Tunnelmia

Olin eilen illalla niin kuoleman väsynyt, etten yksinkertaisesti jaksanut enää alkaa kirjoittaa. Asiaa ei myöskään auta tää järkyttävä nuha, johon mun flunssa nyt on mennyt. Kaikki röörit on tukossa. Kaikki muut tarpeelliset lääkkeet tuli mukaan, mutta en sitten muistanut ottaa Nasolinia... Ensi kerralla varmasti muistan.

Eilinen ei ollut kovin ihmeellinen päivä. Pojat lähti aamulla kouluun ja sen jälkeen me siivottiin nopeasti alakerta. Mulle jäi ikkunat pestäväksi ensi viikolla. Oltiin vähän puhuttu et sen jälkeen käytäisiin ehkä siellä heppatarvikekaupassa, mutta kello oli niin paljon, ettei millään olisi ehditty sinne. Oltiin luvattu et pojat voisi tulla kotiin koulubussilla jo puoli kaksi. Joten Terhi ja sen äiti kävi Borensbergissä ja sitten piti lähteä käymään ratsastuskoululla, mutta sinnekään me ei ehditty.  Sen sijaan tapasin farfarin, kun se tuli pyytämään Terhiltä kyytiä iltapäivällä.

Poikien tultua tehtiin mokkapaloja. Niistä tuli ihan hyviä, mutta tosi vaaleita. Ilmeisesti meidän kaakao oli liian vaaleaa. Mutta ehkä se maku on pääasia. Oon vaan ite tottunu sokeri-voi pohjaiseen taikinaan ja tää ohje oli muna-sokerivaahto, joten sen takiakin varmaan oli erilaisia kuin ne mitä me normaalisti tehdään.

Kävin siivoamassa tallin sen jälkeen. Tuli tosi jännä olo siivotessa. Sellanen "ihanaa, vapaa hetki". Vaikka yleensä tallityöt on työtä mulle. Mutta kun tossa on tosiaan se neljä karsinaa ja olkikuivituksella niin ei siihen mene kauaa, vaikka vedet joutuukin kantamaan käsin. Selkeesti on alkanut rutiini löytyä tohon, koska tallin siivoamiseen yksinkään ei mennyt kuin hetki.

Tallilta palatessa ihastelin saapuvaa sykysä. Tosi nopeasti on puut alkanu kellastua ja pudottaa lehtiään. Ne oli ihan vihreitä kun tulin. Ilma oli raikas ja maisema kaunis ja mulle tuli jotenkin tosi rauhallinen olo. Ihan kuin kaiken kuuluisikin olla näin. Oon ollut täällä vajaan viikon, enkä tietenkään vielä osaa tai tiedä kaikkia asioita ja ruotsi ei tosiaan suju kuin vettä vaan. Mutta ihmiset on tosi mukavia ja ilmapiiri koko tilalla on sellainen ystävällinen. Joten siinä syksyistä maalaismaisemaa katsellessa olin rauhallinen ja iloinen. Toivottavasti se lupaa hyvää ja asiat oikeasti sujuu hyvin.

Ilta tosin ei ollut kovin rauhallinen. Selvittelin poikien pientä riitaa (kiva tehdä se ruotsiksi, kun en mä osaisi sitä suomeksikaan), ja viiden päivällinen oli puolisen tuntia myöhässä. Tosin se olikin sitten tosi hyvä. Ihanaa sitruunakanaa ja lohkoperunoita. En harmillisesti viittinyt syödä sitä kovin paljoa, koska lähdin vielä illalla ajamaan Terhiä ja sen äitiä lentokentälle ja pelkäsin että tulisi totaalinen väsy, jos olisin ihan ähkyssä.

Ajomatka meni hyvin molempiin suuntiin. Löysin jopa takaisinkin, vaikka oli pimeää ja oon kerran vaan ollut kyydissä sen matkan. Ja autokin oli taas vieras. Jo kolmas uusi auto tällä viikolla. :D Oli tietyllä tapaa haikeaa sanoa heippa Terhille, koska nyt oon täällä yksin. Kyllä mä selviän, ei se siitä ole kiinni, mutta olisihan se kiva, jos olisi ystävä, jonka kanssa puhua ja puuhata. Mutta onneksi mulla on täällä noita pikkuhevosia ja sitten oon saanut hyvän uuden ystävän.

Rally tulee usein mun seuraksi tänne, joten en mä yksinäinen ole.

Mutta nyt me ollaan lähdössä Cissin kanssa jonnekin hevosmessuille. Lisäilen muutaman kuvan kun palataan sieltä :) Hauskaa lauantaita kaikille!