Kehuja

Eilen oli siis taas elithoppning ja olin aika innoissani menossa sinne, täytyy sanoa. Aamupäivällä tein viikkosiivouksen ja siihen meni ihan liikaa aikaa. Toivottavasti rutiinin myötä sekin homma vähän nopeutuu. Sen jälkeen suuntasin nopeasti siivoamaan myös tallin. Se hoituikin sitten ennätysvauhtia, mutta jäi myös ihan hirveästi tekemistä tälle päivälle. Mm. kaikkien karsinoiden kääntäminen, pihan haravointi jne. Sitten äkkiä hakemaan lapset koululta ja matkalla tajusin, että mulla oli alle puolitoista tuntia aikaa ehtiä hevosen selkään. Ratsastuskoululle ajaa kotoa sellaisen 35-40min, joten vähän oli hoppu. Lapset oli onneksi nopeasti autossa ja Jacob tajusi tilanteen tosi hyvin. Kotona ei ollut ketään, joten yhteistyöllä mä vaihdoin vaatteet ja Jacob soitti Jensille. Lapset sai sitten jäädä hetkeksi kahdestaan ja mä suuntasin tallille. Just jäi se 45min aikaa ajaa tallille, että jeij. Onneksi ei ollut vielä niin lähellä nollaa, että kauheasti olisi tarttenut pelätä jäätä. Vähän toki olin varovainen.

Tallilla Cissi oli onneksi pyytänyt harjaamaan mun hevosen, joka oli tänään Bianca. Toisaalta olin iloinen, toisaalta olis kiva hypätä jollain muullakin. Mutta tosin jos noista hevosista Biancan lisäksi Shaun ja Sally näyttää siltä, että voisin kuvitella niillä hyppääväni, en valita Biancasta. Radan rakennus oli melko mielenkiintoinen ja tytöt yritti rakentaa melko kummallisia linjoja. Välit oli siis kaarevia kaikki ja jestas se mittaaminen oli hankalaa. En kuitenkaan keksinyt miten ilmaista itseäni ruotsiksi, joten annoin olla. Tytöt kuitenkin yritti tehdä mm. 90 asteen käännösta ykköseltä kolmoselle... Mutta saatiin lopulta rata rakennettua. Välit oli ykköseltä kakkoselle 20m, kolmoselta neloselle ja ykköseltä kolmoselle 17m.

Alkuverkka sileällä oli ihan ok, mutta jotenkin koska keskiviikon tunti meni niin hyvin, yritin ehkä ratsastaa liikaa. Tai ehkä alitajuisesti halusin pitää saman tason. Mikä tietysti johti siihen, että yliyritin eikä mikään onnistunut. Nimittäin aloitettiin hyppäämiset päädyn ympyrällä. Siinä oli siis kavaletti ja molemmin puolin puomit innarivälillä. En saanut askeleita sopimaan millään, en millään. Tulin huonosti kerta toisensa jälkeen. Näin kyllä ettei askel sovi, mutta en saanut tehtyä mitään. Siinä huomasi sen, ettei Bianca paljoa muuta laukkaa. Ja lisäksi korjasin liikaa. Muutin aina tietä ja lisäksi joko yritin lyhentää tai pidentää, joten ei ne askeleet sopineet. Lopulta tultiin pari kertaa ihan ok, mutta oma fiilis oli ihan kateissa.

Aloitettiin sitten suoraan radalla, pikkuesteinä tosin. Eli ykkönen, kakkonen, ympyrä, kolmonen, nelonen, ykkönen, kolmonen, ympyrä. Ratsastin Biancaa eteen ennen rataa, koska Simppa ei ikinä löydä ponnistuspaikkoja huonosta laukasta. Ajattelin, että ehkä sama voisi toimia muillakin. No, ei ne paikat hirveästi paremmin löytynyt vaan jouduin ratkasemaan melkein kaikille esteille kaukaa, mutta olin ylpeä itsestäni, että ratkaisin kaukaa. Tosin Biancan itseluottamuksella (jota ei ole) ja laukan säätämisellä (jota ei ole) ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Mutta päästiin rata sujuvasti läpi ja vähän oli parempi fiilis. Jessica kyllä kehu, että meni hyvin. Meni se joo paremmin kuin verkka. Mutta en tosiaan ehtinyt keskittyä istuntaan tai mihinkään kun yritin vaan saada hevosen yli esteistä. Toisaalta en ole koskaan osannutkaan olla hypyissä miniesteillä. Jotenkin tuntuu luonnottomalta olla kovin pystyssä, mutta ei sinne kaulalle kannata hyökkäillä kun esteet on jotain 60cm. Joten istun sitten tosi pystyssä kevyessä istunnassa.

Tultiin rata vielä uudelleen, kakkosta ja nelosta nostettiin, niin että ne oli ehkä 75cm. Ihan tosi isoja siis :D Mutta ne näytti isoilta... Oonkohan hypännyt liian vähän viime aikoina... Rata oli muuten sama, mutta ympyrät jätettiin pois. Toinen rata olikin meiltä parempi, vaikkakin kakkoselle tuli tosi pohjaan. Näin kyllä ettei askel sovi, mutta en osannut tehdä mitään. Ilman pikkuaskelta hyppy olisi lähtenyt tooosi kaukaa ja en tosiaan tiedä miksi en yrittänyt pidättää. Mutta muuten askeleet sopi ja sain niitä pari kertaa sovitettuakin. Oli taas kiva fiilis kun tajusi tehdä ne pidätteet tai eteen ratsastukset oikeissa paikoissa. Bianca hyppää tosi paljon selkä ylhäällä ja heti kun esteet nousi, sen hyppääminen alkoi tuntua hyppäämiseltä. Se 70cm okserikin tuntui paljon isommalta. Jessica kehui sitten radan jälkeen tosi paljon taas ja mulla oli itellänikin ihan kiva fiilis radasta. En tosin taaskaan ehtinyt paljoa istuntaa ajatella, mikä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että olin taas vaihteeksi kaulalla hypyn alussa. Huoh, pitäisi oikeasti yrittää nyt keskittyä siihen.

Tunnin jälkeen Jessica tuli vielä erikseen sanomaan, että meni tosi hyvin ja tuli lisäksi kysymään, ratsastetaanko me Terhin kanssa samalla tallilla. Sanoi, että täytyy olla hyvä ratsastuskoulu. Ja onhan se :) Hoitelin sitten Bianca, purettiin rata (oon myös tosi vahva, koska jaksoin kantaa kaksi puomia kerrallaan :D) ja putsasin kamat ennen kuin ajelin hissukseen kotiin. Mittari näytti +2, mutta keli oli juuri otollinen mustalle jäälle. Onneksi oli ollut kuivaa, joten ei ollut liukasta.

Kotona Cissi vielä sanoi, että Jessica oli sanonut mun olevan jättteduktig (tosi taitava on paras suomennos, jonka keksin) ja mainitsi, että voisin ratsastaa Nightwishiä kunhan se saa kenkänsä takaisin. Ei huono :) Joten toivottavasti edessä on enemmän ratsastusta. Siihen asti saan noita hevosia käsitellä maasta niin paljon kun jaksan, koska noita seisoo kotona kolme odottamassa.