Final countdown

En voi kuin iloita siitä, että pääsen täältä pois. Yleensä pystyn sopeutumaan monenlaisiin asioihin, mutta jotenkin täällä on niin monessa asiassa jotain pielessä, että en vaan jaksa yrittää. Mutta kokemuksena arvokas ja en kadu, että tulin tänne. Paras puoli on se, että kohta saa päälle kuivia vaatteita!

Aamu alkoi kovin tavallisesti. Katja jäi kämpille eilisen putoamisen takia. Olin ihan sairaan hidas aamulla ja heinien jako kesti ikuisuuden. Muutenkin fiilis oli tosi huono ja komensin hevosia vähän turhastakin. Otti vaan elämä päähän vähän pahemmin. Heinien jälkeen talutin neljä hevosta: Alligatorin, joka oli vähän pirteällä tuulella, mutta ei mahdoton, Coktailin, joka taas vaihteeksi söi kaiken mahdollisen, Jinxin, joka oli yllättävän rauhallinen ja Chinnokin, joka oli kivoin kaikista. Päätin tänään taluttaa Chinnokin ja huomenna varmaan kävelen selästä. Torstaina juoksutan ja perjantaina ratsastan jos on ok. Sitten se saa pari vapaapäivää, kuten muutkin mun hevoset, koska lähden lauantaina kohti Dublinia ja sunnuntaina lennän Ruotsiin.

Oli muuten harvinaisen ärsyttävää taas. Olin jakamassa heiniä kuutostalliin. Viereiseen ... hmm, "talliin" on tuotu hevoset laitumelta. Eli kaksi tammaa varsoineen ja yksi kantava tamma (joka varsoo joskus talvella). No yhtäkkiä toinen näistä varsallisista tammoista vaan kävelee ulos karsinasta. Olin ihan, et mitä ihmettä. Kylie sattui just kävelemään paikalle ja sanoin vaan et tamma käveli ulos karsinasta. Kylie tietysti heti kysy että miten se on mahdollista. En tosiaan tiennyt. Teki mieli sanoa, et no kuule, ovi oli varmaan suljettu huonosti. Kylie nimittäin vei jo aamuruuat niille sinne. Mutta en sanonut. Jotenkin tuntui, että oli mun vika, että tamma karkasi, koska satuin seisomaan vieressä. Hevosten saaminen takaisin oli tietysti myös numero. Kylie heti viritti kuutostallia ympäröivää aitausta valmiiksi ja se ilmeiesti olisi halunnut että ajan tamman sinne. Mä seison sen vieressä ja kysyin lopulta et mitä ihmettä haluat mun tekevän. Sain nimittäin tammasta kiinni, eikä se ollut mihinkään menossa. Joten tamma saatiin karsinaan, mutta varsa jäi haahuilemaan pihalle. Se oli menossa kohti laidunta ja Kylie alkaa raivota mulle, et mee perään, aja se tänne. No joo, tosi fiksua rynnätä käsittelemättömän varsan perään. Se ei varmaan pelästy... Rauhassa sain sen ohjattua takaisin äitin luo. En tiedä, mikä kiire oli taas. Joskus se kiirehtiminen vaan hidastaa asioita. Mutta Kylie selkeästi kuvittelee, ettei mulla ole mitään kokemusta hevosista, koska se on joka hetki neuvomassa mitä pitäisi tehdä. Mä ehkä osaan kuitenkin itsekin hoitaa suurimman osan tilanteista, kiitos vaan.

En muuten ihmettele, että noi hevoset on tollasia kun ne on. Näin tänään kun K talutti varsallisia tammoja hetken pihalla ja varsat juoksi perässä. Se oli kaikki mitä niille on tehty tän kuukauden aikana. Mihin jäi varsojen käsittely? Miten se opettaminen pienestä pitäen? Näille tuntuu olevan tärkeintä saada paljon varsoja, viis siitä minkälaisia, kunhan niitä on paljon. Tammatkin on täysin surkeita ja niillä ei ole edes nimiä. Ei puhettakaan hyvistä, menestyneistä kilpatammoista. Ehei, jotan puskista repäistyjä otuksia noi on. Ja varsat tosiaan pelkää ihmistä. Että hyvät on lähtökohdat...

Taluttaminenkin vei ikuisuuden, koska en vaan saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Käveleminen karsinalta toiselle oli ylivoimaista... En tosiaan tiedä, mistä vetämättömyys johtui, mutta se oli pahempaa kuin pitkään aikaan. Ihme, että sain hevoset talutettua...

Ennen lounasta ratsastin vielä pikaisesti Chillin, Jayn ja Adamin. Chillillä vaan kävelin, koska ei yksinkertaisesti riittänyt energia sen ratsastamiseen. Se oli käynnissäkin patalaiska ja annoin pari kertaa raippaa. Sattumoisin juuri estekasan kohdalla. Seuraavat kymmenen minuuttia käytin sitten Chillin rauhoitteluun ja yritin vakuuttaa, ettei estekasa lyönyt eikä tule lyömään sitä raipalla. Lopulta Chilli rauhoittui, mutta onneksi säilytti liikkumisen ja se olikin lopuksi tosi hyvän tuntuinen. Toivottavasti huomenna on edes osa energiasta tallessa. Chillin kanssa tajusin, että nää hevoset ei ehkä ole laiskoja. Ne ei ehkä vaan osaa liikkua ohjastuntumalla. Koska O halusi meidän ratsastavan niitä alkun pitkällä ohjalla eteen, joten ehkä ne ei vaan ole tottuneet kulkemaan alusta asti ohjastuntumalla. On ne laiskojakin, mutta ehkä tää selittäisi vähän. Taas yksi hyvä syy lisää ratsastaa ohjat kädessä, muuten tulee joko tollasia matoja tai sitten edestä täysin tyhjiä hevosia.

Jaylla vaan kevensin eteen-alas, koska eilinen oli taas vähän raskaampi ja Jay tuntui aika väsyneeltä eilenkin, vaikka sunnuntai oli ollut vapaa. Hevonen oli yllättävän pyöreä, ei tosin kovin energinen, mutta liikkui melko kivassa muodossa. Jayn kanssa olisi ollut kiva tehdä töitä pidempään, koska se olisi varmasti muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan. Se kulkee jo nyt paremmin kuin silloin kun aloitin. Ei se mikään notkeuden huipentuma ole eikä tule olemaankaan, mutta nyt se jo tietää, minkälaista muotoa siltä odotetaan. Jay oli taas hyvä, vaikka vähän jouduttiin taipumisesta vasemmalle keskustelemaan. Se ei ollut mitenkään liian väsyneen oloinen, joten toivottavasti se olisi huomenna hyvä.

Adamilla menin nopeasti kaikki askellajit läpi, koska eilen sillä oli aika rankka päivä. Adam on tosi kiva ja en ymmärrä miten Katja ja Kylie saa siitä laiskan. Musta se on ehkä reippain noista mun ratsastamista ja ainoa, jota joutuu pidättelemään. Se tosin on sen takia, että Adam etsii vielä tasapainoa ja jos se menee liian kovaa, se alkaa heti takoa. Mutta toisaalta se tajuaa puolipidätteet ja sitä on aika helppo tasapainottaa. Mutta silloin kun se ei tao, tuntuu ettei se etene mihinkään, vaikka ravi onkin ihan ponnekasta. Adamia on musta kiva ratsastaa varsinkin siksi, että siitä näkee oman ratsastuksen merkityksen. Juurikin toi tasapainottaminen ja lisäksi se oppii tosi nopeasti. Ei siis ollenkaan hassumpi hevonen. Ja se osaa nostaa laukat!

Lounaan jälkeen talutin vielä Coktailin, Jinxin ja Chinnokin. Alligator siirtyi juoksutettavaksi Kylielle. Kuulin muuten, että siitä oli tarjottu kahta miljoonaa dollaria. Melkoisen arvokas hevonen siis... En varmaan ole koskaan koskenut mihinkään noin arvokkaaseen. Onneksi en tiennyt sitä aikaisemmin, nyt mun ei toivottavasti tartte tehdä sen kanssa enää mitään. Mutta ymmärrän, että sitä hyysätään ja paapotaan, ei noita ihan joka tallista tietenkään löydy. Mutta se ei poista tosiasiaa, että Alligator osaa olla todella raivostuttava ja huonokäytöksinen.

