Ponitäti II

Tänään taas vietin pari tuntia istumalla kylmässä maneesissa katsomassa nappulatuntia, koska olin kuskina. Oikeasti maailman oudoin tunne mennä tallille niin, ettei ole mitään tekemistä. Onneksi olen melko varma, ettei sellaista tilannetta tule Suomessa eteen. Pikemminkin päinvastoin: en koskaan voi vain mennä piipahtamaan tallilla, koska joka kerta astuessani ovesta sisään, tulee noin tusina asiaa hoidettavaksi.

Aamu meni tänään melko sujuvasti. Poikien lähdettyä kuorittiin Cissin kanssa loput omenat. Osasta keitettiin lisää äpplekrämiä ja loput laitettiin piirakkaan. Muuten oli vain tylsää kuoria omenia, mutta ne oli ihan sairaan kylmiä oltuaan ulkona koko yön. Meinasi sormet paleltua ja piti välillä lämmitellä käsiä. Kummallinen ongelma varmaankin. Lisäksi ihmettelin eilen illalla, mistä olin saanut pienen nirhauman käteen. Tänä aamuna tajusin, että kuorimaveitsestä. En okein tule näiden ruotsalaisten kuorimaveisten kanssa toimeen. Eilinen varsinkin oli hankala.

Cissin lähdettyä töihin siivosin vähän aikaa sisällä ja pienen lounaan jälkeen suuntasin tallille. Siivosin ensin tallissa ja hain sitten Lantanin sisään. Kehuin jossain vaiheessa, miten hyvin hevoset tulee portille kun viheltää. No, ilmeisesti ne totesi, etten ole kovin mielenkiintoinen, joten nykyisin ne ei enää tule ja saan aina rämpiä hakemaan niitä. Tänään päätin kokeilla sitten ottaa kauraämpärin mukaan, koska farfar tekee aina niin. Kaikkia muita kauraämpäri kiinnostikin, mutta Lantania ei. Sen sijaan kolme muuta juoksi ympyrällä mun ympärillä, oikein hienossa muodostelmassa, samalla kun kävelin hakemaan Lantania. Ei siinä muuten mitään, mutta Skarlet alkoi pukitella ja sitä sai vähän vahtia, ettei pääse tulemaan liian lähelle. Sama karuselli pyöri ympärillä myös, kun käveltiin Lantanin kanssa takaisin portille. Lantan oli vähän sen oloinen, että miten noi jaksaa. Täytyy kyllä todeta, että ihan turhaan ei varoitella viemästä ruokaa hevoslaumaan. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, mielummin kävelen hakemaan sen hevosen ihan rauhassa.

Lantan oli käynyt myös piehtaroimassa, joten sain hinkata sen mudan alta. Olen nyt päässyt kokeilemaan noita magic brusheja, joita Suomessa myy ainakin Hööks. Olen ollut vähän epäilevä niiden suhteen, mutta nyt olen kyllä todennut ne ihan hyviksi. Ei riko muttaa samalla tavalla pölyksi karvaan, kuin mitä esim. kumisuka tekee. Ja tuollaiseen nallekarvaan, kun mikä Lantanillakin on, ne toimii tosi hyvin. Mikäli Amia ei ole klipattu ennen kuin palaan Suomeen, tuollainen päätyy kyllä meidänkin harjaämpäriin.

Muut tuli katsomaan, löytyisikö lisää kauraa, kun vein Lantanin ulos.

Ehdittiin käydä Lantanin kanssa vain maastossa tänään, koska pojat piti hakea aikaisemmin. Mentiin samalle metsätielle kuin eilenkin ja tänään uskalsin jo olla rennompi. Ravattiin menomatkalla ja laukattiin takaisin päin. Annoin Lantanin mennä vähän reippaammin ja sehän suorastaan innostui. Tähän asti se on joka kerta pidätteistä tyssännyt melkein pysähdykseen, mutta tänään sai jo vähän pitää, ettei hevonen vallan villiintynyt. Ajattelin ravata pikkupätkän lopuksi, mutta Lantan kovasti innoissaan lähti laukkaamaan, välittämättä pidätteistä. Annoin sen laukata pikkuisen ja siirsin sitten raviin ja vähän ajan päästä käyntiin ja käveltiin sitten takaisin. Tiedän, etten jaksaisi vain maastoilla, mutta olen päässyt kunnolla maastoon viimeksi heinäkuussa, joten on ihan kiva nyt muutaman kerran taas päästä nauttimaan luonnosta. Ja maastossa ratsastus tietyllä tapaa tuo lisää varmuutta, koska siellä hevonen on pakko hallita ilman seinää tai aitaa. Jotenkin kun aina ratsastaa vain maneesissa tai kentällä, alkaa hakea turvaa niistä aidoista.

Tallilla hoidin hevosen nopeasti ja lähdin sitten sisään. Pikaisen auton pakkaamisen jälkeen ajoin koululle ja poimin pojat kyytiin. Tai no, suunnittelin poimivani. Olin ottanut mukaan väärät ratsastushousut Jacobille, koska en löytänyt mitään muita. Siitähän syntyikin sitten sen luokan haloo, etten olisi osannut arvata. Lopulta päästiin sitten lähtemään tallille yli puoli tuntia suunniteltua myöhemmin.

Tallilla laitettiin Oscarin kanssa Mercedes nopeasti kuntoon ja lähdettiin maneesiin. Pojat ratsasti hetken, Jacob vähän Oscaria pidempään, koska Mercedes meni tunnille. Sen jälkeen hoidettiin yhdessä Calle pois ja odoteltiin teorian alkua. Istuin siis maneesissa pari tuntia odottamassa ja katselin samalla tuntia. Oli harvinaisen tylsää, pakko sanoa. Olin aivan umpijäässä siinä vaiheessa, kun poikien teoria loppui ja päästiin vihdoin lähtemään kotiin. Nopea ruokailu ja sitten suunta kohti sänkyä.

Mulla oli hetken lämpöpatteri