Iloinen yllätys

Tänään aamulla sain kuulla iloisen yllätyksen, kun Cissi sanoi, että voisin halutessani mennä illalla ratsastamaan Pilotilla. Olin jo varautunut, ettei tällä viikolla tarvitsisi toivoa pääsevänsä hevosen selkään, mutta toisin kävi. Toki Pilot viime sunnuntain temppuiluiden jälkeen ei ole mun ykkössuosikkini täältä, mutta mikä tahansa hevonen kelpaa. Ja sainpa taas muistutuksen siitä, ettei mikään hevosen selässä vietetty minuutti mene hukkaan.

Aamulla siis ensin näytti hetken siltä, että molemmat pojat jää kotiin, koska Oscarkin vaikutti vähän kipeältä. Lopulta Oscar lähti kuitenkin kouluun ja Jacob jäi kotiin. Itse aloitin viikkosiivousta ja täytyy sanoa, että oli harvinaisen hankalaa. Ensinkin, mitään motivaatioon viittaavaakaan ei löytynyt ja toisekseen mua on aina ahdistanut, jos joku katselee, kun teen jotain. Hevosten kanssa ongelma ei ole läheskään niin suuri, eikä varsinkaan omia hoitohevosia hoitaessa, mutta muuten se on todella ahdistavaa. Kai se liittyy jotenkin siihen, että pelkään tekeväni jotain väärin tai toinen haluaisi mun tekevän asian toisella tavalla ja en halua arvostelua, kun teen töitäni, en äänetöntä enkä ääneen sanottua. Tärkeintä kun monissa asioissa kuitenkin on lopputulos, ei niinkään se, miten siihen on päästy (jos kuitenkin asiallisesti toimitaan).

Olin siis helpottunut, kun Jens otti Jacobin iltapäivällä mukaan kaupunkiin ja sain siivota rauhassa loppuun, sekä pääsin myös siivoamaan tallin. Siihen ei ollut aikaa yhtäkään minuuttia ylimääräistä ja tein varmaan oman ennätykseni. Sen todennäköisesti saan myös huomata huomenna. Ajelin sitten pikaisesti hakemaan Oscarin. Vihdoin muuten kaikissa autoissa on talvirenkaat. Vähän helpottaa, eikä tarvitse kytätä lämpömittaria koko aikaa.

Pääsin vasta seitsemän aikaan lähtemään tallille, joten meni aika myöhäiseksi, mutta ei se mitään. Oikeastaan olen ajanut niin paljon pimeässä tallille, että viikonloppuna valoisalla reitti tuntui ihan vieraalta. Ainakin on tullut harjoiteltua tuota pimeän ajoa ja valojen käyttöä, vaikka niiden kanssa kyllä välillä vieläkin huomaan olevani pulassa. Lähinnä säälittää ne vastaantulijat, jos en tajua vaihtaa pitkiä pois tarpeeksi aikaisin. Yritän aina ajatuksen voimalla pahoitella heille omia virheitäni. Tosin olen itsekin muutaman kerran päässyt kokeilemaan tätä ihanuutta, että ajetaan vastaan pitkät päällä. Se tekee erittäin tehokkaasti sokeaksi, ei voi muuta sanoa.

Tallilla odotti Pilot, joka oli mahaansa myöten kurassa. Onneksi kuivassa sellaisessa. Se selvästi halusi muistuttaa, minkälaista on harjata likaisia hevosia. Tietenkään harjapussista ei sitten löytynyt muuta kuin piikkisuka ja kaksi juuriharjaa. Onneksi Pilotin karva on kunnon nalleturkki, joten juuriharjakaan ei ollut liian kova. Harjauksen jälkeen laitoin hevosen kuntoon ja tulin myös yllätetyksi. En ollut ollenkaan varautunut, että Pilot voisi yrittää purra, vaikka se kyllä ensimmäisellä kerralla sitä laittaessani oli aika hapan. Yritin saada huopaa suoraksi vyön kiinnityksen jälkeen ja se oli ilmeisesti niin epämiellyttävää, että Pilot yritti iskeä kiinni jalkaan. Se osui hampaillaan, mutta ei ehtiny purra, ennenkuin ehdin itse reagoida ja ilmaa huitaisemalla Pilot väistikin seinälle. Sen jälkeen se irvisteli mulle nurkasta kun jatkoin huovan suoristamista. Kehuin sitä sitten, kun se ei enää yrittänyt uudelleen purra.

Lisää teinikuvia

Maneesissa oli kaksi yksäriä meidän lisäksi, joten ei mikään kamala ruuhka onneksi. Aloitin ensin taluttamalla maneesin ympäri ja sitten kävelemällä hetken pitkin ohjin. Pilot ei ollut sunnuntain jälkeen tehnyt mitään, mutta se oli silti laiska. Odotin erittäin työlästä tuntia, mutta yllättäen kun otin ohjat, Pilot olikin parempi kuin lauantaina. Ei se mikään maailman tasaisin ollut edelleenkään, mutta kehitystä oli tapahtunut ja sain hevosen jopa asettumaan molempiin suuntiin rehellisesti. Samalla oli kiva huomata, että hetki kun kaula pysyi suorassa ja asetus meni läpi, hevonen pyöristyi ja alkoi kuunnella paremmin. Yllättäen se alkoi samalla myös kävellä reippaammin eteen. Ravi ei sitten ollut ollenkaan yhtä hyvä ja alkuun oma energia menikin eteen ratsastamiseen. Laukkasin myös molempiin suuntiin isoa laukkaa ja pyysin Pilotia eteenpäin. Cissi varoitti aamulla pukeista, mutta niitä Pilot ei tarjonnut kertaakaan. Kerran se oikean laukan nostossa yritti, jouduin käyttämään silloin raippaa. Mutta olin itse sen verran nopea, ettei se saanut edes päätään alas ja se jäi koko tunnin osalta sitten siihen.

Alkuverryttelyn jälkeen annoin Pilotin kävellä ja jatkoin sitten harjoitusravissa samalla ajatuksella kuin käynnissä. Eli hevonen suorana ja kun se onnistuu, asetus sisään. Pilot ei todellakaan ymmärrä mitään ohjastuntumasta ja sitä on tosi hankala korjata, koska se ei mene pohkeesta eteen. Niinpä se usein kulkee pää vinossa yhteen ja niska vinossa toiseen suuntaan. Se on asia, johon turhauduin jo Irlannissa. En nimittäin tiedä, mitä silloin pitäisi tehdä, hevosen niskaa ei voi hallita millään, varsinkaan jos se ei ole edes kuolaintuntumalla. Pilotin kanssa paras ratkaisu oli ratsastaa eteen, suoristaa ulko-ohjalla ja sen jälkeen pitää ulko-ohjalla reilu tuntuma ja asettaa sisään. Avainasemassa oli sisäpohje, siinä vaiheessa kun se meni läpi, myös rehellinen asetus löytyi. Pilot esittikin sitten ihan kivaa ravia molempiin suuntiin. Sen ravi vaan on täysin maahan sidottua ja tiedän, että se on yksi asioista, joista en pidä hevosissa. Askelten tulisi olla irtonaisia ja nousta maasta, Pilotin tyyppisellä hevosella sitä on vielä hankala korjata. Mutta kyllä ravi muuttui vähän paremmaksi, kun Pilot alkoi nostaa selkää. Tosin muuten se oli kunnon mummoravia. Sitten pitää vaan muistaa, ettei voi vaatia kaikkea, nuorella tai vähän ratsastetulla hevosella ei ole kuntoa ja koordinaatiota kaikkeen. Niinpä en edes olettanut, että Pilot olisi kyennyt ravaamaan hyvässä muodossa, selkä ylhäällä, vähän polkien ja lisäksi vielä isoa ravia. Se ei mene isoa ravia muutenkaan.

Pienen käyntipätkän jälkeen tein vielä laukannostoja molempiin suuntiin. Vasen laukka nousee tosi nätisti ja siinä Pilot liikkuikin tosi kivasti. Oli oikein ilo tuntea, kun se laukassakin nosti vähän selkäänsä ja samalla pyöristi niskaansa ja tuli tosi kevyeksi kädelle, ollen kuitenkin ohjastuntumalla. Oikea laukka oli vähän hankalampi ja jouduin tekemään tosi paljon valmisteluja, jotta nosto onnistui. Oli hauska huomata, että tunsin jo nostossa, nostiko hevonen oikean vai väärän laukan. En ole koskaan aikaisemmin niin kiinnittänyt siihen huomiota, mutta Pilotin kanssa halusin väärän laukan pois heti ja uutta yritystä, jotta se joskus oppisi nostamaan oikean laukan. Tosin oikeankin laukan nostot onnistuu vallan mainiosti, kun vaan saa ratsastettua ulkolavan sisään, ulko-ohjan tuelle ja ulkopohkeen läpi. Sitten kun siitä saa sisäpohkeen läpi (eli hevonen viitsii liikkua eteenpäin), nousee oikea laukka. Se vaan on helpommin sanottu kuin tehty. Musta tuntui, että mun kannukset oli suurinpiirtein maksassa, kun yritin saada Pilotia kuuntelemaan. Ja sai siinä vähän raipallakin auttaa, että se laukka löytyi oikealle. Toinen hauska tunne oli, kun selkeästi huomasi, miten Pilotin takapää keveni ja tuntui, että se seuraavaksi tarjoaa pukkeja. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten ehkä Pilot alkaa oppia, ettei pukittelu ole sallittua. Näillä kerroilla lopetin hetkeksi sekä pohkeiden että raipan käytön palkinnoksi siitä, ettei pukkeja tullut ja jatkoin sitten. Lopulta Pilot esitti muutamia kivoja askelia myös oikeassa laukassa ja siirsin sen raviin. Loppuravissa se olikin jo melko tasaisesti ohjalla ja sitä pääsi jopa asettamaan ilman viiden minuutin taistelua. Käynnissä tein vielä vähän pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Oli välissä ihan kivojakin askelia, mutta enimmäkseen musta tuntui, ettei Pilot tajunnut asiasta hölkäsen pöläystä.

Mutta muuten se oli tosi hieno ja olin tyytyväinen. Ja se oivallus, että jokainen hevosen selässä oltu minuutti on hyödyllinen? Harjoitusravissa istuin ensin huonosti ja jossain vaiheessa tajusin korjata istuntaa tiiviimmäksi. En muuttanut mitään muuta kuin lantiota pystympään, jotta pääsin istumaan tiiviimmin ja yllättäen Pilot alkoi heti toimia paremmin. Kyllä mä toki tiedän, että istunta on kaiken a ja o ja vaikuttaa hevoseen tosi paljon. Mutta harvoin pienellä muutoksella saa noin isoa eroa aikaan. Pilot sai muuten kehuja myös toiselta yksäriratsastajalta. Se kuulema liikkui tosi nätisti. Se sai kyllä mut hymyilemään, oma ratsastus ei tosiaan ollut kauneinta mahdollista, muttta oli kiva kuulla, että hevonen näytti ihan hyvälle. Pilot ei todellakaan ole helpoin mahdollinen hevonen saada liikkumaan ja kulkemaan oikein.

Hevosen hoitamisen jälkeen ajelin takaisin kotiin. Kyllä osaa olla väsynyt, sekä henkisesti että fyysisesti. Enimmäkseen kuitenkin henkisesti. Tajusin viikolla, miten iso henkireikä noi tunnit on mulle olleet. Olen päässyt hetkeksi pois niin, ettei kukaan odota mun tekevän jotain ja päässyt tekemään jotain kivaa. Senkin takia olin tosi iloinen, että pääsin ratsastamaan. Nyt kun vielä pääsisi vähän shoppailemaan, niin olisi aika kiva. Viikonloppu menee taas lasten kanssa keskenään ja ensi viikonloppuna myös lauantai-ilta. Joten viimeisen viikon puristus vielä ja sitten pääsen kotiin. Ei ehkä voi sanoa lepäämään, kun kalenteri näyttää nyt jo melko täydeltä varsinkin ensimmäisen viikon osalta. Olen jostain syystä todella taitava järjestämään itselleni menoja. Enkä edes ole Suomessa vielä! Mutta kymmenen päivän päästä olen.