This is Halloween

Tulin eilen niin myöhään kotiin (puoli 11) ja oli vielä keksittävä jotain syötävää jne. etten enää jaksanut alkaa kirjoittaa. Kliseisesti sanottuna, olin illalla väsynyt, mutta onnellinen.

Aamu oli yllättävän rauhallinen, ottaen huomioon, että perhe oli lähdössä reissuun viideksi päiväksi ja kaikki tavarat oli pakkaamatta. Muistan omasta lapsuudesta ne reissut mummilaan tai muualle. Aina pakattiin edellisenä iltana laukku valmiiksi ja vasta sitten sai tehdä jotain muuta. Välillä oli tosi tylsää, kun joutui itse pakkaamaan ja kuudennella leirikouluun lähdettäessä pyyntö, etteivät vanhemmat pakkaa lasten puolesta tuntui tosi oudolta. Olin aina ennen sitäkin pakannut omat kamat ihan itse. Sellainen pieni aavistus on, että jo veneelle pakattiin siskon kanssa itse omat lelut, vaatteet oli vielä silloin äidin vastuulla. Tosin myöhemmin ollaan varmaan siinäkin oltu mukana. En muista tarkkaan, olin kahdeksan kun vene myytiin.

Mutta takaisin aiheeseen, olin siis hämmästynyt tästä aamun rauhallisuudesta. Puolen päivän aikaan alkoikin sitten olla enemmän häsellystä ja lopulta lähtö ei ollut kovin sujuva. Ajettiin jo Jacobin kanssa koulullekin hakemaan ulkovaatteita. Mutta pääsivät he lopulta matkaan ja mä jäin Rallin kanssa talonvahdiksi. Ihana hiljaisuus ja rauha. Ihan tietoisesti rentouduin päivällä, teen sitten viikonloppuna enemmän töitä. Edessä on vielä viikkosiivous ja lisäksi keittiökaapit pitää pestä joulua varten. Eli tekemistä kyllä on, kun pitää vielä hoitaa hevosetkin.


Päivällä kävin siivoamassa tallin. Mysakista on tullut kovin seurallinen ja se pyörii nykyisin jatkuvasti jaloissa tms. kun on tallissa. Tänään mulla oli Ralli mukana, joten sain pitää näitä kaveruksia silmällä. Niin kauan kun vähintään toinen on mulla näköpiirissä, asiat on ihan hyvin. Mutta jos ne jää keskenään, kissa saa nopeasti kyytiä. En tosin ymmärrä sitä Mysakin ajatusmaailmaa. Se tietää, että Ralli kyllä jahtaa sitä, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Silti sen pitää kiehnätä Rallin nenän edessä. No, tänään Ralli käyttäyti asiallisesti ja istui tallin ulkopuolella suurimman osan aikaa odottelemassa. Leikin sitten sen kanssa vielä hetken, ennen kuin tultiin sisään.

 Nopean ruokailun jälkeen vaihdoin vaatteet ja suuntasin ratsastuskoululle. Tosin jouduin ensin etsimään talon avaimia ja sitten auton avaimia, mutta molemmat onneksi löytyi. Toisaalta oli outoa, miten hassulta tuntui lukita ulko-ovi lähtiessä. Mutta toisaalta se oli ihanan normaalia. Tietenkään ei olisi mun vika, jos joku murtautuisi taloon, millä mä sen muka estäisin. Mutta en mä silti halua, että tänne joku murtautuu. Tai kävelee avonaisesta ovesta sisään.

Tallille menin ihan innoissani. Sillä tänään, kauan sitä on odotettukin, pääsin ratsastamaan Atlaksella. Ensin oli oma tunti ja sitten vielä Atlas. Cissi kysyi, haluanko mennä yksin vai ottaa Atlaksen tunnille. Halusin mennä itsekseni, mitä enemmän ratsastusta, sitä parempi. No, muistin matkalla, että mehän tosiaan hypätään, että onneksi en valinnut Atlasta tunnille.

Ratsuna oli Agent ja tehtävänä. No, arvatkaa huviksenne. Enköhän juuri viikonloppuna valittanut ravihypyistä. Kyllä, pelkkiä ravihyppyjä. Tsiisus. Tässä teille rata:

Vasemmalla keksimmäinen on siis sokeripala (joka oli matalimmillaan, eli noin 5cm maasta)

Aloitettiin käyntiverkalla, volteilla esteiden ympäri. Agent oli kuulolla alusta asti ja taipui ihan kivasti, mutta vasemmalle se heitti lavan ulos. Sitä korjaillessa tuli mieleen eräs valmennustunti kesältä. Ultra teki ihan samaa ja lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa vedin ulko-ohjasta ja potkin ulkopohkeella. Siitä kun vielä jatkoin huomauttamalla raipalla lavalle, Ultra alkoi hyppiä pystyyn ja valmentajan kommentti: "Loistavaa, nyt se heräsi!" Kukin verryttelee tavallaan ja sitä rataa. Agent kuitenkin korjasi vähän pienemmän shown saattelemana, mutta sen kanssa sai kyllä olla tarkkana oikeasta lavasta. Kun volteilla oli pyöritty molempiin suuntiin tarpeeksi, jatkettiin ravissa ja puomeja. Eli tultiin suhteutetun puomit, lyhyen sivun puomit ja sarjan puomit. Toisella lyhyellä sivulla mentiin uraa pitkin. Tultiin pari kertaa molemmista suunnista ja sitten laukattiin aina pitkät sivut ja ravattiin lyhyet sivut. Sekä puomeilla että laukassa piti olla kevyessä istunnassa. Agent oli aika hyvä, joskin ajoittain vähän pohkeen takana. Toisaalta se esitti välillä tosi kivoja pätkiä laukkojen välillä. Välikäyntien jälkeen aloitettiin hyppääminen. Tultiin lyhyen sivun puomit, suhteutettu, puomit voltilla ja vielä diagonaali ja siitä lyhelle sivulle uudestaan. Esteiden jälkeen siis piti siirtyä aina takaisin raviin. Onneksi Agent vähän heräsi ja eka kierros meni ihan kivasti. Onnistuin jopa pitämään oman istunnan esteilläkin ihan hyvänä, enkä ennakoinut hyppyä, mitä usein teen ravista hypättäessä. Toisella kierroksella lisättiin loppuun vielä sarja toiselta pitkältä sivulta. Tällä kertaa Agent oli huomattavasti hitaampi ja sain ratsastaa sitä jo suhteutetussa välissä eteen. Hyvä, ettei se kompastunut siihen 20cm esteeseen diagonaalilla. Sen jälkeen otin kahden askeleen terävän laukkaspurtin ja raviin ennen puomeja. Ne meni ihan ok, mutta siitä jyrkkä kaarre sarjalle vei kaiken eteenpäinpyrkimyksen ja sarjasta kiivettiin yli todella epätyylikkäästi. Ainakin siltä se tuntui, joskin Jessica kovasti kehui. Jäi vähän harmittamaan, että viimeinen hyppy oli niin surkeaa räpeltämistä, koska toisen kierroksen jälkeen alettiin loppuverkkaamaan. Agent oli tosi huippu, aluksi kyllä vaadin siltä vähän liikettä, mitä se ihan halukkaasti sitten tarjosikin (olisi voinut tarjota vähän aikaisemmin) ja sitten venyttelin eteen-alas vielä hetken.

Tunnin jälkeen hoidin nopeasti Agentin ja kamat ja keräsin sitten Atlaksen varusteet ja otin sen käytävälle. Onneksi Atlas on loimitettuna, muuten harjaamisessa olisi mennyt ikuisuus. Nyt meni viisi minuuttia, vaikka jalat olikin aika herkulliset. Sitten hevonen kuntoon ja maneesiin. Laitoin sinne musiikkia, jotta kaikki pikku kolahdukset ei kuuluisi, Atlas saattaa kyttäillä aika paljonkin. Hyvä idea muuten, mutta sitten se kyttäsi radiota. Hölmö hevonen.

Atlaksen kanssa mentiin vaan askellajit läpi ja taivuttelin sitä vähän. Alkukäynnit talutin, ja sen jälkeen käveltiin pari volttia ja käytiin vielä kerran katselemassa kamalia nurkkia. Ne oli ihan hirveitä, eikä Atlas uskaltanut mennä lähellekään. Sen sijaan se tanssi kaula kaarella puhisten ohi. Ne pieniä hevosia syövät hirviöt oli siis radio ja lanta-astia. Kyllä kannatti pelätä. Ravissa päätin suosiolla tehdä ympyrää niin, että ratsastin mahdollisimman läheltä kulmia, mutta kuitenkin niin, ettei Atlas alkanut riekkua kulmissa. Se toimi ihan hyvin ja kamalat kulmat ohitettiin vain ratsastamalla eteen. Atlas itsessään oli tosi hyvä, sillä on ongelmana tulla liian lyhyeen ja korkeaan muotoon, jolloin se ei pysty kantamaan selkäänsä. Atlas on viisi, mutta ratsastuksellisesti se on nelivuotiaan tasolla, eikä sillä todellakaan ole lihaksia kantaa itseään kootussa muodossa. Niinpä sitä ratsastetaan pidemmäksi ja matalammaksi, jotta se nostaisi selkäänsä ylös. Varmaan ne kamalat kulmat sai hevosen takajalat liikkeelle, koska tänään Atlas hakeutui alusta asti melko matalaan muotoon. Joskin se myös jännittyessään lyheni huomattavasti. Suunnan vaihdon jälkeen kulmien pedot oli paljon kamalampia ja en ollut ihan tarpeeksi hereillä ensimmäisellä kerralla. Atlas pääsi hidastamaan ja olin aavistuksen liikkeen edellä, kun hevonen ei reagoinut jalkaan. Niinpä kun se hyppäsi sivuun, jouduin hakemaan tasapainoa aika paljon, En kuitenkaan pudonnut ja päästiin samantien ympyrän kautta kulmasta ohi vähän sujuvammin. Alkuravien jälkeen käveltiin hetki pitkin ohjin ja tein sen jälkeen muutaman minuutin harjoitusravissa töitä. Mulla oli Cissin superkallis koulusatula. Siinä on ihan järkyttävän korkea takakaari ja se yhdistettynä vähän takakorkeaan hevoseen sai satulan olemaan ihan etukenossa. Mulla muutenkin kokopaikkaiset housut helposti kääntää lantion liian eteen ja satula ei ainakaan auttanut sitä ongelmaa tässä tapauksessa. Jouduin oikein asettautumaan satulaan, jotta pystyin istumaan siinä kunnolla. Sen jälkeen se sitten olikin tosi hyvä istua ja toivoin vaan, että joku olisi ollut kuvaamassa. Hevonen liikkui kauniisti ja istuin ainakin omasta mielestäni ihan hyvin. Onhan se kiva aina edes sen pienen hetken tuntea olevansa tosi hyvä ratsastaja, sitten yleensä tapahtuu jotain ja tajuaa, että ei se taida olla ihan totta. Tosin tänään sitä huomautusta ei ainakaan tullut (ehkä ne Agentin hypyt riitti), sillä laukat meni tosi hyvin. Ekat nostot molempiin suuntiin oli oikeat, kun tein ne ympyröillä. Toisia nostoja kokeilin suoralla ja molempiin suuntiin Atlas tarjosi ensin väärää laukkaa. Ehkä en valmistellut tarpeeksi, vaikka luulin sen tehneeni. Toiset yrityksen sijoitin sitten kulmiin ja näin nousi taas myötälaukat. Laukka itsessään oli hyvää, vaikka vähän takapää tuntuikin voimattomalta oikealle. Mutta ei voi vaatia täydellistä nuorelta hevoselta. Sen jälkeen kevensin vielä loppuun ja sitten käveltiin.

Tallissa taas hevoselle melko pikainen hoito, sitten varusteiden putsaus ja tallin sulkeminen. Tarkistin ehkä sata kertaa, että kaikki valot oli pois päältä ja ovet lukossa. Maneesista en meinannut ensin saada valoja pois, koska en tajunnut, että toisen pään valot pitää sammuttaa siitä päästä. Niinpä pikku reippailu maneesin halki sammuttamaan valoja. Vähän idioottia, jos multa kysytään, mutta eipä ole mun ongelmani. Ajelin sitten kotiin ja tosiaan kello oli siinä vaiheessa jo miljoona, joten syömisen jälkeen kaaduin vaan sänkyyn, väsyneenä mutta onnellisena.