Olin siis lopulta tallilla kymmeneltä, harjasin Pilotin nopeasti ja lähdin sitten maneesiin. Ratsastuskoulun päässä oli pienellä alueella minitunti, joten jouduin kiertämään yksäreiden ovesta sisälle. Talutin Pilotin tallin ympäri ja voisin veikata, ettei se ole ollut siellä aikaisemmin. Mutta käveli fiksusti vieressä, tekemättä asiasta mitään numeroa. Maneesissa talutin kierroksen, jotta Pilot näki myös toisen pään ja kiipesin sitten selkään. Alkuun mulla ei ollut raippaa, mikä teki ratsastamisesta täysin mahdotonta, koska kannuksista huolimatta pohkeilla ei ollut mitään vaikutusta. Bongasin onneksi nurkasta yhden kouluraipan ja sen saatuani homma alkoi vähän toimia. Ajatuksena oli tehdä ihan vaan perusratsastus, kiinnittää huomiota suoruuteen ja eteenpäinpyrkimykseen ja tehdä vähän niitä hankalia oikean laukan nostoja. Perusasioistakin vaan saa vaikeita, jos niin haluaa. Pilot ei liikkunut mihinkään, jonka seurauksena se ei jäänyt tasaiselle ohjastuntumalle ja näin ollen sen kaulan ja pään asentoa oli aavistuksen hankala hallita. Se tietysti johti siihen, että se kulki pää vinossa. Sen korjaaminen olikin sitten työn ja tuskan takana, koska se tarkoitti, että hevonen piti saada liikkumaan enemmän eteen. Pilot on ikävän huonosti ratsatettu, eikä se juurikaan kuuntele pohjetta. Tuli vähän mieleen Irlannissa ratsastaminen, kun yritin saada ponia eteenpäin ja ohjastuntumalle. Lopulta Pilot meni vähän enemmän eteen ja alkoi liikkua ihan kivasti. Pyöristyi jopa vähän kaulasta, mistä tietysti kehuin, mutta olisin halunnut siltä enemmän poljentaa ja taipumista. Ehkä kaikkea ei saa kerralla, ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu. Välikäyntien jälkeen alettiin tehdä laukkatyöskentelyä. Tein ensin muutamia nostoja vasemmalle ja ne onnistui kaikki hienosti ja Pilot teki hyvä nostoja. Suunnan vaihdon jälkeen hommasta tuli hankalampaa. Ensin Pilot ei halunnut nostaa laukkaa ollenkaan, sitten se tarjosi vain vasenta. Mulla ei mennyt ulkopohje läpi, ja hevonen juoksi vasen lapa ulkona. Jolloin se ei tietenkään nosta oikeaa laukkaa. Potkin ulkokannuksella kylkeä ja yritin ulko-ohjalla pitää kaulaa suorana, jotta Pilot saisi nostettua oikean laukan. Näillä avuilla se onnistui, mutta vasta pienten pukkien jälkeen. Jouduin nimittäin auttamaan raipalla nostossa ja Pilot tietysti tarjosi vastauksena pukkeja. Periaatehan on se, ettei hevonen saa pukittaa raippaa vastaan, joten jatkoin raipan antamista niin kauan, että pikku possu lopetti protestoinnin ja jatkoi laukkaamista. Tämäkin toistettiin varmaan kolme kertaa, ennen kuin Pilot uskoi, että sen ihan oikeasti tarvitsee nostaa oikea laukka, laukata eteen ja siirtyä raviin vasta kun pyydän. Sen jälkeen kevensin hetken loppuun ja käveltiin aika pitkään, koska Pilot oli talvikarvassaaan hionnut ihan kivasti.
Vaikka tuollainen raippaa vastaan pukittaminen ei todellakaan ole kiva tapa, oli mukava huomata, etten mennyt paniikkiin vaikka hevonen pukitti. Jatkoin sinnikkäästi, kunnes pukittelu loppui, uskalsin vaatia. Ja mikä parasta, missään vaiheessa ei ollut edes hankalaa pysyä kyydissä. Tämmöiset on niin mannaa mun itseluottamukselle, joka sai kovan kolauksen pari vuotta sitten.
Sitten vielä hevosen hoito, kamojen hoito, hevonen laitsalle (aah, mutatarhat) ja sitten ajelin kotiin.
Iltapäivä meni sitten surffaillessa ja ilta lasten kanssa. Cissi ja Jens lähti juhlimaan ja mä jäin lastenvahdiksi. Syötiin ensin vähän tortilloja ja sen jälkeen katsottiin Autot 2. Puolesta välistä, ruotsiksi dubattuna. Voin sanoa, etten ihan hirveästi ymmärtänyt :D Jacob meni aika aikaisin nukkumaan, koska se on vähän kipeän oloinen, Oscaria sain vähän houkutella. Ehdittiin mm. soittaa yhdelle mun kaverille Suomeen, koska Oscar halusi leikkiä mun puhelimella. Se oli jännä puhelu muuten.
Nyt voisin suunnata pikku hiljaa nukkumaan, kävin jo kerran nukuttamassa Jacobia, kun sen on hankala nukkua. Toivottavasti nukkuu nyt koko yön.
 |
| Jacob 7v halusi ottaa kuvan :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti