Se mikä ei tapa se vahvistaa

Ei ollut ihan niin kamala päivä kun pelättiin. Vaikkakin lounaalla oli jäätävin tunnelma koskaan, mutta ainakaan perhe ei keksinyt mitään ikävää meille.

Hullu koira ei pelkää mitään.

Aamu aloitettiin kivasti aamutallilla, jatkettiin sitten taas omiin hommiin. Listat pysyi samana kuin eilen. Tai itse asiassa me vaan alettiin toimia niiden mukaan, kun mitään päivitystäkään ei ollut tullut. Se tuli sitten puolen päivän maissa. Mutta aloitin siis taas taluttamalla kivasti neljä hevosta. Ketjua ei löytynyt, joten talutin sekä Coktailin että Alligatorin naru turvan ympärillä ja molemmat idiootit oli täynnä pelle-energiaa ja loikki ympäriinsä huitoen etujaloillaan. Tosi raivostuttavaa. Kris ja Claudia käyttäyty ihan asiallisesti. Ja Kylie oli hoitanu Jinxin ja sen kipeän jalan.

Sitten aloitin ratsastamiset. Päivä oli kuin kopio eilisestä. Aloitin Adamin kanssa. Hevonen oli vähän laiskempi kuin eilen, mutta toimi hyvin. Ainoa vaan, että sekin kääntää päätään vinoon varsinkin laukassa ja se todella ärsyttää mua. Mutta en ehkä jaksa alkaa sitä paljoa korjailemaan, koska ei tässä ole enää paljoa aikaa. Toki ratsastan sitä niin suoraksi kuin pystyn, mutta tuskin siitä kauheasti on hyötyä. Muuten Adam on kyllä kiva hevonen ja oikeasti olisin voinut alkaa ratsastaa sitä jo aikaisemminkin.

Chilli sen sijaan ei ollut tänään hyvä. Se oli parempi kuin eilen, mutta on se ollut parempikin. En jaksanut laukata tänään, koska meitä oli maneesissa neljä ja sain potkia ihan tarpeeksi, jotta Chillistä edes irtosi ravia. Mulla oli kannukset, enkä onnistunut saamaan kylkiä pahempaan kuntoon, niin että en ole varma, onko ne edelliset jäljet mun vai Kylien, joka meni Chillillä pari päivää. Ne on kyllä aika ylhäällä siihen nähden, minkä mittaiset jalustinremmit mulla on... En tiedä. Mutta Chillin kanssa tuli taas ärsytyspiste vastaan ja olisi tehnyt mieli kalauttaa sitä jollain. Sen sijaan tyydyin vaan huomauttamaan raipalla vähän napakammin siitä tosiasiasta, että jalkoja saisi liikutella. Sitä paitsi maneesin pohja on ihan kamala, eikä ainakaan auta noita hevosia liikkumaan. Siinä on kova pohja ja pinnalla kerros irtonaista hiekka/turve-seosta. Se on täysin joustamaton eikä hevoset jotenkin pääse irti pohjasta ollenkaan.

Näin meillä päin hoidetaan hevoset

 Viimeisenä ennen lounasta ratsastin Jayn. Se oli tänään vähän pirteämpi kuin eilen ja jopa notkeampi kuin ennen. Huipputunne! Ratsastin melko lyhyesti, mutta laukkasin paljon ja jouduin kävelemään loppukäyntejä kauan, jotta Jay ei enää puuskuttanut. Täytyy kyllä todeta, ettei noi estesatulat ole koulua varten. Ihan kamalaa istua harjoitusravissa, koska Jaylla ei ole edes se kaikista helpoin ravi. Eikä mulla edes ole koulujalustimet. Jaylla meen noin reiän tai kaksi normaaleja koulujalustimia lyhyemmillä jalustimilla ja nuorilla siitä vielä reiän lyhyemmillä. Ne on ehkä reiän tai kaksi mun estejalustimia pidemmät. Joka tapauksessa menin pääasiassa laukkaa, joten istuminen ei ollut niin paha ongelma. Tein taas laukan kokoamista volteilla ja vitsi Jay jakso yrittää. Se ei varmasti ollut sille ihan helppo homma mennä n. 8m laukkavolttia, tai kahta, mutta se suoriutui erinomaisesti ja olin tosi iloinen. Tehtiin parit vaihdot ja sitten annoin Jayn laukata eteen ja venyttää itsensä pyöreäksi. Se sujuukin joka kerta paremmin ja paremmin. Jaylla olisi ollut kiva oikeasti ratsastaa pari kuukautta ja katsoa mitä siitä olisi saanut esiin. Mutta S ei olisi varmaan katsonut hyvällä mun koulupainotteisia treenejä. Nuorilla voi mennä sileäntyöskentelyä (flatwork) mutta Jaylla tykkään mennä koulua. Nyt S ei ole kotona, joten oon voinu rauhassa harrastaa mun kouluani. Kunnon venyttelyravien jälkeen käveltiin tosiaan pitkään, koska Jay oli tosi hengästynyt. Mutta jaksoi hienosti loppuun asti.

