Dressyrhoppning

Oscar oli ihan ihmeissään, kun Cissi sanoi, että meillä olisi illalla dressyrhoppning tunti. Oscarin mielestä se ei ole mahdollista, joko mennään koulua tai esteitä, mutta ei molempia. Mäkin harvoin tykkään niitä yhdistää, mutta kyllä se kuulosti paremmalta kuin pelkkä koulu, odotan nimittäin näitä torstain estetunteja aina koko viikon.

Aamupäivä meni tehokkaasti viikkosiivouksen merkeissä. Jotenkin hassua ajatella, että enää kaksi viikkoa ja sitten olen jo kotona. Jotenkin sen tajuaa tällaisista pienistä arjen asioista parhaiten. Niinkuin nytkin mietin, että teen noita asioita enää muutaman kerran. Loppujen lopuksi kaksi kuukautta on tosi lyhyt aika, vaikka samalla se tuntuu tosi pitkältä. Mutta sanoin elokuussakin, että neljä kuukautta on tosi lyhyt aika. Vain kuusitoista viikkoa, sen nyt kestää mitä vaan. Ei ihan kestänyt, mutta on kaksi viikkoa huomattavasti lyhyempi aika, joten kyllä mä kestän, vaikka koti-ikävä jo onkin. Ja ikävä mun poikia <3
Imuroidessa aloin ihmetellä, miksei roskat enää mene imuriin, vaan jää aina lattialle. Imuri on kyllä varoittanut jo pidemmän aikaa täydestä pussista, mutta ei se ole ollut kovin täynnä, kun olen katsonut. No nyt päätin sitten, että vaihdan sen pussin, jos se auttaisi. Avasin imurin ja pölypussi oli niin täynnä, että osa roskista ei edes mahtunut sinne. Ei ihme, jos ei oikein imu toimi. Pussin vaihdon jälkeen imuri ei enää meinannut irrota lattiasta. Kyllä mä olen tiennyt, että täysi pölypussi huonontaa imurin tehoa, mutta en tosiaan muistanut, että noin paljon. Mä kaipaan meidän keskuspölynimuria. Se on niin paljon helpompi, joka suhteessa...

Illalla lähdin sitten taas tallille. Cissi piti meidän tunnin ja mulla piti olla Atlas, mutta se ontui sen verran pahasti aamulla, että mulla olikin Goliat. Ja täytyy sanoa, että oli varmaan mun huonoin tunti täällä. Aika samalla viivalla mun ja Goliatin ensimmäisen yhteisen tunnin kanssa. Tunsin itseni ihan aloittelijaksi, vaikka en edes tehnyt mitään isompia virheitä.

Meillä oli siis yhditetty koulu- ja estetunti. Aloitettiin verkkaamalla ravissa ensin isoilla pääty-ympyröillä ja sitten niin, että toisella pääty-ympyrällä oli ravipuomit. Niissä oli niin monella viime viikolla vaikeuksia, että niitä piti nyt harjoitella. Goliat suoriutui ihan kivasti, mä sen sijaan en. Aluksi en pitänyt tarpeeksi asetusta puomien päällä ja sen seurauksena hevonen pääsi pitkäksi. Osittain se kyllä johtui siitä, että ajattelin enemmän esteitä kuin koulua, vaikka Cissi halusi enemmän koulua kuin esteitä. Seuraavaksi lisättiin tehtävään siksak raviväistö ympyrän jälkeiselle pitkälle sivulle. Se meni ihan ok, Goliat pyrki vähän vinoksi, mutta sain ihan kivasti korjattua ajoittain. Olisin kyllä kaivannut kouluraippaa, sillä mun lyhyellä esteraipalla ei tee mitään tuollaisissa tehtävissä. Toisella pitkällä sivulla tehtiin temmon vaihteluita ja ne ei mennyt ihan niin hyvin, koska hevonen ei mennyt jalasta mihinkään. Sain sitten lätkiä mun tikulla, tuloksena tietysti pitkänä juokseva hevonen, eikä paremmin alleen polkeva hevonen, kun vähän on hankala pitää vastaan ohjat yhdessä kädessä. Suunnan vaihdon jälkeen vaihdettiin temmon vaihtelut laukkaan. Siinäkin Goliat oli jotenkin hidas takaa ja olisin kaivannut paljon enemmän poljentaa, mutta en vaan saanut hevosesta sitä irti. Olisin todella tarvinnut sen kouluraipan... Oli mulla kannukset, mutta ne ei paljoa lohduttaneet sillä hetkellä. Tämän jälkeen aloitettiin hyppääminen. Meillä oli siis kaksi sokeripalaa 20m keskiympyrällä keskihalkaisijan kohdalla. Tultiin niitä laukassa ja välissä piti ratsastaa hevonen pyöreäksi ja kootuksi. Oli tosi kiva tehtävä ja Goliat toimi ihan hyvin, joskin Cissi olisi halunnut sen vieläkin pyöreämmäksi. En vaan saanut potkittua siihen tarpeeksi kierroksia, jotta se olisi nostellut kinttujaan vähän enemmän. Esteiden osalta meni ihan ok ja sain askeleet sopimaan ihan kivasti. Olin tyytyväinen siihen, että sain ratkaistua sekä läheltä että kaukaa ja sovitettua niitä askeleita pari kertaa. Oikealle laukka pyöri paremmin kuin vasemmalle, mutta paikat löytyi aluksi huonommin. Lopuksi sitten ne kyllä löytyi oikeallekin, kun uskalsin pitää lähestymisessä enemmän vastaan. Lopetettiin tunti tulemalla kahdeksikkoa kahden sokeripalan yli. Ideana oli tehdä sokeripalan päällä kouluvaihto. Yksi mun suurimmista ongelmista tällä hetkellä on se, etten osaa tehdä kunnon kouluvaihtoja, kukaan ei ole koskaan niitä opettanut. Saan yleensä hevoset vaihtamaan, mutta ne on aina estevaihtoja, ellei hevonen itse tee puhtaita vaihtoja ja ne lähes poikkeuksetta ei tapahdu siinä askeleessa kuin haluaisin. Se ärsyttää mua suunnattomasti ja olen yrittänyt kysyä, jos joku voisi selittää vaihe vaihteelta, miten tehdään kouluvaihto, mutta toistaiseksi en ole saanut vastausta tähän kysymykseen. Nyt olen taas vähän enemmän perillä, joten olisi kiva päästä kokeilemaan jollain vaihdot osaavalla hevosella, saisinko siitä ulos puhtaita kouluvaihtoja. Kavaletit oli siis diagonaalilinjan tyyppisillä linjoilla ja niiden yli tehtiin kahdeksikkoa vaihtaen aina laukka esteen päällä. Ekat kolme kasia meni meiltä tosi hyvin. Sain Goliatin tulemaan lyhyenä sisään ja onnistuin ajoitamaan avut niin, että laukka vaihtui. Sen jälkeen oma keskittyminen alkoi herpaantua ja Goliat pääsi pitkäksi ja tuli ennemmin este- kuin koululaukassa ja en saanut sitä enää vaihtamaan. Lisäksi se ei varmaan enää jaksanut kantaa samalla tavalla, joten päätettiin sitten "epäonnistumiseen", mutta toisaalta alun vaihdot oli tosi hyviä, hyvä me. Loppuraveissa sitten ratsastin Goliatin mahdollisimman pyöreäksi. Olin iloinen, että pääsin Cissin tunnille, toki osa tehtävistä olisi voinut mennä paremmin, mutta ei voi mitään. Olisi ollut kiva ratsastaa Cissin tunnilla vaikka joka viikko, hän on erittäin tarkka, mutta samalla kannustava opettaja ja varmaan olisin ainakin istuntaa saanut parannettua paljon. Vaikka olen kyllä nytkin kiinnittänyt aina ratsastaessa käsiin huomiota ja yleensä ne onkin ihan ok. Tänään tosi tuli taas huomautus liian pitkistä ohjista. Ihan selvä syy-yhteys huonosti liikkuvalla hevosella ja huonosti istuvalla ratsastajalla...

Hepan ja kamojen hoidon jälkeen autoin vielä jakamaan iltaheiniä. Yleensä olen aina hoitanut hevosta niin kauan, etten ole enää ehtinyt auttaa heinien kanssa, mutta tänään ehdin. Tällä on tehty iltaheinien jako helpoksi. Aamutalli on repinyt valmiiksi heinät ikea-kasseihin ja ne on pinottu painojen mukaan. Hevosten ovissa lukee, minkä verran tulee iltaheinää ja ne on oikeastaan kenen tahansa helppo jakaa. Meni alle kymmenen minuuttia taas, että kaikki hevoset olivat saaneet ruokansa. Tosin, en ole ihan satavarma, että niissä kasseissa oli oikeasti sen verran heinää, kuin mitä päällä luki. Esim. mulla oli neljä 8kg heinäkassia ja voin sanoa, että oli aika kevyen tuntuiset 32kg...

Ajelin vielä illalla rauhassa kotiin, koska taas tuli lunta ja meillä on edelleen autossa kesärenkaat. Tähän asti se ei ole haitannut, kun lämpötila on ollut sen 5-10 astetta plussalla, mutta pikku hiljaa olisi ihan kiva saada ne talvirenkaatkin alle. Mutta muuten oli ihana ajaa pienessä lumisateessa. Tuli tosi jouluinen fiilis. Päätin jo siivotessa, että nyt alkaa joulu, nyt laulan joululauluja. Illan lumisade vain vahvisti tunnetta ja melkein oli jouluinen olo. Tiedän, mistä joulufiilis on nyt kiinni. En ole vielä päässyt tekemään yhtäkään jouluvihkoa. Vanhan vanhan perinteen mukaan jouluksi hevosille tehdään aiheeseen sopivat vihot päiväkirjoiksi ja ne, sekä suitsien koristeleminen ovat aina se joulufiiliksen suurin tuoja. Toivottavasti pääsen ensi viikolla ostamaan jotain tavaroita, joista tehdä jouluvihkoja, jotta olisin ihan joulufiiliksissä Suomeen palatessa. Tallin perinteisen Lucia-juhlan suunnittelu sen sijaan on jo alkanut ja se kyllä tuo myös joulufiilistä. Ahkerana osallistun järjestelyihin myös täältä lahden toiselta puolen. Juhlan aikaan olen kyllä jo Suomessa.