Tänään aamupäivä sujui normaalisti. Pojat lähti kouluun ja mä siivosin sen jälkeen taas vähän sisällä. Päivällä kävin myös tallissa siivoamassa. Siellä oli yksi tilan työntekijöistä korjaamassa yhtä tiiliseinää vähäsen, joten en voinut ottaa varsoja talliin. Kun tulin, työntekijä alkoi puhua oven sulkemisesta. Mä ehdin jo ajatella, että se alkaa neuvoa mua hevosten hoitamisessa, mutta se olikin huolissaan tiiliseinästään :D
Illalla suuntasin taas ratsastuskoululle. Tänään oltiin sovittu Cissin kanssa, että otan Atlaksen tunnille, jotta nähdään miten se käyttäytyy muiden seassa. Yleensä Atlas vähän kyttäilee kulmia yms. mutta ihan selvästi kavereiden läsnäolo rauhoitti Atlasta ja se oli tosi hyvä koko tunnin. Tehtiin ravissa ja laukassa alkuverkka ympyröillä ja Atlas oli tosi pehmeä. Aluksi se vähän jännitti, mutta rauhoittui tosi nopeasti ja keskittyi hienosti. Tehtiin myös pohkeenväistöä puoli ympyrää ja ravia toinen puoli. Tein aina vain muutaman askeleen kerrallaan ja hevonen oli ihan huippu. Sillä ei ole paljoa pohkeenväistöjä tehty, mutta hienosti se astui ristiin ja silti säilytti linjan. Olin tosi tyytyväinen. Välikäyntien jälkeen alettiin tehdä harjoitusta, jossa oltiin uran sisäpuolella neliöllä. Kulmissa piti tehdä puolikas etuosakäännös. Sen jälkeen raviinsiirtyminen. Lyhyellä sivulla siirryttiin käyntiin ennen seuraavaa kulmaa ja tehtiin taas puolikas etuosakäännös. Pitkällä sivulla oli kaksi tötteröporttia, ensimmäisen välissä siirryttiin käyntiin ja toisen välissä takaisin raviin ja ennen kulmaa taas käyntiin. Tötteröt oli Atlaksen mielestä ihan kamalan vaarallisia ja jouduin vähän käskemään sitä aluksi niistä läpi. Pikku hiljaa se tottui niihin, vaikka aluksi yritti muuttua tosi kapeaksi niiden välissä.

Tunsin itseni kerrankin hyväksi ratsastajaksi, kun hevonen toimi, istuin siististi ja ratsastin eleettömästi. Oikeastaan musta tuntui, että oltiin Atlaksen kanssa eksytty väärään paikkaan, kaikkien niiden karvaisten ponien keskelle. Tunnin alussa, kun siirryttiin ekaa kertaa raviin, olin ihan WAU, minkä koulutykin selkään olen istunut, kun Atlas oli vähän täpinöissään ja aloitti heti isolla ravilla. Nämä on niitä hetkiä, joilla jaksaa aina treenata silloin kun mikään ei suju.
Hoidin sitten vielä hevosen ja varusteet, ennen kuin ajelin kotiin ja nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti