Paistaa se päivä risukasaankin

Tänään olen ollut ihan huippuahkera, olen ylpeä itsestäni.

Aamulla heräsin kasilta ruokkimaan hevoset ja ulkoiluttamaan Rallin. Sen jälkeen aamiainen ja sitten nokka takaisin tallille. Siivosin tallin ja tarkoitus oli myös tehdä hevosten kanssa jotain, mutta päädyin kuitenkin siivoamaan sisään. Siivosin siis sisällä, kävin kaupassa, leivoin mokkapaloja, tein itselleni ruokaa, siivosin vähnä lisää ja sitten olikin jo aika lähteä ratsastuskoululle hyppimään.

Tänään mulla oli ratsuna Pilot. Se on kuusivuotias ruuna, tuli viime perjantaina. Se ei juuri osaa mitään, mutta on äärettömän kiltti ja yrittelijäs. Toisaalta olin iloinen, että olin saanut Pilotin. Ensinkin en voi silloin olla ihan surkea ratsastaja ja toisekseen useimmat hevoset ovat kivempia tullessaan ratsastuskouluun kuin myöhemmin. Toisaalta tiesin, että samalla voisin unohtaa mitkään kovin isot esteet. Tosin, jos totta puhutaan, tehtävät nyt ei muutenkaan ole mitenkään tajuttoman hankalia, eli siinä mielessä ihan kiva saada alle vähän haastavampi hevonen. Pilot sitten paljastuikin vähän enemmän haastavaksi.

Talutin Pilotia ja Pepperonia radan rakennuksen ajan. Oli muuten kiva saada ne talutettavaksi, kommentit oli "Ne ei sitten tunne toisiaan, että pidä ne mahdollisimman kaukana toisistaan. " ja "Pepperoni voi olla vähän hapan, tarkkaile sitä." Eli päätitte sitten antaa sen mahdollisesti kiukkuisen ponin ja tallin uusimman hevosen mulle. Tosi kiva, arvostan :D Molemmat hevoset kyllä käyttäytyi, vaikka välillä oltiin vähän lähekkäämminkin. Pilot vaan tykkää syödä kaikkea, joten se mupelsi puolet ajasta ohjiaan. Käveltiin samalla muutaman kerran puomien yli, halusin nähdä, miten Pilot reagoi niihin. Hyvin se varoi puomeja ja astui tarkkaan yli. Rata oli siis seuraavanlainen

Aloitettiin verkkaamalla ravissa itsenäisesti. Pilot on aika raaka, ei tosiaan ihan kuusivuotiaan tasolla. Se oli myös vähän hidas pohkeelle, ja musta tuntui, että istuin kymmenen senttiä hevosen yläpuolella. Mutta muuten oli oikein kivan tuntuinen. Alkuun meni hetki tunnustella miten toimii, mutta aika nopeasti alkoi löytyä oikeita nappuloita. Perus nuoren ja kokemattoman hevosen ongelmia kuitenkin oli. Kääntyminen oli vähän hankalaa ja ohjastuntumaa oli hankala saada tasaiseksi. Mutta Pilot esitti myös tosi kivoja pätkiä hetkittäin. Pienten ravailuiden jälkeen alettiin tulla päädyssä puomeja ympyrällä, pitkät sivut mentiin laukassa ja lyhyet sivut (sekä ympyrä) ravissa. Puomit ympyrällä oli tosi hankalat. Pilotilla oli lisäksi yllättävän lyhyt ravi, joten se helposti mahdutti puomien väliin kaksi askelta. Toisaalta positiivista oli se, ettei se astunut puomien päälle tai yrittänyt ohi. Saatiin myös yksi onnistuminen, kun ratsastin (ja Pilot kääntyi) riittävästi sisäreunaan ja joka väliin tuli vain yksi askel. Siitä tietysti poni sai heti isot kehut ja itse asiassa lopetettiin meidän osalta alkuverkka siihen. Laukat oli sitten toinen juttu. Aloitettiin oikeassa kierroksessa ja eka nosto meni tosi hyvin. Sitten Jessica infosi, että Pilot ei oikein nosta oikeaa laukkaa. Mä olin vähän et jaa, eikös se juuri mennyt oikeaa laukkaa. Seuraavalla pitkällä sivulla se sitten tarjosikin viisi kertaa vasenta laukkaa ja ehdin jo ajatella, että olin katsonut laukan väärin edellisellä kerralla. (Se olisikin ollut melko tavatonta.) Mutta kun pääsin pitkän sivun loppuun ja sain nostettua laukan kulmasta, sieltä tuli heti oikea laukka, joten tulin siihen tulokseen, että se oli ekallakin kerralla oikea ja varoitus oikean laukan hankaluudesta sai mut tekemään liikaa. Sen jälkeen joka kerta nousi oikea laukka ja tietysti aina kehuin Pilotia paljon. Yksinkertainen resepti oli nostaa laukka kulmassa aavistuksen taipuneella hevosella ja reippaasta ravista. Vasemmalle nostot oli sitten helpompia, mutta kerran Pilot meinasi päästä yllättämään. Meidän piti laukata istuntaa vaihdellen ja nousin kevyeen istuntaan, jolloin normaalisti annan myös hevosen laukata hivenen matalampana ja isompaa laukkaa. Ehdin tajuta, että hevonen vetää pään alas ja yrittää pyöristää selkää, kun vaisonvaraisesti vedin pään ylös ja ratsastin eteen. En tiedä, mitä se yritti, mutta todennäköisesti olisi tarjonnut pukkeja. En tehnyt siitä sen suurempaa numeroa, seuraavalla kerralla laukkasin esteistunnassa ja sitten kevyessä istunnassa, mutta pidin huolta, että hevonen pysyi silloinkin lyhyenä ja pää ylhäällä. Sen jälkeen mitään ongelmia ei ollut, joten ehkä se oli vain kokeilu Pilotin puolelta.

