Suunnittelua

Tänään piristin itseäni suunnittelemalla ensi viikon aikataulun oikein huolellisesti. Olen jo monta päivää ollut ihan täpinöissäni aloittamassa pakkausta, mutta joka kerta tajuan, ettei vielä kannata. Ei ole mitään järkeä pakata jotain yksittäisiä tavaroita laukkuun, kun ne pitää sitten kuitenkin purkaa, jotta sinne saa noita isoja tavaroita, kuten kengät, saappaat jne. Näitä tarvitsen vielä ensi viikollakin joka päivä, joten se siitä pakkaamisesta. Ajattelin kyllä vähän aloittaa alkuviikosta ja katsoa ne tavarat, mitä en enää tarvitse ja pakata ne toiseen laukkuun. Tällä kertaa ei tarvitse olla niin huolissaan painon menemisestä tasan, koska laukut yhteensä saavat painaa 40kg ja maksimi taisi toiselle olla 25kg tai jotain, enkä ole vielä onnistunut saamaan isompaa Samsoniteakaan siihen painoon, vaikka se olisi täynnä muutakin kuin höyheniä.

Lisäksi tajusin, että tässä huoneessakin on aika paljon siivottavaa. Mun lähdön jälkeenhän tämä jää tyhjäksi ja ehkä vierashuoneeksi tai jotain. Niinpä pitää varmaan hävittää täältä kaikki ylimääräiset kertyneet lehdet, laatikot ja monen au pair polven läpi kulkeneet perinnöt, kuten eräs käsirasva. Että siinäkin riittää tekemistä. Kun lisäksi ensi viikolla pitää tietysti tehdä huolellinen viikkosiivous ja kaiken päälle mulla on Lantan ratsastettavana koko viikon. En valita, älkää käsittäkö väärin. Odotan ihan innoissani. Mutta se tekee kyllä päivistä kiireisempiä muutenkin ja siihen kun lisää tämän pakkaus- ja siivousruljanssin. No, ehkä en ehdi istua enää kuutta tuntia päivässä koneella, mikä on vain positiivinen asia.

Olen huomannut, etten keksi useinkaan mitään tekemistä ja se päättyy sitten aina siihen, että avaan koneen ja alan surffailla netissä päättömästi. Olisi kaikenlaista tekemistäkin netissä toisinaan, mutta yleensä jään silti päivittelemään jotain hevostalli.nettiä tai vastaavaa. Ei kovinkaan kehittävää tekemistä ja toivon todella, että pääsen tästä eroon. Siinä on osasyy myös mun pakkausintoon, koska se olisi tekemistä ja pääsisin tästä tietokoneesta hetkeksi eroon. No puolustukseksi täytyy sanoa, että käytän myös paljon aikaa chattailemalla kavereiden kanssa, tärkeää sosiaalisten suhteiden ylläpitoa.

Tänään pojat tuli yökylästä vähän kymmenen jälkeen. Itsehän heräsin vasta yhdeksältä, joten aamu oli mun mielestä vielä nuori. Päivä meni ihan leppoisasti ja tehtiin päivällä pizzaa. Se oli joku valmispakkaus, missä oli rullattu pizzapohja ja tomaattisose, piti vaan lisätä täytteet. Oli muuten hyvää. Sen jälkeen pojat malttoi vielä hetken olla rauhassa, ennen kuin alkoi nahistelu milloin mistäkin. Tänään onneksi se loppui myös melko nopeasti, koska molemmat oli tosi väsyneitä.

Mä hipsin sitten tallille siivoamaan, taas yksi pikainen siivous takana. Karsinat varmasti huomenna näyttääkin siltä. Tänään en ollut ihan pilkkopimeässä, mutta kyllä pimeä tulee mun mielestä liian aikaisin ja täällä oikeasti on pimeää. Kaupungissa on aina joku katulamppu jossain, ja on täälläkin muutama pihavalo, mutta esim. matka kotoa tallille on täysin pimeä, ellei kuu satu sitä valaisemaan. Siinä pitää sitten ulkomuistista kävellä. Mutta tällaiselle paljasjalkaiselle kaupunkilaiselle siinä on kieltämättä ollut totuttelemista. Toisaalta, mä olen varmaan ainoa, joka lähtee ulos ilman otsalamppua illalla. En vaan osaa ottaa sellaista mukaan. Eikä mua sillä tavalla ahdista pimeys, täällä ainakaan kun on sen verran rauhallista. Eri asia jossain Helsingissä, jossa saattaa olla ihan mitä vain piileskelemässä pimeyden keskellä. Täällä on korkeintaan hirviä.

Illalla syötiin vielä lihapullia ja perunamuussia ja laitoin sitten pojat nukkumaan. Jens ja Cissi tuli myöhään kotiin, mutta onneksi sain silti olla illan rauhassa ja pohtia, miten hoidan ensi viikon.