Liikaa surullisia uutisia

En tiedä kuinka paljon surullisia uutisia ihminen voi kestää. Vanha sanonta on, ettei kukaan joudu kantamaan enemmän kuin jaksaa, toivottavasti se pitää paikkaansa. Tänään taas sain kuulla Suomesta ikäviä uutisia, kun tallilta oli taas jouduttu lopettamaan hevonen. Oli tehty kaikki mitä voitiin, ja enemmänkin. Mutta joskus kohtalo on päättänyt toisin. Niin oli nytkin, joten paljoa ei enää voinut tehdä. Nuku rauhassa Paroni.

Viitos talli edessä ja takana olkivarasto.

Omakaan päivä ei ole mennyt ihan putkeen. Aamu alkoi harmaana ja saatiin aamutalli tehtyä, vaikka töissä oli tänään vain me kolme tyttöä. Aamutallin jälkeen aloitin ratsastamalla Jayn, koska en jaksanut alkaa tapella sen kanssa myöhemmin. Jay oli kuitenkin tämän päivän huippukohta, koska herra liikkui itse eteen ja mallikkaasti liikkuikin. Päästiin tekemään avoja ja sulkuja sekä suluista avoihin vaihtamisia. Tehtiin myös vähän takareita, jotka pienen takeltelun jälkeen sujui mainiosti. Ajattelin tehdä vielä vastalaukkoja, mutta Jay oli ilmeisesti ylittänyt itsensä, koska pienten välikäyntien jälkeen ei enää jaksanut keskittyä. Mutta jos se ei ole pitkään aikaan tehnyt töitä kunnolla, en ihmettele. Tänään se nimittäin työskenteli kyllä läpi koko kropan. Ja nyt ravissa pystyi jopa istumaan!

Sitten hyppäsin Chi-Chin selkään. Toivoin että olisi reipas ja mukava, koska toimi eilen liinassa vasemmalle niin hyvin. Mutta kattia kanssa. Tamma ei liikkunut mihinkään suuntaan, ei jäänyt kuolaintuntumalle, ei asettunut (tietenkään) eikä keskittynyt alkuunkaan. Varsinkaan sen jälkeen kun jouduttiin kentälle ratsastamaan. Asiaa ei mitenkään auttanut myöskään se, että suitset oli noin kaksi reikää liian isot ja kuolaimet sentin liian pitkät, joten kuolain vain liikkui suussa ilman mitään vaikutusta. Ajattelin vain keskittyä rentouteen ja tasaisuuteen, mutta kun poni ei edes liikkunut, unohdin kaikki tavoitteet ja ratsastin puolisen tuntia eteen kaikissa askellajeissa. Lopulta laukkakin alkoi vähän aueta, mutta voin sanoa että potkia sai kuin parempaakin tuntiponia. Raippaa ei tietenkään ollut mukana, kun kolmelle ratsastajalle on vain kaksi raippaa...

Se on kovin seurallinen. :)

Sitten lastattiin rekka täyteen nuoria hevosia ja ne suuntasi johonkin, en tiedä minne. Chinnokkin lähti mukaan, joten en sitten tänään(kään) päässyt ratsastamaan sillä. Olisi ollut päivän pelastus. Mutta pidettiin sen sijaan pieni rapsutteluhetki. Hän on niin kovin seurallinen. Voisin ostaa sen ;) Muita ratsastettavia mulla ei tänään ollutkaan, koska Chinnok ja Chilli lähti molemmat ja Tigger ja Jaffa oli Katjalla.

Me jäätiin tallille pesemään huomisia kisahevosia, joita oli seitsemän. Vesipumppu on tosiaan edelleen rikki, joten ämpäreillä mentiin. Alkoi käydä vähän puiseksi homma jonkun kolmannen hevosen jälkeen. Lisäksi pesupaikalla oli miljoonia ötököitä, jotka häiritsi varsinkin hevosia. Meinasin saada kerran kaviosta kun Joshua hermostui niihin oikein kunnolla. Pesu-urakan jälkeen tehtiin vielä iltatalli ja siivottiin rekka ennen kuin päästiin kotiin ja syömään. Katja onneksi tekee ruuan tänään :)

Niinpä mä nyt tässä kirjottelen ja sulattelen kotimaan ikäviä uutisia. Toivottavasti niitä ei kuulu tätä tahtia. Lisäksi pelkään koko ajan myös niitä ikävimpiä uutisia (tallilta), että Simpalle, Amille, Ultralle tai Dellalle on käynyt jotain. Tosin Ultra on Ultra ja se on tiedossa...

Näissä tunnelmissa siis huomiseen.