Olisin ehtinyt vielä juoksuttaa Sunnikan, mutta Kylie tuli sillee "voit aloittaa heinien annon, me ollaan varmaan vartissa takas ja voidaan sitten jakaa väkirehut" ja niin ne lähti Katjan kanssa maastoon. Mä olin vähän et ahaa. Te voitte ratsastaa hevosenne, mutta mulle voi sanoa, että tee sitä tee tätä, vaikka mulla olisi myös niitä hevosia liikutettavana. No hoidin Jayn sitten rauhassa pois ja aloin jakaa heiniä. Ihan pikkusen ärsytti.

Lounaan jälkeen ratsastin Chinnokin. Aluksi se tuntui väsyneeltä ja ajattelin, että eilinen oli ehkä vähän rankka, vaikka vaan ravasin. Mutta toisaalta noi nuoret väsyy henkisestikin  ja meillä oli aika pitkä takkiin totuttelusessio. Ravasin vähän ja ajattelin että tänään pitää kuitenkin nostaa laukat molempiin suuntiin. Vasemmalle tuli taas käynnistä ihan tajuttoman hyvä nosto. Suorastaan oikeaoppinen. No muoto ei säilynyt, mutta hevonen nousi nostossa ylöspäin ja jatkoi siitä hyvässä laukassa eteen. Olin ihan huippuilonen ja tietysti kehuin Chinokkia paljon. Vaihdoin sitten oikealle, jossa tein ekan noston ravista ja se meni niin hyvin, että päätin sitten tehdä vähän nostoja käynnistä. Tarjosi eka väärää, mutta nosti sitten oikeankin. Seuraavassa yrityksessä tarjosi ristilaukkaa. Olin jo siirtämässä raviin ja olin vähän etukenossa valmiina keventämään, kun Chinnok ilmeisesti yritti vaihtaa takapäätä oikeaan laukkaan ja teki niin yllättäen (aika ison) pukin ja yllätti mut täysin. Yritin roikkua kaulalla, mutta en sitten onnistunut siinä. Se mikä oli jännittävää, samalla hetkellä kun tajusin, että putoan, työnsin itseäni kauemmas hevosesta ja jotenkin onnistuin kääntymään vielä siten että putosin hartia edellä ja pidin vielä selän pyöreänä ja leuan rinnassa, joten tän oikeaoppisen putoamisen jälkeen mua vaan nauratti. Mutta kaikki tuli ihan ajattelematta, enkä tiedä miten onnistuin, mutta ehkä sitten sen verran useasti tullut pudottua, että jotain on jäänyt päähän. Ainakin toi hevosesta kauemmas yrittäminen on ehdottoman hyvä asia.
Mutta pyydystin sitten Chinnokin, joka oli vähän hämmentyneen näköinen. T oli maneesissa myös ja eka se tietysti kysyi olinko kunnossa ja sitten se alkoi nauraa. Muakin nauratti ja sitten O tuli vielä maneesin ovelle. Eka se ei tuntunut tajuavan, että olin alhaalla, mutta sitten se oli sillee "Mitä, putositko?" Mä vaan vastasin et joo, Chinnok pukitti mut alas. Lähdin sitten talliin, hyppäsin takas kyytiin ja lähdin jatkamaan suoraan siitä mihin jäätiin. Olisin halunnut vaan hypätä maneesisa kyytiin, mutta kun pitää nousta tuolilta, joita ei ole maneesissa. Sen jälkeen Chinnok nosti oikeat laukat käynnistä paremmin kuin koskaan. Olin tyytyväinen ja tein vielä pari nostoa vasemmalle. Ne oli sitten vähän epävarmempia yllättäen ja tajusin parin haparoinnin jälkeen, että mun ehkä pitää oikeasti keskittyä siihen, mitä teen, milloin teen ja miten teen. Kun ajotin avut ja olin selkeä, Chinnok nosti vasemmankin laukan taas hyvin. Sitten loppuravit ja pois. Kylie ja Katja molemmat vaan nauro mulle. Kai sitä pitää kerran pudota, kun on ratsastamassa nuoria hevosia :D Onneksi ei käynyt mitään. Oikeasti muuten ei ole mitään, vähän oikea käsi ehkä osui johonkin, koska se on vähän kipeä, mutta se oli kipeä jo ennen putoamista, joten ei ole tarvinnut paljoa tärähtää.

Juoksutin vielä Sunnikan, joka oli yllättävän hyvä tänään. Vasemmalle ei ollut mitään ongelmia. Oikealle kääntyminen oli ensin suuri kysymys, mutta tosi nopeasti tajusi, että okei, tää on tää. Aluksi se oli tosi jännittynyt ja kun pyysin ravia, se lähti ensin kiitoravia ja sitten laukkasikin. Se selkeästi muisti eilisen. Odottelin vaan rauhassa ja annoin sen juosta, kunnes se tajusi, että kun se menee nätisti, mitään ei tapahdu. Niinpä se sitten rauhoittui ja alkoi kuunnella. Tein käynti-ravi-käynti siirtymisiä ja Sunnika meni tosi nätisti. Oikealle en halunnut ottaa laukkaa, koska oli mennyt niin hyvin. Se kyllä täytyy sanoa, että nää hevoset oppii tosi nopeasti, koska esim. tässä juoksuttamisessa niiden kanssa saa yleensä tapella sen kerran ja sitten ne toimii yleensä seuraavalla kerralla jo paljon paremmin.

Seuraavaksi mulla oli kävelytettäviä ja pestäviä hevosia. Tosin Kylie oli alottanu kävelyttämisen ja Katja pesemisen. Sitten Kylie meni juoksuttamaan Royn ja mun piti jatkaa taluttamista. Tosin siinä vaiheessa oli vaan Alligator ja Coktail jäljellä ja Kyliellä oli ketjuliina, joten menin Katjan kanssa pesemään. Katja sitten lähti taluttamaan, oikein sillä asenteella, että "No kyllä mä voin ilman ketjuakin taluttaa". Mä olin ihan et no miten vaan, mun ei tartte todistaa sulle mitään ja mä en halua saada niiden kahden pellen kavioista päähäni. Naru turvan ympärillä ei todellakaan vaikuttanut kummallakaan. Sain pestyä kaksi hevosta kun Katja tulee sillee "Sä voit mennä kuivittamaan pestyjen hevosten karsinat. Laita paljon olkia." Mä olin ihan et anteeksi mitä, miksi te luulette voivanne koko ajan sanoa mitä tehdä seuraavaksi. Tosin olin jo niin ärsyyntynyt hevosiin, jotka ei halunneet kärpästen takia seisoa, että menin sitten kuivittamaan pahasti ärsyyntyneenä.

Sunnika toimi tänään hienosti.

Sen jälkeen oli onneksi enää iltaruokinta ja sitten päästiin kämpille. Katja ja Kylie oli lähdössä ulos, mutta Kylie oli niin pahasti kännissä, että se ei lopulta enää edes kävellyt ja päädyttiin kaikki nukkumaan yhden jälkeen. Sitä ennen oltiin katsottu X-factoria ja Kylie oli levittäny kaikki muro ympäri lattiaa ja sohvaa.

Tänään muuten muistin ottaa kypäränkin mukaan! Eilen unohdin sen kämpälle ja tajusin siinä vaiheessa kun olin laittamassa ekaa hevosta kuntoon. Talosta onneksi löytyi lainakypärä, joka kyllä haisi aika mielenkiintoiselle, mutta vaikutti ehjälle. Kylie ehdotti ensin, että mee ilman. Sekunnin sadasosan ajattelin, että miksi ei, se olisi helpoin ratkaisu. Mutta sitten järki ehti tilanteeseen mukaan ja tiesin, etten koskaan kiipeäisi noiden (tai minkään muunkaan) hevosten selkään ilman kypärää

Eilinen ilta oli vähän villi, joten julkaisen tän vasta nytten :) Meiltä löytyy muroja ihan kaikkialta...