En dag som den här

(random google haku "en dag som")

Musta tuntuu jo nyt, ettei mulla ole mitään uutta kerrottavaa. Aamu sujui tänäänkin oikein mainiosti ja torkuin poikien lähdettyä vielä hetken. Sitten ahkerana siivosin ja pesin pyykkiä. Sain myös Cissiltä pinon ohjelappusia, joissa tosin oli samat asiat mitä Terhi oli jo kertonut. Mutta eipähän ainakaan unohdu mitään.

Pikalounaan jälkeen lähdin tallille siivoamaan. Se mikä täällä on tosi helppoa on, kun hevoset on ulkona koko päivän, jo päivällä voi jakaa iltaruuat, eli illalla tarttee vaan ottaa hevoset sisään. Tänään kesti tallin siivoaminen ihan tuhottoman kauan. Okei, kippasin kottarit tasapainoillessani liukkaalla lankulla lantalaan, että siihen tietysti meni aikaa. Mutta muutenkin olin tosi hidas... Onneksi kukaan ei seiso vieressä hoputtamassa, sillee kiva tehdä tallia näin.

Siivouksen jälkeen jatkettiin pikkuisten kanssa harjottelua. Tänään otin eka Duran, joka oli yllättävän rauhallinen. Vähän se nikotteli kun piti lähteä tarhasta, mutta tallissa se seisoi käytävällä tosi rauhassa ja oli hieno tyttö. Ehdin jo ajatella, että ehkä tää on tänään helppoa, mutta sitten aloin laittaa suitsia. Teen sen tosiaan karsinassa, ettei noi pääse vapaaksi, jos ne keksii jotain. Riimu kaulalla ei nimittäin paljoa auta ja nää ei oikein tiedä miten niiden pitäisi suhtautua sen aiheuttamaan paineeseen. Suitsien laitto oli siis tänään Duralle elämää suurempi kysymys. Kaikki oli ihan ok, mutta kun otin turvan päältä kiinni ja nostin suitset siihen, se ryntäsi taaksepäin. Kiva yrittää pitää kiinni, kun hevonen kääntyy niin, että itse jää seinän ja sen väliin. En mä siinä onnistunutkaan, mutta onnistuin koskemaan Duraa koko ajan. Rapsuttelin sitten ja silittelin sitä kädellä ja suitsilla ja tamma rauhoittui, mutta suitsia ei silti voinut laittaa päähän. Lopulta kyllästyin sen puoliksi pelleilyyn ja päätin laittaa suitset riimun päälle. Niin mulla oli koko ajan joku, mistä pystyin hallitsemaan sitä, eikä Dura päässyt pyörimään. Niin suitset menikin päähän hujauksessa, mutta Dura ei ollut ollenkaan yhtä rauhallinen kuin ekalla kerralla. Tarttee varmaan vähän keskittyä tähän asiaan, ettei siitä tule ongelmaa.

En vaan tiedä, mistä Dura on keksinyt ton ongelman. Ekalla kerralla mitään ongelmia ei ollut ja eilenkin se antoi laittaa suitset ihan nätisti. Niin mistä se on yhdessä yössä keksinyt, että se on maailman pahin asia? Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Oon ollut tosi varovainen, välttänyt iskemästä kuolaimia hampaisiin, remmejä silmiin tms. Korvien kanssa on ollut vähän hankaluuksia, koska noi molemmat vetäsee pään samantien kattoon, kun kuolaimet saa suuhun, joten mullakaan ei meinaa riittää pituus. Mutta Duran ongelma ei liity korviin. Se reagoi kun ottaa suitset päätä pitävään käteen. No, täytyy kattoa mitä huomenna tapahtuu ja ehkä mä sitten suitsin sen vähän aikaa riimun päälle, jotta se ei pääse peruuttamaan pois.

Taluttaessa Dura oli sitten fiksumpi. Alkuun se pyöri, loikki ja huusi ja yritti pari kertaa pystyynkin, mutta tein vaan pysähdyksiä ja kehuin sitä kun se kuunteli, niin se alkoi rauhoittua ja kuunteli sitten tosi hyvin taas. Mutta huomasi, että se kävi vähän ylikierroksilla, koska se säikähti kerran rekkaa, mikä ei normaalisti ole ongelma. Mutta päästiin lopettamaan hyvissä tunnelmissa ja jossain sentään tapahtuu edistystä. Ehkä huomenna, jos saisi suitset päähän ilman turhaa kiihtymistä, voisi lähteä kävelemään tielle ja metsään. Tänään en uskaltanut, koska tyttö oli sen verran ylikierroksilla.

Jackson oli sitten viisas Durankin puolesta. Ensin pelkäsin jo, ettei se tule laitumelta ollenkaan, mutta yllättäen se kävelikin luokse ja tuli portistakin ilman temppuiluja. Ja se tajusi kerrasta, että haluan sen kävelevän portista kokonaan ja sitten kääntyvän, niin että saan portin kiinni. Jackson seisoi harjatessakin niin hienosti, että sain hännästä nypittyä kaikki takiaisetkin pois. Ja voin sanoa, että niitä oli paljon, eikä se ollut ihan minuutin homma. Suitsetkin saatiin päähän kerralla, tosin Jacksonista kuolaimet on edelleen tosi jännä juttu ja se kyllä heiluu päänsä kanssa kun suitset on päässä. Muuten ihan jees, mutta kiva yrittää saada remmit kiinni vetämättä kuolaimista... Kentällä Jacksonillakin oli energiaa ja aluksi se ei halunnut pysähtyä ollenkaan. Mutta kun se alkoi kuunnella, se toimi jopa Duraakin paremmin ja pysähtyi vain kun sanoi prr ja vähän loi painetta turvalle. Ihan huippu poni. Jacksonin kanssa harjoiteltiin jopa hidastamista ja reippaammin kävelemistä. Sekin onnistui, joten Jacksonin kanssa varmasti lähdetään huomenna maastoon.

Jackson muuten muistuttaa tosi paljon Tipoa. Sillä on samanlainen olemus ja se liikkuukin samalla tavalla. Se myös tykkää syödä asioita, mutta toisin kuin Tipon, Jacksonin ymmärrän. Se on vasta kaksi. Tosin Tipo on varmaan ikuinen vauva... Oon jopa yllättänyt itseni pari kertaa miettimästä, miksi Jackson reagoi johonkin asiaan niinkuin se reagoi. No ehkä siksi, ettei se kaikesta huolimatta ole Tipo. Mutta pelottavasti samanlainen. Enkä tarkoita sitä huonossa mielessä, mutta oikeasti. On tosi hämäävää käsitellä hevosta, joka tuntuu siltä että sen tuntee, mutta kuitenkin se on vieras.

Jaoin vielä iltaruuat, kun olin laittanut Jacksonin ulos ja lähdin sitten hakemaan poikia iltapäiväkerhosta. Illalla tein ruokaa (keitin pastat, tein salaatin ja lämmitin valmiin kastikkeen). Täällä muuten tulee syötyä tosi terveellisesti, eikä hirveästi voi napostella kun ei ole mitään naposteltavaa. Toivottavasti se näkyy jossain, koska luulen että mun kynsien halkeilu johtuu jostain puutteesta, ehkä B-vitamiinin puutteesta. Mutta nyt kun syön taas terveellisesti, niin ehkä se auttaa johonkin. Vaikka suomalaista kouluruokaa haukutaan, meillä oli Viikissä ainakin niin hyvät ruuat, että oikeasti söin lähes aina ruokaoppien mukaan, eli puolet salaattia, neljäsosa perunaa/pastaa tms ja neljäsosa lihaa. Mutta Viikissä ruuat tehtiinkin itse, että ymmärrän ettei kaikkialla ole samanlaista ruokaa.

Mutta jeps, voisin ehkä pikku hiljaa kömpiä peiton alle. Mulla on kunnon Starkid katselu päällä ja nyt katon Starshipiä. Joten ehkä pari osaa sitä ja sitten simmut kiinni. Vaikka pitäis varmaan katsoa jotain ruotsinkielistä, koska mulla menee nää kielet niin sekaisin. Äskenkin Jens kysyi Rallyn ruuista, enkä ole enää varma vastasinko ruotsiksi vai englannin ja ruotsin sekoituksella. Että sellaista... Jos on jotain hyviä ideoita, mitä voi katsoa ruotsiksi niin kuulen mielelläni :)

Leikin Rallyn kanssa hetken. Se on kovin innoissaan palloista :)

Pakko vielä loppuun mainita, että oon niin ylpeä itsestäni. Sain kaksi kuukautta myöhässä rankingpisteet nettiin. Eihän siihen mennyt kauaa, eihän? Johdan sekä koulu- että esterankingia. Viime kevät olikin tosi hyvä kilpailukausi mulle. No toki myös kisasin kahdella hevosella lähes kaikki kisat, mutta varsinkin A:sta taisi tulla sijoitus kaikista kisoista, joten ei se ihan huono ole. Estepuolella en sano mitään, hyppäsin välillä kahdella hevosella, jotta saatiin isompi luokka kasaan ja toki sieltä sitten tulee niitä pisteitäkin vaikka ei menisi hyvinkään. Mutta ei mulle toisaalta tule kuin yksi suurempi epäonnistunut rata mieleen. Viimeisissä kisoissa Metellä tein ihan naurettavia virheitä. No, sen takia jätinkin sillä kisaamisen siinä vaiheessa, koska en sillä pääse tunneilla harjoittelemaa ja kun ei askeleet sopinut enkä saanut niitä sovitettua, niin en halunnut Metteä sitten kiusata. Mutta muuten estekisoissa ei ole mitään isompia mokia sattunut ja oon ollut ratoihin tosi tyytyväinen. Koulupuolella en tuu rankingia voittamaan, koska en syksyllä tuu kisaamaan, mutta esteillä johto on sen verran tukeva, että sieltä saattaa voitto irrota, vaikka oonkin puoli vuotta poissa. Tietysti mun huippukevät oli just nyt kun lähdin, jos olisin ollut syksynkin kisaamassa, mun johto molemmissa lajeissa olisi ollut turvallinen. Huomatkaa mikä on tärkeää: rankingtulokset :D Mutta eipä mulla ole muutakaan... Toivottavasti jossain vaiheessa pääsisi tähtäämään johonkin muuhun kuin seuran rankingien voittoon...