Elithoppning

En enää eilen jaksanut alkaa kirjoittaa, mutta saatte tänään kuulla sitäkin enemmän ;)

Eilen oli siis mun "ykköstunti" eli elithoppning. Se on jonkin tason estevalmennusryhmä, jossa on kuusi nuorta ratsastajaa. En tuntenut itseäni ollenkaan niin eksyneeksi kuin keskiviikkona. Mulla oli taas Bianca, niinkuin olin vähän itsekseni toivonutkin. Tulin tallille viisi minuuttia ennen tunnin alkua ja ihan pikkusen olin paniikissa. Onneksi oli "tutttu" hevonen, joten ei mennyt aikaa kamojen ihmettelyyn. Nopeasti siis harjaus ja Bianca kuntoon ja maneesiin. Enkä edes ollut myöhässä.

Rakennus tapahtuu täällä selvästi niin, että puolet taluttaa ja puolet rakentaa. Niinpä mulle iskettiin Shaun toiseen käteen ja näiden kahden kaveruksen kanssa hipsittiin ympäri maneesia. Bianca olisi halunnut kävellä ehkä kaksi kertaa nopeammin kuin Shaun, mutta kiltisti ne oli molemmat. No, tuolla noi nyt muutenkin näyttää seisovan suurinpiirtein päällekkäin toisinaan, että ei ne varmaan mitenkään kamalasti keskenään tappele.

Rata oli aikasta simppeli jälleen, tai olisi ollut, mutta sitten diagonaaliesteistä tehtiinkin suhteutettu, vaikka niitä ei tosiaan ollut niin rakennettu. Siihen tuli melko erikoinen tie.

Reunimmaiset oli sokeripaloja, jotka hypättiin ympyrällä.

Aloitettiin tulemalla keskimmäistä estettä muutaman kerran ja vaihdettiin vaan laukka esteen päällä. Bianca tuli kyllä hyvin ja hyppäsi hyvin, mutta en saanut laukkaa vaihdettua. Mutta ratsastin kuulema hyvät tiet. Toisena verkkatehtävänä tultiin kaarevaa uraa, eli pysty ja okseri. Väliin piti laskea askeleet. Bianca tuli taas aika hyvin, vähän jäi kauas pystyltä ja jouduin maiskuttamaan, okserille tuli sitten vähän pohjaan, mutta hyppäsi silti. Askelia tuli seitsemän. Ja mun tiestä ekalle piti kuulema ottaa mallia. Tultiin sama vielä toiseen kertaan ja se meni vähän paremmin, koska molemmat paikat löyty paremmin ja Bianca hyppäsi rohkeemmin. Varsinkin okserille varmistelin ehkä ite ekalla kerralla liikaa. Ei se ollut iso, mutta jostain syystä se näytti musta hankalalta. Tai ehkä se oli vaan se pinkki-valkoinen väritys, mikä pisti silmään.

Rata oli sitten simppeli. Ensin vasemman reunan sokeripala ympyrällä, sitten kaareva linja, oikean reunan sokeripala ympyrällä ja keskiesteellä suunan vaihto. Olisin ehkä tullut radan vähän eri tavalla, mutta meni se noinkin.

Bianca oli hyvin mukana ja hyppäsi nätisti koko radan. Ekaan hyppyyn olin ite tyytyväinen, koska onnistuin hyvin tiessä ennen ja jälkeen. Kaarevakin meni ihan kivasti, vaikka esteitä olikin vähän nostettu (ehkä huimaan 70cm). Itse asiassa askeleet osu paremmin kuin kertaakaan verkassa. Sitten toisen pään ympyrä ei ollut ihan yhtä sujuva. Shaunin ratsastaja ravas jostain syystä ympyrällä mun linjan sisäpuolella ja esteen kohdalla se alkoi luisua ulos, mikä pakotti mut tekemään isompaa tietä ja häiritsi mun kääntämistä. Ja just siinä kohdassa kun näin, että askeleet sopii kun käännän tästä ja pidän laukan samana. No askeleet ihme sopi ulompaakin, tosin jouduin ratsastamaan vähän eteen. Vähän meinasi ärsyttää... Vikalle sain kuitenkin ajatukset kasaan ja hevosenkin vähän kasaan. Biancalla vaan vauhti kiihty radan loppua kohti muutenkin. Vikalle tuli hyvä hyppy ja laukkakin vaihtui. Joten ihan hyvä eka kunnon hyppytunti pitkään aikaan. Ja pysyin melkein kärryillä siitäkin, mitä puhuttiin. En vaan oikein meinannut kuulla opettajaa verkan aikana, joten sekin aavistuksen hankaloitti ymmärtämistä.

Sain siis kehuja nytkin teistä sekä taas istunnasta. Hyvät opettajat siis ollut. Istuinkin paremmin kuin keskiviikkona, tai siis asento esteillä oli parempi. Verkassa olin vähän liikaa kaulalla, mutta radalla tuntu jo tasapainoisemmalta. Se on hassua, miten helppo Biancan selässä on olla. Oon tottunu täysin toisen tyyppisiin hevosiin. Simppa ja Della on molemmat kuumempia ja enemmän hevosia. Bianca on kuin pyöreä poni. Sillä ei juuri laukka säädy ja se on ehkä kaksi kertaa Simpan levyinen. Mutta se hyppää pehmeästi ja yllättävän hyvällä tekniikalla selkä ylhäällä, joten siellä on aika kiva olla kyydissä. Lisäksi se on kivan herkkä ja ottaa avut vastaan. Tosin sen jälkeen kun oon vuoden kuunnellut sitä "ei saa siirtyä raviin kuin vasta kahden kulman jälkeen" on tosi raivostuttavaa kun Bianca saattaa tiputtaa ite raviin linjan lopussa. Mutta oon aina vaan nostanu uuden laukan ja lopputunnista se ei enää töksähtele. Tai siis näillä kahdella tunnilla ei ole töksähdellyt.