Ennen heinien jakoa otin vielä hevoset sisään. Tarhat on oikeaa saviliejua ja hevoset sen näköisiä. Ei oikein houkuttele. Jay oli aamun ulkona ja oli uinut jossain lammikossa. Muuten ihan kiva, onhan tohon mutaan totuttu, mutta kun käytössä on rikkinäinen metallisuka ja onneton kiillotusharja, niin ei niillä mutaa saa hevosta irti... Lisäksi osa näistä kammoaa astua mutaan. Tigger oli tänään pahin. Ensin se juoksi viisi minuuttia ympäri tarhaa huutamassa Dazin perään. Sitten se tajusi, että tulin hakemaan sitä, mutta silti se jäi "väärälle" portille. Lopulta kun päästiin oikealle portille, se kieltäytyi astumasta mutaan, joten jouduin käyttämään kaiken suostuttelutaitoni, että sain sen ulos tarhasta. Huoh...

Iltaheinien jako sujui nopeasti ja päästiin tosi aikaisin tänään pois. En tiedä, mitä kello oli, koska puhelimesta loppui akku, mutta ennen kuutta ihan varmasti.

Ilta menikin sitten lentolippua varatessa. Täytyy sanoa, että Ryanair ei saa musta asiakasta. Ensi kerralla maksan mielummin enemmän ja lennän jollain vähän vähemmän hankalalla yhtiöllä. Jos noi isommat ja vanhemmat yhtiöt tuntuu siltä, että ne haluaa sut asiakkaaksi ja tekee kaikkensa, jotta sun on helppo varata lento ja lentää niin Ryanair toimii juuri päinvastoin. Kaikesta on tehty mahdollisimman hankalaa ja vahingossakaan ei voi mikään toimia helposti. Tulee sellainen olo, että niillä on liikaa asiakkaita ja vaan ne kaikkein viitselijäimmät halutaan lennoille. No miten vaan, eka ja vika kerta kun lennän Ryanairilla. Toivottavasti pääsen koneeseen matkalaukkujen kanssa ja kone vielä laskeutuukin turvallisesti Ruotsiin. Ihan hirveästi en luota Ryanairiin, jos joku ei vielä huomannut. Mutta se sattui olemaan suora lento Dublinista Skavstaan, eikä muut tarjoa sellaista. Peukut pystyyn, että kone pysyy ilmassa!

Lennän tosiaan sunnuntaina Ruotsiin ja siellä odottelee perhe uutta au pairia. Mun ystävä on siellä nyt ja ollaan sitten vähän aikaa yhdessä siellä ennen kuin se lähtee takaisin Suomeen ja mä jään yksin Ruotsiin. Jaiks. Ruotsi ei tosiaan ole mun vahvin kieli, mutta ehkä se vähän paranee. Ei voi olla huono asia oppia kieliä! Perheen äiti on ratsastuskoulun johtaja ja perheellä on myös omia hevosia, joten meen tunneille ratsastuskouluun pari kertaa viikossa varmaan ja sitten ehkä (toivottavasti) saan välillä ratsastaa niitä perheen hevosia. Eli en ihan heppailuitta jää, vaikka tosiaan ei ihan samassa määrin hevosia olekaan kuin täällä. Mutta tähän kohtaan sopii hyvin ei se määrä vaan se laatu.

Mutta mä oon nyt niin väsynyt tohon lennon varaamiseen, että en jaksanut tänään edes varata hotellia, junalipusta puhumattakaan. Joten en tosiaan jaksa alkaa tapella kuvia tähän. Jostain syystä mun koneella on  nyt jotain mua vastaan... Täytynee yrittää lepytellä sitä jotenkin, koska mä tosiaan tarttisin sen apua muutamassa asiassa.

Nyt mä voisin painua kerrankin ajoissa nukkumaan, jos huomenna sitten sujuisi aamupäiväkin vähän paremmin. Lounaan jälkeen olin tänään paljon paremmalla tuulella. Ei haitannu hevostenkaan temppuilut. Niin se vaan jännästi menee. Joten voisin ehkä nukkua sen verran, etten huomenna räjähdä hevosille.

Täällä on muuten kaiken hyvän lisäksi myös hiiriä. Kuuluu joku jyrsivän katossa. Toivottavasti vain hiiri!

Saatte kuvia huomenna, lupaan! Hyvää yötä!