Sileän verkan jälkeen aloitettiin hyppäämällä ravista kuvassa alempana olevaa okseria, joka oli ristikko. Pilot ei oikein reagoinut jalkaan lähestymisessä, vaan se hiipui ja hiipui, mutta hyppäsi kiltisti kuitenkin yli. Tultiin myös uudestaan ja ratsastin huomattavasti enemmän eteen, jolloin hyppykin oli sujuvampi. Olisin vaan toivonut parempaa reaktiota pohkeisiin. Sen jälkeen tultiin koko suora. Pilotille jumpasta laskettiin kahdesta ekasta esteestä toinen puoli alas. Olisin mielelläni aloittanut esim. puomeilla ja yhdellä esteellä, mutta toisaalta Jessica on kyllä kokenut esteratsastaja, joten luotin siihen, mitä hän sanoi. Pilot tuli hyvin, mutta huomasin jo ennen ponnistusta, että se epäröi aika paljon. Koska se on hidas pohkeelle, mun eteenratsastuksesta ei ollut paljon hyötyä. Ekan ja tokan se hyppäsi, mutta sen jälkeen loppui vauhti, eikä Pilotilla tietenkään ollut voimaa hypätä paikaltaan, joten se meni ohi viimeisestä. Jessica laski vikaakin estettä ja tultiin uudestaan. Ratsastin jo kaarteessa paremmin eteen ja samoin jumpalla ja tällä kertaa päästiin kaikki kolme estettä yli. Neljä hyvää laukkaa ja pysty (meille se oli pysty) ylittyi myös nätisti, vaikka pari viimeistä askelta Pilot selkeästi tuli jarrut päällä ja mä selässä ratsastin eteen ja maiskutin minkä ehdin. Tämän jälkeen tultiin jo sitten rataa. Se alkoi innari, pysty suhteutetulla ja jatkui suunnan vaihdolla (muut teki sen esteen yli, mutta me ei alettu niin uhkarohkeiksi), uudella laukalla ja sitten raviin siirtymisellä vielä sarjalle. Siinäkin b-osa oli pystynä meille. Innarit meni tällä kertaa hyvin, jopa niin hyvin, että väli pystylle jäi lyhyeksi, minkä tajusin vasta toisen askeleen jälkeen. Olin varma, että Pilot ottaisi pikkuaskeleen, koska se oli muuten niin hidas pohkeelle ja se yleensä tarkoittaa pohjasta lähteviä hyppyjä. Mutta Pilotpa lähtikin kaukaa, enkä ollut ollenkaan varautunut siihen ja jäin kyllä ikävästi jälkeen, vaikka yritin pelastaa sen minkä taisin. Tosi tosi tyhmä virhe multa, nuorten kanssa pitäisi olla valmis lähtemään mistä tahansa ja ei ikinä saisi jäädä ponnistuksessa kiinni. Mutta en halunnut olla liikkeen edelläkään, kun sitä ennen Pilot oli joka kerta hiipunut ennen estettä. No, ensi kerralla sitten paremmin tilanteen tasalla. Jatkettiin kuitenkin rataa, nostin vielä vasemman laukan ennen kuin vaihdettiin suuntaa jollain kokorataleikkaa tyyppisellä linjalla, nostin uralle tultaessa laukan ja hienosti Pilot nosti oikean taas kerran ja sai isot kehut sekä multa että Jessicalta. Ratsastin eteen laukassa ja siirsin raviin C:ssä. Esteen lähestyessä Pilot taas hiipui ja hiipui mun villistä potkimisesta huolimatta. Ristikko vielä meni, mutta kun askeleet ei sopineet alkuunkaan, pystylle tuli kielto. Ei se mitään, uudestaan ja tällä kertaa mentiin ohi jo ristikosta. Tai Pilot yritti mennä, otin sen kiinni saman tien ja palautin esteen eteen. Kokeneempi hevonen olisi saanut raipasta, mutta vauvalle pitää antaa anteeksi. Molemmat kiellot oli kyllä osittain ihan omakin vika. Olisi pitänyt olla ekalla kerralla jo hereillä ja auttaa vaikka raipalla vähän. Kolmas kerta toden sanoo, joten uudestaan ja tällä kertaa saatiin vähän poneja johteiksi ja ratsastin reippaasti eteen ihan linjan alusta asti. Autoin kyllä raipalla myös molempiin hyppyihin, joten Pilot jaksoi vielä pinnistää ja päästiin yli molemmista. Sen jälkeen korjasin oikean laukan ja ratsastin vähän eteen, sekä kiitin tietysti hienoa heppaa.
Lopuksi tultiin vielä sarja kerran niin, että okseria nostettiin ratsukoiden mukaan. Meillä se oli edelleen pieni kiva pysty. Tällä kertaa mentiin ekalla yli molemmista, vaikka jouduin taas auttamaan raipalla. Vähän (mutta vain ihan vähän) kateellisena katsoin, kun muutamat pääsivät hyppäämään vajaata metriä. Mutta oikeasti Pilot opettaa mulle paljon enemmän kuin yksi iso este. Se on varmaankin raain hevonen jolla olen koskaan hypännyt ja oikeasti vaatii ihan hirveästi ratsatajalta saada tuollainen hevonen yli esteistä. Varsinkin kun tehtävät ei tänään olleet todellakaan mitään kokemattomalle hevoselle suunnattuja. Kyllä sai reagoida nopeasti väleissä, jos halusi auttaa hevosta. Jos ihan totta puhutaan, kovin moni muu tuolla tunnilla ei Pilotilla olisi voinut hypätä noita tehtäviä. Kaikki on sen verran kokemattomia, etteivät he osaa reagoida nopeasti esteiden väleissä. Enkä mäkään osannut vielä pari vuotta sitten. Se tulee vain ja ainoastaan kokemuksesta, että tietää ja tuntee, missä vaiheessa pitää ratsastaa eteen, milloin ottaa kiinni ja milloin vain istua hiljaa. Mäkin teen edelleen virheitä enkä aina ehdi reagoida, kuten kävi tänäänkin pari kertaa. Mutta toisaalta opin sitten aina lisää. Pilotin ehdottomasti positiivisin puoli oli se, että se halusi yrittää. Se tuotiin tilanteisiin, jotka oli sille melko epäreiluja, kuten sen jumppa. Mutta siitä huolimatta se yritti, epäonnistui ja yritti uudelleen. Se olisi voinut myös ilmoittaa ekan kerran jälkeen, että unohtakaa koko juttu. Mutta se ei ilmoittanut, vaan se tuli uudelleen ja yritti uudelleen. Se on aina mukava piirre hevosessa, että se haluaa miellyttää ja haluaa tehdä parhaansa.

Loppuverkassa Pilot tuli ravipuomit taas pari kertaa vähän haparoiden, mutta sitten se tajusi venyttää aina yhden askeleen yhteen väliin ja lopetettiin sitten taas siihen. Kevensin vielä hetken sileällä, jotta hevonen haki pyöreäksi ja ohjastuntumalle ja lopetettiin sitten. Kokonaisuutena jäi positiivinen kuva tunnista ja mielelläni menen toistekin Pilotilla. Se on tosiaan täysin erilainen kuin koulutetut hevoset, tietysti. Ja ihan mielenkiintoista mennä noin kokemattomalla. Se mittaa aika paljon enemmän ratsastajaa, kuin kokeneet hevoset. Varsat (tai vihreät) ei korjaa ratsastajan virheitä samalla tavalla, koska ne eivät osaa. Kun hevonenkaan ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä, ei se oikein voi auttaa ratsastajaa. Mutta oon iloinen, että tunti meni hyvin ja osasin edes osassa tilanteita tehdä oikein. En siis voi olla aivan huono ratsastaja. Jessica vielä sanoi, ettei Pilot ollut eilen nostanut ilmeisesti kertaakaan oikeaa laukkaa, vaikka ratsastaja oli ollut ihan taitava. Ei se laukka mun mielestä nyt niin hankala ollut saada nostettua. Toki se piti valmistella ja olla selkeä, mutta silti. Yksi tuntilaisistakin tuli sanomaan, ettei Pilot ollut tiistainakaan nostanut oikeaa laukkaa kovin helposti. En oikein osannut vastata. Mitä siinä tilanteessa voi sanoa? Ei se oikeasti ollut niin hankalaa, mutta eihän sitä voi sanoa ääneen, kun en kuitenkaan halua saada toista tuntemaan itseään huonoksi ratsastajaksi tai yrittää jotenkin korostaa omaa hyvyyttäni. Niinpä yleensä vain olen hiljaa.

Hevosen hoidon jälkeen suuntasin sitten kotiin. Olin eilen pick upilla ja tänään farmorin vanhalla Citroenilla ja täytyy sanoa, että pick upissa on huomattavasti paremmat valot. Siinä on lisävalot tuomassa tehoa pitkiin, niitä näkee täällä tosi paljon. Huomaa kyllä, että ei olla ihan kaupungissa ja ihmiset ajaa paljon valaisemattomilla teillä. Pimeässä ajaminen ei ole ongelma, mutta mä en yhtään tykkää vastaan tulevista autoista. Siksi kotiin on aina mukavampi ajaa, koska liikenne on paljon hiljaisempaa.

Kävin vielä ulkona Rallin kanssa ja söin nopeasti ennen kuin suuntasin nukkumaan. Ihanan rauhallista, vielä kolme päivää tätä. Oon kyllä todella rentoutunut tämän jälkeen, hyvä.

Ihania mokkapaloja, tällä kertaa ne onnistuikin.