Tunnin jälkeen hoidin Biancan ja kamat. Täällä kaikki pyyhkii suitset saippualla tunnin jälkeen. Mä oon pyyhkiny vedellä, koska nahka on ällöttävän limasta. Mutta siis hyvä että kamoista huolehditaan. Lisäksi loimitin vielä Nightwishin ja Atlaksen. Oli hassua, kun tultiin sisään. Katoin, ettei kummallakaan hevosella ollut loimia ja mietin, et pitäiskö mun soittaa Cissille ja kysyä et loimitanko ne. Sitten ajattelin että ehkä se on pyytänyt jotain niistä tytöistä tekemään sen. Satulahuoneessa kun pyyhin suitsia, yksi meidän ryhmäläisistä tuli sanomaan, että Cissi oli pyytänyt laittamaan loimet hevosille. Että sillee. Lisäksi toinen ryhmäläinen kehui, miten hyvin ratsastin Biancaa, koska se on kuulema tosi hankala. Kiitin kyllä, mutta en keksinyt mitään muuta sanottavaa.

Musta se ei ole hankala. Tai siis toki se on, jos vertaa johonkin automaatiin, jonka voi tuoda linjalle, laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta. Toki Bianca pitää tuoda esteelle asti. Sille pitää pohkeella kertoa, että hypätään. Mutta kun sen tekee, se hyppää ihan kiltisti. Ei mitään kyttäilyitä, sinkoiluita eikä mitään. Vaan se, että tuo hevosen rauhassa esteelle. Ehkä mä oon sitten hypänny niin paljon hankalammillakin hevosilla, että musta Bianca on tosi simppeli. Tai esim. Ransun saattoi tuoda hyvään paikkaan hyvästä laukasta ja se kielsi silti. Kallisto oli aika samanlainen. Ja ne saattoi kieltää, vaikka ne toi ihan loppuun asti. Toki siis niiden kanssa tein itsekin aika paljon virheitä, koska varsinkaan Kalliston aikaan en ollut hypännyt kovin paljoa. Mutta silti. Sitten on nää viimeisimmät Simppa ja Della. Kyllähän ne hyppää kun ohjaa vaan, mutta se on ihan toinen juttu, miten. On nekin pakko ratsastaa ja tietysti samalla kun esteet nousee, on pakko alkaa ratsastaakin. Mä oon jotenkin jopa niin tottunut ratsastamaan ennen estettä, että kun hyppäsin kesällä Bambilla estekurssilla, mulle sanottiin koko ajan, että anna sen olla. Se tulee itse hyvään paikkaan. Se oli muuten ihan kamala tunne vaan istua selässä ja odottaa kun hevonen katsoo paikan. Bambi ei tykännyt yhtään, jos yritin pitää liikaa ohjastuntumaa tai korjata askelia. Joten siis Biancan tyylinen hevonen ei ole mulle mikään ongelma.

Vaikeammalta musta näytti yksi tunnilla ollut poni, Doris. Se vaan juoksi ja juoksi ja sujahteli esteistä ohi. Jarruja ei juuri näyttänyt olevan ja poni meni niin kuin halusi. Sillä itse asiassa meni verkan yksi tyttö, joka halusi sitten vaihtaa ennen rataa ja toinen tuntilainen suostui vaihtamaan siihen salamaan. Tosi näppärän näköinen poni, joka hyppäsi hyvällä tekniikalla, mutta se tarttisi paljon perusratsastusta, jotta siihen saisi jonkun tolkun. Tai siltä se näytti. Onneksi se on pieni, joten en vahingossakaan voi eksyä sen selkään. Se näytti vähän russi ja issikan risteytykseltä, mutta sillä oli niin hyvä laukka, että luulen siinä olevan russia ja jotain ratsuponia.

Mutta siis, tunnin jälkeen olin taas ihan innoissani. Tunnilla mua jännitti huomattavasti enemmän kuin keskiviikkona. Olihan esteet isompia (tosiaan sen 70cm) ja jotenkin tuli sellainen olo, että en nyt halua ihan luuserilta näyttää. Ei varsinaisesti ollut olo, että olisi pakko onnistua täydellisesti, koska kaikki siellä tekee virheitä, mutta olisi se ollut aika ikävää tehdä joku ihan perusvirhe tms. Mutta ilmeisesti pelkästään se, ettei Bianca kieltänyt kertaakaan, sai ne vakuuttumaan...

Ajelin sitten kotiin kunnon usvassa ja aika rauhassa. Ja tietysti jono perässä. Mutta jos en nää viittä metriä pidemmälle, en tosiaan aja kahdeksaakymppiä. Ainakin täällä saa ajaa erilaisia autoja. Nyt olin liikkeellä farmorin manuaalivaihteisella farmari Subarulla. Keskiviikkona Mitsubishin automaattivaihteisella nelipaikkaisella pick-upilla. Ja kolmas auto on automaattivaihteinen Mitshubishi Pajero. Vähän erilaisia siis kun kotoinen pikku Focus.

Kuvia ei tältä päivältä ole. Tallikissaa en nähnyt ja jostain syystä en vaan ottanut yhtäkään kuvaa... Mutta yrittäkää kestää.