Laiskottaa

En ole saanut inspiraatiotani takaisin, kuten ehkä huomaatte. Tällä hetkellä olen kaiken tekemisen suhteen tilassa, jossa suunnittelen vaikka mitä, mutta kun pitäisi alkaa toteuttaa, tulee totaalinen väsymys.

Tänään aloittelin poikien lähdettyä vähän viikkosiivousta sen lisäksi, että tein perus arkirutiinit, eli astian- ja pyykinpesukoneille tarvittavat toimet (täyttö/tyhjennys). Päivällä lisäksi siivosin Pajeron. Olisin erittäin mielelläni tehnyt sen viime viikolla, kun muutenkin istuin kotona ilman tekemistä, enkä tällä viikolla, kun olisin voinut tehdä jotain muutakin. Mutta minkäs teet, kun tehtävä annetaan vasta nyt. Tuli autoa siivotessa mieleen, että ymmärrän miksei me siskon kanssa saatu syödä autossa pieninä. Ja muutenkin piti nätisti istua, eikä esimerkiksi kattoon saanut koskea. Ei ollut tuo auto ihan puhtaimmasta päästä.

Kun auto oli puhdas, siirryin siivoamaan tallille. Olki alkaa olla loppu, joten en kääntänyt karsinoita ja lisäsin vain kuivaa päälle, jotta olkea olisi edelleen tarpeeksi. Ihanan helppoa vain poimia kakat pois. Vaikka sekä Dura että Skarlet harrastaa kasojen hautaamista. Se ei ole kovin kivaa. Ja Jacksonin karsina on joka ikinen päivä aivan läpimärkä. Tiedän, että se kaataa (jollain ihmeen konstilla) vesiämpärinsä joka yö. (Se siis roikkuu yhden vuoristosoljen varassa seinältä, sellainen puolipyöreä ämpäri.) Mutta silti en ymmärrä, miten se saa koko karsinan kasteltua litiseväksi. Siivoaminen kyllä on helppoa, lappaa vain kaiken joka päivä ulos. Mutta kyllä se vähän turhauttavaa on, pakko myöntää.

Tallin siivoamisen jälkeen hain Lantanin. Se ihan selvästi yritti piilotella puun takana. Vähän strutsin logiikkaa, kun minä en näe sitä, se ei näe minua. Niin, kyllähän täysikokoinen hevonen hyvin mahtuu puun taakse piiloon. Lantanin suruksi mulla kuitenkin on röntgenkatse ja näin tämän piilottelijan.

Päätin mennä kentällä. Käytiin kartanon puiston kautta kävelemässä alkukäynnit ja sitten tulin kentälle. Otin tallista kannukset, vaihtoehdot oli 15mm pallopäät ja 30mm tylpät. Mulla on mukana itsellä 20mm pallopäät, jotka olisi olleet juuri passelit, mutta en jaksanut lähteä hakemaan sisältä. Niinpä otin ne 30mm tylpät, jotka vielä fiksusti laitoin aika ylös, koska en jaksanut alkaa säätää remmejä. Käynti meni tosi hyvin ja Lantan oli ihan huippuherkkä. Tein ensin pohkeenväistöjä ja sitten sulkutaivutuksia diagonaalilinjoilla. Ravi oli myös hyvä ja hevonen liikkui itse eteen ja kulki hyvin pyöreänä. Taipuminen oli vähän hankalaa aluksi, mutta ei siitäkään jouduttu tappelemaan. Mutta laukka. Puoli kierrosta meni ympyrällä ihan hyvin, sitten Lantanilla alkoi häntä pyöriä ja se kokosi todella paljon. Alkuun en tajunnut, mitä se touhusi, mutta sitten päädyin siihen, että ilmeisesti kannus häiritsi sitä. En ole tottunut ratsastamaan noin pitkillä kannuksilla, enkä yleensä pidä kannuksia noin ylhäällä, joten ihan varmasti tökin sillä myös tahattomasti, vaikka yritinkin pitää jalat ihan hiljaa ja varpaat melkein sisään päin. Lantan ei silti lopettanut protestointia. Niinpä yritin siirtää kannusta alaspäin, ei apua. Tilanne vain paheni, koska hevonen tyssäsi laukasta käyntiin, joka kerta kun sitä alkoi kiukuttaa, enkä saanut sitä potkaistua kunnolla, koska se kannus oli alkuperäinen syykin protestointiin. Niinpä otin kannukset pois, mutta sekään ei ratkaissut tilannetta. Lantan ilmeisesti tajusi, että näin toimimalla se pääsee eroon laukkaamisesta. Kun en voinut potkaista hevosta, raippa ei auttanut ja Lantan vain juoksee selkä alhaalla kuuntelematta pohjetta ollenkaan, en voinut mitään muuta kuin siirtää käyntiin, kun ei puolipidätteetkään menneet läpi, enkä pysynyt siinä ihmeellisessä ravissa mukana ollenkaan. Ärsytti. Mutta en siedä hevoselta mitään sikailua, joksi tuokin käytös menee helposti, joten sinnikkäästi jatkoin, kunnes Lantan lopulta laukkasi ympyrällä muutaman kierroksen. Sitten suunnan vaihto ja oikealle menikin paljon kivuttomammin. Yritin tehdä ravissa väistöjä ja sulkuja, mutta niihin Lantan oli kovin jäykkä ja ravi hiipui aina. Ilman kannuksia ei ollut paljoa tehtävissä, koska pohkeet tai raippa ei juuri reaktiota saanut aikaan. Lopuksi tehtiin vähän laukanvaihtoja käynnin kautta. Tosin en saanut Lantania siirtymään laukasta käyntiin, vaan se ravasi aina välissä, vaikka toistojen myötä siirtymiset paranikin paljon. Ja kun itse valmistelin huolellisesti, sekin auttoi. Pitäisi vaan aina muistaa tehdä se heti eikä vasta kymmenennen toiston jälkeen.

Olin jo ajattelemassa lopettamista, jotta voisin hakea pojat ja lähteä sitten tallille, kun Jens tuli kentälle ja sanoi, että tunnilla on taas juoksutusta. Itse asiassa tiesin sen, koska satuin näkemään maneesivarauslistan. Silloin jo pohdin, miten saisin luistettua tunnilta, ilman, että suoraan sanoisin aiheen olevan tylsä. Olen ollut kahdella liinatunnilla ja ne on hyödyllisiä, en kiellä sitä. Mutta keskiviikon tunti on sen verran heikompi, etten oikein viimeksi saanut siitä mitään irti. Niinpä olin vain iloinen, kun Cissi oli sanonut, että voin jättää tunnin väliin niin halutessani. Jens lupasi vielä hakea lapset, eli jäin sitten hinkkaamaan Lantanin kanssa vielä laukannostoja. En tiedä testaako se vai mikä siinä on... Tein kahdeksikkoa ja keskellä aina käynnin kautta vaihto. Lopulta olin melkein tyytyväinen, kevensin ja kävelin Lantanin loppuun ja vein sen sitten sisään. Kerrankin oli kunnolla aikaa, joten harjasin ruunan sitten vielä hyvin, setvin jopa hännän. Kun hevonen oli ulkona, putsasin myös kaikki kamat. Tuli todella hyvä fiilis, kun sai hoidettua asiat niin kuin halusi, eikä niin kuin ehti.

Ilta menikin sitten laiskotellessa. En jaksanut tehdä mitään, en yhtään mitään. Istuin koneella ja chattailin kavereiden kanssa, koska mihinkään muuhun ei riittänyt energiaa eikä inspiraatiota. Päädyin jopa ajoissa nukkumaan, kerrankin. Ehkä laiskuus johtuu juurikin liian vähästä nukkumisesta. En tiedä... Kotona pitäisi varmaan nukkua vähän enemmän. Enää neljä päivää!