Huoh mikä päivä, vähän rauhallisempikin riittäisi...
Aamulla herättiin kyllä Kylien herätykseen. Jota se soitti varmuuden vuoksi vaikka kuinka kauan. Nukahdettiin sitten kuitenkin molemmat ja Katja tuli kymmentä vaille kahdeksan ovelle. Pikkuisen tuli kiire, mutta selvittiin alas vähän kasin jälkeen. Onneksi Mrs. K tuli hakemaan, joten ei oltu myöhässä.
Aamuruokien jälkeen pesin Joshuan ja Zackin. Joshua oli pärjänny hienosti nuorten hevosten luokassa. Viikolla oli hypätty kaksi karsinaluokkaa ja niiden jälkeen kolmekymmentä parasta pääsi finaaliin ja Joshua oli mukana. Zackin tuloksista en tiedä, mutta se lähti tänään uudestaan kisaamaan, että aika kovassa kunnossa taitaa olla.
Pesun jälkeen talutin Coktailin, mutta Alligator sai odottaa kun lantalaa tyhjennettiin, eikä se tykkää traktorista. Coktail oli pelletuulella, mutta oli asiallisemmin kuin eilen. Huoh toi taluttaminen rapasta pihaa ympäri on jotain niin tylsää hommaa. Olis edes kuivaa...
Sitten oli vuorossa päivän ratsastukset. Ekana menin Adamin, joka on muuten ihan huippuponi. Se on aika pieni, ehkä Simpan kokoinen ja musta tuntuu et istun ihan ponin kyydissä. Vaikka siis esim. Jaffa ja Tigger on pienempiä, niin Adamissa on jotain ponimaista :D Tänään harjoituksena oli käynti-ravi-käynti siirtymiset. Siirsin pitkänsivun alussa raviin ja lopussa käyntiin. Adam tekee ihan oikeasti jopa siirtymisiä eikä valu askellajista toiseen niinkuin monet noista. Varsinkin käynti-ravi siirtymiset oli tosi hienoja ja hevonen pysyi muodossa ja ohjastuntumalla. Olin iloinen. Sitten vähän laukattiin ja ne meni paremmin kuin viikonloppuna, joten en voinut kuin olla tyytyväinen.
Olin hakemassa Chilliä, kun mun ystävä soitti Ruotsista ja varmisti et saan mennä sinne. Tuli ihan tosi hyvä fiilis. Se ei ehkä ole sitä, mitä alunperin lähdin ulkomaille tekemään, mutta just nyt oikeasti tuntuu et haluan sinne enkä mihinkään muualle. Ilmotan kuitenkin huomenna et mitä teen, koska odottelen jos jostain heppapaikasta kuuluisi jotain. Mutta epäilen vähän. Joten todennäköisesti heja Sverige! Tässä tätä englantia onkin jo treenailtu, joten kyllä ruotsiakin pitää harjoitella ;) Onneksi mä osaan hevossanaston ruotsiksi melko hyvin. Toi arkikieli onkin sitten eriasia. Mutta enköhän mä selviä.
Nyt vaan pitäisi varata lentoliput ja se onkin sitten melkoinen show se. Koska: voin lentää joko Kerrystä tai Dublinista. Kerrystä joko Lontoon kautta Ruotsiin tai sitten Dublinin kautta Ruotsiin. Tai sitten matkustan junalla Dubliniin ja lennän Ruotsiin. Jos lennän Dublinista, joudun yöpymään Dublinissa. Tästä kaikesta seuraa hirveästi laskemista, laskemista ja laskemista, koska mulla on ylimääräinen matkalaukku ja noi halpislentoyhtiöt veloittaa kaikesta erikseen, joten niiden hinnat ei ole ne selkeimmät mahdolliset. No, jos haluan lentää lähimmälle pikkukentälle, ihan hirveästi ei ole vaihtoehtoja :D
Sanoinkin kaverilleni, että lähden ratsastamaan päivän kamalimman elukan ja sitä Chilli todella oli taas vaiheeksi. Liikkui vähän paremmin eteen kuin lauantaina, mutta ei tosiaan ollut niin hyvä kuin mitä on ollut välillä. Laukat kuitenkin nousi ihan kivasi ja loppuravissa liikkui eteen. Mutta oli aika turhauttavaa, kun ei se mene minnekään vaikka mitä tekisi...
Ratsastin vielä Jayn ennen lounasta. Se oli yllättävän hyvä kun aloitin ja ekaa kertaa heti alusta asti pyöreä ja pehmeä. Ravissa oli vähän jäykempi, mutta liikkui kuitenkin kivasti eteen ja oli tasaisella tuntumalla. Laukka ei oikein pyörinyt mihinkään. Joten aikomus oli tehdä paljon siirtymisiä. Niinpä olin nostamassa laukkaa pitkän sivun alusta, kun Katja ravasi Tagolla pitkän sivun toisessa päässä vastakkaiseen suuntaan. Mä olin vasemmassa kierroksessa, eli ulkopuolella. Ehdin laukata ehkä kaksi askelta kun Tago hyppäsi sivulle. Se ilmeisesti pelkää vastaantulevia hevosia. (Kovin tutun kuuloista). Mutta kukaan ei sitten ole vaivautunut mainitsemaan siitä, niin että osaisin olla varovainen vastaavankaltaisissa tilanteissa. No Katja pysyi väistöliikkeen kyydissä, mutta sitten Tago hyppäsi ilmaan ja pukitti ja Katja lensi voltilla sen pään yli ja suoraan selälleen maahan. Tago riemastui ja laukkasi ympäri maneesia, ei onneksi juossut ulos. Ajattelin eka mennä oven eteen, mutta jäin sitten Katjan viereen ja hyppäsin alas. Katjalta lähti ilmat pihalle, joten olin vieressä vahtimassa ettei Tago juokse yli. Se oli kieltämättä erikoinen tilanne. Seison hevosen kanssa ja yritän ottaa toista kiinni, kuitenkin niin, ettei se pääse liian lähelle maassa makaavaa ihmistä. Tago oli lähinnä yllättyneen oloinen ja antoi lopulta nätisti kiinni juostuaan pari kierrosta. En mä sitä olisi voinut jahdatakaan. Siinä vaiheessa myös Kylie tuli maneesiin ja ne lähti Katjan kanssa talliin. Katja oli vähän lyönyt päätään, mutta halusi selkään kävelemään. Kylie jätti Daisyn mulle ja meni auttamaan Katjaa. Daisy ei tykännyt yhtään, kun kaveri lähti ja alkoi riuhtoa. Käveltiin sitten kaikki kolme maneesissa, kunnes Katja ja Kylie palasi. Kylien kommentti "Sä varmaan voit olla laukkaamatta niin kauan kun Katja on maneesissa" oli musta turha. Mä en tosiaan ole tyhmä, enkä varmasti olisi laukannut Tagoa kohti, jos olisin tiennyt, että se reagoi siihen noin. Tarpeeksi monta kertaa oon istunut Simpan selässä samassa tilanteessa. Mutta kun noi nelivuotiaatkaan ei ota ongelmaa muista, en tosiaan voinut tietää, että yhtäkkiä joku ottaakin. Jay käyttäytyi tosi asiallisesti koko ajan ja jatkoin sitten sen kanssa. Mentiin käynnissä takareita ja avoja kunnes Katja lähti ja jatkoin sitten laukkatyöskentelyllä pienen harjoitusravipätkän jälkeen. Jayn mielestä tunti oli jo loppu ja se oli tosi vastenhakoinen. Antoi kuitenkin periksi, mutta alun helppoudesta ei ollut kuin rippeet jäljellä. Tehtiin parit laukanvaihdot ja heti kun tein puolipidätteen oikeaan aikaan, vaihdoin pohkeet oikeaan aikaan ja annoin avut oikeaan aikaan, Jay vaihtoi hyvin. Opettavainen hevonen.
Sitten olikin jo päiväruokien jako ja lounas. Katja lähti sitten kämpälle. Onneksi, koska se ei selvästi ollut ihan täydessä terässä. Mrs. K oli kuulema sanonut, että näin käy aina. Kun harjoittelijat on lähdössä, alkaa sattua onnettomuuksia, koska niitä ei enää kiinnosta hevosten hyvinvointi. No, tässä nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä, vaan ihan puhtaasti melko tyypillinen hevosten kanssa sattuva tilanne, että ne säikähtää ja reagoi vähän voimakkaammin. Mutta Mrs. K ei pidäkään meistä yhtään, joten en ihmettele että se on sanonut noin. Kylie selitti tapahtuman O:lle, joka oli huomattavasti ymmärtäväisempi ja sanoi, että Katja voi levätä huomisenkin. Ihme...
No, mun ja Kylien päivä ei ollut vielä ohi. Kylie alkoi juoksuttaa hevosia ja mä talutin Alligatorin ja kuivitin sen jälkeen takapihan tallit. Alligatorilla oli ihan liikaa ylimääräistä virtaa ja se vaan odotteli, mistä voi seuraavaksi kilahtaa. Ketjunaru lähti kisahevosten mukaan, joten jouduin pistämään taas narun turvan ympäri. Jouduttiin lisäksi pyörimään takapihalla, koska etupihalla lastattiin hevosia rekkaan ja siihen sekaan en halunnut Alligatoria viedä. Ei siinä muuten mitään, mutta Joshualla oli kivaa isolla laitsalla ja siitäkös Alligator riemastui. Sain sen kuitenkin talutettua ja vain kerran se astui varpaille. Onneksi oli turvakärjelliset kengät.
Kun Kylie oli juoksuttanut Royn, Fionnin ja Corleonen, mä ratsastin vielä Chinnokin. Se oli alkuun aika laiska ja aavistelin saman tyyppistä räjähdystä kuin lauantaina. Muuten poni oli tosi hyvä ja asettui ja taipui nätisti sekä käynnissä että ravissa ja vielä molempiin suuntiin. Tehtiin Chinnokin kanssa samaa kuin Adamin kanssa, eli ravia pitkät sivut. Chinnokin mielestä kaikki käynnistä annettavat pohjeavut tarkoittaa nykyisin laukkaa, joten siirtymiset oli aika erikoisia. Pitää ehkä yrittää opettaa sille, mikä ero on ravi- ja laukkapohkeilla. Lopulta sain siirrettyä hevosen raviin ja aloitettiin laukannostot. Vasen laukka nousi taas niin hienosti, että jätin sen kertaan ja kehuin paljon. Oikeallekin Chinnok nosti tosi nätisti ja ekalla kerralla oikein. Laukkasin maneesia ympäri ja yhdestä kulmasta Chinnok sinkosi. Se antoi nätisi kiinni ja jatkoi laukkaa. Seuraavalla kierroksella se lähti samasta kulmasta ja tällä kertaa se myös pukitti. Onneksi olin valmistautunut lähtöön ja ehdin reagoida, joten pysyin tällä kertaa pukissa kyydissä. Sen jälkeen nostettiin laukkoja oikealle ja tein nopeita siirtymisiä, jotta Chinnok ei ehtinyt keksiä mitään tyhmää. Lopuksi se laukkasikin nätisti myös sinkoilukulman.
Olin viemässä Chinnokia talliin ja kääntymässä hoitokarsinaan, kun se yhtäkkiä teki jotain. Seuraavaksi tajuan, ettei se astu vasemmalle takaselle vaan riiputtaa sitä ilmassa. Ehdin jo pelätä pahinta ja sitten vähintään seuraavaksi pahinta, mutta sitten se alkoi varovasti kokeilla painon laskemista jalalle. Aikaa kului ehkä viisi sekuntia, joten paljon ehtii ajatella. En tiedä, mitä tapahtui. Chinnok saattoi säikähtää. Se saattoi kääntyä liian nopeasti ja liukastua. Se saattoi osua ovenkarmiin... En tiedä. Kylie käski taluttaa tallin ympäri kerran ja katsoa stiten jalkaa uudestaan. Itse olisin ensin kylmännyt ja katsonut sitten kävelyä. Chinnok kuitenkin käveli ihan normaalisti kun talutin sen kerran tallin ympäri. Tallissa Kylie alkoi kokeilla jalan lihaksia, kun Chinnok mitään varoittamatta potkaisi suoraan sivulle. En tiedä osuiko Kylie kipeään kohtaan vai tuliko liian lähelle liian nopeasti, mutta Chinnokin reaktio oli aika voimakas. Onneksi Kylie oli sen verran lähellä, ettei potkussa ollut paljoa voimaa, mutta kyllä hevonen silti sai kuulla kunniansa. Huomenna ainakin vaan kävellään, voi olla että talutan, riippuen vähän siitä, miten Chinnok lähtee liikkeelle. Saattoihan se vaan kolauttaa jalan oveen. Jokainen tietää, miltä tuntuu kun kyynärpää osuu johonkin. Hetken se on tosi kipeä, mutta vähän ajan kuluttua ihan normaali. Katsotaan siis huomiseen. Huuhtelin kuitenkin jalkaa hetken kylmällä, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Sitten talutin vielä Alligatorin, Coktailin ja Jinxin sekä otin Bronxin sisään. Sillä aikaa Kylie oli ehtinyt jakaa heinät, joten mulle jäi käytävien lakaisu ja loimitus sillä aikaa kun Kylie jakoi väkirehut. Täytyy sanoa, että on ikävä suomalaisia luutia. Täällä lakaistaan käytävät katuharjoilla, enkä osaa ollenkaan käyttää sitä. Se ainoa edes puoliksi toimiva harja, joka meillä on, on rikki. Harjaosa irtoaa noin viiden työnnön jälkeen. On muuten tosi raivostuttavaa lakaista käytäviä...
Jouduttiin hetki odottelemaan kyytiä kämpälle, jossa Katja jo odotteli. Ilta on mennyt pääasiassa Ruotsin asioita selvittäessä sekä kirjoitellessa. Lisäksi yritän saada mun konetta hyväksymään Gimpin. Se poisti sen jo kerran itsekseen ja nyt en saa sitä asennettua jostain syystä. Arg, mä en jaksa... En halua muokata kuvia Paintilla... Korjailin muuten konetta muutenkin. T-näppäimessä oli jotain häikkää eilen, mutta näppäimen irrottaminen auttoi, nyt se toimii taas. Lisäksi välilyönti on vinkunut koko ajan, ja se jos mikä on ollut rasittavaa. Päätin kokeilla, josko irrottaminen auttaisi siihenkin. No ei se vinkunut, mutta se kolisi. Sisäinen insinöörini ei kuitenkaan luovuttanut, vaan pienen tutkailun jälkeen sain välilyönnin paikalleen ja nyt se ei enää vingu eikä kolise. Hyvä minä, musta tulee selvästi tietokonenörtti.
Tähän loppuun taas pieni valitus yhdestä ihmisestä. Kylie valittaa mulle koko ajan, miten ärsyttävää on, kun kirjotan joko puhelimella tai koneella. En jaksa edes vastata sille. Mäkin voisin kertoa, mikä kaikki siinä ärsyttää mua. Mutta en jaksa alkaa siihen, ihan sama. Alle viikko ja oon jo muilla mailla, joten miksi turhaan alkaa tapella. Mä en tiedä, miksi kaikki ihmiset tuntuu aina inhoavan mua. No toisaalta, mä en yleensä jaksa kauhean monia ihmisiä, että ehkä se on vähän molemminpuolista
Mutta mä tästä hiivin sänkyyn, jotta huomenna saisi herättyä ajoissa. Lisäilen kuvat myöhemmin kun tää kone ei nyt tee mun kanssa ollenkaan yhteistyötä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti