Kisatunnelmissa

Tänään oli siis herätys aikasin, vaikka oli viikonloppu. Suuntana oli rataharjotukset/harjotuskisat. En oikein saanut selvää, kummat ne oli. Ajattelin nukkua puoli kasiin ja äkkiä vetää vaatteet päälle, syödä aamupalan ja olla valmis. Mutta lapsukaiset (kuten kovin moni muukaan) ei osaa olla hiljaa joten heräsin jo seiskalta.

Pikaisen pukeutumisen ja aamiaisen jälkeen olin tallilla ehkä kymmentä vaille kahdeksan. Arvoin kyllä aika kauan, mitä laitan päälle ja varsinkin mitkä kengät. Jotenkin tuntui, että laitoin liikaa, aamulla ei ollut edes pakkasta. Mutta ajattelin, että kisoissa tulee kuitenkin aina kylmä.

Tim, joka on siis pieni tumma shettisruuna ja asuu kesät kotona ja talvet ratsastuskoululla, oli jo letitettävänä. Hassua oli, että sille tehtiin nutturat. Timillä on nimittäin ratsutukka, aika harvinaista shettikselle. Mäkin sain kunnian tehdä yhden letin, otsatukkaan. Sitten nostettiin kamat traileriin, Tim sai loimen, joka oli sille kuin teltta ja sai sen näyttämään Hemulilta ja sitten Cissi halusi vielä suihkuttaa glitteriä sen harjaan ennen kuin lastattiin poni. Jacob teki sen itse ja täytyy sanoa että kiltti poni. Just sopiva harjoittelemiseen. Mua vaan vähän nauratti ponin letitys ja glitterit, en ollut ihan varma oliko ne enemmän Cissiä kuin Jacobia varten.

Matka meni kivasti ja kisapaikalla päädyttiin ekana kävelemään rataa. Korkeus oli huimat 20cm ja esteet aivan suloisen kokoisia. Kävelin itekin radan, vaikka en ratsastamassa ollutkaan. Uskon siihen, että joihinkin asioihin ei rutiinia kannata kadottaa ja yksi on ratojen kävely. Tuli kyllä kamala hinku itsekin ratsastaa se rata. Harmi ettei ole hevosta.

Tapahtuma oli siis jotain rataharjoitusten ja kisojen väliltä. Radalta sai tyyliarvostelupaperin ja luokista palkittiin parhaat. Kaikki puhtaan radan saaneet sai ostaa ruusukkeen erikseen mukaan. Estekorkeuden sai päättää itse. Monet näytti olevan nuorten hevosten kanssa paikalla harjoittelemassa ja toisaalta aamun pikkuradoilla oli paljon nuoria ratsastajia hakemassa ratakokemusta. Mutta varmasti ihan loistava tapa saada lisää rutiinia muilta kuin kotiradoilta. Iltapäivällä esteet nousi 120cm asti, että ei ne olleet vaan lapsia varten. Mutta Cissi jutteli parin ihmisen kanssa kisoissa (koska tietysti tuntee alueen hevosihmisiä) ja yksi niistä sanoi, että vie nuoret tonne mielellään harjoittelemaan, koska se on halpaa ja lisäksi radan saa ratsastaa pienestä korvauksesta uudestaankin niin monesti kuin haluaa. Tänäänkin paria ratsukkoa tuomaristo auttoi yli hankalimmista esteistä, joten varmasti hyvä paikka aloittaa kisauraa. Starttimaksu tosiaan oli 100kr eli ehkä 12€, uusi rata maksoi 40kr ja ruusuke 30kr.

Ja vitsi paikka oli hieno. Kuva kertokoon tässäkin tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. Mullekin kelpaisi.

Se mikä paikalla oli myös kivaa oli tunnelma. Kaikki oli iloisia, hymyileviä ja kannustavia. Jos Suomessa poniäidit haukkuu toisiaan, muita ratsastajia ja poneja ja kaiken muunkin alkaen kisajärjestäjistä ja päättyen tuomaritoimintaan, täällä taustajoukot kehui muita ratsastajia ja poneja, jutteli keskenään ja kehui kaikkea mahdollista kahvion mahtavista kotona leivotuista korvapuusteista ruusukkeiden väreihin. Se on asia, johon Suomessa voitaisiin alkaa panostaa. Ei voi olla niin hankalaa moikata sitä naapuria traileriparkissa tai kehua hyvästä radasta kun toinen tulee pois radalta. Varsinkin kun naapuritraileri on varmaan sama kuin edellisissä kisoissa tai vähintään sitä edellisissä ja radan lopettanut kilpailija starttaa varmaan täsmälleen samat kisat kuin itsekin.

Mutta aiheeseen. Meillä oli oikein onnistunut päivä. Jacob meni 20cm ja 40cm. Verkassa meni hyvin ja verkka-alueella oli vain toinen poni Timin lisäksi. Se oli muuten maailman söpöin poni. Pieni rautias, ehkä welsh. Oikean opetusmestarin näköinen. Just sellainen poni, joka pitäisi olla jokaisella aloittelevalla poniratsastajalla. Ei sillä, että Tim olisi yhtään huonompi sekään. Se hyppäsi molemmat radat puhtaasti, kieltämättä kertaakaan ja oli 20cm ja 30cm korkeuksilla ainoa, joka meni radan laukassa. Jacob on oikein näppärä ratsastaja, mutta kyllä tällä tasolla sillä ponilla on merkitystä. Jos Tim olisi alkanut pelleilemään, se olisi voinut tehdä aika pitkälti mitä se halusi. Mutta kiltti poni, joten kotiin palattiin pinkki-lilan ruusukkeen ja GG:n otsapannan kanssa. Tietysti myös herkuteltiin kisapullalla.

Tallilla hoidettiin Jacobin kanssa Tim tarhaan ja Cissi lähti sitten laittamaan ruokaa ja mä jäin siivoamaan tallin. Siihen ei mennyt kovin kauaa, kun eilen olin tehnyt kaiken mahdollisen. Ja sain sen pihankin vihdoin haravoitua. On kyllä paljon kivemman näköinen nyt kuin sellaisena olkisena ja heinäisenä.

Ruuan jälkeen oon nyt vaan nautiskellut hiljaisuudesta, koska pojat on touhunnut vanhempien kanssa. Huomenna ehkä mennään Linköpingiin, muuten mulla ei ole mitään suunnitelmaa. Ja täällä on kylmä, oon ollut koko päivän ihan jäässä. Kisapaikalla kiitin vaan omaa aavistustani, että olin laittanut edes sen verran vaatetta päälle, koska mulla oli tosi kylmä, vaikka kääriydyinkin Timin loimeen. Jotenkin se jäätyminen kai jäi päälle, koska nytkin istun fleecevilttiin käärytyneenä, villasukat jalassa ja patterit päällä. No nyt mulla ei ole kylmä. Mutta ai että mä kaipaan lattialämmitystä. Joskus tulevaisuudessa kun mulla on oma talo, siellä on ihan varmasti lattialämmitys. Ainakin laatoitetuissa tiloissa. Mun vessassa nimittäin ei ole lattialämmitystä ja a) siellä on ihan sairaan kylmä ja b) lattia ei kuivu koskaan.

Mutta kerrankin oon tekstin kanssa ajoissa :D Ilta meneekin sitten varmaan syödessä, koska jos oon oikein käsittänyt, farfar tulee syömään. Mutta näihin kuvii, näihin tunnelmiin.

Ja tsemppiä pikku Lilli Ypäjälle huomiseen!