Arki alkaa löytyä

Tänään vois kai sanoa, että arki alkoi. Eka viikko yksin ja paljon on edelleen opittavaa, vaikka ihan perusasiat alkaakin jo sujua.

Heinävintiltä

Tänään ei tarttenut herättää poikia ja muutenkin aamulla tuntui olevan jotenkin tosi paljon aikaa. Oikein leppoisa aamu siis. Tiedän kyllä, mitä aamuisin pitää tehdä, mutta jotenkin en osaa oikein toimia. Ehkä  mä oon vaan liian arka. Yritän kovasti uskaltaa vaan tarttua tilanteeseen ja alkaa järjestää asioita. Se se kai on, mitä mun pitäisi tehdä.

Aamupäivä meni vähän lagatessa, enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Siivoilin vähän ja datailin. Kunnes tajusin, että olisi paras suunnata tallille, jos aikoisin ehtiä hakea pojatkin iltapäivällä.

Tänään oli vuorossa varsojen suitsiin totutus osa kaksi. Siivosin eka tallin ja sen jälkeen hain Jacksonin tarhasta. Haaste nro yksi oli saada varsa ulos tarhasta kun varsan kaveri roikkuu siinä kuin varjo (Duralla on kiima) ja lauman pomo yrittää olla kaiken yläpuolella. Lopulta Lantan ja Skarlet tajusi, että Jackson joutuu töihin ja ne jäi mielellään tarhaan. Dura sen sijaan yritti ujuttautua tarhasta ulos Jacksonin perässä ja jäi huutamaan portille. Jackson ei aluksi halunnut lähteä laitumelta, mutta kun päästiin portista ulos, siitä tuli yhtäkkiä tosi yhteistyöhaluinen ja asiallinen.

Pikkulauma

Harjasin Jacksonia ensin. Tarkoitus ei ollut puhdistaa, vaan ennemminkin opettaa käytävällä seisomista ja tehdä harjaamisesta mukavaa, eli paljon rapsuttelua ja vähän harjaamista. Ensin Jackson vähän käveli edestakaisin, mutta tajusi nopeasti seistä paikallaan. Olin kyllä etukäteen tarkistanut, että ketjuissa (tai tässä tapauksessa köysissä) on paarinarut, jotta ne tarvittaessa irtoaa, mikäli Jackson olisi saanut jonkun paniikkikohtauksen. Niitä ei kuitenkaan tarttettu, koska vauveli oli tosi fiksu. Yksi tilan työntekijöistä tuli ulkopuolelle kunnostamaan seinää ja sitä Jackson vähän katsoi. Meinasin aluksi laittaa suitset käytävällä, mutta kun pelkkä riimun nostaminen kaulalle sai Jacksonin pakittamaan, päätin viedä sen karsinaan. Pidin riimun kaulalla sielläkin, koska se on asia, johon noiden on hyvä tottua. Tänään suitset meni päähän ilman sen suurempia taisteluita. Kerran tartti vähän pitää kiinni ja sen jälkeen sainkin suitset päähän. Jackson oli tosi hienosti. Aluksi se taas vähän mupelsi kuolainta, mutta se ei kestänyt kuin hetken. Käytiin sitten kävelemässä kentällä vähän aikaa. Aluksi Jackson oli tosi asiallinen ja pysähtyi ja lähti liikkeelle nästisti, vaikka se huusikin laitumella oleville hevosille. Sitten kun muut hevoset tuli portille, josta ne siis näkyy kentälle, Jackson alkoi vähän hermostua. Ei se tehnyt muuta, kuin yritti kävellä päälle ja siitä keskusteltiin sitten pariin otteeseen. Vähän se on orimaisen luupää, että useamman kerran saa sanoa samasta asiasta. Pikkaisen taisi Jacksonillakin mennä herne nenään, koska se pari kertaa yritti pompata tiehensä, mutta näiden pienten yritysten jälkeen se käveli hienosti, pysähtyi hienosti ja lähti liikkeelle hienosti, joten käveltiin kierros ja tultiin takaisin tallille. Hyvä lopettaa, kun hevonen toimii ja on melko rauhallinen. Yllättävästi Jackson alistui siihen tosi asiaan, ettei se pääse kavereiden luokse ja lopetti huutamisen aika nopeasti.

Jackson ja Dura

Mietin sitten, miten ihmeellä saan hevoset vaihdettua. Mutta se oli melkein liian helppoa. Päästin Jacksonin tarhaan ja olin varautunut laukkakierroksiin ympäri laidunta. Sen sijaan Jackson käveli Lantanin luo ja portille vastaan tullut Dura seisoi hämmentyneenä mun edessä, joten nappasin sen siitä ja Dura käveli ilman mitään ongelmia ulos laitumelta. Se oli niin nätisti, että ajattelin jo pääseväni helpolla. No mitä vielä. Dura hermostui kokonaan kun tajusi, että tallissa ei ollut muita. Käytävällä seisomisesta ei tullut mitään, en saanut sitä edes ketjuihin, koska se heilui niin paljon. Laitoin sen sitten karsinaan rauhoittumaan ja pikku hiljaa se siellä hyväksyi asian, vaikka alkuun se huusi kuin syötävä. Rauhoituttuaan se oli tosi nätisti käytävällä ja harjailin ja rapsuttelin sitä vaan hetken, jotta se ei hermostu uudestaan. Suitset laitoin sillekin karsinassa ja Dura oli tällä kertaa hankalampi niiden kanssa. Mutta kolmen kerran huimalla opetuskokemuksella päätin, ettei kannata riuhtoa ja lykkäsin kuolaimet tytölle suuhun. Siitähän se riemastui ja vähän aikaa leikittiin karsinassa kissaa ja hiirtä. Pelkät suitset päässä kun ei oikein ole mitään mistä ottaa kiinni, kun ei viitsi siitä kuolaimesta vielä vetää. Saatuaan riimun päähän Dura vähän rauhottui ja käytiin kävelemässä kentällä. Sieltä se huusi kavereille taas, mutta onneksi tällä kertaa muita hevosia ei kiinnostanut. Dura olikin sitten muuten Jacksonia asiallisempi ja se käyttäytyi tosi mallikkaasti. Harjoteltiin molempien kanssa pysähtymistä ja liikkeelle lähtöä pienistä merkeistä. Jotain opin Irlannissa, ja tajusin miten tärkeää on opettaa varsat talutukseen. Se heijastelee niin moniin asioihin. Jackson esim. pysähtyessä yrittää valua syliin. Se ei tekisi sitä, jos se kunnioittaisi ihmistä. Siksi sitä pitää harjoitella. Dura taas selvästi tajuaa väistää paremmin, joten sen kanssa oli tosi helppoa. Tosin siis se on aika paljon Jacksonia pienempi, joten siksikin se on helpompi käsitellä. Mutta olin tyytyväinen molempiin.

Skarlet ja Lantan

Duran kanssa sain hetken keskustella suitsien pois ottamisesta. Siinä yrittäessäni pitää pyörivää hevosta paikallaan, tuli mieleen, että mä en tosiaan ole koskaan kouluttanut yhtäkään hevosta. Toki oon opettanut asioita mm. väistämistä ja jalkojen nostoa, mutta en koskaan ole alusta asti opettanut hevosta toimimaan ihmisten kanssa. Kyllähän tässä pärjää pitkälle maalaisjärjellä ja hevosia lukemalla, mutta toisiaan tänäänkin tuli mieleen, että olisi ollut kiva jos joku olisi seissyt vieressä ja sanonut teenkö oikein vai väärin. Tosin kyllähän sitä näkee hevosista, että tuleeko niistä parempia vai ei. Pelkään vaan, että ne oppii jotain ikäviä tapoja... Mutta ei kai ne opi, jos vaan käsittelen niitä asiallisesti. Niin kuin mitä tahansa hevosta. Kunhan samalla pitää mielessä, ettei niiltä voi olettaa mitään käytöstä. Ei se hevosten kouluttaminen voi olla rakettitiedettä. Ja silti musta tuntuu juuri nyt, että se on jotain suurta taidetta. Mutta varmasti tekee ihan hyvää välillä huomata omien taitojen rajallisuus, koska muuten ei voi oppia mitään. Musta tuntuu, että mitä enemmän hevosten kanssa oppii, sitä enemmän tajuaa, että pitää vielä oppia. Alkeiskurssilla luulee olevansa huippuratsastaja, kun saa hevosen laukkaamaan ja vuosien päästä tajuaa, ettei oikeasti osaa ratsastaa ollenkaan. Että niin mukava laji. Mutta toisaalta mikään ei voita sitä tunnetta, kun hevoset sitten toimii. Tänään oli taas niitä hetkiä, kun Dura pysähtyi vain pienestä paineesta ja lähti liikkeelle yhdestä maiskautuksesta. Niiden kanssa jaksaa sitten aina taistella ne pelleilyhetketkin. Näiden kanssa mulla ei mene kärsivällisyys ollenkaan niin nopeasti kun niiden irlantilaisten karvakaverien kanssa.

Dura malttoi seistä hetken käytävällä.

Jacksonilla oli suitset tokaa kertaa päässä.

Cissi haki iltapäivällä lapset, koska se tuli aikaisemmin töistä. Joten mulla oli pitkä vapaa iltapäivä, jonka käytin katselemalla YouTubesta Starkidien alkuvuosien tuotantoa: Little White Lie :D Suosittelen, jos tykkää Starkideistä. Ja jos ei vielä tykkää niin kannattaa käydä katsomassa, mikäli musikaalit, Harry Potter tai nerokkaat vitsit kolahtaa. Very Potter Musical, Very Potter Sequel, Starship, Holy Musical B@man, ainiin ja jos on tarpeeksi kaksimielinen niin suosittelen katsomaan Me And My Dickin...

No joo, mä katson vielä yhden jakson Little White Lieta ja painun sitten nukkumaan. Ajoissa kerrankin :) Gott natt!

Ainiin, melkein unohdin. Näillä on joka vuosi Hubertus ratsastus ja sitä suunnitellaan kuulkaa jo nyt. Kuulostaa tosi kivalta ja toivon ihan tosi paljon, että saisin osallistua kanssa. Enitenhän se riippuu siitä, saanko hevosta lainaan jostain. Mutta toivon että saisin! Koska olis ihan tosi mahtavaa päästä osallistumaan kunnolliseen Hubertus jahtiin edes kerran. Pitäkää tekin peukkuja!

Ja siitä tulikin mieleen, farmor kävi jahtiasioissa illalla pikavisiitillä ja se kysyi, oonko ratsastanut tänään. Yllättäen en, koska kotona on vaan Lantan (joka on siis farfarin hevonen), Skarlet (Cissin tamma, jolla ei ratsasteta selkäongelmien takia tällä hetkellä) ja noi kaksi varsaa. Cissi sanoikin, ettei täällä ole hevosta jolla ratsastaa. Farmor kysyi sitten etteikö Lantanilla voi ratsastaa. No eihän sitä voi mennä ottamaan, jos farfar ei ole sanonut että tarttisi ratsastaa. Mutta voi olla että kohta pääsen sillä ratsastamaan, jos tää johtaa johonkin. Mutta keskiviikkona, eli ylihuomenna, pääsen viimeistään (vihdoin) hevosen selkään, koska on ensimmäisen tunnin aika. Toivottavasti ymmärrän edes jotain! Tarttee varmaan noi ratsastusradantiet opetella ennen sitä...