Harmaa päivä

Tänään oli taas vaihteeksi päivä, jolloin kaikki suunnitelmat meni uusiksi. Olen niin väsynyt ja turhautunut, että saan käyttää kaiken tahdonvoimani pysyäkseni tyynenä, rauhallisena ja hymyilevänä. Tuntuu, etten ole saanut oikeasti levätä kunnolla viikkoon. Tajusin vasta tänään, miten iso henkireikä mulle on olleet ratsastustunnit tähän asti. Olen päässyt hetkeksi pois täältä, saanut olla rauhassa, omien ajatusten kanssa. Ei ole tarvinnut tuntea olevansa töissä eikä puoliksi koko ajan kuunnella, pitäisikö mennä tekemään jotain.

Molemmat pojat lähtivät jo aamulla kouluun, mutta Cissi soitti yhdentoista aikaan, että Jacob on kipeä, hänet pitäisi hakea kotiin. Olin juuri lähdössä tallille siivoamaan, jotta pääsisin sitten lähtemään Sharpmanille, mutta tämä tietysti kumosi sen suunnitelman ja lähdinkin hakemaan Jacobia. Se oli sitten helpommin sanottu kuin tehty, koska ensin sain jännätä, löydänkö auton ja avaimet ja kun pääsin koululle, käytin kaksikymmentä minuuttia Jacobin etsimiseen. Sen jälkeen suuntasin kipeän lapsen kanssa kotiin.

Se tietysti tarkoitti taas sitä, että istuin illan kotona. Kävin nopeasti siivoamassa tallin, olen nyt niin monena päivänä tehnyt sen vähän liian nopeasti, että karsinat alkaa olla aika likaisia. Sen jälkeen ajelin hakemaan Oscarin koulusta. Oscar halusi jäädä hetkeksi farmorin kanssa, joten tulin itsekseni takaisin kotiin. Jens oli myös jo tullut kotiin, joten sain illan olla rauhassa, yhtä omenankuorintakeikkaa lukuunottamatta.

Se omenankuorinta jotenkin kärjisti kaikki mun tunteet. Ei oikeasti ollut iso asia, meni ehkä vartti, mutta siitä huolimatta se todella ärsytti. En osaa edes selittää miksi, jotenkin vain tuli sellainen olo, että haluaisin johonkin rauhalliseen paikkaan, jossa voisin edes hetken rentoutua ja oikeasti olla oma itseni, en jatkuvasti hymyilevä ja palvelualtis työntekijä.

Loppuillan sain onneksi olla rauhassa ja vähän tasoitella ärtymystä. Aiheetonhan se oli, en sitä kiellä. Ei mun pitäisi hermostua jostain vartin omenoiden kuorimisesta. Mutta toistaiseksi sentään olen onnistunut olemaan näyttämättä sitä. Enää yksitoista päivää! Sitten pääsen kotiin.

Kävin tänään tarhaamassa hevoset aamulla ja otin taas kameran mukaan. Tällä kertaa se toimi, mutta sää oli ikävän harmaa ja sateinen, joten kuvatkin olivat sen näköisiä.