Tässä sitä ollaan, viimeinen ilta Ruotsissa. Tuntuu tosi kummalliselta. Tavallaan ei ole yhtään haikea olo, pikemminkin helpottunut. Pakatessakin vain mitein, miten saan kaiken mukaan, en ollenkaan sitä, että olen lähdössä täältä. Mutta samalla Suomeen paluu jännittää, sitä arkea, mistä lähdin ei enää ole, joten nyt mun täytyy keksiä jotain uutta. Talli toki on ja se varmasti tulee täyttämään päivät alkuun, mutta sitä ei voi kestää ikuisesti. Eikä edes kuukautta pidempään. Mutta en tosiaan tiedä, mitä teen uuden vuoden jälkeen. Sen näkee sitten. Suunnitelmia kyllä on, useampiakin, mutta en tiedä minkä niistä toteuttaisin.
Tänään nukuin jopa yhdeksään ja sen jälkeen aloitin pakkaamisen. Olin pakannut jo toisen laukun maanantaina, mutta kuten arvelin jo silloin, jouduin purkamaan sen tänään. Niinpä käytännössä aloitin pakkaamisen alusta. Ensin tehtävä näytti toivottomalta, mutta kun tavaroita alkoi olla laukuissa, aloin myös uskoa siihen, että saan edelleen kaiken mahtumaan mukaan, vaikka uusia tavaroita on tullutkin taas lisää. En kyllä tiedä, miten tavarat pienenevät ajan kuluessa, mutta en keksi muutakaan selitystä sille, että täyteen matkalaukkuun saa lisää tavaraa. Ei sitä ylimääräistä tilaa ollut Irlannistakaan tullessa yhtään.
Aamupäivä hurahtikin hyvin tavaroita sumpliessa ja huonetta siivotessa. Lounaaksi syötiin hirveä ja jälkiruokana oli mansikoita ja jäätelöä. Oli hyvää ja hirvenliha oli ihan tajuttoman mureaa, kun se oli päivän verran hautunut.
Sen jälkeen pakkasin kaiken, mitä en enää tarvitse ja lähdin sitten viimeistä kertaa tallille. Olin niin taitava hakkaamaan Pilotia viimeksi, että pääsin jatkamaan kurinpalautusta tänään. Tavallaan se oli kivaa päästä ratsastamaan, mutta tavallaan olin niin väsynyt, ettei olisi yhtään huvittanut. Lähdin kuitenkin ja onneksi lähdin, Pilot oli tosi hyvä tänään.
Nopean harjauksen jälkeen laitoin hevosen kuntoon ja suuntasin maneesiin. Aluksi kävelin taas puolipitkällä ohjalla ja sen jälkeen otin ohjat ja aloin taivutella käynnissä. Pilot oli paljon suorempi kuin torsaina, mutta samalla se puri vahvasti kiinni vasempaan ohjaan. Ongelma siinäkin on se, ettei Pilot kuuntele pohkeita, joten irroittaminen on vähän hankalaa. Lopulta hevonen kuitenkin vähän asettui vasemmallekin. Sitä ennen Pilot ehti kuitenkin jo tarjota pukkejakin. Se ei halunnut kävellä eteenpäin ja jouduin huomauttamaan asiasta raipalla. Sehän ei tietenkään sopinut, mutta kyllä ponin paksuun kalloon jotain on uponnut, koska pukittelu loppui yhden pukin jälkeen. Ilmeisesti ei ole niin kivaa saada raipasta. Ravi sujui ongelmitta, vaikka ei ollutkaan yhtä energistä kuin torstaina. Selvästi se pukittelu ja raippa yhdistelmä lisäsi energiaa hevoseen. Laukatkin meni hyvin. Jopa oikea laukka nousi tänään todella helposti ja siitä olin iloinen ja kehuin Pilotia. Kerran oikeassa laukassa jouduin huomauttamaan raipalla ja se sai Pilotin pukittamaan kerran, mutta sekin jäi kertaan kun muistutin raipalla uudestaan. Olisi kieltämättä ollut kiva päästä vähän pidempään tekemään töitä Pilotin kanssa, kun se selvästi tulee kerta kerralta paremmaksi. Mutta pitää olla tyytyväinen näihinkin kertoihin. Ainakin tällä reissulla olen osoittanut itselleni, että osaan joitain asioita tehdä ratsastaessa oikeinkin. Ja samalla huomannut se, miten paljon oikeasti pitää keskittyä siihen ratsastamiseen. Noilla kokeneilla voi humppailla menemään ajatukset jossain muualla, mutta varsojen tai raakojen hevosen kanssa pitää keskittyä koko ajan ihan kaikkeen. Itseen ja hevoseen. Ei ole ihan helppoa. Mutta palkitsevaa toisaalta, kun hevonen sitten alkaa toimia ja näkee ne työnsä tulokset. Olen ehkä vähän tykästynyt nuorten ratsastamiseen tässä muutamassa kuukaudessa. Hassua sinäänsä, että tähän asti olen aina halunnut koulutetun opetusmestarin, kun ostan hevosen, mutta nyt olen alkanut oikeasti miettiä, että olisi kiva kouluttaa se oma hevonen itse. Mutta onneksi kysymys ei ole ihan ajankohtainen, ehtii vielä miettiä.
Juoksutin vielä Atlaksen nopeasti sen jälkeen kun olin hoitanut Pilotin. Atlas ontuu edelleen ja nytkin pyöritin sitä liinassa vähän aikaa vain, jotta se ei vallan jäykisty. Sen jälkeen sanoin heippa Atlakselle ja lähdin ajamaan takaisin kotiin, viimeistä kertaa. Kävin vielä kotimatkalla putsaamassa Lantanin varusteet, kun en ehtinyt tai jaksanut sitä tänään ratsastaa enää. Huomenna Lantan muuttaa ratsastuskoululle.
Nyt olen saanut laukut pakattua loppuun. Ihme, että molemmat menee kiinni ja melkein jää tilaakin. En tiedä, mitä olen unohtanut. Mutta ehkä olen vain oppinut pakkaamaan todella hyvin. Toivottavasti niin... Mutta en usko unohtaneeni mitään, koska missään ei ole mun tavaroita enää. Joten kai ne on tuolla laukuissa. Toivottavasti ne vaan ei paina liikaa.
Mutta tämä reissu alkaa olla tässä. Huomenna lähdetään aamulla ja pudotetaan Lantan ratsastuskoululle ja sen jälkeen Cissi ajaa mut Norrköpingiin kentälle. Huomenna pitäisi ennen yhtä olla Suomessa. En malta odottaa. Illalla olen menossa jo tallille, mihinkä sitä kissa karvoistaan pääsisi. No ei vaan, pitää mennä moikkamaan rakkaat, en sentään ole koko illaksi jäämässä. Ruotsi kuittaa viimeistä iltaa, kirjoitan vielä aamulla nopeasti ennen lähtöä.
PS. Vettel voitti F1:sten maailmanmestaruuden :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti