Kilpaa tuulen kanssa

Melkein viimeinen arkiaamu. Maanantaina pitää vielä laittaa lapset kouluun, mutta toisaalta, varmaan se aamu ei ole ihan tavallinen, että siinä mielessä viimeinen arkiaamu oli tänään.

Eli kuten tavallista, pojat kouluun, huomattavasti sujuvammin kuin eilen. Sen jälkeen loikoilin vielä hetken. Cissi ruokki hevoset ja kävin laittamassa ne ulos sen jälkeen. Päätin olla tänään ahkera ja siivosin osan karsinoista samalla. Niin kamala laiskotus edelleen päällä, että arvelin selviäväni paremmin jakamalla työt useampaan osaan.

Seuraavaksi vaihdoin vaatteet ja hyppäsin autoon. Suuntasin kohti Borensbergiä kauppaan, sillä tarvitsin vielä vähän viemisiä Suomeen. En löytänyt ihan kaikkea, mitä olin toivonut löytäväni. Mutta löysin aika hyviä korvaavia asioita. Ei niistä sen enempää, ettei mene yllätyksen pilalle. Nyt on kuitenkin kaikki tuliaiset hommattu. Mitään kauhean isoa ei ole kenellekään, koska matkalaukkuun ei mahdu...

Kotona söin nopean lounaan ja vaihdoin taas vaatteet palatakseni tallille. Siivosin loppuun, mikä ei ollut kovin iso homma, koska olkea ei ole vieläkään, eli kuivittaminen jäi taas välistä. En sitten laittanut heiniäkään, koska ajattelin, että illalla Jens saattaisi ehtiä tuoda olkia, eikä ole kiva kuivittaa, jos karsinassa on jo heinät.

Poikien tuloon oli sen verran aikaa, että ehdin tehdä pienen maastolenkin Lantanin kanssa. Kävin hakemassa hevosen tarhasta, se ei onneksi ollut piehtaroinut. Sen sijaan sain taas kävellä hakemaan sitä. Mutta kauraämpäriä en enää käytä, mielummin kävelen. Pikaisen harjauksen jälkeen heitin kamat niskaan ja hyppäsin kyytiin. Lähdettiin taas peltotielle. Sinne päästyämme ravasin melkein koko ensimmäisen suoran. Sen jälkeen tein vähän laukannostoja, koska ei ehditty niitä kentälle treenaamaan. Tai ajatus oli tehdä muutama nosto ja kääntyä sitten takaisin. Mutta Lantan oli oikea muuli. Ensimmäiset nostot meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen se alkoi tökkiä. En tietenkään voinut luovuttaa ennen kuin hevonen laukkaa juuri niin pitkään kun minä haluan ja juuri sitä laukkaa kuin minä haluan, joten päädyttiin melkein tien päähän asti. Takaisin päinkin tein vielä muutaman noston ja ravasin sitten sinne, mistä pääsin nostamaan laukan ensimmäiselle suoralle. Tällä kertaa pyysin Lantania heti alusta asti laukkaamaan enemmän ja ruuna painelikin korvat hörössä melkoista vauhtia. Se kiihtyi itsestään melko paljon lisää ja jossain vaiheessa laukka muuttui neliksi. Se on jotain niin mahtavaa, kun tuntee sen kaiken voiman alla. Sitä ei voi kuvailla, se pitää kokea itse. On hienoa hypätä isoja esteitä tai suorittaa hankalia koululiikkeitä. Mutta laukkaaminen täyttä vauhtia. Se on puhdasta vapautta.

Pian tämän hetken jälkeen tuli tunne, ettei hevonen ole ihan hanskassa enää. Ihmettelen itse, miten tyynesti suhtauduin asiaan. Ensin tuli sellainen, apua! Mutta sitten aloin nauraa. Tiesin, ettei Lantan tee mitään. Se korkeintaan pysähtyy, mutta edes se ei voi pysähtyä suoraan täydestä nelistä. Niinpä nousin vain pystympään asentoon ja aloin varovasti pyytää Lantania hidastamaan. Alkuun ei tapahtunut mitään ja aloin jo pohtia, millä voimakeinolla sen pysäytän, mutta sitten hevonen alkoi pikku hiljaa vastata apuihin ja hidastaa vauhtia. Se ei tietysti tapahtunut ihan sekunnissa, koska mentiin tosiaan kovaa, mutta jo kuunteleminen oli hyvä alku. Lopulta sain Lantanin raviin yllättävän nopeasti ja ravasin tien loppuun rauhoitellen hevosta. Sen jälkeen käveltiin kotiin ja Lantan oli ihan innoissaan. Itsekin nautin retksestä, näitä hetkiä ei lopulta kuitenkaan ole liikaa.

Hoidin sitten hevosen tarhaan juuri samaan aikaan kun koulubussi ajoi ohitse, joten suuntasin sitten sisälle poika vahtimaan. Varauduin jo parin tunnin tylsyyteen, kun Jens tulikin kotiin. Ehdin jo ajatella, että ehtisin harjaamaan Skarletin ja varsat, mutta ei. Jens oli lähdössä kaupunkiin poikien kanssa ja halusi mut mukaan lastenvahdiksi. Eli pikasuihku ja taas vaatteiden vaihto ja autoon. Ensimmäiseksi päädyttiin poikien kanssa kahvilaan herkuttelemaan sillä aikaa kun Jens hoiti asioitaan. En oikein osannut kahvilassa rentoutua, kun vahdin lapsia koko ajan, vaikka molemmat olikin nätisti ja pelasi vain Nintendoillaan. Melkein kävi aika pitkäksi ennen kuin Jens tuli ja pakkauduttiin takaisin autoon. Ajettiin vähän matkaa sellaiseen kauppakeskittymään, josta käytiin hakemassa pojille kengät ja sen jälkeen suunnattiin takaisin kotiin.

Syötiin illalla ihanaa cesar-salaattia ja sen jälkeen katsottiin X-factoria, ennen kuin nyt alkaisi olla aika mennä nukkumaan. Enää viikonloppu ja sitten pääsen kotiin.