Aamupäivä meni siis siivotessa, se on alkanut viikko viikolta sujua joutuisammin ja tänään oli jo melko sujuvaa puuhaa. Ehkä tieto siitä, että tein sitä viimeistä kertaa, vauhditti myös imuria ja moppia. Olin ajatellut, että siivoamiseen menisi niin kauan, etten ehtisi ratsastaa Lantanilla tänään, joten oli oikein positiivinen yllätys huomata puoli kahdelta, että olen valmis talossa.
Niinpä pikaisen lounaan jälkeen vaihdoin ratsastusvaatteet ja suuntasin tallille. Ensin siivosin tallissa, sekin kävi tänään nopeasti. Olki on loppu heinävintiltä, sitä piti tulla jo eilen lisää, mutta ei ole tullut, joten siivosin karsinoista vaan kakat pois, jotta hevoset eivät seiso betonilla. Sitten kaavin tyhjästä karsinasta kaikkiin päälle vähän kuivaa olkea. Toivottavasti huomenna olkea olisi jo lisää, koska muuten ollaan vähän pulassa. Täytyy varmaan muistuttaa Cissiä.
Sen jälkeen hain Lantanin tarhasta. Se ei onneksi ollut piehtaroinut, joten pikaisen harjauksen jälkeen hevoselle varusteet niskaan ja suunta kohti dinosaurusmetsää. Ilma oli kostea ja vähän alkoi jo hämärtääkin, mutta itse en voinut kuin hymyillä. En mä jaksaisi vain maastoilla päivä toisensa jälkeen, ilman mitään tavoitteita ja treenaamista. Mutta toisinaan on ihanaa käydä maastossa tuulettamassa aivoja. Ja kun alla on vielä hevonen, joka myös nauttii, mikään ei oikeasti saa paremmin hyvälle tuulelle. Kun päästiin peltotielle, ravattiin ensin vähän verryttelyksi ja sen jälkeen nostin laukan. Lantan oli vähän haluton ja tyssäsi laukasta aina parin askeleen jälkeen. Meinasin jo hermostua, on se kumma, ettei voi laukata asiallisesti. Tilannetta ei myöskään helpottanut se, että Lantanin ravi on erittäin hankala, jos se ravaa pää ylhäällä ja selkä alhaalla, kuten se mielellään menee maastossa. Ei ole toivoakaan, että voisin istua siinä alas, kevyestä ravista laukka nousee vielä huonommin, joten jouduin aina siirtämään käyntiin ja nostamaan siitä uuden laukan. Juuri niin kuin ei pitäisi tehdä. Mutta ei ollut vaihtoehtoja, ei sekään ole kovin hyvä, että istun maassa ja hevonen laukkaa kotiin. Kotiinpäin Lantan nimittäin kyllä laukkaa. Tehtiin se tänään kuitenkin yhdessä. Aluksi tein laukannostoja, jotta sain niihin jonkun tolkun. Lantan ei tosin olisi malttanut kuunnella ollenkaan ja oli aika vahva, mutta nostot olikin sitten myös tosi hyviä, kun hevosessa oli niin paljon kierroksia. Lopulta päästin raukan sitten pälkähästä ja annoin sen laukata vapaasti. Ensin onnistuin pitämään sen rauhallisessa laukassa, mutta pikkuhiljaa se kiihdytti ja kiihdytti ja lopulta mentiin aika kovaa. En tosin enää hirveästi estellyt, antaa toisen mennä, jos se tykkää. Tykkään itsekin. Iso hevonen ja pitkä laukka, joten mentiin melkoista vauhtia. Enkä edes pyytänyt yhtään. En voinut, hidastusmatkaa ei ollut tarpeeksi. Mutta veikkaisin, että aika kovaa Lantan menee, jos siltä pyytää vauhtia. Käveltiin sitten takaisin kotiin.
Hoidin hevosen nopeasti ja suuntasin sen jälkeen hakemaan pojat (viimeistä kertaa) koululta. Sekin on aina oma operaationsa, koska kumpikaan ei koskaan halua kotiin. Tämä päivä ei ollut poikkeus ja sainkin laskeskella itsekseni kymmeneen. Huoh. Lopulta päästiin lähtemään, käytiin piipahtamassa kotona ja sen jälkeen ajoin pojat kartanolle Jensin siskon hoiviin ja lähdin itse tallille.
Luvassa oli lisää viimeisiä asioita, nimittäin viimeinen ratsastustunti. Toivoin, että saisin Biancan tai Shaunin. En saanut, vaan jälleen kerran menin Goliatilla. Se ei ole ollenkaan mun tyyppinen hevonen, enkä oikeasti erikoisemmin pidä siitä. Mielummin menisin jollain muulla, mutta ei voi mitään. Ehdin taas vaihteeksi niukun naukin harjata Goliatin. Sillä oli jalat lisäksi märässä mudassa polviin asti ja päätin, etten vie sitä sen näköisenä tunnille. Niinpä kävin pesemässä jalat. Tuntilaisten ilmeet oli aika hauskoja, kun ne tajusi, että vien sen vielä vesariin kymmenen minuuttia ennen tunnin alkua. Ensin ne katsoi mua, sitten kelloa ja sitten uudestaan mua. No, selvisin vesarista alle viidessä minuutissa ja hevonenkin oli kunnossa aivan samaan aikaan kuin muillakin. Niinpä suunta maneesiin ja radan rakennukseen. Tehtävä oli tänään simppeli.
Rakennuksen jälkeen verkattiin alkuun itsenäisesti. Yritin vaan saada Goliattia taipumaan ja kuuntelemaan sisäpohjetta. Se oli kovin hankalaa ja sain tehdä aika paljon töitä, että rautakanki vähän pehmeni. Sitten, ihan yllättäen, pohje meni yhtäkkiä läpi ja hevonen oli pehmeä ja pyöreä. Ajoituskin oli aika passeli, koska sen jälkeen alettiin tehdä tehtäviä. Alkuun tultiin sarjan puolen pitkällä sivulla pohkeenväistöä uralta keskihalkaisijalle ja takaisin uralle. Sitten laukannosto ja suhteutettu. Tätä tultiin molempiin suuntiin. Esteet meni ihan hyvin, vähän oli paikoissa muutamalla kerralla hakemista. Tai itse asiassa, en osannut päättää, ratkaisenko kaukaa vai läheltä ja kun lopulta päätin, se oli liian myöhään ja hypystä tuli erikoinen. Tosin esteet oli n. 40cm korkeita, että ei sen niin väliäkään. Lisäksi laukattiin molempiin suuntiin ympyrällä kavalettien yli. Vasemmalle paikat löytyi tosi hyvin, oikealle oli vähän hakemista ja monta kertaa lähetin Goliatin kaukaa yli. Paikka alkoi olla koko ajan kauempana ja kauempana, joten jouduin sitten ratkaisemaan lähelle, ja se tietysti hämmensi Goliatia. Mutta muutama vika kerta oli ihan hyvä.
Lopuksi tultiin rata kaksi kertaa. Ensin vähän pienempänä ja sitten nostettuna. Ei se huiman iso ollut sittenkään, okserit oli jotain 80-90cm ja muut pienempiä. Rata oli siis kavaletit ympyrällä oikealle, suhteutettu, suunnan vaihto keskikavaletin yli, kavaletit ympyrällä vasemmalle, raviin siirtyminen ja sarja. Ensimmäinen kerta oli ihan kiva ja sujuva. Paikat löytyi ja hevonen oli hyvä. Ainoa virhe tuli suunnan vaihdossa, kun Goliat vaihtoi vaan etupään. En saanut uutta sisäpohjetta kaarteen jälkeen tarpeeksi läpi. Tie kavaletille oli tosi hankala, ja se oli oikeastaan suurin syy ongelmaan. Kuvassa puomit on aivan oikeassa paikassa, joten voitte siitä miettiä, miten tuosta kääntää sujuvasti ja vielä valmistelee hevosen vaihtoon. Vastaus: ei mitenkään. Kukaan ei onnistunut kertaakaan vaihtamaan laukkaa esteellä. Toka rata meni myös ihan hyvin. Nyt ympyrällä tuli kerran sekä oikealle että vasemmalle yksi huono hyppy, koska en taaskaan osannut ratkaista tarpeeksi aikaisin. Muuten hevonen oli hyvä ja rata sujui. Sitä vaihtoa lukuunottamatta. Lopuksi tultiin sarja vielä kertaalleen. Laitoin Goliatiin vähän enemmän painetta ja lähestymisessä se tuntui ensimmäistä kertaa tarpeeksi herkältä pohkeelle. No, se olikin sitten niin herkkä, että pidätteet ei menneet ollenkaan läpi ja hevonen rikkoi laukalle juuri ennen ravipuomeja. Eipä siinä voinut kuin pitää kiinni. Onneksi Goliat selvitti tämän itse aiheuttamansa ongelman ja hyppäsi ihan hyvin. Ihme kaveri, iskee laukka-askeleet ravipuomeille oikein. Eikä kyseessä ole mikään ihan pieni hevonen.
Talutin Shaunia ja Goliatia, jotta saatiin rata purettua samaan aikaan. Sen jälkeen hevonen karsinaan ja sen ja varusteiden hoito ja sitten uutta hevosta peliin. Cissi kysyi päivällä, haluaisinko ratsastaa Pilotilla tänään. En valita, jos saan ratsastaa, joten tietysti. Pilot on vähän ep, se on varmaan saanut tarhassa köniin. Ja lisäksi se oli kuulema ollut eilen vähän possu. Joten kurinpalautusta pitämään.
Harjasin ensin Pilotin, joka oli yllättävän puhdas. Tosin se tarhaa yksin tällä hetkellä, joten se selittää sitä vähän. Kavioita putsatessa Pilot tosin päätti aloittaa porsastelun ja potkaisi toisella takasella ihanasti sivuun. Se osui mua jotenkin polvitaipeeseen, tosin seisoin kymmenen senttiä sen jalasta, joten mitään vahinkoa ei käynyt, mutta hevonen sai kyllä suoraan sanottuna turpaansa sen jälkeen. Eipä yrittänyt uudestaan. Potkiminen vain on asia, jota hevoselta ei voi suvaita. Ei varsinkaan, jos hevosesta olisi tarkoitus tulla tätien opetushevonen. Niinpä paras kaikkien kannalta kitkeä moinen ikävä tapa pois heti alkuunsa. Tämän pienen episodin jälkeen Pilot käyttäytyikin kuin enkeli myös satuloidessa, vaikka se yleensä siinä esittää vähän kiukkuista.
Maneesissa totesin, että hevosella oli aavistuksen enemmän ylimääräsitä virtaa ja pelkästään selkään pääseminen oli operaatio. Parkkeerasin Pilotin lopulta nenä nurkkaan ja loikkasin kyytiin, ennen kuin se ehti syödä kaikkea mahdollista kulmasta. Aloitin vain kävelemällä eteenpäin ohjat puolipitkinä. Se onnistuikin yllättävän hyvin, pääasiassa varmaankin sen takia, että hevonen oli niin virkeä. Sen jälkeen asettelin käynnissä molempiin suuntiin. Aluksi Pilot ei ollenkaan pysynyt suorana, mutta aika nopeasti sain sen ulko-ohjan tuelle ja asettumaan rehellisesti. Sen jälkeen se oli pyöreä ja kiva. Ensimmäinen raviin siirtyminen oli vähän hidas ja huomautin heti raipalla, koska Pilotia pitää ratsastaa paljon eteen. Hevonen tarjosi saman tien pukkeja, joihin vastasin tietysti raipalla, kunnes Pilot lopetti pukittamisen ja laukkasi eteen. Taputuksen jälkeen siirsin sen ravin kautta käyntiin ja pyysin uudestaan ravia. Tällä kertaa se tapahtui moitteetta. Jessica talutti omaa hevostaan maneesissa ja näki pukkisarjan. Kommenttina oli: "Hyvä, juuri noin, juuri noin." Ravissa Pilot oli energinen ja polki yllättävän hyvin takaa. Ilmeisesti raipattaminen sai siihen vähän liikettä. Ravasin vähän aikaa molempiin suuntiin ja annoin ruunan sitten kävellä hetken ennen laukkoja. Aloitettiin vasemmassa laukassa. Nosto oli vähän hidas ja jouduin käyttämään kannusta, mistä Pilot ei pitänyt ja tarjosi taas pukkeja. Mun vastaus oli sama kuin viimeksi, eli raippa. Jälleen niin kauan, kunnes Pilot lopetti pukittelun. Sen jälkeen mentiin vauhdilla eteen, ennen kuin hidastin takaisin raviin ja tein uuden noston. Kyllä Pilot selvästi oppii, koska ei se kahta kertaa peräkkäin tarjoa pukkeja samasta tilanteesta. Oikeakin laukka meni hyvin ja Pilot nosti molemmilla kerroilla heti oikean laukan ja olin siitä tosi iloinen. Lopetettiin sitten siihen ja kevensin loppuun. Ajattelin jo, että Pilot uskoi kerrasta, ettei raippaa eikä pohjetta/kannusta vastaan pukiteta, mutta sen piti vielä loppuravissa kokeilla. Siitäkin lähdettiin raipan avittamana reippaasti eteenpäin ja sen jälkeen Pilot uskoi ja ravasi erittäin nätisti ja lopetin siihen. Kävelin loppukäynnit ja vein Pilotin sitten talliin. Harjasin hevosen ja laitoin sille lämppärit takajalkoihin. Varusteiden hoidon jälkeen kävin sanomassa hyvästit muutamalle ihmiselle. Oli tosi hassua, että olen ollut täällä kaksi kuukautta ja silti tuli jotenkin haikea fiilis kun sanoi heippa. Ja ihanan lämpimästi kaikki ovat ottaneet vastaan, koska harvalla tallilla varmaan kahden kuukauden (eli alle kahdenkymmenen käynnin) jälkeen oikeasti kiinnostaa, kuka lähtee.
Kotiin ajellessa oli aika haikea olo ja tuli jo hetki, että harmitti lähteä näin pian. Mutta se kyllä vaihtui matkan aikana jo taas odotukseen siitä, että pääsen vihdoin kotiin. Kolme kuukautta on lyhyt aika, mutta silti siitä tuntuu olevan ikuisuus kun lähdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti