lauantai 17. marraskuuta 2012

Pieni lauantailoma

Mulla siis piti olla edessä rankka viikonloppu yksin lasten kanssa, mutta se sitten matkan varrella vähän muuttui ja tuloksena olikin ihana rento ilta ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon.

Aamu meni kaikilla vähän pitkäksi, koska pojatkin olivat eilisestä aika väsyneitä. Nukutiin melkein yhdeksään ja jatkettiin siitä aamiaisella rauhallisissa merkeissä. Jacob lähti kaverin synttäreille puolilta päivin ja jäin Oscarin kanssa kahdestaan. Syötiin lettuja lounaaksi (olen löytänyt tosi hyvän reseptin amerikkalaisten pannareiden tekoon, sillä saa myös hyviä lettuja) ja sen jälkeen pelattiin muutamaa lautapeliä. Tykkään kyllä lautapeleistä, mutta nämä +3v pelit on vähän tylsiä, joten en kovin innoissani ole pelaamassa, varsinkin kun Oscar tykkää muuttaa sääntöjä kesken pelin. Ei taida oikein kiinnostus riittää.

Alkuillasta pojat sitten lähti kaverille yökylään. Olin jo ihan asennoitunut aloittamaan rentoutumisen, kun farfar sanoi, ettei tallia oltu vielä siivottu. Joten jouduin keräämään voimat ja lähtemään pimeään iltaan siivoamaan.

Ei pimeys mua sillä tavalla haittaa, en pelkää että siellä olisi jotain kummituksia. Ja jos siellä sattuisikin olemaan, luultavasti mulle olisi kerrottu jos ne olisi vaarallisia. Mutta jokaikinen kummallinen ääni saa mut silti varovaiseksi, koska pelkään, että jostain ilmestyy joku hiippari. Ei ole kovin todennäköistä, että tänne eksyisi joku ulkopuolinen, mutta silti heinävintille mennessä pelkään eniten, että jostain pimeästä nurkasta tulee joku hullu. Mutta se pimeydessä on ikävää, ettei näe eteensä. Esim. hevosia hakiessa saa arvailla, kuka on kuka. Duran ja Lantanin merkit loistaa sen verran, että ne tunnistaa, Jackson ja Skarlet multa menee aina sekaisin.

Kun olin saanut hevoset sisään, tulin itsekin sisälle ja aloin nauttia hiljaisuudesta. Söin vähän ja sen jälkeen paistoin samoja lettuja kuin päivällä, mutta päivällä niissä oli vähän sokeria ja osa vehnäjauhosta korvattu grahamjauholla. Nyt laitoin pelkkiä vehnäjauhoja ja enemmän sokeria. Lisäksi paistoin ne amerikkalaisittain paksuiksi ja päälle siirappia. Sitten suunntasin yläkertaan katsomaan Pirates of the Caribbeania, ykkösosa eli Mustan helmen kirous oli päivän elokuvana. Siinä oli jopa suomenkieliset tekstit, olisi ehkä pitänyt katsoa ruotsiksi tekstitettynä, mutta yhdistelmä puhuttu englanniksi ja tekstitetty ruotsiksi saa mut sekoamaan aika hyvin, enkä lopulta ymmärrä juuri mitään.

Rallikin tuli mun seuraksi ja siinä sohvalla istuessani mietin, että siinä voi olla mun tulevaisuuden lauantait. Koira seurana katsomassa elokuvaa. Ei sillä, että siinä olisi mitään vikaa. Viihdyn kyllä itseksenikin ja osaan arvostaa hyvää seuraa ;) Tosin hyvää seuraa voi olla muutenkin, ja kohta pääsen hyvään seuraan Suomeen!

Tässä pari taidekuvaa, kun innostuin uuden huovan inspiroimana leikkimään kameralla pitkästä aikaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti