Millions of stars in the sky

Tänään on ollut hyvä päivä, sen jälkeen kun lopulta pääsin nukkumaan. Jacob oli vähän kipeä illalla, eikä saanut unta ja heräsi yöllä pari kertaa ja istuin sitten sängyn vieressä vielä kahden jälkeen yöllä odottamassa, että Cissi ja Jens tulee kotiin. Onnistuin nukkumaan kasiin asti, ennen kuin Oscar alkoi leikkiä alhalla, sen jälkeen tosin vielä nukuin pätkissä pari tuntia, mutta olin ihan aavistuksen väsynyt silti.

Lounaan jälkeen lähdin ajamaan tallille, koska tänään pääsin taas ratsastamaan. Vuorossa oli maastoretki Atlaksella. Seuraksi lähti yksi torstain tuntilaisista Pilotilla. Hain Atlaksen vesarin ja jalkojen pesun kautta sisälle, harjasin sen nopeasti ja laitoin kuntoon. Sitten suunnattiin ulos kävelylenkille. Alkuun käveltiin pienellä polulla laidunalueiden poikki ja sitten tultiin kapealle metsätielle, jonka päässä käytiin kääntymässä ja sitten sama reitti takaisin, aikaa meni tunnin verran. Oli ihan todella kiva olla pitkästä aikaa maastossa, pääsi nauttimaan luonnon rauhasta ja hyvästä ilmasta. Atlas oli ihan menossa ja käveli niin reippaasti, ettei Pilot pysynyt perässä. Se on jännä, että maneesissa Atlas kyttää kaikkea, mutta maastossa se vain katsoo, eikä tee siitä mitään suurempaa numeroa. Myös vesilätäköistä käveltiin hienosti läpi. Paluumatkalla kävi tosin yksi vähän jännempi juttu. En tiedä, mitä tapahtui. Pilot oli meidän takana ja en tiedä, jos se tuli liian lähelle. Mutta ensin Atlas käveli ihan rauhassa ja seuraavalla sekunnilla se yhtäkkiä potkaisi taaksepäin tai pukitti, en tiedä. En ehtinyt tajuamaan mitään. Vedin vain pään ylös ja siinä vaiheessa Atlas oli taas ihan rauhallinen. Se oli kummallinen tapaus. Mutta tulin tietyllä tavalla iloiseksi siitä, ettei Atlaksen yllättävä pukittaminen millään tavalla horjuttanut mun tasapainoa. Pikku hiljaa alan taas saada itseluottamusta sen suhteen, että pysyn kyydissä vaikka hevoset vähän sekoilisikin. Loppumatkan Atlas oli sitten vieläkin pirteämpi. Ja juuri ennen kuin tultiin tallipihaan, se näki ilmeisesti kiven metsässä, eikä siitä voinut mennä ohi, vaan piti peruuttaa kauhuissaan karkuun. Hölmö hevonen.

Hoidin Atlaksen ja varusteet ja suuntasin sitten takaisin kotiin. Illalla ei ollut ohjelmassa mitään ihmeellistä, itse asiassa tulin niin, että koko talo oli täysin hiljainen, enkä yhtään tiennyt oliko joku kotona tms. Niinpä vaan söin vähän ja tulin sitten datailemaan omaan huoneeseen. Mua väsytti siinä vaiheessa ihan hirveästi ja päätin ottaa pienet torkut. Ehdin nukkua reilun vartin, ennen kuin Jens tuli pyytämään, että menisin siivoamaan tallin. Oli kiva herätä ja olin ihan pöllämystynyt. Olin vaan, että joo, menen. Lievästi kyllä ärsytti mennä, mulla oli kylmä ja mua väsytti ja ulkona oli pimeää ja kylmää ja märkää. Mutta minkäs sille voi, että farfarilla on selkä kipeä. Niinpä sitten siivosin nopeasti tallin ja otin hevoset sisään ja suuntasin takaisin sisälle. Sen jälkeen olen syönyt hot dogin ja nyt voisin mennä nukkumaan.

Se hyvä puoli tallin siivoamisessa oli, että ulkona oli aivan pilvetön taivas ja pimeyden takia kaikki tähdet näkyi todella hyvin. Se oli hetki, jolloin tunsi itsensä hyvin pieneksi. Tähtiä oli satoja, ne olivat kaukana ja taivaan saattoi nähdä kaartuvan yläpuolella. Yritin otaa kuvaa tähtitaivaasta, mutta valitettavasti kännykän kamera ei ihan riittänyt. Eikä se olisikaan kuvassa näyttänyt miltään. Sitä tähtien määrää ja taivaan muotoa ei olisi kuvaan saanut vangittua. Nyt voin vain itsekseni muistella hetkeä, jolloin luonto näytti palan kauneudestaan.

Loppuun vielä hyvää isänpäivää kaikille iseille! Itsekin soitin kotiin tallimatkalta ja vaihdetiin kuulumiset isin kanssa. Kyllä mulla on maailman paras isi <3 Ilman sitä en ikinä saisi mitään asioita toimimaan.