffan loikkimaan. Siinä vaiheessa O tuli huutamaan ovelta, että mentäisiin maneesiin kävelemään, koska ei tarvita tälle päviälle yhtään lisää onnettomuuksia. Niinpä päädyttiin maneesiin ja sehän oli oikein mielenkiintoista. ;)

Pahoittelen laatua. Sekin on otettu, missäs muulla
kuin hevosen selässä.

Lounaan jälkeen mä kävelytin kaikki seitsemän hevosta. Lisäksi leikittiin lapsenvahtia D:lle. Vähän aikaa se jaksoi kävellä mun kanssa, mutta onneksi sitten meni kuivittamaan. (En ole keksinyt mitään järkevää muotoa olkien lisäämiseksi.  Englanniksi strawing toimii hyvin, mutta oljittaminen on jotenkin tyhmä.) Mutta siis meni  kuivittamaan Katjan kanssa. Koska nuoret kilpahevoset ja pienet lapset ei oikein sovi yhteen. Valitsin kaikista rauhallisimmat hevoset ja silti pelkäsin, että hevonen säikähtää ja lapsi on jaloissa. Niin että olin aika helpottunut kun D väsyi kävelemään ympyrää.

Alligatorin kävelyttäminen oli muuten oma juttunsa. Se on melko ori, vaikka on siis ruuna. Sitä on melko pakko taluttaa ketjulla. Tänään päästiin jopa kolme metriä tallin ovelta ennen kuin Alligator alkoi ensimmäisen kerran loikkia. Niitä loikkia riittikin sitten koko kymmeneksi minuutiksi, koska O ajoi heinää ja olkia talleille ja Alligatorin mielestä se oli huippujännittävää. Sillä on ihana tapa huitoa etujaloilla, kun se tekee jotain. Oli oikein kiva taluttaa sitä... Miksei noille hevosille voi opettaa käytöstapoja?

D ja Katja oli kuivittamassa Alligatorin karsinaa kun tulin. Katja antoi olkia ja D levitti niitä karsinaan. Aina välillä se heittäytyi kokonaan oljille. Tuli vähän sellainen, miksen mä ole lapsena saanut leikkiä oljissa fiilis. Lopulta päästiin karsinaan ja ehdin juuri päästää Alligatorin irti, kun se putosi polvilleen oljille ja alkoi nautinnollisesti piehtaroida. D oli sulkenut oven ja päätti etten saa tulla ulos, koska oltiin puhuttu juuri ennen Katjan sulkemisesta karsinaan. Katja tajusi tilanteen ja päästi mut ulos. Vähän tuli orpo olo, vaikka karsinassa olikin tilaa ihan reilusti ja Alligator oli toisella puolella, mutta silti, samassa karsinassa piehtaroivan hevosen kanssa. Mutta me oltiin niin väsyneitä, että se oli vaan hysteerisen hauskaa.

Lopulta tehtiin iltatalli ja päästiin lähtemään kotiinkin, tai siis kämpille, vaan puoli tuntia myöhässä. Tein pasta bolognesea ja sitten me pidettiin keskustelu nykutilanteesta. Ei oikein kukaan olla tyytyväisiä tän hetken tilanteeseen. Mulla ei ole ratsastettavia hevosiakaan ja lopuista asioista, kuten hevosista ja tallista sekä kämpästä, ollaan samaa mieltä. Mä ehkä olin vähän enemmän tyytyväinen tän päivän tunnin pätkään, koska mulla oli hevonen jolla pysty tekemään jotain. Kylie suunnittelee lähtevänsä jo viikonloppuna, mikä tekee ensi viikosta vähän hankalan, varsinkin jos T ei pysty tulemaan töihin, koska ensi viikolla on isot kisat Cavanissa ja sinne on lähdössä kaksi rekallista hevosia. Jos Kylie lähtee ja T on saikulla, meitä on minä ja Katja, eli toinen lähtee Cavaniin ja toinen jää kotiin. Se voi olla melko erikoista... Jos T on töissä, se lähtee kisoihin ja sitten en tiedä miten ne tekee hoitajien kanssa. Saa nähdä... Me nyt joka tapauksessa kaikki ollaan etsitty uutta paikkaa. En vielä ole päättänyt jäänkö vai lähdenkö. Mutta jos huomennakaan en saa enempää ratsastettavia, mun on pakko kysyä, miksi. Koska tää on naurettavaa. Ja Kylie oli samaa mieltä kun puhuin sen kanssa. Vähän toi lisää itsevarmuutta, koska olin jo varma, että mä oon täysin surkea ratsastaja ja oon jotenkin onnistunut sivuttamaan sen faktan Suomessa. Nimittäin, jos näitä hanttihommia tarttee tehdä, voin etsiä paikan, jossa siitä saa palkkaa. Älkää käsittäkö väärin, tiedän, että tallissa kaikki joutuu tekemään töitä. Mutta musta on väärin, että mä teen paskahommat ja muut ratsastaa.

Mutta mä tästä hiippailen nukkumaan näiden ajatusteni kanssa. Ehkä tää tästä selviää. Toisaalta, jos T on saikulla (mikä on oletettavaa), meillä joka tapauksessa on paljon enemmän töitä ja ratsastettavia, eli se ei sitten taas kerro mitään oikeasta "normitilasta". En tiedä. Oon löytänyt pari ihan kivan oloista paikkaa. Joihinkin laitoin jo viestiäkin, vielä kukaan ei ole vastannut. Mun tilanne on siitä helpoin, että tällä ratsastusmäärällä mun on helppo sanoa miksi lähden. Toisin on varsinkin Kyliellä. Miten sä voit sanoa mukaville ihmisille, että teidän hevoset ja tilat on niin surkeita että mä lähden? Mulla sentään on se, etten saa sitä mitä on sovittu, eli ratsastusta. Hevosia piti olla 5-6 päivässä. Mulla on kolme, ja nekin maastoilua... Tää on epätoivoista. Tykkään tästä tietyllä tapaa, tykkään olla hevosten kanssa ja tietyllä tapaa voisin hyvin kuvitella ammatin hevosten parissa. Mutta tää paikka tekee tästä ikävän. Kuvittelin viettäväni neljä kuukautta kilpahevosten kanssa. Sen sijaan mulla on käsissä jotain karvaisia otuksia, jotka ei osaa edes kävellä. Siinä on ehkä tän hetken tunnelmat tiivistettynä.

Jos joku sattuu kuulemaan avoimesta paikasta joko Suomessa tai ulkomailla (lähinnä Keski-Eurooppa), vinkatkaa jooko. Mieluiten estetalli ja ratsastuskaan ei ole pahasta, mutta kohta käy myös hoitajan hommat, koska niitähän mä täälläkin teen. Itse asiassa kisahoitaja voisi myös olla tosi mielenkiintoinen työ.