Eilinen oli melkoisen tapahtumarikas päivä ja sen vastapainoksi olen tänään vain maannut sohvalla ja katsonut televisiota.
Aamu oli lopulta tosi kiireinen ja päästiin lähtemään matkaan 20 minuuttia myöhässä. Vähän oli hermostuttava ajomatka, mutta kentällä olin kuitenkin tarpeeksi ajoissa. En niin ajoissa, kuin olisin halunnut, mutta niin ajoissa, että pääsin lennolle mukaan. Ja en joutunut kovin paljoa odottelemaan. Norrköpingin kenttä on niin pieni, ettei siellä mitään erikoista olisi ollut tehtävänäkään. Myös lentokone oli pieni, ehkä 40 paikkainen potkurikone. Oli aika jännittävää lentää sillä ja kuuntelin sydän kurkussa kaikkia kolahduksia. Mutta pääsimme kuitekin turvallisesti laskeutumaan Helsinki-Vantaalle. Laukut tuli myös nopeasti ja sen jälkeen ajettiin äidin kanssa kotiin.
Vähän ruokaa, kuulumisten vaihtoa, laukkujen purkamista ja tavaroiden etsimistä ja olin valmis lähtemään tallille. Oli vähän hankalaa, koska yllättäen tavarat eivät löytyneetkään yhtä helposti kuin ennen.
Tallilla oli kavereita vastassa ja jatkettiin kuulumisten vaihtoa. Oli tosi kiva nähdä ihmisiä ja päästä taas puhumaan suomea. Eniten odotin kuitenkin Amin ja Simpan näkemistä. Ami oli kuin jääkarhu ja karva aivan järkyttävän paksu. Se oli ensin vähän sen oloinen, että jaa, pitäisikö mun tunnistaa sut (se joskus mököttää, kun olen ollut pidempään poissa), mutta sen jälkeen se tuli sitten kuitenkin ihan iloisesti katsomaan ja hakemaan rapsutuksia. Simppa sen sijaan oli suorastaan liikuttavan iloinen siitä, että tulin takaisin. Ihan alkuun se vähän arasteli, mutta nopeasti oli taas sama halinalle kuin ennenkin.
Harjasin myös Simpan ja Dellan, kun nyt tallille asti oli tullut. Simppa nautti paljon ja rentoutui harjaamisen aikana ihan silmin nähden. Oli kyllä ihana huomata, ettei se ollut unohtanut ja että se luottaa edelleen. Della sen sijaan on muuttunut aika paljon, sillä on selkä kipeänä ja todennäköisesti sen takia siitä on tullut aika hapan. Rauhassa rapsuttelemalla ja harjaamalla sain senkin vähän rauhoittumaan. Ei se iloinen ollut, mutta ei myöskään yrittänyt purra. Katsotaan, mitä sille saa tehtyä ihan vain kuuntelemalla.
Illalla kotona katsottiin 007 ja kultasormi ja kaikki tuntui ihan samalta kuin kolme kuukautta sittenkin.
Tänään tosiaan jatkoin tätä ihanaa rentoutumista ja tyhjensin digiboksilta mua varten tallennettuja ohjelmia. Tai no lähinnä NCIS:ää. Tarkoitus oli käydä vähän kaupoista tekemässä hankintoja mm. joulua varten, mutta en saanut itseäni lähtemään. Pesin kuitenkin pyykkiä monta koneellista ja puolet matkalaukuista onkin jo tyhjiä. Olen ylpeä itsestäni. Mutta pakko se on, jos haluaa noita vaatteita käyttää. Varsinkin tallivaatteet on ihan ehdottomasti pestävä, kun tulee maasta toiseen. Vähän on vielä pohdinnassa, mitä teen mm. kypärälle ja kengille, mutta tällä hetkellä ne on tuolla pakkasessa odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti