 |
| Kovin keväisen näköistä |
Aamupäivän käytin taas siivoamiseen ja pikaisen lounaan jälkeen suuntasin siivoamaan tallille. Lisäksi pyöritin Skarletia hetken liinassa, se ei onnu enää. Ja oli ihan menopäällä ja laukkasi taas häntä pystyssä liinan päässä ja mä pystyin vain odottamaan sen rauhoittumista. No on se kiva, että toinen on innoissaan. Mä sen sijaan en ollut niin innoissani, koska Skarlet oli mutainen ja se on kunnon nallekarhu. Ei sillä harjaamisella oikeasti ollut niin väliä, hevosella oli suitset ja suojat etujaloissa, joten ei olisi tarttenut muuta harjata. Mutta en kehdannut viedä sitä kentälle, jos olisi vaikka joku hevosihminen sattunut ajamaan ohi. Ja kai se harjaaminenkin tekee joskus ihan hyvää, vaikka ei tuollaista talviturkkia kyllä saa puhtaaksi millään. Olen tullut huolestuttavan laiskaksi harjaamisen suhteen, jotenkin on niin paljon muutakin tekemistä. Voisi ehkä nämä viimeiset viikot vähän tsempata sen asian suhteen, jotta olisi taas terässä kun pääsee Suomeen.
Farfar kävi hakemassa pojat koulusta ja pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen pakkasin pojat autoon ja ajettiin tallille. Ensin oli tosiaan hoitokerho ja sen aikana katselin tunteja. Ehdin puoli tuntia seurata elitdressyriä, se on siis sama ryhmä kuin elithoppningissa, ilman mua. En luonnollisesti voi olla Cissin tunnilla, koska silloin mun pitää vahtia lapsia. Olisi kyllä kiva päästä Cissin tunnille, koska se tuntuu tosi tarkalta opettajalta.
Pilot oli sillä tunnilla myös. Oon viime torstain jälkeen pari kertaa miettinyt, että ehkä mä vaan ylireagoin siihen sen pään alas vetämiseen. Ehkä se vaan halusi laukata matalammassa muodossa. Mutta mulla on pieni pelko pukittelevista hevosista, johtuen yhdestä pahasta putoamisesta, joten en tosiaan noissa tilanteissa ajattele mitään. Nyt sain varmistuksen, että en ylireagoinut. Pilot nimittäin esitti hienoja köyrypukkeja tunnilla. Ratsastaja kyllä pysyi selässä, mutta vain juuri ja juuri. Kiva tapa sillä, kesken laukan ilman mitään varoitusta vetää pää alas ja alkaa pukitella. Tosin siis nytkin kyllä näin askel ennen pukkeja, että se heitti päätään ja varmasti sen tunsi myös selkään. Ehkä siltä saadaan moinen ikävä tapa pois, jos ratsastajat osaa olla varuillaan.
Pojat ratsasti sitten vielä hetken hoitokerhon jälkeen. Autoin laittamaan ponit kuntoon ja autoin Oscarin selkään. Cissi oli maneesissa hetken, ennen kuin hänellä alkoi joku kokous. Oscar onneksi halusi siinä vaiheessa jo lopettaa, joten jäin Jacobin kanssa maneesiin vielä hetkeksi. Ihan kiva, kun näkee, mitä kannattaisi tehdä ja sitten ei vaan saa sitä sanoiksi tarpeeksi nopeasti. Ihan yksinkertaisimmat asiat onnistuu, mutta ei mikään hankalampi. Tosi ärsyttävää.
Ajettiin sitten poikien kanssa kotiin, jossa nopean iltaruuan jälkeen itse kukin päätyi nukkumaan. Oli muuten tosi monipuoliset ateriat mulla tänään. Lounaaksi kananmunaa, illalliseksi kananmunaa... No, ei se ole niin justiinsa.
Ja löysin uuden rakkauden <3 Pääsin ajamaan tallille
farfarin Volvolla. En tiedä mikä Volvo se on, mutta automaattivaiheinen ja
aivan ihana. Ymmärrän nyt vähän, miksi ihmiset ajaa noilla Volvoilla, Audeilla,
Bemareilla jne. helposti pikkuisen reippaammin. Auto oli niin helppo ajaa,
etten edes huomannut nopeuden kasvanneen. En ole koskaan ajatellut, että
autoissa olisi niin isoja eroja. Toki tiesin, että toiset autot on
ajettavuudeltaan parempia kuin toiset. Mun mielestä auto on tehty liikkumiseen
paikasta A paikkaan B. Mutta nyt kun olen ajanut erilaisilla autoilla, alan
ymmärtää sitä enemmän. Volvo oli Pajeroon ja pick uppiin verrattuna ihana,
Citroeniin verrattuna taivaallinen. Se oli kevyt ja ihanan vakaa ja tasainen
ajaa. Se ja reagoi mitä pienimpiin ohjausliikkeisiin ja oli suorastaan nautinto
ajaa sillä. Vitsi, ehkä mun tarvitsee perehtyä autoihin enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti